Guest Vieras

Käden pyytäminen

200 posts in this topic

Me sovimme sulhon kanssa yhdessä kihlauksesta ja sen jälkeen hän kysyi isältäni "lupaa". Mielestäni se oli todella kohtelias ja hieno ele, ja näki että isäni arvosti sitä suuresti.

Minulla olisi kysymys teille kaikille jotka olette sanoneet että ette olisi missään nimessä halunneet että sulhonne pyytää kättänne isältänne koska se on kamala ja naisia alistava tapa vai miten se menikään.

Haluasisin tietää että eihän teillä ole suunnitelmissa, että isänne saattaa teidät alttarille? Koska tuo käden pyytäminenhän on vain alustava "toimenpide" sille että isänne luovuttaa teidät tulevalle miehellenne kirkossa...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Me sovimme sulhon kanssa yhdessä kihlauksesta ja sen jälkeen hän kysyi isältäni "lupaa". Mielestäni se oli todella kohtelias ja hieno ele, ja näki että isäni arvosti sitä suuresti.

Minulla olisi kysymys teille kaikille jotka olette sanoneet että ette olisi missään nimessä halunneet että sulhonne pyytää kättänne isältänne koska se on kamala ja naisia alistava tapa vai miten se menikään.

Haluasisin tietää että eihän teillä ole suunnitelmissa, että isänne saattaa teidät alttarille? Koska tuo käden pyytäminenhän on vain alustava "toimenpide" sille että isänne luovuttaa teidät tulevalle miehellenne kirkossa...

Hmm, en ole mitenkään erityisesti käden pyytämistä vastaan, mutta kommentoin nyt kuitenkin. Ymmärrän kyllä pointtisi. Mun sulhanen siis ei pyytänyt isältäni kättä, mutta isäni saattaa kyllä alttarille. Luulen, että tuossa on kuitenkin se, että jotkut näkevät sen käden pyytämisen sellaisena, että morsian tosiaan tarvitsisi avioitumiseen luvan isältään. Saattamisessa taas ei ole kyse enää mistään luvista, siinä vaiheessahan ennen vanhaan lupa oli kysytty ja vastaus ollut hyväksyvä. Toisin sanoen, siihen ei liity samanlaisia ajatuksia isän sotkeutumisesta morsiamen elämään, vaikka ajatellaankin, että isä siinä luovuttaa tyttärensä sulhaselle. Päätöksen naimisiinmenosta on silti tehnyt morsian. Minä olen aina ollut "isin tyttö" ja musta on mukavaa, että isäni saattaa alttarille, vaikka ihan aikuinen jo olenkin ja omat päätökseni teen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Hmm, en ole mitenkään erityisesti käden pyytämistä vastaan, mutta kommentoin nyt kuitenkin. Ymmärrän kyllä pointtisi. Mun sulhanen siis ei pyytänyt isältäni kättä, mutta isäni saattaa kyllä alttarille. Luulen, että tuossa on kuitenkin se, että jotkut näkevät sen käden pyytämisen sellaisena, että morsian tosiaan tarvitsisi avioitumiseen luvan isältään. Saattamisessa taas ei ole kyse enää mistään luvista, siinä vaiheessahan ennen vanhaan lupa oli kysytty ja vastaus ollut hyväksyvä. Toisin sanoen, siihen ei liity samanlaisia ajatuksia isän sotkeutumisesta morsiamen elämään, vaikka ajatellaankin, että isä siinä luovuttaa tyttärensä sulhaselle. Päätöksen naimisiinmenosta on silti tehnyt morsian. Minä olen aina ollut "isin tyttö" ja musta on mukavaa, että isäni saattaa alttarille, vaikka ihan aikuinen jo olenkin ja omat päätökseni teen.

Onhan se saattaminenkin isän tapa osoittaa, että hyväksyy liiton. Vaikka se lupa onkin jo annettu, niin tällä tavalla se näytetään sitten muille. Jos meidän isä olisi vahvasti meidän avioliittoa vastaan, niin tuskin tulisi edes paikalle, saati sitten saattaisi alttarille.

Ja tuskin monikaan morsio hyväksyisi jos isä olisi sattumalta antanut kieltävän vastauksen ja päättäisi olla menemättä naimisiin vain tämän takia.

