Guest Vieras

Käden pyytäminen

200 posts in this topic

Mies kysyi kosinnan jälkeen vasta isältäni lupaa. Olimme lomamatkalla ja illalla, kun kosinta oli jo tapahtunut, mies soitti isälleni ja kysyi lupaa. Isän annettua luvan, mies sanoi, että itse asiassa oli jo kosinut ja se sopi isälleni ihan hyvin. Minusta on ihan hieno ele kysyä ja isäni varmasti arvostaa sitä, vaikkakin kysyminen tapahtui jälkikäteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin ulkomailla yksikseni ja sillä välin mies oli käynyt pyytämässä kättäni äidiltäni. Tai lähinnä oli kuulemma vain kertonut, että kosia aikoo, sillä minun äitini kun on sellainen räpätäti ja siihen oli ilmaantunut myös mummuni ja veljenikin, niin sulhoraukka ei ollut missään vaiheessa saanut tilaisuutta kysyä varsinaisesti kättä.

 

Äitini arvosti kyllä elettä, samoin minä. Ja itselleni oli tärkeää, että sulho kysyi nimenomaan äidiltäni, sillä isän kanssa ei olla ollenkaan läheisiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei todellakaan kysynyt mitään :D Jenkkien juttuja / elokuvahömppää. Vanhempani rakastavat kihlattuani, ja olivat "salaa" toivoneet kihlausta. Kyllä sulhaseni sen tiesi, että on enemmän kuin toivottu juttu, siihen mitään lupia tai eleitä tarvita.

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei todellakaan kysynyt mitään :D Jenkkien juttuja / elokuvahömppää. --

Käden pyytäminen on kyllä ihan supisuomalainen perinne. "Vuoteen 1864 saakka kosijan piti saada avioliittolupa morsiamen isältä. Siitä vuodesta alkaen 21 vuotta täyttänyt nainen sai mennä avioliittoon ilman vanhempien suostumustakin. Käden pyytämistä naisen isältä jatkettiin kuitenkin kohteliaisuudesta 1900-luvun puolelle." Lähde: ev.lut kirkko

 

Mielestäni söpö ele, mutta ei välttämätön eikä varmasti kaikille pareille/perheille sovi.  Tuossa aiemmin kysyttiin, että miksi tätä pitää kauniina/romanttisena tapana..

Itselle se kertoo kunnioituksesta ja kohteliaisuudesta. Siitä, että isä (ja äiti) ovat minulle tärkeitä ihmisiä ja heidän elämäntielleni antamia neuvoja arvostan, ja että mies tuntee samoin. Tuleehan meistä sitten samaa perhettä. Huom. Tämä ei tarkoita sitä, että vanhempien pitäisi "antaa hyväksyntä" (koska en itse saa/osaa valita) taikka että  "tavara vaihtaa omistajaa"! Koska kosintaan suostuminen ts. avioliitosta sopiminen ei ole ollut aikoihin isän tehtävä, vaan parisuhteessa olevien ihmisten. Ymmärrän myös pointin tuossa "kysyimme toisiltamme ja se on romanttista" (ilman vain-sanaa), sillä se on mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että molemmat samaa haluavat. 

Ehkä sitten sillä perinteisyydelläkin on oma, pieni, osuutensa asiaan, kun tietää, että niin on ikiaikoja tehty, tuntee kuuluvansa siihen sukupolvien ketjuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä sitten sillä perinteisyydelläkin on oma, pieni, osuutensa asiaan, kun tietää, että niin on ikiaikoja tehty, tuntee kuuluvansa siihen sukupolvien ketjuun.

 

 

 Perinteen ikiaikaisuus riippuu varmaan ihan perheestäkin, sillä mun isä ei aikoinaan pyytänyt äidin isältä äidin kättä, eikä hänen isänsä mun mummin isältä. Olen siis ainakin yhdessä sukuhaarassa vähintään kolmannen polven kysymättä jättäjä :girl_wink: Tai siis osa sellaista pariskuntaa.

