Kumpi yleisempää; isä saattaa vai sulhon kanssa yhdessä?

[Curia]

Isä saattaa alttarille. Tämä on yksi niistä asioista, joita ei ole tarvinnut edes miettiä: olen aina kuvitellut isäni saattamaan minut sitten aikanaan alttarille. Isä on myös lupautunut näin tekemään!

[Mimmi-Angelina]

Meillä on pikainen siviilivihkiminen ja siellä sulhanen odottelee valmiina, milloin morsian suvaitsee saapua Nähdään siinä täydessä tällingissä ekan kerran, todistajina kaaso ja bestman. Heti tämän jälkeen meillä on liiton siunaus kirkossa ja siellä ajattelimme kävellä alttarille yhdessä.

Isäni on kutsuttu häihin, mutta tuntuisi hölmöltä kirkossa olla saatettavana, kun ollaan jo miehen kanssa siinä vaiheessa aviopari.

Isä kysyi kyllä tässä kerran puhelimessa, että keitä maistraattiin tulee.. Hmm..Miettiköhän juuri tuota luovuttamista?? Ihan hyvissä väleissä ollaan, mutta ei niin läheisiä, kuin äitini kanssa olen. Pitkä välimatka ja olen äitini kanssa kasvanut ym.

Vanhempani ovat siis eronneet jo, kun olin ihan pieni joten heitä yhdessä ei ole mielekästä maistraattiin pyytää ja sitten pitäisi sulhon äitikin (isä kuollut) sinne pyytää. Ja tosiaan ihan nopsaan koruttomasti meinattiin avioituminen hoitaa, joten yleisö siinä vähän hassua. Oih ja voih, eikö tämäkään nyt ollut ihan yksinkertaista.

Ehkäpä isä saa kunnian viedä minut ja kaason maistraattiin, se kyyti nimittäin on vielä miettimättä!

[jonppu]

Haluan ehdottomasti, että isä saattaa alttarille. Mielestäni se on niin kivempi ja isäkin tykkäsi kun pääsee saattamaan.

[Guest Kuim]

Mun mielestä tämä isä-saattaa-morsiamen on todella eriskummallinen tapa. En ole ikinä ollut sellaisissa häissä, ja kuvittelin että tää on vaan jotain mitä USA:ssa tehdään, mutta näköjään ei.

Mun mielestä on väärin tehdä siitä häätilanteesta mitään morsiamen muotishow'ta ja tuntuu omituiselta laittaa morsian ja sulho, sekä jopa morsiamen vanhemmat, eri arvoiseen asemaan. Toivoisin, että omat hääni olisivat nimenomaan meidän kahden juhla, samanarvoisina ja höpsöinä ja edelleen rakastuneina.

[-Muru-]

Hmm... itse saan laskettua helposti kymmenet häät, joissa olen ollut. On ollut kirkkohäitä, sekä maistraattivihkimisiä niin maistraatissa kuin juhlapaikalla. Monen moisia siis ja jokaisissa isä on saattnut tyttärensä vihittäväksi. En pidä siis sitä erikoisena vaihtoehtona.

Enemmän alkoi mietityttää, miksi tätä tyttären saattamista pidetään morsiamen "muotishowna" tai jotenkin eriarvoistamisena?

Mielipiteitä on monia; minunkin isäni saattelee minut alttarille ja sulhanen itse sanoi, ettei halua nähdä minua ennen kirkkoon menoa. Tunnemme toisemme ja virallisesti olemme jopa jo naimisissa kirkkoon mennessä (kyseessä siunaus), mutta ehkäpä hän pitää meidän molmepien asuja salassa yllätyksen takia.

[mari010]

Olen ollut Suomessa vain kirkkohäissä, ja aina on isä saattanut morsiamen.

Omissa häissäni (siviilivihkiminen) käveltiin vihkijän eteen yhdessä sulhasen kanssa. En edes miettinyt isä vaihtoehtoa, koska en tule omani kanssa ollenkaan toimeen. Ja muutenkin se olisi minusta ollut siviilivihkimisessä vähän "liikaa". Jokainen tekee niin kuin itsestään parhaalta tuntuu.

Muokattu: November 7, 2012, käyttäjä: mari010

[Meliora]

Haluan ehdottomasti kävellä häissäni (siviilivihkiminen) eteen sulhon kanssa. "Luovuttaminen" tuntuu itselleni jotenkin ajatuksena vastenmieliseltä historiallisista syistä, vaikka ymmärrän, että joillekin se on vain kunniahetki isälle. Omalla kohdallani päätökseni takana ei ole huono isäsuhde tms., isä kyllä saa muuten näkyä häissä ja pitää vaikka puheen, jos haluaa. Isäni on myös vähän syrjäänvetäytyvä mies, joka pitää valokuvaamisesta, joten uskon, että hänen on helpompi istua omassa rauhassaan ja ottaa vaikka halutessaan kuvia tärkeästä hetkestä.

[elika]

Kuvittelin pienenä, että häissä morsian kävelee aina alttarille yhdessä sulhasen kanssa. Mistä lie moinen käsitys tullut. Vasta aikuisena tajusin, että on myös muita vaihtoehtoja. Nyt kun omien häiden suunnittelu on ajankohtaista, meille on itsestäänselvyys, että isä saattaa minut osan matkaa ja sulhanen tulee vastaan. Se tuntuu kaikkein luonnollisimmalta ja ehkä myös romanttisimmalta vaihtoehdolta.

[Zita]

Täältäkin löytyy isin tyttö, eli isä saattaa puoliväliin ja sulkku tulee vastaan.

