Kumpi yleisempää; isä saattaa vai sulhon kanssa yhdessä?


Guest Vieras_syysmorsian_*

Recommended Posts

  • Replies 343
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Onkohan kukaan tehnyt niin, että sulhanen on se joka tulee käytävää pitkin äitinsä (tai isänsä, siskonsa, veljensä) saattamana ja morsian ilmaantuu sakastista sulhasta vastaan? :) Ois hienoa jos joku uskaltais rikkoa tällä tavalla sukupuolirooleja.

Muokattu: , käyttäjä: Kaisa^
Link to comment
Share on other sites

Tämä mulla on vielä mietinnässä. Olen ajatellut, että kun vihille menen, niin käveltäisiin sulhasen kanssa yhdessä. Mutta. Sulhanen nyt sitten olikin sitä mieltä, että "kyllähän sun isäs sut saattaa, etkö sä sit halua muka?!" Ei niin, ettenkö haluaisi isäni saattavan, en vain ole ajatellut sitä vaihtoehtoa. Ja kyllähän se varmasti mielellään saattaa, en vaan ole kysyny vielä ku en tiedä, mitä teen. No, aikaahan on vielä vuosi :)

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Olen mielestäni jo niin aikuinen nainen että olisi jotenkin vaivaannuttavaa että isä saattaisi. Varsinkin kun olen vielä raskaana. Nuorille "neitsyt" morsiamille isän saatto mielestäni sopii tai jos on muuten kovin isin tyttö.

Me kävelemme yhdessä sulhasen kanssa.

Muokattu: , käyttäjä: Ester30
Link to comment
Share on other sites

Isäni ei saata koska ei olla väleissä, tosin jos hän tekesi ihmeparantumisen alkoholista niin voisin harkita asiaa. Enkä myöskään halua kävellä sulhon kanssa, koska haluamme kohdata toisemme vasta kun tulen kirkon ovista sisälle. Olen miettinyt, että kävelen yksin koska olen kohdannut monenlaisia vaikeuksia elämässä ja kasvanut paljon enne kuin kohtasin kumppanini ja haluan aloittaa ns. uuden elämän rakkaan kanssa niin tämä matka alttarille kuvastaisi sitä.. Olisi tuo yksin kävely kuinka jenkkimäistä niin se vain sopii minulle.

Link to comment
Share on other sites

"Avioliitto keskiajalla Pohjoismaissa

--

Kihlauksen jälkeen avioliiton solmimisessa voitiin edetä naittamistoimeen, eli juhlaan, jossa morsian luovutettiin sulhaselle. Lain mukaan kihlauksen ja luovutuksen välillä sai olla korkeintaan vuosi ja yksi päivä. Juhlista tuli ilmoittaa morsiamen vanhemmille tai lähisukulaisille kuusi viikkoa aikaisemmin. Luovutuspäivän jälkeen avioliittosopimusta ei voitu enää purkaa. "

Voisiko näitä pitkiä pätkiä lainatessa laittaa viitetiedot perään? Kuuluu "lainausetikettiin" useastakin syystä, ja ainakin täällä olisi eräs morsian jota kiinnostaisi aihe enemmänkin.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Meille luonteva ja oikealta tuntuva vaihtoehto on se, että isäni saattaa minut alttarille. Tämä on hänelle kunnia asia. Olen ainoa tyttö (tai siis nykyään kyllä nainen) perheessämme ja itsellenikin tämä on tärkeää. Sulhaselle tämä oli ikäänkuin itsestään selvä ajatus myös, joten näin meillä. Mielestäni tässäkin asiassa on tärkeää, että tehdää siten kun se sopii pariskunnalle ja tuntuu hyvältä ja oikealta molemmista. gpari.gif

Link to comment
Share on other sites

En muista oonko vastannut, mutta nyt kun asia tuli päätettyä lopullisesti harjoituksissa, niin vastaan.

Meillä ei saateta eikä kävellä yhdessä. Mie kävelen yksin ja sulhanen tulee vastaan. Kaikilla on tästä aina joku kauhu, että "ettekö voi kävellä yhdessä, ettei siuta jännittäis niin paljon", mutta kun ei miuta jännitä yhtään. Oon tottunut esiintyjä ja miulla on hyvä keskittymiskyky, joten kaikki sujuu varmasti hyvin. Ja näin saan säilyttää sen unelmani, että sulhanen on miuta vastassa ja näkee miut ensi kertaa hääpäivänä alttarilla.

Link to comment
Share on other sites

  • 4 months later...
  • 3 weeks later...

Kaikissa häissä, joissa olen ollut, on morsiamen isä saattanut morsiamen alttarille ja ymmärtääkseni tämä on melko yleinen käytäntö Suomessa. Siksi olenkin tuskaillut sitä, kuinka itse alttarille pääsen: Emme ole isäni kanssa erityisen läheisiä, vaikka pidämme säännöllisesti yhteyttä ja lisäksi sisäinen feministini vieroksuu ajatusta, jossa isä luovuttaa tyttärensä tulevalle sulhaselle kuin kauppatavaran. Toisaalta taas arvostan perinteitä, ja haluaisin nähdä sulhasen hääpäivänä ensimmäistä kertaa vasta alttarilla, joten yhdessä käveleminen ei myöskään tunnu luontevalta. Ratkaisuna siis erittäin todennäköisesti kävelen yksin ja sulhanen tulee vastaan, jolloin loppumatka kuljetaan yhdessä.

Tällainen yksin käveleminen ei minua jännitä tai pelota, ennemmin uskon nauttivani huomiosta, mutta lähinnä mietityttää, kuinka isän saattajana toimimiseen tottuneet vieraat suhtautuvat tähän. Äitini on jo antanut asialle siunauksensa, joten ehkäpä vaan lopetan murehtimisen ja toimimme sulhasen kanssa niin kuin meistä hyvältä tuntuu :)

Muokattu: , käyttäjä: Juili
Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...