Koska mun mielestä sen käden pyytämisen merkitys on muuttunut ajan kuluessa. Ennen vanhaan se tosiaan oli oikein luvan pyytämistä, mutta nykyään kun sitä yleensä ollaan aika lailla itsenäistytty ennen kihloihin menoa, niin ei millään voikkaan pyytää samalla tavalla lupaa. Aattelisin että se on nykyään enemmänkin muodollisuus, kunnioitus vanhoja perinteitä ja avioliiton historiaa kohtaan, ei missään nimessä naisten alistamista tai vastaavaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Koska mun mielestä sen käden pyytämisen merkitys on muuttunut ajan kuluessa. -- Aattelisin että se on nykyään enemmänkin muodollisuus, kunnioitus vanhoja perinteitä ja avioliiton historiaa kohtaan, ei missään nimessä naisten alistamista tai vastaavaa.

No jos kunnioitat avioliiton historiaa, kunnoitat samalla naisen alistamisen historiaa, aika pitkälti.

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minulla olisi kysymys teille kaikille jotka olette sanoneet että ette olisi missään nimessä halunneet että sulhonne pyytää kättänne isältänne koska se on kamala ja naisia alistava tapa vai miten se menikään.

Haluasisin tietää että eihän teillä ole suunnitelmissa, että isänne saattaa teidät alttarille? Koska tuo käden pyytäminenhän on vain alustava "toimenpide" sille että isänne luovuttaa teidät tulevalle miehellenne kirkossa...

No minä jo tuolla aiemmin kerroin olevani vahvasti sitä mieltä, että en todellakaan olisi halunnut sulhoni pyytävän kättäni. Tosin tuo lauseen loppu nyt ei minuun ihan osu ja uppoa.. jos tapa olisikin ollut niin päin että morsian olisi aikoinaan pyytänyt sulhasen kättä, niin en minä nykyaikana olisi sitäkään pitänyt hyvänä tapana, koska arvostan yhtälailla sulhaseni oikeutta päättää asioistaan kuin omaanikin.

Sitten se, että jos isä sanoisikin ei käden pyytämiseen. No ei se varmastikaan monia estäisi, mutta minä en kyllä näe erityisemmin kohteliaisuutta kysymyksessä jonka vastauksella ei todellakaan ole mitään merkitystä. (Mutta siis tämä vain minun mielipiteeni). Kohteliaisuutta voi osoittaa niin monella muullakin tavalla.

Mutta.. minä en ajattele käden pyytämisen olevan mikään alttarille sattaamisen alustava toimenpide. Minimorsio tuolla edellä jo sanoikin hyvin, että saattamisessa ei ole enää kysä luvan pyytämisestä. Alttarille saattamisesta päättää nykyään morsian (ja sulhanen) ja vaikka isä ehkä osoittaakin samalla hyväksyvänsä liiton, niin luvan antaminen ja hyväksyminen ovat eri asioita. Mutta en kyllä pidä myöskään tämän tavan historiasta.

Meillä ei isä todennäköisesti saata minua, vaan kävelen yksin tai sulhon kanssa. Mutta, jos isälleni on kovin tärkeätä saada olla tukenani tuossa tilanteessa, niin sitten kävelen isäni kanssa.

Muoks..ompa vaikeeta näin perjantai-iltana saada muotoiltua ajatuksensa viksusti tekstiksi.

Edited by eevuski

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei saata alttarillekaan. Ja toki avioliitto instituutiona on pitkälti patriarkaalinen tapa kontrolloida ihmisiä ja erityisesti naisia. Nykyaikana kuitenkin harvoin enää mennään naimisiin taloudellisesta pakosta tai muutenkaan selviytymismielessä. En koe, että meidän päätös helpottaa perimisjärjestelyä ja mahdollisten lasten asemaa tulevaisuudessa, on millään muotoa minua alistava. Valitsen sen itse ja olen päätökseeni tyytyväinen. Mutta isän holhouksen alaisuudesta toisen omistukseen siirtymisestä tämä on kaukana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun pointtini tässä asiassa oli oikeastaan se, että halveksuttiin sitä käden pyytämistä ja pidettiin sitä samanlaisena luvan pyytämisenä mitä se on ennen ollut, niin siinä vaiheessa pitäisi mun mielestä ajatella kaikkia vanhoja perinteitä samanlaisina mitä ne ovat ennen olleet.

