Kumpi yleisempää; isä saattaa vai sulhon kanssa yhdessä?


Guest Vieras_syysmorsian_*

Recommended Posts

Mina en osaa paattaa, miten asian kanssa haluan toimia. Se on joka tapauksessa paatetty, etta sulkki odottelee 'alttarilla' (siviilivihkiminen). Mietin, etta jos molemmat vanhemmat saattaa etualoille, jossa he istuutuvat, ja mina jatkan yksin par metria sulkin viereen. Tai sitten vain isa, tai vain aiti. Pyh, hankalaa! Yksin kaveleminen olisi ehka liian jannaa, ja toisaalta ajatelisivatko jotkut etta minulla on huono suhde isaani, jos han ei saata? Nain ei ole, mutta tavallaan saattamishomma tuntuu hassulta kun on elanyt itsenaista elamaa jo vuosikymmenen.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 343
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Meillä sulho menee ensin "alttarille" (eteiskäytävä juhlapaikassamme), sitten tulevat 4 bestmania ja 4 kaasoa, sitten minä. Katsotaan, saadaanko homma hoidettua suht asiallisesti, kun muuten on aika vapautuneet bileet luvassa. Kaaso sanoi, että "kaiken minkä voi koreografioida, tullaan koreografioimaan, niinpä en yhtään ihmettelisi jos hän tanssahtelee alttarille ja siitä innostuneena muut perässä... :girl_dance:

Link to comment
Share on other sites

Vitsi ku ois ihanaa jos tässä ois sellanen yks vakiintunu käytäntö mitä kaikki noudattaa... On vaan niin vaikeeta päättää! Toisaalta ois kyllä ihanaa, jos iskä saattais alttarille, mut pakko myöntää et jännittää kysyä. Ollaan kyllä hyvissä väleissä ja se ois varmasti kiva juttu sille, mut siis - naurettavaahan tää on - jännittää kysyä! En haluu, että se pitää sitä jonain ihan hapatusperinteenä, koska äiskän ja iskän häissä kukaan ei saatellu ketään vaan ne käveli yhessä alttarille. Toisaalta, jos ensimmäinen lapsista on menossa naimisiin ja kyseessä on vielä ihana ja hurmaava keskimmäinen tytär (:D) ni mitenkä siitä VOIS muka kieltäytyä!

Link to comment
Share on other sites

Itellä ollu aina selvää se, että jos ja kun naimisiin menen, niin isä saattaa melkein alttarille ja sulhanen tulee vastaan, eikä niin, että kävelisin alttariin koko matkan sulhasen kanssa. Melkein kaikissa häissä, joissa olen on isä saattanut tyttärensä alttarille, toki jokainen tehkööt miten haluaa. ;) Ja oma isäni kyllä odottaa yhtä innolla meidän häitä, kuin mekin eli hänellekkin oli alusta alkaen jo selvää, että hän saattaa minut alttarille. :)

Link to comment
Share on other sites

Taalla taas on vain kokemusta haista, joissa isa on saattanut tyttaren alttarille ja itsekin haluan tata kaunista perinnetta kunnioittaa. Ymmarran hyvin myos pareja, jotka kavelevat yhdessa alttarille. Se on ns. "maku- ja tilannekysymys." Miksei myos aiti tai joku muu laheinen voisi saattaa morsianta alttarille? Ja onhan mahdollista myos, etta morsian astelee yksin alttarille, jos joku niin haluaa tehda! :)

Link to comment
Share on other sites

Meillä on siviilivihkiminen juhlapaikan pihalla, mutta oletin, että iskä saattaa mut. Onneksi tajusin sanoa hälle, että tulee mut sitten hakemaan ja kävellään yhdessä. Iskä saa sitten hetken aikaa vielä miettiä, oliko ainoan tyttären lupaaminen hyvä juttu vai ei. Me ei olla aina oltu kovin läheisiä, mutta rakkaan sulhon myötä iskän ja mun suhde on lämmentynyt. Tuntuu hyvältä tietää, että iskä käppäilee mun kanssa ihanan miehen luo, ja "luovuttaa" mut hyvillä mielin. :)

Link to comment
Share on other sites

Meille taas oli itsestäänselvyys, että kävelemme yhdessä käsi kädessä alttarille, koska avioliitto on meidän kahden juttu - ja muutenkin oltiin ihan liian vanhoja siihen, että joku olisi mua saatellut :D

Oma tuntumani tähän on, että suurin osa nuoremmista morsiamista saatetaan ja suurin osa vanhemmista pariskunnista kävelee yhdessä; tietysti näissäkin on poikkeuksia.

