Sini27

Onko kukaan nainen kosinut muuna päivänä kun vain karkauspäivänä?

96 posts in this topic

Minä kosin miestäni viime helmikuussa, käytännössä olisi melkein ollut ollut karkauspäivä jos olisi ollut karkausvuosi, mutta koko kosinta tapahtui lähes puolivahingossa. Oltiin kaverin mökillä ja siinä hieman krapulaisena mietin aamulla kuinka hyvää huolta rakkaani oli minusta edellisenä iltana pitänyt. Kihloista ja naimisiinmenosta oli puhuttu aikaisemminkin, mutta sulhasesta ei ollut vielä kosimaan. Kehittelin päässäni lyhyttä kosintaa, mutta kello oli niin vähän että tuleva sulhanen vielä nukkui viatonta untaan. Uni tuli minunkin silmääni ja nukuin pari tuntia lisää.

Heräsin uudestaan ja päätös pysyi, että hermostuksesta huolimatta kosin kunhan mies herää. Pianhan tuleva sulhanenkin heräsi. Siinä sitten hermostukseltani unohdin kaiken mitä olin ajatellut sanovani. Muistaakseni sain sanottua, että: Ihan vain rakkaudesta, menetkö kanssani naimisiin? Oikeastaan omaksi yllätyksekseni, sulhanen myöntyi. Piti sitten vielä varmentaa, että kyseessä on ihan oikea kosinta. No vastauskin oli oikea, joten siitähän tämä lähti. Tulevalle anopille lähetettiin kortti, johon olin kirjoittanut piiloviestin kihloista, mutta muuten pidettiin asia vielä omana tietona.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kosin! Toisaalta me olemme naispari, joten jomman kumman täytyi :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kosin, mutta en karkauspäivänä. En edes tiedä milloin se on :blush: Laitoin poikamme kanssa isin töihin ja laitoin sähköpostilla kosinnan. Mies antoi odottaa koko päivän vastausta, mutta tuli niin onnellisen näköisenä ja hymyilevänä töistä kotiin että vastauksen tiesi ennenkö mitään kerkesi sanoa.

Parin päivän sisään päätin päivän, mutta karkasimmekin häihin. Ensimmäisenä hääpäivänä julkistamme sen sitten sukulaisille ja suurimmalle osalle ystävistä :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kosin miestä viime loka/marraskuussa (en muista tarkkaa päivää). Ihan siinä telkkarin katsomisen lomassa kysyin, että mennäänkö naimisiin. Mies vastasi kyllä, mutta myöhemmistä keskusteluista huomasin, ettei hän ottanut sitä tosissaan. Kai siinä pari viikkoa meni, kun tuo sanoi, että eiköhän me voida käydä ne sormukset kuitenkin ostamassa. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm. Mietin vaan, että olisikohan tänään muka-karkauspäivä. ;) Tänä vuonnahan karkauspäivää ei tietysti ole, mutta tänään on 28.2., ja ainakin minä miellän "huomisen" alkavan aina vasta aamulla kun herää, joten eikös voisi ajatella, että tuossa keskiyön jälkeen vuorokausi vaihtuu, muttei kuitenkaan vielä olisi "huominen", eli voisihan sitä näppäränä tyttönä ajatella tuon yön olevan karkauspäivää... :rolleyes:

Ai ei vai. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

minä oon kosinu, eikä ollu karkauspäivä, oltiin oltu viitisen vuotta yhdessä ja tuntui että jotaki tarttis tapahtua tähän suuntaan ja kun ei mitään kuulunu niin itte sitte piti ruveta ;) kyselin että mennäänkö mun nimppareita pitämään ja syömään ravintolaan ja sielä sitte kosasin :wub: mies tuumas että on hänkin tuota miettiny ja suostui :-X mun miespuoliset kaverit on ollu tästä ihan että mitä sää oot menny tekemään?! :girl_impossible::girl_haha: noh, nyt on sitte oltu kihloissa kohta 9 vuotta mutta nyt rupiaa vihdoin näkymään valoa tunnelin päässä :rolleyes::girl_haha:

