Kumpi yleisempää; isä saattaa vai sulhon kanssa yhdessä?

[Katja-syksy-morsian]

Tuo isän saattaminenhan on yleistynyt Suomessa juuri noiden amerikkalaisten sarjojen ja elokuvien takia. Perinteinen suomalainen (pohjoismainen) tapa on, että morsiuspari kävelee yhdessä alttarille. Tämä on esim. omien vanhempiemme aikaan vielä ollut käsittääkseni lähes ainoa käytössä ollut tapa; äitini ainakin on sanonut, että hänen aikanaan 1970-luvulla ei tullut kuuloonkaan, että isä olisi ketään morsianta alttarille saatellut. Tämän vuoksi en oikein usko, että kovinkaan moni isukki edes odottaa, että saa saattaa tyttärensä vihille, saati loukkaantuu, jos pari haluaa kävellä yhdessä.

TÄH?!?!?

Kyllä minun pappa on ainakin saattanut äitini alttarille 1970-luvulla.

Ja vaikka olemme olleet aikas kauan hääpäivänämme ja lapsikin on jo, niin ehdottomasti haluan että isi saattaa, vaikka itkisin kuin niagara juuri tuon tunnelatauksen johdosta. Olen isin tyttö toisaalta itken kuitenkin kuin niagara, vaikka kävelisin yksin tai sulkin kanssa...

niin ja olen ollut häissä jossa mennää yhdessä ja jossa iskä saattaa.

[marlee]

Isin tyttö minäkin. Toissapäivänä kysyin yllättäen iskältä, kun käytiin yhdessä lounaalla, että saattaisko se mut. Sanoi, että tottakai jos minä haluan/sulho ei vastusta, kun ollaan kuitenkin jo vajaa 3 vuotta asuttu poissa kotoa ja samalla siis yhdessä. Sanoin, että me ollaan puhuttu jo asiasta ja saan sulhon mukaan tehdä niinku haluan. Vaikutti aika iloisesti yllättyneeltä ja myhäili tyytyväisenä . Hauska nähdä yleensä niin supliikki mies hieman hämmentyneenä .

[Nemona]

Tuoreessa muistissa neljät häät, joista yksissä isä luovutti morsiamen ja muissa pari tuli yhdessä alttarille. Yhdessä tulimme mekin omissa häissämme. En ollut ikinä tullut ajatelleeksikaan, että minut saatettaisiin alttarille, vaikka olenkin "isän tyttö".

Muokattu: May 27, 2008, käyttäjä: Nemona

[Guest Rog3r]

Isä saattaa minutkin. Tulipa mieleen, että täytyykin kysyä, sopiiko tämä järjestely hänelle

[Poppis-78]

Olen ollut "sekä-että"-häissä... Eli kumpaakin tapaa olen nähnyt, enkä osaa sen pohjalta sanoa, että kumpi nyt olisi yleisempää. Isäni ja äitini sekä veljeni ovat omissa häissään kävelleet alttarille ilman saattajaa, eli morsiuspari yhdessä. Eli meitin perheessämme tämä tapa on se perinteinen.

Olen miettinyt tätä kohtaa itsekin ja tulimme sulhon kanssa siihen tulokseen, että kysyn isältäni kuinka hän haluaa. Jos hän haluaa saattaa, hän saa. Jos hän haluaa, että mennään "perinteisesti", niin sitten kävellään sulhon kanssa yhdessä alttarille. Sulhanen kun kuitenkin näkee minut ennen vihkimistä, kun käydään valokuvauksessa, joten sekään ei olisi "esteenä" tuolle yhdessä kävelylle.

Mielestäni tässä(kin) on jokaisella parilla täysi oikeus toimia juuri sen mukaan, mikä heistä tuntuu parhaimmalta. Ja siten saavat juuri sen oikean tavan häihinsä. Perinteitä on niin moneen lähtöön jo Suomen rajojen sisälläkin, että kyllä jokaiselle tavalle varmasti löytyy ne kannattajansa. Ja uusia perinteitäkin on hyvä tehdä!