Edited by Hirilore

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuleva mieheni kysyi kättä isältäni. Minulle se tuli vähän yllätyksenä, että hän haluaa niin tehdä, mutta olin kyllä positiivisesti yllättynyt. Jos hän ei olisi kysynyt, ei se olisi minua erityisesti haitannut, mutta parempi näin, koska tiedän sen olevan tärkeää isälleni.

 

Mitä näihin tapa ja perinne asioihin tulee, niin minun mielestäni se on kiva tapa, vaikka perinteen taustalla ei olekaan mikään kovin kaunis ajatus (siis, että nainen on ollut isän omaisuutta ja siirtynyt sitten miehelle). Eihän kukaan nykyään enää ajattele, että "kysympä nyt avovaimoni isältä lupaa, kun hän kuitenkin tuon tulevan vaimoni vielä toistaiseksi omistaa".

 

Ja kyllä minulle tulee hymy huulille myös siitä, kun joku mies pitää minulle ovea auki ja päästää minut menemään ensin, vaikka siinäkin taustalla on kaikkea muuta kuin kaunis ajatus. 

Edited by pactasuntservanda

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma mieheni kysyi kättäni isäpuoleltani. Mielestäni tuo ele on kaunis, vanha tapa ja omassa tapauksessa erityinen kiitollisuuden osoituksemme juuri isäpuolelleni, joka on pyyteettömästi täyttänyt avioeron ja alkoholismin täyttämää isänmentävää aukkoa elämässäni. Se, että kysymys oli osoitettu juuri hänelle, oli iso juttu ja merkitsi paljon. Asumme ulkomailla, ja mieheni ei usein puhu puhelimessa vanhempieni kanssa, varsinkaan yksin, ilman että minä olen heille ensin soittanut/skypettämässä, ja oli yllättänyt isäpuoleni ihan täysin soitollaan.

 

En koe sitä mitenkään holhoavana tai "perheen pää naittaa lapsensa"-tyyppisenä, vaan hienona perinteenä. Olimme puhuneet tästä perinteestä vuosia sitten mieheni veljen häiden aikaan, ja olin ilmaissut, että näin olisi syytä tapahtua ja olen iloinen, että mies noudatti toivetta. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä sitten sillä perinteisyydelläkin on oma, pieni, osuutensa asiaan, kun tietää, että niin on ikiaikoja tehty, tuntee kuuluvansa siihen sukupolvien ketjuun.

Perinteen ikiaikaisuus riippuu varmaan ihan perheestäkin, sillä mun isä ei aikoinaan pyytänyt äidin isältä äidin kättä, eikä hänen isänsä mun mummin isältä. Olen siis ainakin yhdessä sukuhaarassa vähintään kolmannen polven kysymättä jättäjä :girl_wink: Tai siis osa sellaista pariskuntaa.

Näinhän sen varmaan täytyy olla kuten Tipzilla sanoo; monelle tavasta tekee kauniin/romanttisen yksinkertaisesti se, että se on vanha. Koska jos tässä oikeasti olisi kyse vain siitä että "minusta on kaunista osoittaa arvostavansa vanhempiaan/kumppaninsa perhettä", tulisi ne kädet (monikko, hehe) pyytää sekä sulhasen että morsiamen isältä ja äidiltä. ;)

Eikä siinä tietysti mitään väärää ole että tykkää tavasta siksi että sillä on historia. Itsekin tykkään esimerkiksi häävalssista aika lailla samasta syystä. Tykkään vaan aina pureskella läpi sen, mitä perinteitä haluan jatkaa ja miksi. (Tosin tätä perinnettä on helppo jatkaa; itsellisiä käsiensä suhteen munkin lähisukulaiset kuten Hirilorellakin. ;))