En meinannut mitenkään että se olisi oikein tai väärin. Tietysti jokainen pari tekee tyylillään, ja kaikille tämä tyyli ei sovi jne. :)

Tarkoitin vaan sitä että, mun mielestä onväärin ajatella että käden pyytäminen tarkoittaa vieläkin täsmälleen samaa mitä se tarkoitti ennen ja sitten kaikkia muita perinteitä ajatellaan niiden nykyaikaistuneissa muodoissa. Eihän noita enää voikkaan rinnaistaa toisiinsa, saattamista ja käden pyytämistä, mutta ennen asia oli näin.

Mutta tuosta naisten alistamisesta ja siitä että jos kunnioittaa avioliiton historiaa on yhtä kuin kunnioittaa sitä? Samalla voisit sanoa esim. amerikkalaiselle joka kunnioittaa oman maansa historiaa että tämä hyväksyy ihan täysin orjuuttamisen koska se kuuluu heidän historiaansa. Ja vastaavia esimerkkejä on miljoonia.

Edited by Hazzu

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tarkoitin vaan sitä että, mun mielestä onväärin ajatella että käden pyytäminen tarkoittaa vieläkin täsmälleen samaa mitä se tarkoitti ennen ja sitten kaikkia muita perinteitä ajatellaan niiden nykyaikaistuneissa muodoissa. Eihän noita enää voikkaan rinnaistaa toisiinsa, saattamista ja käden pyytämistä, mutta ennen asia oli näin.

Ymmärän kyllä pointin, mutta minä en ainakaan ajattele, että käden pyytäminen edelleen tarkoittaisi täsmälleen samaa, kuin ennen. Ennen isän vastauksella oli merkitystä. Ennen morsiamella ei välttämättä ollut mitään sanan valtaa päätökseen, vaan naimisiin mentiin jos isä sanoi kyllä. Nykyään lopullinen päätös onneksi on sillä morsiamella/sulhasella. Mutta minä en vain näe myöskään mitään konkreettista funktiota tuolle käden pyytämiselle tänä päivänä. Jos tuota käden pyytämistä ajatellaan nykyään pääasiassa kohteliaisuutena isää kohtaan (äitihän tuossa usein unohdetaan), niin kuten jo edellisessä viestissäni sanoin, en näe kohteliaisuutta kysymyksessä, jonka vastauksella ei ole mitään merkitystä. Jotkut morsiamet/sulhaset/isät voivat näin ajatellakin, mutta en minä. Romattisena eleenäkään en sitä voi pitää, ainoastaan tapana tavan takia. Eli minä en vain näe mitään järkevää nykyaikaista muotoa tuolle ja tämä on minulle se pieni ero saattamisen kanssa (vaikka saattaminen edelleen tuo minulle ensimmäisenä mieleen luovuttamisen ja se on juuri syy miksi en saattamista haluaisikaan).

Kohteliaana voisin pitää esim. sitä, että kosinnan jälkeen sulhanen/morsian soittaisi vanhemmille ja kertoisi asiasta vaikka sanoin "Olette kasvattaneet ihanan tyttären/pojan ja siksi olenkin erittäin onnellinen, että hän on tänään suostunut kosintaani." (juu meillä puhutaan aina noin virallisesti ;) no ei, mutta tuo siis vaan nopeana esimerkkinä) Tällä tavoin huomioitaisiin vanhemmat, mutta ei esitettäisi merkityksettömiä kysymyksiä.