[KooKoo]

Ei ole mikään muu vaihtoehto käynyt mielessäkään, kuin että isä saattaa Vaikka ollaankin miehen kanssa asuttu yhdessä monta vuotta ja lapsikin (häiden aikaan kaksi) on, niin kyllä mä vaan haluan isäni mut saattavan. Siltä ei edes kysytä haluaako se saattaa vai ei Tiedän kyllä, että haluaa...

[PrinsessaK]

Isin tyttö minäkin, joten isä saattaa ehdottomasti! Tosin meillä tehdään niin, että sulhanen tulee 'puoliväliin' kirkon käytävää vastaan. Aikas ihana tapa minusta...

Monenlaisia tapoja olen myös häävieraana nähnyt. Eiköhän tämä ole aikalailla makuasia, eikä yhtä ja oikeaa tapaa olekaan...

[Vilmaa]

Me kävelimme yhdessä alttarille.

[Elsieh]

Meillä isän kanssa sen verran viileät välit, että tuskin pyydän saattamaan. Eli luultavasti sulhasen kanssa mennään yhdessä. Olen ollut yksissä häissä, missä sulhanen ja bestman seisoivat alttarilla valmiina. Käytävää pitkin tulivat ensin kaasot ja sitten morsian. Onko tämäkin jokin jenkki tyyli?

[Janne Miettinen]

Viimeisen vuoden aikana n. 2/3 vihkimisistä (joissa olen ollut kuvaamassa) on ollut sellaisia, että isä on saattanut morsiamen alttarille. Ainakin valokuvaajan näkökulmasta tämä toimii hienosti, sillä isän ilme tytärtään luovuttaessaan on usein todella tunteellinen.

[Sminka]

Häissä, joissa olen lähiaikoina ollut kaksi morsianta käveli yksin ja kaksi isän saattamana käytävän puoleen väliin, johon sulhanen tuli vastaan. Myös näiden morsianten, jotka käveli yksin sulhaset tuli siihen puolenvälin kohdalle vastaan.

Itse varmaan kävelen yksin, koska en halua isän kanssa siksi kävellä, kun on aika kova vetisteleen, niin sit se tarttuis muhunkin, enkä varmaan sais enää keräiltyä itseäni.

[Nuppelus]

Ehdottomasti halua että iskä saattaa! Näin vaikka olen asunut jo huimat 10 vuotta poissa kotoa. Ainakin meidän suvussa ja tuttavapiirissä on yleistä, että isä saattaa. Toisin taas sulhasen kohdalla. Hän näki ensimmäistä kertaa vasta ystäväni häissä, että isä saattaa tyttärensä alttarille. Heillä päin ei kuulemma ole lainkaan tapana (ruotsinkiel. Pohjanmaa) - tähän nyt en ihan luota kuitenkaan Tuntuu meinaan ettei ole muutenkaan paljon katsellut häissä ympärilleen

[Kävykset]

Isän saattamana ehdottomasti, se on alkuperäisenä satakuntalaisena ollut käytäntö suvuissamme niin kauan kuin muistan.

Muokattu: June 10, 2008, käyttäjä: Kävykset

[Pronuptia]

Me kävelemme sulhasen kanssa, koska olemme olleet yli 10 v. yhdessä... ja muutenkin on sitten turvallisempi olo.

[Potkuri]

Olin ajatellut, että näin kolmekymppisinä ja itsenäisinä ihmisinä käveltäisiin sulhasen kanssa yhdessä, vaan kuinkas kävikään - isäni ilmoitti yllättäen, että haluaa saattaa & luovuttaa. Etenkin, kun meillä ei isäni kanssa aina niin herttaiset välit ole olleet, oli tuo minusta kaunis ele ja sillä lailla nyt tehdään . Ainoa ongelma on lyhyt kävely: meillä on siviilihäät ja vihkiminen juhlapaikalla, tulee aika pikainen saatto mutta ei se mitään, käytännössä varmaan tehdään niin, että kävellään isän kanssa suoraan sulhasen luo noin 10 askelta, sitten seuraa luovutus ja sulhanen + mä käännytään tiukka vasen kohti vihkijää, pari askelta ja se on siinä . Täytyy varmaan nakittaa jompikumpi kaasoista suoristamaan laahus, kun se ei kerkeä tolla matkalla kurvin jälkeen oieta!