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua ei ole vielä kosittu, mutta toivon että kosintaa edeltäisi, että avomies kysyisi kättäni isältäni. Tiedän, että tämä on ollut ja on edelleen suvussani perinteenä. Esimerkiksi siskojeni aviomiehet jatkoivat perinnettä kysymällä. Meille perhearvot ja perinteet ovat todella tärkeitä, toisin kuin valitettavasti tulevan aviomieheni suvussa. Senpä takia epäilenkin, että hän ei kättäni tule kysymään, jollen erikseen häntä siihen kehota. Minusta taas tuntuu omituiselta puhua asiasta miehelleni, koska toivon että hän tekisi sen automaattisesti, ilman minun "painostustani". Ehkä pitäisi vaan muistella hänelle tyyliin "silloin kun siskoni meni naimisiin ja xx pyysi isältämme siskoni kättä" ja toivoa että hän tajuaa vihjailun..

 

Meillä tämä perinne kertoo myös siitä, että tuleva aviomies todella hyväksytään ja toivotetaan tervetulleeksi perheeseen. Tätä ei pidä käsittää niin, etteikö mieheni muuten olisi hyväksytty tai pidetty, vaan pikemminkin viimeinen virallinen sinetti sille, että hän on toivottu ja tervetullut osaksi perhettämme ja sukuamme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mieheni kysyi kättäni isältäni ja isäni oli siitä todella otettu. Hän oli myös todella yllättynyt, sillä ainakaan meidän suvussa tällaista perinnettä ei ole ollut. Sain itse tietää tästä vasta jonkin aikaa kihlautumisemme jälkeen, kun isäni siitä minulle kertoi. Hän sanoi myös, että olivat kovasti odotelleet kihlausuutisia tapauksen jälkeen ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ilokseni sulhanen oli kysynyt isältä lupaa (noin puoli vuotta ennen kosintaa :D). Isä oli kerrankin ollut äimistynyt eikä ollut vääntänyt yhtään vitsiä :D Kuten tuossa aiemminkin jo kirjoitin, mielestäni kaunis ele.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mun mies oli viikkoo ennen kosintaa käynyt kysymässä isältäni lupaa kosintaan ja vienyt samalla pullon shamppanjaa.  =) Arvostan tällaisia asioita. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerrottiin mun vanhemmille kihlauksesta ja iskä oli heitti heti humorsitisesti että "ei ole pyydetty lupaa!" Mies vaan sanoi kylmänrauhallisesti tarjoavansa viskipaukun isälleni ja se kelpasi sitten "lepyttelyksi". :grin: Iskä olisi varmasti tykännyt, jos mies olisi pyytänyt kättä etukäteen. Ollaan kuitenkin miehen kanssa oltu liki neljä vuotta yhdessä ja meillä on lapsi, ei siinä paljoa käden pyytämiset enää paina. Plus olisin itse pimahtanut ja kovasti, jos iskä olisi oikeasti sitä mieltä, että ehdottomasti olisi pitänyt ensin pyytää kättä. Minähän en ole mikään isältä vävylle siirtyvä omaisuus! :skilletgirl::lol:

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä vähän vihjasin sulhaselleni että isä voisi tykätä käden pyytämisestä. Otti onkeensa, pyysi kättä konjakkipullon kera ja jo seuraavana iltana kotonamme polvistui ja pyysi vaimokseen  :girl_in_love: 
Isä oli kuulemma tirauttanu parit kyyneleet siinä kädenpyytämistilanteessa, olin kyllä tämän kuullessani tosi otettu että se oli isälle niinkin suuri kunnia !