Vain yksissä häissä, joissa olen ollut vieraana morsian on tullut yksin alttarille, kaikissa muissa isän kanssa.

[mukkeli]

Mitä mieltä jos se saattaja onkin äiti? Juuri niissä tilanteissa kun isä ei ole kuvioissa?

Muokattu: November 25, 2012, käyttäjä: mukkeli

[Air]

Miksipäs ei! Oma äitinikin olisi yhtä hyvä saattaja, kuin isänikin! Mutta luulen, että meillä isä on innokkaampi saattaamaan ja hän on saattanut kaksi vanhempaa sisarustani

[- MEF]

En oo kysyny iskältä mutta oletan että se voi saattaa...

[N&P]

Kavelen yksin....Morsiusneidot kavelevat ensin edella..... Meidat vihitaan juhlapaikalla.

Avioliitto minulle toinen, isa saattoi ensimmaisella kerralla, nyt tuntuisi tyhmalta toistaa sama.

Mutta se etta sulhanen nakee minut vasta vihkitilaisuudessa sen aion pitaa!!

[Iines01]

Me kävellään luultavasti yhdessä sulhon kanssa, koska mun isä on kuollut eikä ole ketään isäpuolta ollut ikinä kuvioissa. Mun kummisetä on kyllä joskus aikaa sitten puhunut, että voisi minut saattaa alttarille

[Roslin]

Mitä mieltä jos se saattaja onkin äiti? Juuri niissä tilanteissa kun isä ei ole kuvioissa?

Saattajanahan voi olla kuka tahansa morsiamelle laheinen ihminen! 

[MotherLion]

Meillä voi käydä niin ett toinen veljistäni saattaa minut puoleen väliin ja toinen veljeni astuu esiin ja vie alttarille sulhon luo...Isäni valitettavasti niin huonossa kunnossa ettei voi saattaa minua... =( Jos pääsee edes kirkkoon. Mutta kuten Roslinkin sanoi läheinen ihminenkin voi olla saattajana

[Guest]

Me kävelimme miehen kanssa yhdessä alttarille. Ei kyllä tullut mieleenkään pyytää isää saattamaan, vaikka isän kanssa olenkin läheinen. En myöskään usko, että isä olisi halunnut minut saattaa. Koko tapa tuntuu jotenkin vieraalta. En muista nähneeni luovutuksia lähisukulaisten häissä, kavereiden häissä kylläkin.

[pink_girl]

Minä haluaisin ehdottomasti, että isä saattaa minut. Isä tuskin haluaa muuten näkyvää roolia häissäni, joten tuo olisi todellinen kunniatehtävä hänelle. Hän saattoi myös isosiskoni, joten uskon, että häntä ei ole vaikea suostutella.

 

Lisäksi haluan, että sulhanen näkee minut kunnolla vasta kirkossa

Muokattu: February 19, 2013, käyttäjä: pink_girl

[songvari]

Minä haluan ehdottomasti kävellä sulhasen kanssa alttarille.

Kävely oman isän kanssa olisi tönkköä, kun se muutenkin on sellanen jäykistelijä.

Saattaja ja vaihto sulhaseen on näyttänyt useissa häissä surkean epäluontevalta, etten halua sellaista "teatteria" meidän häihin.

[weeper]

Kaikissa häissä, joissa olen Suomessa ollut vieraana, on isä saattanut morsiamen alttarille. Näin tehdään myös meidän häissä, haluan kävellä sulhaseni luokse isäni saattelemana

[Bituli]

Meillä menee vissiin näin: Ensin menee minun kummityttö ( kolme vuotias ), hänen kanssa kävelee miehen veljenpoika ( kolme vuotias ). Heidän jälkeen menee kaaso ja lopuksi isä saattaa minut

[Keksimörkö]

Kävellään sulhasen kanssa kaksin. Välit isääni ovat kyllä ihan hyvät, mutta tämä vain tuntuu meistä paremmalta, olenhan jo kymmenisen vuotta asunut omillani jne. Tietääkseni myös vanhempani kävelivät alttarille yhdessä, joten senkään puolesta ei pitäisi olla nokan koputtamista. Sitä paitsi voihan olla, että pikkusiskoni haluaa isän saattamaan, jos joskus menee naimisiin. Olen itse viimeksi ollut häissä ehkä 7 vuotta sitten, enkä totta puhuen muista, ovatko morsiamet kävelleet sulhasen vai isänsä käsipuolessa, luultavasti kuitenkin isänsä saattamina.

[NeNNi]

Meillä oli siviilivihkiminen juhlapaikalla ja vaikkein mikään iskäntyttö olekaan niin mulle oli itsestäänselvää, että haluan iskän saattavan. Sulhanen tuli poika sylissään vastaan ja antoi vaihdossa pojan iskälle.

[Apricot]

Minulla on ihan hyvät välit isäni kanssa, mutta hän on kieltäytynyt saattamasta minua alttarille epäuskonnollisen vakaumuksensa ja esilläoloarkuutensa vuoksi. Olen siis ajatellut kävellä alttarille yksin, sillä haluan sulhasen näkevän minut kunnolla vasta alttarilla.

[Manskuinen]

Olen itse pohtinut tätä saattajaa jo pikkutytöstä asti. Isäni ei ole koskaan ollut elämässäni ja yksin en uskalla kävellä alttarille. Haluaisimme sulhasen kanssa, että joku saattaa minut. Pappani on elossa, hyvässä kunnossakin, ja hän on ollut minulle oikeastaa aina jonkunlainen isähahmo. En tiedä mitä tällaisesta oltaisiin mieltä...