Kumpi yleisempää; isä saattaa vai sulhon kanssa yhdessä?

[rondea]

Meillä tämä asia on muodostumassa pienoiseksi ongelmaksi, enkä oikein tiedä, mitä tehdä. Mulla oli alun perin yhtenä ehdottomana päätöksenä, että isäni ei minua saata. Tähän on useampi syy: Olen yli kolmekymppinen ja olen asunut isäni kanssa viimeksi yli 15 vuotta sitten. Meidän välit eivät ole olleet täysin yksioikoiset (nykyisin tosin ovat ihan ok, asialliset, mutta ei missään nimessä läheiset). Ja jotenkin ajatus siitä, että joku saattaa ja luovuttaa minut, tökkii.

Isäni ei ole saattamisesta mitään kysynyt tai puhunut, mutta hänen vaimonsa pitää itsestään selvänä, että isäni saattaa, joten ilmeisesti isänikin elää siinä käsityksessä, että hän saattaa, vaikka oma suunnitelmani oli vähän toinen. Jotenkin yhä edelleen tökkii ajatus siitä, että joku luovuttaa minut sulholle tai se, että isäni, jonka kanssa olen ollut asiallisissa väleissä vasta viime vuosina, saattaisi minut. Toisaalta en haluaisi loukata isääni ja tulkitsen sovinnon eleenä sen, että hän olisi ilmeisesti halukas saattamaan. Muutenkin hän on tarjonnut apuaan häihin liittyen, joten ilmeisesti se on hänen tapansa paikata välejämme ja olla läsnä elämässäni toisin kuin silloin, kun emme olleet useampaan vuoteen puheväleissä. Mitäköhän sitä tekis?

[tammikuu09]

^Vaikea tilanne, mutta pystyisitkö juttelemaan asiasta isäsi kanssa? Isäni alkuperäisestä mielipiteestä en ole varma, mutta äitini taisi vähän olettaa, että isä saattaisi - mutta kun tästä tuli puhetta, kerroimme ystävällisesti mutta selkeästi, että kävelisimme vihille kahdestaan. Samalla selitimme, miksi - eli ei mistään vihamielisyydestä tms. vaan yksinkertaisesti siksi, että olimme yli 30-vuotiaita ja saattaminen tuntui vain oudolta ajatukselta, varsinkin kun olimme molemmat asuneet jo vuosikausia fyysisestikin hyvin kaukana vanhemmistamme ja kertoneet suhteestammekin suunnilleen vasta kihlautumisen kynnyksellä. Kukaan ei tästä pahastunut vaan hyväksyi ja ymmärsi näkökulmamme mainiosti.

[Saana82]

Meillä isä saattaa minut alttarille. Olen perheen iltatähti ja ehdottomasti isin tyttö

[sasu]

Vaikka olemme asuneet sulhon kanssa jo vuosia yhdessä, haluan isäni saattavan minut. Hauskaa ottaa häihin jotain todella perinteistä, kun muuten häämme eivät tule olemaan kovinkaan perinteiset.

[idefix]

Itse en ole ikinä ollut häissä joissa isä tai joku muu vastaava mieshenkilö ei saattaisi morsianta - joten omani tulevat olemaan ensimmäiset. Me emme kyllä ajatelleet edes kävellä kirkon käytävää, vaan tulla lyhyemmin sakastista.

[Amiliini]

Mun isä on kuollut ja haluaisin et joku "luovuttaa" mut niin ollaan ajateltu jos mun veli (14 v. vanhempi) saattaisi mut. Toinen vaihtoehto et kävellään sit yhessä. Mitä mieltä ootte jos veli saattas??

[Kesämorsian11611]

Mun isä on kuollut ja haluaisin et joku "luovuttaa" mut niin ollaan ajateltu jos mun veli (14 v. vanhempi) saattaisi mut. Toinen vaihtoehto et kävellään sit yhessä. Mitä mieltä ootte jos veli saattas??

Ei hassumpi idea. Minun mielestä tärkeintä on se, että saattaja on sulle itsellesi läheinen ja tärkeä ihminen.

Minut isäni tulee saattamaan. Viimeksi olemme asuneet samassa osoitteessa 29 vuotta sitten, isäni ei kuulu kirkkoon (edes

isoveljeni häissä ei tullut kirkkoon), mutta nyt kun ainokainen tytär on menossa naimisiin, lupautui tulemaan kirkkoon

ja jopa saattamaan alttarille Siitä olen hälle erittäin kiitollinen, koska haluan että isä luovuttaa minut.

[Christina^]

En tiedä kumpi on yleisempää, mutta me ainakin ollaan päätetty niin, että kävelen sulkin kanssa yhdessä alttarille. Se sopii parhaiten meille ja näin teemmekin.

[anskuliini09]

Mun kaverit on astelleet alttarille ensin isän käsipuolessa ja sitten puolessa välissä vaihto sulhaseen. Noissa hääohjelmissa on ollut myös veljiä saattamassa morsianta ja se on minusta myös ok, jos isää ei ole tai muuten hankala järjestää. Me talsitaan sulhasen kanssa kahdestaan, kun nää nyt on meidän juhlat ja se on meidän juttu. Toivottavasti kanttori suostuu soittamaan meidän oman toiveen häämarssiksi, kun ei haluta perinteisiä marsseja.

[Jenny1981]

Meillä morsian astelee yksin alttarille kun on isä kuollut.