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies toimitti konjakkipullon noin viikkoa ennen kihlautumista ukolle. Ukko sen oli jo seurustelun alkuaikoina sanonut, että kun kihlaoihin meette nii konjakkipullo pitää ennen sitä saada. :) Ja senhän se sai.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mies ei etukäteen "pyytänyt kättä", mutta jälkeenpäin toimitti viskipullon :) Ystävällinen ele, mutta ei ollenkaan välttämätön asia kenenkään mielestä meidän perheessä/suvussa :) 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm, minä olisin saattanut hieman jopa loukkaantua, jos sulhanen olisi käynyt pyytämässä isältäni lupaa, että saako minut naida. Olemme kuitenkin aikuisia ja itsenäisiä ihmisiä, joten se saa olla ihan meidän oma päätöksemme. Isä ei tule myöskään luovuttamaan minua häissämme, koska en ole kenenkään omaisuutta enkä pois luovutettavissa. Toki ymmärrän käden pyytämisen ja morsiamen luovuttamisen perinteisiin liittyvän arvon, mutta kun miettii sitä ajatusmailmaa näiden symbolisten eleiden takana, niin se ei sovi omaan katsomukseeni yhtään.

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm, minä olisin saattanut hieman jopa loukkaantua, jos sulhanen olisi käynyt pyytämässä isältäni lupaa, että saako minut naida. Olemme kuitenkin aikuisia ja itsenäisiä ihmisiä, joten se saa olla ihan meidän oma päätöksemme. Isä ei tule myöskään luovuttamaan minua häissämme, koska en ole kenenkään omaisuutta enkä pois luovutettavissa. Toki ymmärrän käden pyytämisen ja morsiamen luovuttamisen perinteisiin liittyvän arvon, mutta kun miettii sitä ajatusmailmaa näiden symbolisten eleiden takana, niin se ei sovi omaan katsomukseeni yhtään.

Vähän samaa mieltä. Sulhaseni ei pyytänyt isältäni kättä ja minusta hyvä näin. Olisin tosiaan saattanut loukkaantuakin (tuskin kuitenkaan "vastaan ei"-tasolla :D), juuri RJH:n mainitsemista syistä. Häihin en myöskään haluaisi sitä, että isä luovuttaa tyttärensä, nimenomaan periaatteellisista syistä. Sitä vähän pelkään kuitenkin, että loukkaantuuko isä. Toisaalta, hän on yhden tyttären päässyt luovuttamaan. En tiedä sitten, että onko se lieventävä vai pahentava asianhaara ("kun kerran siskosikin!"). No, luotan siihen, että tämän homman saa järjestettyä kenenkään tunteita loukkaamatta, etenkin kun meille tulee siviilivihkiminen. Juhlapaikalla järjestettävä siviilivihkiminen on ehkä vielä sen verran "uusi tulokas", ettei ole syntynyt niin tiukkoja perinteitä.

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en ollut suoraan sanottun edes ajatellut koko asiaa, mutta sulho oli omatoimisesti edellisenä päivänä käynyt pyytämässä kättäni. Mielestäni tämä oli kaunis ele, ja olen varma, että isänikin oli mielissään. Ymmärrän että ajatus naisesta omistajaa vaihtavana kauppatavarana on epämiellyttävä, mutta itse näen tämän tavan nykyään enemmänkin huomaavaisena eleenä - tuskin kenenkään kihlautumista estäisi isän kieltäytyminen, ja jos kielto on odotettavissa, tuskin sitä lupaa sitten edes lähdetään kysymään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en ollut suoraan sanottun edes ajatellut koko asiaa, mutta sulho oli omatoimisesti edellisenä päivänä käynyt pyytämässä kättäni. Mielestäni tämä oli kaunis ele, ja olen varma, että isänikin oli mielissään. Ymmärrän että ajatus naisesta omistajaa vaihtavana kauppatavarana on epämiellyttävä, mutta itse näen tämän tavan nykyään enemmänkin huomaavaisena eleenä - tuskin kenenkään kihlautumista estäisi isän kieltäytyminen, ja jos kielto on odotettavissa, tuskin sitä lupaa sitten edes lähdetään kysymään.