[Avere]

Mä oisin ehdottomasti halunnut että mun isä saattaa mutta koska mennään naimisiin maistraatissa ja kirkossa enää "vain" avioliiton siunaus, me kävellään miehen kanssa alttarille yhdessä.Periaatteessahan jos isä mut saattaisi, se kuvastaisi tyttärensä luovuttamista ja koen sen vähän niin, että olisi vähän myöhäistä kun ollaan silloin jo naimisissa

Olen kerran ollut avioliiton siunaamistilaisuudessa kirkossa, jossa isä saattoi tyttärensä alttarille siitä huolimatta, että tämä oli jo naimisissa. En tunne ko. hääparia henkilökohtaisesti, joten en osaa sanoa, miten he tähän ratkaisuun päätyivät.

[L.eenu]

Me astellaan alttarille sulkin kanssa kahden. Itsestä tuntuu vieraalta ajatukselta, että isäni luovuttaisi minut. Tähän vaikuttaa varmaan se, että olen kohta 10 vuotta asunut omillani suht kaukana heistä. Ja varmasti myös sellainen, että isä luovutti pikkusiskon ja mä haluan tehdä kaiken NIIN erilailla

[Gisela]

Itselleni olisi tuntunut ehkä luontevammalta astella miehen kanssa yhdessä tai jotain muuta(siviilivihkiminen), mutta kun isi ehdottomasti haluaa saattaa tyttärensä, niin se hänelle suotakoon.

[Guest]

Isää olisin pyytänyt saattamaan, mutta koska hän kuoli vuosi sitten, kävelemme yhdessä alttarille. Samalla sytytämme myös kynttilän isän muistoksi

[Cicero]

Me kävellään sulhon kanssa yhdessä, vaikka isä mulle läheinen onkin. Meille tulee avioliiton siunaus, joten kirkkoon mennessä ollaan jo naimisissa (ja asuttu yhdessä n. 6 vuotta), joten tyttären luovutus tuntui vähän hassulta.

[Jaanalo]

Olen isin tyttö, joten isi saattaa.

[strawberry87]

Isälle sanoin jo silloin kuin häistä kerrottiin, että hän saa saattaa minut alttarille. Jotenkin se tuntuu vaan oikealta, vaikka olenkin avomiehen kanssa jo toista vuotta yhdessä asunut. Jotenkin itselle vaan merkitsee paljon, että isä luovuttaa minut tulevalle miehelleni siiräten näin minut hänen huolehdettivakseen, kuten isäni on huolehtinut minusta siihen asti.

[pursu]

Me kävellään sulhon kanssa yhdessä alttarille jo siitäkin syystä, että isäni kuoli kaksi vuotta sitten. Vaikka näin ei olisikaan, luultavammin olisimme silti sulhon kanssa kävelleet yhdessä. Tuo kynttilän sytyttäminen isän muistolle on kyllä tosi ihana ajatus. Pitääpä itse kysäistä vihkipapilta tästä...

[Guest Vieras]

Olen kerran ollut avioliiton siunaamistilaisuudessa kirkossa, jossa isä saattoi tyttärensä alttarille siitä huolimatta, että tämä oli jo naimisissa. En tunne ko. hääparia henkilökohtaisesti, joten en osaa sanoa, miten he tähän ratkaisuun päätyivät.

Itse päädyin juuri tuollaiseen ratkaisuun. Isä saattoi vaikka oltiin menty naimisiin edellisenä päivänä maistraatissa. Halusin että isä saattaa, koska meillä on läheiset välit ja itse sanoi että se olisi hänelle suorastaan kunniatehtävä. Sulhasen kanssa ei ajateltu yhtään mitä "eiketti sanoo" tai muut ajattelevat.

[tähtitaivas]

Ehdottomasti haluan, että isä saattaa minut alttarille