Guest Vieras

Käden pyytäminen

200 posts in this topic

Miksi muuten sitä morsiamen isän suostumusta pitäisi välttämättä kysyä ennen kosintaa? Ainakin Jane Austenin kirjoissa toimitaan aina toisinpäin! ^_^

Minusta käden pyytäminen tuntuisi kyllä lähinnä kummalliselta teatterilta ja luulen isäni olevan samaa mieltä.

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei käden pyytäminen käynyt mielessäkään. Tosin syynä ehkä se, että ollaan asuttu 4 vuotta yhdessä ja meillä on 2 lasta. :girl_haha: Käden pyytämiset ois sinänsä vähän myöhässä!

En myöskään ole väleissä isääni, joten isäpuoleni olisi ollut varmaan ihmeissään kysymyksestä, vaikka onkin kuin isä minulle! :)

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen mies ja pyysin 1,5v. seurustelun jälkeen tyttöystäväni kättä hänen isältään. Vanhempansa olivat todella onnellisia ja otettuja että kysyin ja muitta mutkitta lupa heltisi. Myös morsiameni oli onnellinen kuullessaan että olin kysynyt.

Morsiameni ajattelee itse että avioliitossa hän ikäänkuin siirtyy isältään minulle ja vaikka täällä on näitä patriarkaalisia tapoja ammuttu kilvan alas, niin meillä tämä ajatus ja tapa oli tärkein nimenomaan morsiamelleni, vaikka itsekin sitä toki arvostan, mutten olisi osannut odottaa tahi saatikaan vaatia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

minulle selvisi miehen kosittua että hän oli myös ollut ennen kaikkea tätä yhteydessä isääni :)

olisi halunnut ihan kasvotusten jutella isän kanssa mutta koska tuli vähän mutkia matkaan, hän oli sitten soittanut.

hyvissä väleissä ovat olleet heti meidän seurustelun alettua mutta kuulemma miestäni oli jännittänyt aivan älyttömästi soittaa tällä asialla :D

noh, lupa heltisi kuulemma sanoin "iliman muuta, sehän olis mahtava juttu!" :)

sekä minä että perheeni kyllä arvostimme tätä elettä. <3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta käden pyytäminen tuntuisi kyllä lähinnä kummalliselta teatterilta ja luulen isäni olevan samaa mieltä.

Luulen, että oma isänikin olisi hieman hämillään jos mieheni olisi hänelle soittanut ja pyytänyt kättäni, vaikka muuten hyvin toimeen tulevatkin. Mielestäni se on nätti ele, ja kiva lukea, että sitä vielä tehdään! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myös minun kättäni pyydettiin isältäni tai tarkemmin sanottuna molemmilta vanhemmiltani. Isäni kun oli suostunut, mutta käskenyt vielä kuitenkin varmistaa myös äitini suostumuksen.

Luulen, että vanhempani arvostivat kysymistä suuresti, itse ainakin teen niin. Tunsin itseni miehelleni ainutlaatuiseksi, kun hän oli tehnyt niin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mies pyysi mun kättä isältäni käsimerkein, mitä se sitten ikinä on tarkoittanutkaan käytännossä , kun ei siis ole yhteistä kieltä, hehe!! :give_heart:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei,

Minun poikaystäväni kysyi isältäni kättä helmikuussa. Oli pitkään aikonut, mutta sai silloin vasta suunsa auki. Mentiin kyllä vasta nyt elokuussa kihloihin,koska kevät meni surressa. Isäni sairasti syöpää. Hän kysyi kerran kun olimme käymässä vanhempieni luona ja oli illalla jutellut isäni kanssa,kun muut olivat nukkumassa. Isä oli todella otettu ja suostui tottakai. Todella merkityksellistä siitä teki se, että isäni menehtyi alle kuukausi sen jälkeen kun poikaystäväni oli kättä pyytänyt.Se tunne, että kuinka otetuksi isä tuli siitä, niin oli todella hienoa. Hienoa oli myös, että ehti pyytää eikä siirtänyt sitä yhtään enempää. Isä tuli todella onnelliseksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun sulho kävi henkilökohtaisesti kysymässä molemmilta vanhemmiltani erikseen (ovat eronneet) ja kyllä mä olin ainakin aivan tuhottoman otettu <3 Oli vieläpä joutunut käymään molempien oven takana useita kertoja, kun eivät olleet olleet kotona. Ei tällaista asiaa kuulemma puhelimessa voi hoitaa :blush: <3 Niin ja molemmat vanhempani luonnollisesti suotuivat :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieheni tiesi,että arvostaisin tällaista elettä.. Isäni tuntee minut erittäin hyvin ja olemme hyvin läheisiä. Hän oli soittanut isälleni ja he olivat jutelleet puhelimessa tovin ja isäni oli sanonut "X ei ole helppo nainen mutta senhän sinä tiesitkin ja onnea" En siis tiennyt tästä puhelusta mitään ennen kuin mieheni kosi minua ja kertoi tämän suostumiseni jälkeen :-X

Minusta tämä on kaunis ele ja mieheni on kyllä herrasmies :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että tällaiset "käden pyytämiset" kuuluvat ehkä juurikin sinne Jane Austenin romaaneihin :girl_smile:

Toki ihmisiä on erilaisia ja joillekin tämä tapa voi tuntua luonnolliselta ja oikealta.