Edited by Sinelmä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun oli tarkoitus kosia romanttisesti ja sormuksen kanssa, mutta toisin kävi. ;) Tosin kysymyksen esitin niin kuin oli tarkoituskin - "haluan kantaa sinun lastasi - haluaisitko sinä kantaa minun sormustani?". Mies pystyi vaan nyökkäämään, kyyneleet silmissä. :-X

Oi miten ihana tarina!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kosin viikkoa ennen karkauspäivää :girl_smile: Samalla selvisi, että mies olisi pian kosinut itse minua, mutta ehdin ensin...Kihlapäiväksi tuli sitten 1.3:tta, koska emme kumpikaan perusta karkauspäivästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä aion kosia kunhan vain uskaltaudun. Päivämäärä on vain vielä vähän auki, mietin että pitäisikö kosia ihan vaan jonain "normaalina" päivänä vai odottaa joulukuun puoleen väliin, kun meillä on 3v kihlapäivä. Yksi vaihtoehto voisi olla myös marraskuun loppu, kun miehellä on nimipäivä, toisaalta en tiedä maltanko odottaa edes sinne asti. :girl_smile:

Ruvettiin mieheni kanssa seurustelemaan kesällä 07 ja kihloihin menimme joulukuussa 07, silloin ajattelimme että mennään naimisiin sitten aikanaan. Nyt on kuitenkin ruvennut tuntuun, että eikö sen aika jo olisi? Tässä on kohta 2 vuotta asuttu saman katon alla ja yhteinen lapsikin jo on. Miehelle olen pari kertaa tässä lähiaikoina lähinnä vitsillä heittänyt, että mennäänkö naimisiin, mutta koita nyt ottaa selvää mikä se vastaus siihen kysymykseen on, kun vastaukseksi saan vain epämääräistä muminaa :girl_impossible: Luovuin jo melkein toivosta ja ajattelin, että ei mieheni halua naimisiin, mutta kerran kun juteltiin niitä näitä ja sanoin miehelle että "hommataan se oma koti nyt eka ja kattellaan sitten sen jälkeen sitä naimisiin menoa", niin mieheni oikein järkyttyi ja huudahti, että "Mitä?! Sittenhän siihen menee vielä vaikka kuinka kauan aikaa!" :girl_haha: Silloin ajattelin, että ehkä se mies ei olekkaan niin naimisiin menoa vastaan ja nyt olen päättänyt ottaa härkää sarvista ja kosia. Pelkkä ajatus jo saa tuntemaan perhosia vatsan pohjassa, toivotaan että mies suostuu. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin kosin, eikä mukana ollut mitään karkauspäivä-hässäkkää. Pidin itsesäänselvänä sitä, että tunteiden myllätessä voin hyvinkin kosaista. En ole koskaan pitänyt sitä mitenkään miehen etuoikeutena tai tehtävänä. Päinvastoin, kammoksuin ajatustakin, että olisin alkanut "pyytelemään" kosintaa. Kysymys tuli ihan ex- tempore, mutta myöhemmin kyllä vielä varmistin asian polvistumalla dramaattisesti ja esittämällä oikein virallisesti "menetkö kanssani naimisiin?" tai jotain sen tyylistä :grin: Myöntävän vastauksen jälkeen pitikin sitten vähän keskustella siitä mitä tuollainen lupaus molemmille tarkoitti. Ihmisillä kun tuntuu olevan aika erilaisia käsityksiä kihlautumisesta ja naimisiinmenosta eikä niistä ainakaan meillä käyty kunnollista keskustelua ennen tuota tapahtumaa.

Edited by PinguPieni

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin jo jokin aika miettinyt, että tekisi mieli kosia viimeistään kun ollaan päästy vasta ostettuun asuntoomme. N.1.5 vuotta oltiin siinä vaiheessa oltu yhdessä. Koko vuosi oli tullut jo vähän ehkä toivottua, että jos tuo toinen osapuoli olisi tehnyt jotain asian eteen. ;)

Kuiteskin, koko tilanne lopulta yllätti meidät kummatkin varmaan spontaaniudellaan. Oli nätti ja lämmin heinäkuinen päivä ja löydettiin aivan mahtava hiekkaranta koiran ulkoilutuslenkillä, jossa ei hämmästykseksemme ollut ketään muita.