Link to comment
Share on other sites

Mulle on ollut alusta asti selvää, että kävellään sulhasen kanssa yhdessä alttarille. En halua mitään amerikkalaisten elokuvien teatteria, jossa joku luovutetaan jollekin. Tai sitten voitaisiin tehdä hommasta kunnolal teatteria. Minä odottaisin kaulin kädessä alttarilla ja bestman raahaisi sulhasen korvasta pitkin kirkon käytävää. :D Se sopisi enemmän meidän tyyliin, kuin tuollainen pinnallinen pokkurointi.

Eri asia ehkä, jos ei oltaisi sulhasen kanssa asuttu vielä lainkaan yhdessä. Itse koen jotenkin teennäiseksi sen, että isä saattaisi kolmekymppisen aikuisen naisen ja luovuttaisi jollekin miehelle. Minusta tuntuisi feikiltä. Haluan luonnolliset ja aidot häät, en mitään jäykistelyä. Mutta kukin tyylillään.

Mutta,ajattelin tietysti myös isääni, että ehkäpä hän nimenomaan haluaa saattaa. Silloin en olisi alkanut asiasta vänkäämään. Minun ei tosin edes tarvinnut kysyä. Kun häiden toteutuksesta alettiin puhua, isä sanoi heti, että en kai aio matkia jotain Kauniita ja rohkeita ja vaadi häntä saattamaan - hän voi kyllä sen tehdä, mutta hänestä se on naurettavaa esittämistä. :D Puheen hän haluaa pitää ja olla muuten esillä, osallistua parin leikin toteuttamiseen, jne. Mutta hauskalla tavalla. Eli isäni tytär olen, kun ihan samalla tavalla ajateltiin.

Vanhempani ovat aikoinaan kävelleet käsi kädessä alttarille. Äitini sanoi, että ei silloin tullut edes mieleen jotain saattamisia järjestää, ei ollut tapana. Ja minusta noin on parempi, itsehän me sen päätöksen avioliitosta teemme.

Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta siihen, että sulhanen näkisi minut vasta alttarilla. Miksi ihmeessä? Kyllähän hän jo tietää, kuka ja mikä minä olen. Sitä paitsi, haluan, että käymme kuvattavana ennen vihkimistä. Näin juhlat pääsevät heti alkamaan, eikä vieraiden tarvitse nälkäisinä tylsistyä, kun hääpari käy poseeraamssa kameralle. Parissa häissä, joissa viime aikoina olen ollut, hääväki on odotellut jopa 1,5 tuntia, kun morsiusparia kuvataan! Toisissa tarjottiin vähän karkkia sinä aikana, mikä loppui heti kesken ja toisissa ei annettu edes vettä, vaan jouduttiin ulkona seisoskelemaan, kun pariskuntaa kuvattiin antaumuksella hääpaikan pihalla. Ei sellaista! Menemme aluksi yhdessä kuvaan, sulhanen näkee pukuni sitten siinä. Saamme rennon fiiliksen, kun yhdessä hassuttelemme kuvattavina. Sieltä yhdessä kirkkoon. Ja vieraat on otettu kohteliaasti huomioon, ettei heidän tarvitse odotella jossain turhanpanttina. Haluamme, että häissä on heti menoa ja meininkiä eikä mitään tylsiä hetkiä.

Bestman ja kaaso ovat kirkossa valmiina tervehtimässä ihmisiä ja ohjaamassa istumaan. En tiedä, tarvitseeko heidänkin vielä marssia käytävällä. Minusta olisi luonnollisempaa, että istuisivat eturiviin, kun kellot alkavat soida ja nousisivat siitä alttarin vierelle, kun me olemme ensin siihen saapuneet.

Mutta kuten sanottu, jokainen tekee, kuten hyvältä tuntuu.

Muokattu: , käyttäjä: susumu
Link to comment
Share on other sites

^Kyllahan tuo saattaminen on nykyaan yleisempaa Suomessakin kuin morsiusparin yhdessa kavely. Tai ainakin nain on ollut kaikissa haissa, joissa its olen ollut (olen ollut n. 10 haissa). Yhdella kertaa oli morsiamen isa jo edesmennyt, niin silloin isoveli saattoi.