Ei toki varmaan kielläkään. Jotenkin vaan minusta on hassua ajatella, että olisi huomaavaisempaa tuo vs. se, että kunnioittaa naisen vaivalla hankittua itsemääräämisoikeutta näissä asioissa. Edes symbolisesti.

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vähän riippu, miten asian haluaa nähdä. Itse näen isän saattavan enkä luovuttavan :) eli olevan tukenani ja osoittavan, että sulho on heille "mieluinen". Luovuttamisesta ei tosiaan voi puhua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mänty: tarkoitin siis huomaavaisena eleenä isääni/perhettäni kohtaan, siinä mielessä että sulhaseni halusi näin kertoa isälleni/perheelleni henkilökohtaisesti, että aikoo viettää kanssani loppuelämäni. Sulhanen myös tiesi minun vastaukseni, kun asiasta oltiin etukäteen puhuttu, ja tiesi myös isäni ilman muuta hyväksyvän asian. Tämä oli minulle mieluisaa muunmuassa myös siksi, että sulhaseni on ujonpuoleinen joten minusta oli hienoa, että hän itsekseen ja oma-aloitteisesti kävi puhumassa isälleni, kun olisi myös voinut mennä siitä missä aita on hänelle matalin ja jättää asian väliin, sillä kuten sanoin, en ollut itse edes ajatellut koko asiaa, saati maininnut sulholle.

 

Mielestäni tämänkaltaiset perinteet eivät millään muotoa alenna naisen arvoa, vaan tämä on verrattavissa vaikkapa huomenlahjaan: kun ennen tarkoitus oli elättää nainen (jolla ei ollut muuta mahdollisuutta omaisuuden hankkimiseen - hyvinkin epätasa-arvoista) miehen mahdollisesti kuollessa ennen vaimoa, nykyään lahja on vain mukava muisto puolisoiden kesken. Suureen osaan häiden tavoistahan liittyy jonkinsuuntaisia perinteitä, jotka voidaan nähdä naisen arvoa alentavina - isä luovuttaa morsiamen sulhaselle, morsian käyttää valkoista pukua ja huntua vannoakseen olevansa neitsyt hääpäivänään jne. Kuitenkin nykyään näiden tapojen tarkoitus ei suinkaan ole alentaa naisen arvoa. Tämähän voidaan yleistää melkein mihin tahansa nykyiseen käytöstapaan, kättelykin on saanut alkunsa tavasta tarkastaa tervehdittävän hiha murha-aseen varalta, mutta en oleta, että minua kättelevä henkilö epäilee minua murha-aikeista. :D

 

Mielestäni siis ei ole tarpeen loukkaantua asiasta, jos elettä ei ole tarkoitettu loukkaavaksi: jos sulhoni olisi tosissaan mennyt pyytämään minua omaisuudekseen, olisi kyllä saanut huutia. Toki voi sitten kampanjoida näitä tapoja vastaan jos haluaa, mutta sille tielle tuskin on loppua ihan heti näkyvissä. Ainakin minulle itselleni on kuitenkin tärkeintä mitä itse ajattelen, ei se, mitä joku muu minusta ja häätavoistani ajattelee. Jos jonkun mielestä minun arvoni naisena tai ihmisenä on kiinni siitä, kävikö sulhaseni juttelemassa isäni kanssa ennen kuin kosi minua niin lupaan nauraa iloisesti. :D

Edited by Neiti Hattara

Share this post


Link to post
Share on other sites

Neiti Hattara ja Tipzilla: Tottakai näitä voi nähdä eri tavalla, ja huomautettakoon, etten ajattele enempää tai vähempää ihmisestä, joka haluaa perinteitä seurata. Pakko sanoa nyt, kun keskustelupalstalla tällaisista "moraali- tai arvokysymyksistä" keskusteltaessa viestit kuulostavat herkästi kovin jyrkiltä, eikä ihme kun tuuletellaan hyvin vastakkaisiakin ajatuksia.

