Kumpi yleisempää; isä saattaa vai sulhon kanssa yhdessä?

[Guest Vieras]

Me kävellään yhdessä nin tuomarin eteen kuin alttarillekin. Haluan nimenomaan yhdessä kävellä, sillä onmulle symbolisesti tärkeä mekitys.

[piula]

Onko hassua jos morsian kävelee yksin? Meillä on tulossa siviilivihkiminen, todennäköisesti vielä ulkona. Isää ei ole, eikä läheisiä miespuolisia sukulaisia. Ja haluaisin että sulhon kanssakin nähdään vasta siinä vihkimisen kynnyksellä

[Kata80]

Isäni on kuollut, joten sulhon kanssa yhdessä astelemme. Jos isäni eläisi, hän saattaisi ehdottomasti, koska miekin oon ollu "isin tyttö". Mut nyt siis näin, koska en voi kuvitellakaan ketään isäni tilalle. Siis se saattajahan voisi olla esim. isoveli tai kummisetäkin.

[Lainie]

Me kävelemme yhdessä, koska minä haluan. Sulhaselle olisi käynyt myös se, että minut olisi saatettu. En kuitenkaan pidä symboliikasta ja on ihana ajatus kävellä yhdessä kohti vihkijää.

Häävieraana olen nähnyt kumpaakin tapaa. Kukin haluamallaan tavalla.

Se, ei kuitenkaan musta oikein käy perusteluksi, että halutaan sulhasen näkevän vasta vähän ennen vihkimistä ja siksi sulhanen odottaa alttarilla. Niinhän se sulhanen voi halutessaan nähdä morsiamensa vaikka puoli minuuttia ennen myös silloin kun pari kävelee yhdessä. Tai ainakin näin me teemme: Tulemme paikalle eri reittiä ja näemme ovella juuri ennen.

Tuskin se huono onni on tästä minuutista kiinni.

[Guest Anskutin]

Molempia olen nähnyt. Usein isä saattaa silloin, kun on isot, viimeisen päälle hienot häät. Mukana voi olla vaikka pikkuinen morsiustyttö tms. Ja mitä enemmän amerikkalaista hapatusta koko kuviossa on, sitä varmemmin isä saattaa. Sitten taas toisella kierroksella olevat tai muuten kypsempään ikään ehtineet kävelevät varmasti yhdessä alttarille. Olisihan se vähän outoa, jos isä saattelisi nelikymppisen isinprinsessan kolmanteen avioliittoonsa... Sen sijaan jo vanhemmiksi ehtineet pariskunnat saattavat haluta isän saattamaan. Outoa, hehän ovat jo täysin perhe.

[HooQuu]

Meillä ulkona siunaaminen ja ajattelin et ensin menee kaasot morsiusneitojen kanssa ja sit meitsi ja sulkki odottaa mua alttarilla. Omien sanojensa mukaan sulkki odottaa koska ei jaksa kävelläkään sinne eli näin meillä

[Violette]

mun on parasta pitää sulhasta kädestä alttarille mennessä, ettei se lähde pakokauhun valtaamana karkuun. asia pitäis ehkä varmistaa vielä jollain narulla jalassa. se ei tykkää yhtään esiintymisestä ja pelkää sitä. (vaikka vakuuttelen että ne katsoo mua ja pappia, koska sen selässä ei ole mitään kiintoisaa)

isä ei ole elossa enää, ja toisaalta niin on parempikin, emme olleet oikein väleissä, joten olisi saattanut jäädä kutsumatta häihin, eikä missään nimessä mitään "luovutusta" olisi tapahtunut.

[aipa]

Minäkin olen ollut vain "isä saattaa häissä".

Multa on isä kuollut jo olessani vauva, mutta kummisetä on varalta jo 15v sitten kertonut, että hän sitten saattaa (olen hieman murehtivaa sorttia ). No, minulla on 8v velipuoli, joka oli ajatellut saattaa minut, joten maistraattivihkimisestä huolimatta hän saattaa minut alttarille siunaukseen (ja kaikkea logiikkaa vastoin toimii MYÖS sormuspoikana, koska siihen rooliin häntä olimme jo pyytäneet eikä mitään kunniatehtäviä voi lapselta poiskaan vetää). Ei siis hätää vaikkei ois isää, kyllä niitä saattajia riittää muutenkin.

Edit: Olen siis (Pohjois-)Pohjanmaalta.

eipä minunkaan isä tule mua saattamaan, kun hän kuoli kaksi vuotta sitten... suunnitelma oli että isä saattaa sen kunniaksi että saatiin välimme kuntoon. nyt ei ole saattamassa mutta saimme sovittua riitamme ennen isän kuolemaa, joka tulu kyllä täysin yllättäen. onneksi äidin isä on vielä joukossamme, niin hän saa saattaa minut tai ainakin toivon että hän saattaisi. ja jos pappa on pyörätuolissa niin minä työnnän pappaa, kunhan hän on kanssani silloin.

[ClaraBelle]

Meidän häissä ainakin isä saattaa.. meistä se on paljon juhlallisempaa. Ja isäni oli todella otettu kun häneltä kysyimme!