On olemassa muitakin perinteitä/tapoja, joiden ylläpitämistä en itse henkilökohtaisesti ymmärrä, mutta jos tällaisilla tavoilla jollekin on hyvin suuri merkitys (ja erityisesti jos on pysähtynyt hetkeksi sitä merkitystä vähän syvällisemminkin ajattelemaan), niin hyvä juttu. Ei se ole minulta pois vaikka muut arvostavatkin jotain minulle täysin turhaa. Vaikka en jotain ymmärrä, niin voin sen silti hyväksyä. Jos käden pyytäminen olisikin ollut hirveän tärkeää sulhaselleni ja hän olisi sen minulle perustellut, muullakin tavalla kuin perinteeseen vetoamalla, niin olisin varmasti kosintaan suostunut silloinkin, mutta oma mielipiteeni tapaa kohtaan tuskin olisi muuttunut. Ehkä joku osaisikin kertoa nykyaikaisen merkityksen joka voisi muuttaa mielipiteeni, mutta en kyllä osaa kuvitella moista (tämä ei siis ollut haaste ;) ).

Ja koska nämähän on mielipiteitä, niin en sanoisi, että on väärin ajatella yhtään mitään ;)

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites
Minulla olisi kysymys teille kaikille jotka olette sanoneet että ette olisi missään nimessä halunneet että sulhonne pyytää kättänne isältänne koska se on kamala ja naisia alistava tapa vai miten se menikään.

Haluasisin tietää että eihän teillä ole suunnitelmissa, että isänne saattaa teidät alttarille? Koska tuo käden pyytäminenhän on vain alustava "toimenpide" sille että isänne luovuttaa teidät tulevalle miehellenne kirkossa...

Ei todellakaan ollut suunnitelmissa, että isä saattaisi (vaikka olenkin "isin tyttö" ja olemme hyvissä väleissä). Yhdessä olimme mieheni kanssa tehneet päätöksen naimisiin menemisestä, joten totta kai (siis itselleni totta kai; muut saavat tehdä ihan miten haluavat) myös kävelimme yhdessä alttarille. Minusta se oli ihanaa kävellä yhdessä siihen. Liitän tuon isän saattamisen tosi vahvasti siihen, että siirrytään isän holhouksesta miehen holhoukseen ja siksi se ei olisi kyllä meille sopinut mitensäkään. Liittyy siis ihan samaan sarjaan sen käden pyytämisen kanssa.

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

...

Edited by Susi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä ikuisena isintyttönä olin tosi otettu, että mies oli pyytänyt kättäni isältäni. Kaikkihan sen tiesi, että ei isällä todellakaan mitään kihlausta vastaan ole, mutta ele itsessään oli tosi kaunis.

Edited by viipperä

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä sulhanen kosi ja myöhemmin samana päivänä hoksasi että ois pitäny pyytää kättä. niimpä päätti soittaa isälleni ja kertoa että tuli kosittua ja että piti varmistaa että onhan se ok vanhemmillekin. pisteitä tuli. kaikilta ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä myös mies pyysi isältä (tai tarkemmin otettuna isäpuoleltani - oman isäni kanssa en ole tekemisissä) kättäni ennen kosintaa. Siinä olikin kuulemma ollut olemista kun sekä mies että molemmat vanhempani olivat tienneet kosinnasta n. kuukauden ennen minua :D Itse olin tosi otettu tästä eleestä, samoin isäpuoleni. Ja hän myös saattaa minut alttarille kun se hääpäivä koittaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä myös poikaystävä kysyi isältä onko ok jos hän menee mun kanssa naimisiin, eikä hirveesti kuulunut vastaväitteitä :D meillä tosin tää oli ihan julkisesti esitetty kysymys niin, että paikalla oli mun perhe ja poikaystävä ja siinä sitten "hyväksynnän" jälkeen ilmoitettiin, että kirkko on varattu. Ei siis tosiaankaan ollut vaiva eikä mikään mutta sitäkin parempi idea, pisteet ropisi miehelle ihan roimasti, ei sillä että niitä ois tarvittu lisää ^_^ Mun mielestä ainakin meidän tilanteessa, jossa vanhemmat maksaa häät tää oli ihan korrekti tapa toimia. Mutta vaikka ois maksettu itsekin ni ois sitä silti varmasti kysytty.