 

Itse yritän usein ajatella näitä perinteitä siten, että onko perinteessä sama "järkevyys/kohteliaisuus/arvokkuus" jos sukupuolet vaihdettaisiin toisinpäin. Että jos kävisin sulhasen äidiltä kysymässä lupaa, saanko avioitua hänen poikansa kanssa. Tai jos itse odottelisin alttarilla sitä, kun sulhasen äiti saattaa poikansa ja luovuttaa hänet minulle. Henkilökohtaisesti pitäisin ehkä vähän hämmentävänä toimintana tätäkin. Ja samalla tavoin se on yhtä hämmentävää minulle ajatella se toisinpäin. Mutta toisaalta, varmaan on myös ihmisiä, joille tämä olisi ihan looginen tapa toimia ja kokevat edelleen kohteliaisuutena sulhasen äitiä kohtaan sen, jos morsian käy tältä luvan kysymässä poikansa naimiseen. Kuitenkin ajattelen, että kohteliaan käytöksen tulisi koskea samalla tavoin ihan kaikkia ihmisiä, eikä siihen tulisi vaikuttaa kohteen asema, sukupuoli tai muut ulkoiset ominaisuudet.

 

Huomenlahjassa sikäli tilanne on eri minusta, että se on tavallaan ympäristön äärimmäistä epätasa-arvoa aikanaan jopa tietyllä tapaa korvannut/korjannut. (Siis tarkoitan sitä, että kun naisella ei ole ollut mahdollisuutta itseään elättää, etenkään "paremmissa piireissä", niin tämä lahja on mahdollistanut hänelle elättäjän kuollessa edes pienen hippusen riippumattomuutta.) Perinne itsessään on toki epätasa-arvoinen, tässä kohtaa tosin nykymaailmassa minusta nimenomaan miestä kohtaan jos lähdettäisiin siitä, että mies yksin joutuisi huomenlahjan hankkimaan. Siksipä minusta onkin erityisen mukava, että aikaisemman perinteen tilalle on nousemassa tasa-arvoisempi perinne, jossa molemmat puolisot lahjoittavat toisilleen huomenlahjan. Näin on saatu perinnettä minusta muokattua siten, että keskeistä toiminnassa on puolisoiden välinen rakkaus, eikä niin, että toiminta määräytyy sen perusteella, mitä jalkovälistä löytyy. Asioiden syymbolinen merkitys on kuitenkin yhteiskunnassa suuri. Joskus maailmaa muuttaa enemmän se, miten puhutaan kuin mitä puhutaan. Siksi yllättävän pienilläkin jutuilla on merkitystä siihen, miten ajattelemme ihmisistä ja ihmisryhmistä ja minkä arvon heille annamme.

 

Tuosta hääpuvusta, hääpukujuttu on kyseenalainen sikäli, että morsiamen neitsyyttä on vaadittu ja vahdittu historiassa aina, riippumatta hääpuvun väristä. Valkoinen toki länsimaissa yhdistetään viattomuuteen, mutta hihavakiona heittäisin, että turhamaisuus on vaikuttanut viattomuuden korostamista enemmän siihen, että väri on yleistynyt hääpuvuissa. (:D Mutta myönnettäköön, että nämä taitavat kuulua myös niiden asioiden listaan, mitkä haluan itse skipata.)