[Vaniljainen]

Me aiotaan kävellä mieheni kans yhdessä,ollaan jo sen verran kauan oltu yhdes ja mä pois kotoo,että tuntuu luontevalta tehdä niin.Enkä mä oikeen oo koskaan aatellu että isä mun saattelis.

[saluki]

Meillä ortodoksihäät, joten isä ei saata. Jos luterilaiseen kirkkoon olisimme päätyneet, olisin isän tahtonut saattavan.

[Lumikki2009]

Meillä isä saattanut vanhemmat sisaruksenikin alttarille ja itsekin haluan perinteisesti isän saattavan minut alttarille

[Isolde]

Meille on ollut ihan alusta asti selvää, että minä kävelen matkani yksin, sulhanen saattaa tulla vastaan tai odottaa vihkipaikalla - vastaan tuleminen olisi toisaalta mukavaa, mutta sulhasen tuntien hän on siinä vaiheessa niin hermona, että paikallaan nököttäminen lienee sujuvuuden kannalta turvallisin ratkaisu.

Isän käsipuolessa saapuminen olisi omalla kohdallani kornia paristakin syystä:

a. en ole asunut vanhempieni kotona vuosikausiin,

b. en ole lainkaan läheinen isäni kanssa ja

c. en arvosta kyseisen tavan symboliikkaa, aivan kuten en arvosta tyttären käden pyytämistäkään.

Jokainen tietysti tavallaan.

[Anniska]

Isoveljeni lupasi viedä mut alttarille. Isämme on kuollut 5v sitten ja tämä ratkaisu tuntui hyvältä. Veljeni arvelikin mun pyytävän tätä ja lupasi heti

[Muhku_]

meillä varmaan kuljetaan yhdessä.. isääni en ole nähnyt yli 10 vuoteen eikä kyseinen henkilö tule todellakaan saamaan edes kutsua häihini. yksin sitä matkaa en uskalla kävellä!

häissä joissa olen ollut, on aina isä saattanut morsion alttarille.

[MarrasMorsian'08]

Sulhon kanssa yhdessä. En ole kovin hyvissä väleissä isäni kanssa. Toiseksi ollaan oltu jo niin monta vuotta yhdessä, että tuntuisi hullulta, että isäni luovuttaisi minut vasta nyt...

[helyes]

Itse en pahemmin välitä isäni kanssa olemisesta muutenkaan, joten luultavasti yhdessä kävellään. Isä luultavasti loukkaantuu ja mulle tulee siitä huono omatunto, mut enpä kyllä aio isääni ajatellen pyytää häntä mua saattamaan, jos sekin tuntuu itestä pahalta..

[Sofraia]

Meillä iskä kysyi melkein heti, kun häistä kerrottiin, että haluanko mä, että hän saattaa sit mut alttarille. Onneksi olin itse ajatellut ihan samaa ehdottaa, vaikka saattaminen onkin varmaankin tärkeämpi juttu hänelle kuin minulle. Riippumatta häiden (ja paikan) koosta iskä olisi varmaan saattanut mut joka tapauksessa, joten meidän valitseman kirkon piitkä käytävä on sattumalta siihen hommaan ihan passeli.

Viimeisistä viisistä häistä, joissa olen ollut, on vain yksissä isä saattanut morsiamen, eivätkä ne todellakaan olleet mitkään Hollywood-häät (toim.huom.). Yhden morsiamen saattoivat hänen kaksi veljeään, yksi kummassakin käsipuolessa, ja lopuissa parit kulkivat kahden alttarille. Vain yksissä näistä häistä morsiamen isä oli tietääkseni elossa ja paikalla, hänkin pyörätuolissa.

[enni-a]

Minut saattaa isäpuoleni, vaikka tiedän että siitä asiasta sota syttyy..

Isäni on siis elossa, ja varmasti loukkaantuu, mutta tuntuisi todella tekopyhältä kävellä hänen kanssaan alttarille.

Olen asunut äidin ja isäpuolen kanssa melkein koko ikäni, joten tällä tavoin haluan kiittää isäpuolta kaikesta. (eikä tämä siis ainoa syy)

[H&J]

Iskä saattelee, vaikka edellispäivänä siviilivihkiminen onkin suoritettu

[ainiliini]

Mulla on selvät sävelet sen suhteen, että sulhon kanssa en kävele. Haluan nähdä sen ilmeen, kun hän näkee minut ensimmäistä kertaa hääpuvussani. Ongelmana on sen sijaan, että kävelenkö yksin vai pyytäisinkö isäpuoltani saattamaan. En ole koskaan isäpuoltani kutsunut isäksi, eikä olla erityisen läheisiä. Ehdittiin kuitenkin asua melkein 10 vuotta samassa talossa ennen kuin muutin omilleni ja on siis sillä tavalla kuulunut elämääni jo jonkin aikaa. Tiedän, että hänelle se olisi iso asia, sillä hän mieltää minut omaksi lapsekseen. Vaikeaa päättää mitä tässä tekisi.

Onko kellään muulla saman kaltaista tilannetta?