[Hensku87]

Minut saattelee alttarille vanhin isoveljeni. Isäni kanssa en ole ollut yhteyksissä (tai en ole saanut häneen yhteyttä yrityksestä huolimatta) ainakaan viiteen vuoteen ja kovasti epäilen että hän ei häihini kutsusta huolimatta tule. Pappanikaan ei voi saatella minua koska asumme toisella puolella suomea eikä hän enää jaksa matkustaa joten hänkin jättää häät väliin.

Mutta onneksi minulla on veljiä <3

[Kaisa85]

Eiköhän tuo isäpappa ainokaisen tyttärensä avioon saattele...

[haave]

Mun siskon häissä se ja sen mies käveli ihan kahdestaan alttarille.

Me mennään maistraatissa ja sinne isä ei tule, joten minuakaan hän ei saata.

[Sipe70]

Me kävellää yhdessä. Valokuvaus on ennen vihkimistä ja mies jo näkee minut ja pukuni. Se oli myös hänen toiveensa ja itse toista kertaa avioon menevänä olen kokenut jo sen, että isä saattaa. Jotenkin tuntuu hassulta, että isä saattaa 38-vuotiasta tytärtään toistamiseen alttarille

Ja kun se iskällekin sopi, niin asia on selvä.

Mielestäni on kivakin kävellä kahdestaan, niin saa jännittää yhdessä ihan alusta saakka.

[Guest]

Itse olen aina ollut isin tyttö ja mielessäni aina ajatellut, että isäni saattaa minut. Se oli ensimmäisenä hänelläkin mielessä, kun hääsuunnitelmistamme kuuli. Onneksi niin. Vaikka välillä hän sanookin, että yhtä hyvin me pääsisimme alttarille kaksinkin. Sekin on ihan totta. Olemme asuneet jo useamman vuoden yhdessä, mutta silti minulle on tärkeää, että isä saataa kirkon puoleen väliin saakka ja sulhanen tulee siihen vastaan. Eiköhän tämä suunnitelma ole kaikkien mielestä hyvä, vaikka meistä kukaan ei taida haluta olla "valokeilassa".

[syksymorsian09]

Meijän vihkikirkko on ihan sika pieni, penkkirivejäkään ei mahda olla kun joku kahdeksan, eikä kirkossa ole mitään soitinta.

Jotenki tuommoselle pätkälle tuntuis hullulta, että iskä saattas, eikä isi kyllä siskoakaan halunnut saatella pari vuotta sitten. Sano vain, että jos ei itte pääse niin saa jäähä menemättäki

Eli näillä näkymin, yhessä mennään siitä huolimatta, että olen koko tän elämäni kotona asunut..

[Luna]

ainakin näillä näkymin isukki saattaa. Jos tulle joku stoppi nii sitten isäpuoli, sulhon kanssa ei yhdessä asetella, jotain perinteistä kiitos

[Isolde]

sulhon kanssa ei yhdessä asetella, jotain perinteistä kiitos

Ihan tiedoksi, että pohjoismainen perinne on nimenomaan se, että morsiuspari saapuu yhdessä. Tämä isän luovuttamisjuttu on verrattain uusi tapa.

[sannaannas]

Yhdessä mennään mekin, ajateltiin vielä että lapsi olisi miehen sylissä kun samalla kastetaan. Kuulostaako ihan tyhmältä? Ensimmäinen lapsi kävelee sitten siinä meidän edessä minun siskoni kanssa.

[Jokupa]

Meillä on tullut suunnitelmiin muutos: menemmekin naimisiin ortodoksisessa kirkossa. Täten isäni ei voikaan saattaa minua alttarille asti, sillä suoritamme kihlauksen vasta kirkossa, tarkemmin sanottuna kirkon oven edessä (kuuluu siis ortodoksiseen perinteeseen). Isäni saattaa minut kuitenkin tähän asti, vaikkakin vain ne pari metriä hääautolta ja muutama porras, mutta isäni on kuitenkin minulle niin rakas, että tahdon hänen kuitenkin olevan tällä tavalla mukana. Kirkon eteen kävelemme sitten kihlauksen jälkeen mieheni kanssa tietysti yhdessä.

[Mushie]

Isä saattaa. Tämä on jotenkin itsestäänselvyys, vaikka ei tässä enää mitään ihan lapsia ollakaan...

[Sky*]

Kaikkissa häissä missä itse olen ollut on isä saattanut ja toivoisin että myös oma isäni voisi minut saattaa vaikka hän istuukin pyörätuolissa.

[Gaby]

Kyllä mutkin isä saattaa vaikka oon iältäni lähempänä kolmea kun kahtakymmentä. Musta se on kiva tapa, en niinkään ajattele sitä ajatusta mikä siinä aikojen alussa on ollu.

Muokattu: March 28, 2010, käyttäjä: Gaby

[morssiin 2010]

itselläni on ollut pikkutytöstä asti haaveena että jos ja kun menen naimisiin astelen alttarille isäni saattelemana tosin nyt isäni osallistuu häihimme vain ajatuksissamme, sillä hän nukkui pois jo v. 98. nyt olen ajatellut että isäpuoleni,joka on minulle kuin oma isä saisi saattaa miut alttarille. kysynyt en vielä ole mutta uskon että hän kyllä lupautuu.... olen jo miettinyt runoa kuinka kysyä häntä

[morsian 07/10]

Minut myös isä saattaa. Tämä oli meille molemmille itsestäänselvyys ihan alusta alkaen. Minä en myöskään ajattele sitä ajatusta, mikä sillä alunperin on ollut, pidän sitä vain mukavana tapana ja tiedän, että se on yhtä tärkeää isälleni, kuin minullekin.