Mutta elämässä on niin monessa perinteessä vahvat taustavaikutteet, joita ei varmasti tule mietittyä sillä hetkellä eikä niitä tehdä enää sen alkuperäisen tarkoituksen takia, vaan ainoastaan siksi, että perinteet nyt vaan on perinteitä. Ja kaikilla perheillä on omat perinteet, joten tälläisistä asioista nenäherneiden vetäminen on tosiaan vähintäänkin turhaa B)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta alkuun tuntui hassulta ajatukselta, että mies pyytäisi isältäni kättä, mutta loppujen lopuksi kun hän sitä niin kovasti halusi, niin sanoin että tekee miten tahtoo.

Kun vuosien päästä käden pyytämisen aika tuli, olin itse vanhempieni luona asumassa ja hoitamassa koiria, kun vanhemmat olivat kesälomareissulla. Mies oli soittanut vanhemmilleni heidän kotimatkapäivänään, että poikkeavat kotikaupunkimme kautta (70km väliä vanhempieni ja meidän kodeilla), koska haluaa jutella ja miulle ei saa kertoa mitään.

Äitihän oli lakannut kuulemasta ja näkemästä mitään sitten niillä viimeisillä 30 kilometrillä, jotka olivat jäljellä puhelun lopetuksesta kaupunkiin. :girl_impossible: Oli vain ajatellut "nyt se pyytää hakemaan tytön tavarat pois".. Isäkin kuulema miettinyt, että mitäkähän nyt on sattunut.

Olivat menneet kahvilaan, mies kysellyt että mitä otatte jne. Lopulta oli pöydässä kakaissut, että "mitä mieltä työ oisitte, jos mie ****aa vaimoksi pyytäisin?" Äiti oli purskahtanut itkuun ja isälläkin, joka on kyllä maailman jäyhin ukko, oli kyyneleet ollut kuulema silmissä. Eivät olleet kyllä osanneet arvata, mistä mies haluaa keskustella :girl_haha: Tai että se on jotain iloista :)

Se MINUA vähän harmittaa, että mieheke oli kertonut tarkan kosimispäivän ja -tavankin vielä, ettei niitä saanut sitten kertoa yllärinä, mutta ei se nyt loppujen lopuksi mikään suuri juttu ole. Ehkä oli vanhempia yllätetty ihan tarpeeksi :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kultaseni kyseli isältäni lupaa puhelimessa kosintaa edeltävänä iltana kun olin poissa kotoa. Isä oli antanut luvan ja seuraavana päivänä täysin yllättäen pikku järjestelyjen jälkeen kosinta koitti. Hämmennyin täysin koko tilanteesta kun oli niin ihanasti järjestetty; päivä oli sama kuin vanhemmillani 30 v sitten ja vielä isäni 50 v päivä. Siinä vaiheessa kun poikaystäväni kertoi että kosinnasta oli tiennyt vain yksi henkilö etukäteen, isäni, aloin itkeä ihan kunnolla, aiemmin oli vain ollut pieni tippa linssissä. Ikää pojalla vasta 21 v niin kyllä se varmasti kanttia vaati kysyä ja arvostusta nosti kovasti.

Olipas selkeästi kerrottu, sori :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olisin halunnut että mieheni pyytää kättäni ja se oli hänellä aikeissakin, mutta aina vaan jäi... Kultani on vielä niin ujo ;) Nyt se taitaa olla jo liian myöhäistä koska häistä on hössötetty ja niitä suunniteltu jo 3kk :)

Ja ehdottomasti haluan että isäni saattaa minut alttarille, en edes pähkäillyt asiaa, saatikka kysynyt isältäni, vaan se oli itsestäänselvää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sulhoni kävi vanhempieni luona kylässä ja pyysi kättäni. Kun kuulin tästä kosinnan jälkeen, tunsin valtavaa myötähäpeää, sillä tiedän, että vanhempani pitävät tällaisia perinteitä typerinä. He olivat kuitenkin olleet oikein otettuja ja vaikuttuneita sulhon toiminnasta, ennakkoajatuksistaan huolimatta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ymmärrän, jos poikaystäväni ei halua pyytää isältä minun kättä, mutta ei minua yhtään haittaisi jos hän niin tekisi. Rakastan isääni ja rakastan poikaystävääni. Miksei toinen elämäni mies voisi osoittaa toiselle elämäni miehelle kunnioitusta ja kysyä hänen mielipidettään asiasta. Tiedän 100% varmasti, että isäni hyväksyy meidän avioliiton. En ole isäni omaisuutta, enkä ole tulevan mieheni omaisuutta, mutta miksei elämäni tärkeimmät miehet voisi keskenään jutella asiasta.