Edit: sen verran täytyy vielä lisätä, että oma isäni on kuollut jo vuosia sitten, joten vaikka isäpuoleni saattaisikin minut, se ei ainakaan ketään loukkaa.

Muokattu: November 13, 2008, käyttäjä: ainiliini

[Tsiili]

En ole kovin monissa häissä ollut, mutta muistaakseni kaikissa niissä isä on saattanut puoliväliin asti. Itselläni on aiheesta pieni kriisi päällä. En oikein pidä saattelun/luovutuksen symboliikasta (kärjistettynä: siirretään objekti mieheltä toiselle), mutta en toisaalta haluaisi myöskään loukata rakasta ja läheistä isääni, mikäli hän kokee saattamisen itselleen tärkeäksi. Täytyy vain pitää sormet ristissä, että hän olisi samoilla linjoilla kanssani tai että itse saisin ajateltua asian joltain muulta kantilta.

[Bruden2009]

Ehdottomasti halua että iskä saattaa! Näin vaikka olen asunut jo huimat 10 vuotta poissa kotoa. Ainakin meidän suvussa ja tuttavapiirissä on yleistä, että isä saattaa. Toisin taas sulhasen kohdalla. Hän näki ensimmäistä kertaa vasta ystäväni häissä, että isä saattaa tyttärensä alttarille. Heillä päin ei kuulemma ole lainkaan tapana (ruotsinkiel. Pohjanmaa) - tähän nyt en ihan luota kuitenkaan Tuntuu meinaan ettei ole muutenkaan paljon katsellut häissä ympärilleen

Hih, minä olen samoilta seuduilta ja ruotsinkielinen, enkä ole koskaan nähnyt häissä morsiusparin tepastelevan yhdessä alttarille elleivät ole olleet vähän "vanhempia" pareja (iältään, siis). Joten mitä ilmeisimmin on Suomessa enemmän kysymys paikkakunta/perhe-traditioista kuin mistään muusta.

Meillä on tämä ollut pohdinnan alla. Haluaisin, että isä saattaa, mutta on niin arvaamaton persoona, ettei voi luottaa tuleeko häihin ollenkaan.

Toinen vaihtoehto, että kävellään yhdessä ja kolmas että isoveli saattaa.

Mitä mieltä isoveljen saattamisesta, vaikka isä elossa?

Loistava idea, mielestäni! Kunhan asian selvittää isän kanssa ettei hän loukkaannu (jos kertoo huolesta tuleeko vai ei, niin isä saattaa siihen sit yhtäkkiä herätä ja skarpata?). Tätini häissä toisen tätini mies saatti hänet alttarille vaikka isä oli elossa. Tädeilläni tosin on aikamoinen ikäero, 20+, ja tädin mies ollut kuivioissa ihan nuoremman tädin syntymästä asti ja siksi erityisen läheinen. Tämä oli puhuttu isän/tädin miehen kanssa läpi ja kaikki olivat ratkaisuun tyytyväisiä (ainakin päällisin puolin, eihän sitä koskaan tiedä mitä sisimmissään joku ajattelee).

Meille on ollut ihan alusta asti selvää, että minä kävelen matkani yksin, sulhanen saattaa tulla vastaan tai odottaa vihkipaikalla - vastaan tuleminen olisi toisaalta mukavaa, mutta sulhasen tuntien hän on siinä vaiheessa niin hermona, että paikallaan nököttäminen lienee sujuvuuden kannalta turvallisin ratkaisu.

Isän käsipuolessa saapuminen olisi omalla kohdallani kornia paristakin syystä:

a. en ole asunut vanhempieni kotona vuosikausiin,

b. en ole lainkaan läheinen isäni kanssa ja

c. en arvosta kyseisen tavan symboliikkaa, aivan kuten en arvosta tyttären käden pyytämistäkään.

Jokainen tietysti tavallaan.

Joo, kukin tietysti tavallaan! Itsekin olen pohtinut samoja asioita kuten Isolde, vaikka se kohta 2. ei ole ihan oikea, minulla erittäin lämmin suhde isääni. Sulhaseni pyysikin isältäni kättäni, enkä olisi arvannut että isä sitä arvostaisi niin korkealle, joten minulle yhdentekevä ele (vaikkakin mielestäni kyllä romanttinen) oli sitten erittäin arvokas isälleni. Juuri samaisesta syystä kävelen alttarille isäni saattelemana, muu ei tullut kuuloonkaan... Mutta kuten sanottu, kukin tavallansa!

[peppi88]

Isä saattaa.

Vaikka en olekaan asunut kotona vuosikausiin, niin suhteeni isään on ihan mallillaan. Ja luulen hänen olevan erittäin mielissään siitä, että saa osallistua seremoniaan muutenkin kuin vain istumalla penkillä.

[Ruska]

Aion pyytää isääni saattamaan, vaikka häiden aikaan ollaankin asuttu miehen kanssa yhdessä noin 2,5 vuotta. Uskon isäni pitävän sitä kunniatehtävänä ja luulen, että se olisi hänelle todella tärkeää.