Mielestani siina ei niinkaan ole kyse mistaan "pinnallisesta pokkuroinnista" vaan usein varmaan ihan perinteesta ja siita, etta morsian ja sulhanen haluaa nahda toisensa taydessa tallingissa vasta siina tianteessa, ja yksin kavely voisi olla liian jannittavaa morsiamelle. Me ainakin sulhaseni kanssa olemme mieltyneet ajatukseen, etta sulhanen nakee pukuni ja koko kokonaisuuden vasta sitten, kun kavelen hanta kohti. Tuohan se ihan erilaisen jannan savayksen siihen :)

Muokattu: , käyttäjä: Roslin
Link to comment
Share on other sites

Sitä paitsi, haluan, että käymme kuvattavana ennen vihkimistä. Näin juhlat pääsevät heti alkamaan, eikä vieraiden tarvitse nälkäisinä tylsistyä, kun hääpari käy poseeraamssa kameralle. Parissa häissä, joissa viime aikoina olen ollut, hääväki on odotellut jopa 1,5 tuntia, kun morsiusparia kuvataan! Toisissa tarjottiin vähän karkkia sinä aikana, mikä loppui heti kesken ja toisissa ei annettu edes vettä, vaan jouduttiin ulkona seisoskelemaan, kun pariskuntaa kuvattiin antaumuksella hääpaikan pihalla. Ei sellaista! Menemme aluksi yhdessä kuvaan, sulhanen näkee pukuni sitten siinä. Saamme rennon fiiliksen, kun yhdessä hassuttelemme kuvattavina. Sieltä yhdessä kirkkoon. Ja vieraat on otettu kohteliaasti huomioon, ettei heidän tarvitse odotella jossain turhanpanttina. Haluamme, että häissä on heti menoa ja meininkiä eikä mitään tylsiä hetkiä.

Tasta en kylla voisi olla enempaa samaa mielta! Itsekin inhoan sita, jos vieraita odotutetaan kun haapari on kuvattavana. Mutta tamankin voi valttaa jarjestamalla jotain ohjelmaa siihen. Me emme aio menna studiokuvaan, vaan meista otetaan kuvia vihkipaikalla ja sen ulkopuolella, johon ei pitaisi menna tuhottomasti aikaa (kuvia otetaan myos myohemmin juhlapaikalla). Vieraat ehtivat juhlapaikalle ennen meita, mutta siella tulee olemaan juomatarjoilu valmiina, joten ainakaan kuvin suin ei tarvitse odotttaa. Onnittelumaljat nostetaan sitten kun me saavumme tai myohemminkin, mutta siihen asti etta me saavumme ei tarvitse odottaa ilman mitaan virvokkeita. Nain on yleensa ollut brittihaissa, joissa olen ollut ja se on ollut paljon toimivampi ratkaisu kuin se etta vieraiden taytyy odottaa parin saapumista ennen kuin saa pisaraakaan.

Muokattu: , käyttäjä: Roslin
Link to comment
Share on other sites

Mulla on saattajana isoisä, koska isä on kuollut ja isäpuolen kanssa välit ovat lievästi sanottuna huonot. Isoisälle tämä on tietenkin suuri kunnia, sanoi, että pelastin huonosti alkaneen kesänsä (terveys reistailee - sanoi toivovansa, että on vielä elävien kirjoissa tuolloin).

Kyllähän toi hieman oudolta tuntuu tuo saattaminen, ollaan kuitenkin ukon kanssa häihin mennessä asuttu 2,5 vuotta yhdessä, josta yksi vuosi vihittyinä, mutta halusin vaarille jonkinlaisen tärkeän roolin hääjuhlaan. Meillä siis maistraatissa vihkiminen 2.7.2012 ja kirkollinen siunaus ja hääjuhla ensi vuoden kesäkuussa.

Link to comment
Share on other sites

Minä olen pohtinut huvikseni järjestelyä, jossa molemmat saatetaan. Morsian ja sulhanen lähestyisivät siis vihkitilan takaosassa "keskikäytävän" alkua eri nurkista kumpikin vanhempiensa kanssa ja kohtaisivat sitten siinä takaosan keskellä, mistä jatkaisivat yhdessä vihkitilan poikki kohti vihkijää. Vanhemmat voisivat seurata ylpeänä perässä ja jäädä eturiviin. Käytännössä vihkitilan pitäisi olla aika avara ja harva kirkko sopisi siihen (mikä ei olisi minulle ongelma, koska en välttämättä haluakaan kirkkoon, vaikka siellä saisikin komean synkeää urkumusiikkia). Ehkäpä se toimisi puistossa.

Toisaalta minustakin ajatus kenenkään saattamisesta tuntuu hieman hassulta, kun on asuttu yhdessä pari vuotta ja poissa vanhempien nurkista monta vuotta. Todennäköisimmin jos nyt häät joskus järjestetään ja vihkimiseen tulee vieraita, kävelisin sulhasen kanssa kaksin käsi kädessä vihkijän luo, missä sitten tilaisuus olisikin.