Itselleni eikä sulholle tullut edes mieleen moinen, johtuen varmaan osoittain siitä, että omat vanhemmat ovat eronneet ja isä asuu toisella paikkakunnalla eikä yhteyttä oikein pidetä muutenkaan. :girl_sad:

Kiinnostaisi tässä kuulla (ellei sitten jo aikaisemmin ketjussa ole tästä juttua ollut), että kuinka moni sulho on morsiamen isältä kättä pyytäessään saanutkin pakit ja kuinka se on sitten vaikuttanut :girl_haha: Eli onko tavalla mitään merkitystä, jos morsiamen isältä kieltävän vastauksen saatuaan, pari päättää kuitenkin mennä naimisiin....

Share this post


Link to post
Share on other sites

sulho kertoi kosinnan jälkeen käyneensä isäni luona pyytämässä kättäni, itse koin sen erittäin romanttiseksi. Sulho on muutenkin semmoinen "perinteiden mies" :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin mies oli käynyt kysymässä "lupaa" vanhemmiltani ja tiedän varsinkin isäni olleen hyvin tyytyväinen tästä. Tiedän että isälleni tämä oli tärkeää joten olen todella iloinen että mies ymmärsi näin myös tehdä. Perinteitä kunniottavaahan tämä on, mutta joitain perinteitä on hyvä vaalia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Armas sulhoni oli soittanut isälleni kaksi päivää ennen kosintaa ja pyytänyt kättä. Kuulin siitä vasta kosinnan jälkeen, kun kosinta tuli minulle aivan yllätyksenä. En kokenut tuota ollenkaan vanhanaikaisena tai esineellistävänä vaan koen, että tuo oli vanhempiani kunniottava ja kaunis ele. Vanhempani tulevat oikein mainiosti sulkkini kanssa toimeen, joten pelkoa kieltävästä vastauksesta ei tietenkään ollut. Enemmän se oli nimenomaan ele, eikä oikea "naimaluvan pyytäminen". Kyllä minä aikuisena ihmisenä päätän kenet nain, mutta on onnellista ja helppoa, että ne tärkeimmät ihmiset eli perhe ja sulkki hyväksyvät toisensa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oltiin vanhempien luona yötä ennen kuin lähdettiin ulkomaille viettämään vuosipäivää. Siinä sitten illalla kun olivat saunassa olleet miesten kesken niin tuo sulho oli kysäissyt (muutaman oluen rohkaisemana) isän mielipidettä sille, jos minut vihille veisi :) Minulle ei tietenkään mitään kerrottu vaan kosinta tuli muutaman päivän päästä yllätyksenä ja silloin sain tietää että luvat oli kysytty jo :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei pyydetty meillä käsiä, ehkä siinä vaiheessa hieman mennyt maku kun lähes 5 v oltu yhdessä. Lisäksi emme isäni kanssa ole olleet niin läheisiä että olisin kokenut tavan jotenkin "söpöksi", en ole koskaan ollut mikään "isintyttö", avioero perheestä kun olen.

Ilmoitimme kihloista puhelimitse vanhemmillemme lomamatkalta ja mielestäni ihan riittävä ilmoitus, ei mitään lupia (eikä lahjuksia antaa) siinä vaiheessa aikuisen naisen avioaikeisiin tarvinnut kysellä. Ymmärrän kyllä jos jotkut haluaa kunnioittaa tätä tapaa, mutta avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto ei heidän perheidensä (nojoo ehkä vielä lähimenneisyydessä oli perheiden välinen, onneksi ei enää). Minulla ei siis ole mitään perinteitä vastaan enkä todellakaan ole mikään feministi (feministit älkää ottako itseenne) eli sinänsä patriarkaaliset perinteet ei minua häiritse, varsin patriarkaalisen kristinuskonkin edustajana ;)

Mulle se olisi ollut ihan ok vaikka mieheni olisi jotain lupia kysellytkin, ei tosin ole niin läheinen isäni kanssa että keskenään viettäsivät aikaa tms, en olisi tosin loukkaantunutkaan vaikka olisi. Siunaus liitollemme oli kumminkin jo alusta asti molemmat vanhemmat erittäin tyytyväisiä mieheeni, minkäs sille voi kun mulla on hyvä maku :D Ei vaan ollut meidän juttu kysellä käsiä, kyllä tässä tuli koko ihminen (niinkun jonkun ihana mummo oli tokaissut).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haluan, että mies pyytää kättäni isältä, tosin mitään lahjuksia ei meilläpäin siihen liity. Se on mielestäni kaunis tapa ja tiedän, että isäni arvostaa sitä kovasti. Myös miesystäväni on ehdottomasti sen kannalla, hän kun pitää vanhoista perinteistä ja tämä kuuluu hänenkin kotimaansa perinteisiin.