Ehdottomasti haluan, että isäni saattaa minut alttarille ja tiedän, että isäni haluaa tätä myös. Ei se vähennä minun itsenäisyyttäni, että haluan astella yhden elämäni tärkeimmän miehen kanssa vierekkäin ja sen jälkeen liittäytyä toisen elämäni tärkeimmän miehen seuraan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun kättäni ei pyydetty isältä, enkä kyllä niin olisi halunnutkaan.

Menimme muutenkin ulkomailla kihloihin, niin ei sieltä viitsinyt paljon tänne soitella ja lupia kysellä.

Kyllä kihloista sitten ilmoitettiin ihan asiaan kuuluvasti muulla tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei pyydetty kättä, kun ollaan seurusteltu niin monen vuoden ajan ettemme nähneet siinä mitään ideaa. Isäni aikoinaan osti papalle viskipullon myötäjäisiksi äitistä. Tosin syynä tähän oli se, etteivät isäni ja pappani tulleet kovin hyvin toimeen, onneksi asiat on nykyisin toisin.:girl_sigh: Itse olisin toivonut mieheni pyytävän kättäni, koska olenhan ainoa tytär perheessämme ja isäni ilme olisi ollut kiva nähdä. :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on siinä mielessä ihan kiinnostava aihe, siinä kun on niin vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Minä omasta puolestani voisin sanoa, että olisi kyllä laskenut mielenkiinto koko hommaa kohtaan aivan älyttömästi, jos jotain kädenpyytämisepisodeja olisi tilanteeseen liittynyt. Tämä ei omalla kohdellani ole edes realistista, sillä isäni kuoli jokunen vuosi sitten, mutta jos asiat olisivat siltä osin toisin, en kyllä arvostaisi tuollaista vähääkään. Itselleni on todella tärkeää se, että kosinta ja naimisiinmenopäätös olivat puhtaasti Meidän juttu, tuntuisi todella tympäisevältä, että vanhempani olisivat tienneet asiasta ennen minua. Lisäksi koko eleen symboliikka ei oikein osu maaliin kohdallani - kun lupia ei kerran tarvita, en näe pointtia sen keinotekoisessa pyytämisessäkään.

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma sulhoni ei varsinaisesti kättäni pyytänyt, mutta kosinnan jälkeen soitti isälleni ja kertoi että näin pääsi käymään ja onhan asia hänelle varmasti ok. Näin siitä huolimatta, että en vanhempieni tykönä ole yli kymmeneen vuoteen asunut. Mun mielestä oli kuitenkin ihan suloinen ja kohteliaskin tapa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkään ei pyydetty kättä. Eipä tainnut tulla kummallekaan sellanen edes mieleen silloin, kun kihloihin mentiin ulkomailla. :o Ja ihan hyvä niin, sillä näen kihloihin menon ihan pariskunnan välisenä omana juttuna. Itse en ole varma, että haluunko isääni edes saattamaan kirkkoon.. Saa sitten nähdä, että miten sen hoidamme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ymmärrän käden pyytämisen ja saattamisperinteen oikein hyvin, jos isä on läheinen tyttärensä kanssa.

Itselleni en sellaista seremoniaa kuitenkaan tahdo ja toivon, että mies ymmärtää sen myös, jos aikoo joskus kosia. En ole asunut isän kanssa samassa osoitteessa enää yli kymmeneen vuoteen enkä ole muutenkaan ollut tekemisissä kuin vain muodon vuoksi. Isä ei siis ole ollut elämässäni läsnä eikä ole minulle lainkaan läheinen. Tuntuisi siis vähintäänkin kiusalliselta, jos tilanteessamme täysin turhia kysymyksiä tai taluttamisia pitäisi suorittaa.

Olen toisaalta sitäkin mieltä, että jos pari asuu jo yhdessä, on aivan yhtä luontevaa kävellä vihittäviksi rinnakkain, lapsuuden koti on silloin jo jätetty. Tämä sopisi meille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now