Link to comment
Share on other sites

Mulle on ollut alusta asti selvää, että kävellään sulhasen kanssa yhdessä alttarille. En halua mitään amerikkalaisten elokuvien teatteria, jossa joku luovutetaan jollekin. Tai sitten voitaisiin tehdä hommasta kunnolal teatteria. Minä odottaisin kaulin kädessä alttarilla ja bestman raahaisi sulhasen korvasta pitkin kirkon käytävää. :D Se sopisi enemmän meidän tyyliin, kuin tuollainen pinnallinen pokkurointi.

Itse asiassa se että isä saattaa alttarille on hyvin vanha suomalainen hääperinne! Siis jo jostain 1800-luvulta, milloin ei amerikan meiningeistä kyllä tiedetty mitään! :girl_smile:

Tuossa esim. linkki aiheesta: http://evl.fi/EVLfi.nsf/0/43191147EF6C647AC225747C00259FC4?OpenDocument〈=FI

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Me menemme yhdessä. Mielestäni molempien vanhemmat ovat kulkeneet yhdessä, joten meidän suvussamme se on siis täysin "selkeä" vaihtoehto :) Emme kuitenkaan valitse sitä suvun takia vaan haluamme itse tehdä niin. :) Ihana ajatella, että juuri ennen kirkkosaliin astumista, voin pitää kädestä tuota omaa miestäni ja otamme ne askeleet yhdessä :)

Link to comment
Share on other sites

Mä olen tätä asiaa pohdiskellut hyyyyvin pitkään ja viimein tulin siihen opputulokseen että kävellään miehen kanssa yhdessä alttarille.

- Oma isä ei tule kysymykseenkään. En ole hänen kanssaan missään tekemisissä ja luonnollisesti häntä ei ole kutsuttu häihinkään.

- Isäpuoltani mietin myös mutta jotenkin se vain tuntui hieman erikoiselle vaihtoehdolle.

- Veljenikin oli yksi vaihtoehto mutta hän olisi varmaan niin paniikissa ja jännittynyt että minä joutuisin taluttamaan häntä :D

- Meinasin jopa olla rohkea ja kävellä yksin alttarille mutta kaikki joiden kanssa asiasta puhuin inttivät minulle kuinka paljon siinä tilanteessa jännittää ja parempi vaan kun on joku tukena. En sitten jaksanut alkaa vänkäämään kaikkien kanssa asiasta vaikka hiljaa pääni sisällä olenkin sitä mieltä että ihan hyvin olisin voinut yksinkin kävellä.

Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi sitten jäi kävellä kaksin miehen kanssa. Se on jossainmäärin jopa loogisin tapa koska meillä kuitenkin on jo yhteinen lapsikin ja sitä kautta olemme sitoutuneet elämään toistemme kanssa koko ikämme. Eipä tässä vaiheessa enää auta kysellä kenenkään lupaa yhdessäoloon :girl_smile:

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Itse en ole vielä päättänyt miten toimitaan ja ei olla edes keskusteltu kullan kanssa.

Isä ei minua saata, olen kumminkin jo yli nelikymppinen vaikka ensimmäistä kertaa naimisiin menenkin.

Lapsia on meillä kummallakin, minulla on kolme, kaksi jo aikuista, aikaisemmasta suhteesta. Siipalla on kolme poikaa joista myös kaksi aikuista.

Suhde isääni ei ole ollut kovin läheinen koska vanhempani erosivat ollessani 7-vuotias. Olemme kyllä pitäneet yhteyttä jonkin verran koko ajan, mutta nykyään se on niin että minä soitan ja käyn hänen luonaan, hän ei kyllä pahemmin soittele. Ajattelin kyllä että isä tulisi meille kuskiksi, hänellä on se AUTO jonka haluaisin hääautoksi.

Olenkin ajatellut että silloin 11-vuotias poikani saattaisi minut puoliväliin ja siippa tulisi siihen vastaan. Voi olla ettei poika kyllä suostu, on aika ujo tapaus. Tyttäreni on kaasona. Sen tiedän ettei vanhin lapsista suostu saattamaan minua.

Yksi vaihtoehto olisi että pikkuveljeni saattaisi, ollaan tosi läheisiä vaikka saman katon alla ei olla päivääkään asuttu.

NO onhan mulla/meillä aikaa miettiä sitäkin asiaa vielä. Huhtikuussa vihkiminen, monikaan ei edes tiedä vielä että olemme menossa naimisiin, esim. minun äitini ja sukuni muutenkaan.... omalle tytölle ja parille kaverille olen kertonut, mies on kertonut useammallekkin......

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...