Uskovaisia kumpikaan meistä ei ole pätkääkään enkä koe sitä mitenkään minua alistavaksi, vaikka olenkin jo reippaasti yli 3-kymppinen. Se vain jotenkin kuuluu asiaan, ja pelkkä ajatuskin hieman herkistää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies kysyi vanhemmiltani sormuksen kanssa että saako kosia minua. Olivat suunnitteleet päivän yhdessä mun selän takana :D Oli kyllä niin romanttista <3 Mies sitten vanhempieni edessä polvistu ja kosi :girl_in_love::tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei onneksi sulho kysynyt kättäni.

Siihen ei kenenkään muun mielipiteitä tarvita kuin minun, että kenet nain ja kenet en. Henkilökohtaisesti koko perinteestä on jäänyt minulle sellainen "perheenpää myy naiset jos haluaa" -fiilis.

Ehkä hieman rankasti ilmaistu, mutta siis vain oma mielipiteeni, monet tuntuvat pitävän tästä perinteestä ja mikäs siinä jokaisen oma mielipide :).

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä sulhanen kysyi isältäni kättäni, mikä mielestäni oli ihan hyvä juttu:).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Myös meillä sulhanen kävi juttelemassa tulevan appiukon kanssa ja kertomassa aikomuksista. Eihän sitä lupaa varsinaisesti olisi tarvittu, mutta mukava kuulla että mitään ei kuuleman ollut asiaa vastaan ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on ollut perinteenä tulevan appiukon saunottaminen ennen kosintaa. Eli vävykokelas ja appiehdokas käyvät saunassa, juovat konjakkia ja puhuvat syvällisiä. Isäni on kuitenkin kuollut, joten kohdallani jäi saunottamiset tekemättä. Mies oli kuulemma miettinyt enoni kutsumista saunomaan mutta todennut sen olevan jotenkin teennäistä, ja itse olen samaa mieltä. Käden pyytäminen isältäni olisi kyllä ollut kaunis ele, jos se olisi ollut mahdollista, enkä olisi kokenut sitä niin, että minä muka olisin jonkun omaisuutta. Tiedän että isäni olisi vastannut "Ota koko akka, älä pelkkää kättä!" :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies kysäisi isältäni kättäni, kun oltiin viettämässä mökkiviikonloppua viime syksynä :) Isäni oli siihen vain tokaissut "Senkus otat, eikä palautusoikeutta ole! " :grin:  (huumorimiehiä...) :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ketju on vanha enkä tiedä miten aktiivisia täällä enää ollaan, mutta kysyn silti - ja ihan ilman sarvia ja hampaita! Eli vaikka saattaa kuulostaa kettuilulta niin tämä on ihan oikea, ihmetyksestä kumpuava kysymys:

Miksi käden pyytäminen on romanttista? Mikä siitä oikein tekee romanttisen eleen? Sekö ehkä, että sulhanen "tunnustaa" rakkautensa valittunsa vanhemmille tms.? Mutta eikös se jo ole muutenkin tiedossa, kun parit tyypillisesti asuvat pitkäänkin yhdessä ennen kihloja ja aviota?

En arvostele muiden näkemyksiä, mutta itselleni käden pyytäminen ja alttarille saattaminen ovat aina kuulostaneet kovasti patriarkaatin hapatuksilta, ja varsinkin alttarille saatto jenkkimeiningiltä eikä suomalaiselta tavalta. En myöskään ihan ymmärrä, miksi MINUN parisuhteeni ja tulevaisuudensuunnitelmani kuuluisivat vanhemmilleni mitenkään (vaikka olemmekin tosi läheisiä)? Eli siksi kiinnostaisi kuulla, miten te muut tämän asian näette ja vähän tarkemmin perustein, kuin että "sehän on tapana"...

Berenikellä tuossa neljä vuotta sitten oli kiinnostava kysymys, johon en nähnyt yhtäkään kunnon vastausta joten lainaanpa koko viestin tähän. :) Sama fiilis mulla nimittäin: täällä moni sanoo että se on "kaunis tapa", mut siis, MIKSI se on teistä kaunis tapa? Mikä siitä tekee kaunista tai romanttista? Kiinnostaa oikeasti, yritän ymmärtää!

... ja arvannette varmaan että meilläkään ei kumpikaan kysynyt mihinkään lupaa keltään muulta kuin toisiltamme. SE on musta romanttista. :)

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä itse olen sellanen antifeministi ja mun mielestä on vaan jotenkin niin romanttista ja.. En mä tiedä. Ei mua haittaa ajatus olla osa "miehen omaisuutta".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now