 

Ja on totta, että asioissa kannattaa aina katsoa sitä, onko se loukkaavaksi tarkoitettu vai ei. Mutta toisaalta etenkin läheisten ihmisten (kuten nyt puolisoiden) välillä kuvaan astuu myös se aspekti, että myös ajattelemattomuus on loukkaamista. Jos yritän selittää ihan hääriippumattomalla asialla sitä, mitä tarkoitan. Lahjathan on aina kivoja, ja tärkeintä on ajatus, eikö vain. Mutta jos henkilö hankkii pahasti pähkinäallergiselle puolisolleen lahjaksi luksuspähkinälajitelman koska ei viitsi lahjan kohdalla ajatella sen vertaa, että valitsisi jotain, mikä ei ole kuolettavan vaarallinen hänen puolisolleen, niin onhan se aika pirun loukkaavaa. Joten siksi minäkin olisin loukkaantunut siitä, että sulhoni olisi kysynyt isäni kättä. Ei pelkästään sen takia, että minusta kyseessä on halventava perinne, vaan sen takia, että henkilö, joka haluaa kanssani naimisiin tuntee minut niin huonosti, ettei tiedä mitä mieltä minä näistä asioista olen. Ei siis ole vaivautunut kuuntelemaan minua ja oppimaan sitä, mitä pidän arvossa ja mitä en. Toki siksi taas on positiivista, että teidän sulhonne ovat huomanneet sen, että te arvostatte tällaisia asioita ja on toiminut teidän arvojenne mukaisesti!

Katijohanna90 likes this

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdittiin seurustella noin 7,5 vuotta ennen kosintaa, ja olin maininnut aikaisemmin tulevalle miehelleni, että isäni varmasti arvostaisi käden pyytämistä ja minäkin sitä toivoisin; isä kertoi kasvaessani usein tarinaa siitä, kuinka itse vei tulevalle appiukolleen konjakkipullon. Viime vuosina olen kuitenkin hiukan höllännyt toiveitteni suhteen, enkä ollenkaan suuttunut miehelleni kosinnan jälkeen kuultuani, että varsinaista lupaa ei oltu pyydetty etukäteen; nykyään olen enemmänkin sitä mieltä, että morsiamelta kysytään ensin, ja sitten isältä.

Sovimme pitävämme kihlautumisen omana tietonamme sen pari päivää ennen kuin muutenkin olimme menossa perheeni luona käymään. Meillä oli sisarukset ja vanhemmat paikalla kesäillan grillihetkeä varten, ja siinä valmisteluiden aikana usutin avokin sopivan tilaisuuden tullen isäni kanssa juttelemaan. Etukäteen avokki sanoi, että ei varsinaisesti haluaisi lupaa kysyä, mutta tekee sen, jos minä niin haluan! Kuulemma olivat miehisen jäyheästi puhuneet, avokki oli ennemminkin ilmoittanut asian, ja isän reagoidessa innostuneesti, oli keskustelu siinä. Kyllä taisi isä siitä pitää eleenä; olenhan minä hänen pikkutyttönsä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

...nykyään olen enemmänkin sitä mieltä, että morsiamelta kysytään ensin, ja sitten isältä.

Sovimme pitävämme kihlautumisen omana tietonamme sen pari päivää ennen kuin muutenkin olimme menossa perheeni luona käymään.

 

Meillä tehtiin just näin tuo kädenpyytämishomma, eli ensin sovittiin kihlauksesta ja sitten mentiin kertomaan mun vanhemmille, kaadettiin läsnäoleville (äitikin olu kuulemassa) rommishotit ja mies pyysi isältä (tai ehkä pikemminkin molemmilta vanhemmilta) kättäni.

Ymmärrän kyllä, että tuo perinteinen "nainen on perheen omaisuutta ja siirtyy miehen omaisuudeksi" harmittaa joitakin käden pyytämisen historiana, mutta itse näin asian nykyisellään niin, että pyydetään hyväksyntää naimisiinmenolle ja huomoidaan vahemmat. Jos lupaa/hyväksyntää ei heltiäisi, niin eihän se mitään naimisiinmenoaikeita estäisi, mutta onhan se kiva, kun saa suvun liittonsa taakse/puolelleen ja tukea päätökselleen. Tästä syystä pidin tärkeänä, että kättäni kysytään. Ja toisaalta samalla ilmoitetaan tuoreesta kihlauksesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now