Jotenkin sitten lämpimässä vedessä lilluessa tuli sellainen olo, että tekee aivan mielettömästi mieli pyytää häntä miehekseni. Tuntui, että koko maailma ja se paikka olisi ollut olemassa sillä hetkellä ihan vain meitä varten.

Kai se tilanne sitten jotenkin yllätti itsenikin niin että aloin nyyhkyttää jo ennen kuin sain mitänä sanaa ulos (ja toinen tietty ihmettelee, että mikä sille nyt tuli). Lopulta sitten sain sanottua, mitä mielessä liikkui ja onneksi päättyi sitten ihan hyvin tuo tilanne, vaikka taidettiin kumpikin olla vähän hämillämme. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltiin 5 vuotta naimisissa. Mies kosi äärettömän romanttisesti - muistan sen aina, ne sanatkin tarkalleen. Erosimme kun emme osanneet asioita hoitaa, arki kävi liian raskaaksi ja kaikki meni pieleen. Kolmatta osapuolta, väkivaltaa tai järkyttäviä riitoja ei ollut. Kummallakaan ei silloin ollut voimia jatkaa. Erosimme ja vaikka rakkaus ei koskaan kuollut virallistakin eroa haettiin vaikka jälkeenpäin selvisi, että kumpikaan ei sitä tahtonut - oletti toisen tahtovan. Itse olin täysin lukossa, mies sitä mieltä, että jos ei nyt niin ei ikinä. Palasimme kuitenkin noin kuukausi avioeroon tuomitsemisen jälkeen yhteen. Meillä on 2 lasta. Koska molemmat on oppineet eron aikana paljon ja tietää mitä ei suhteelta halua, mitä haluaa ja mitä sen saavuttamiseksi tulee tehdä ja varsinkin kun kumpikaan ei koskaan halua toista enää menettää. Olemme puhuneet uudelleen naimisiin menemisestä ihan jo lasten ja yhteisen omaisuuden (lue lainojen) takia. Siis maistraatissa. Juhlavasti, mutta intiimisti kahdestaan - saan kuulemma häätanssin ja häämatkankin, viimeksi kun ei ukko suostunut tanssimaan (nyt haluaa tanssikurssille kanssani :-X )

Koska olemme jo olleet naimisissa ja mies kosi silloin saan nyt kuulla kuittailuja, että se olis sit niinku mun vuoro tällä kertaa - kun siis olen kuittaillut, että ennen kun voidaan mennä naimisiin pitäis vissiin mennä kihloihin ja öhöm, kosia.

Oisko vinkkejä tallaiseen eriskummalliseen tilanteeseen?? Hän saattaa kosia, mutta ehkä oikeasti haluaisin yllättää jollain tosi speciaalilla ja hassulla tavalla. Ei mitään perus kysymystä vaan jotain yllättävää :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kosin eilen. Ihan sattumalta. Häistä ollaan puhuttu aina ohimennen puolivakavissaan, ja minä olin jo ilmoittanut että Inssi saa luvan polvistua. Mutta kävipä vähän toisella tapaa...

Inssi oli lähdössä koirien kanssa lenkille ja tuulikaapissa käytiin seuraava keskustelu:

Tygeri: Oot sää ihana, mennään naimisiin.

Inssi: Okei.

Mikä kertomus jälkipolville! Sormukset tilattiin tänään netin kautta ja kihlapäivä on sitten 1.1.2011. Inssi päätti sen ja saa nyt päättää hääpäivänkin. Katsoo mitä se keksii.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm. Mietin vaan, että olisikohan tänään muka-karkauspäivä. ;) Tänä vuonnahan karkauspäivää ei tietysti ole, mutta tänään on 28.2., ja ainakin minä miellän "huomisen" alkavan aina vasta aamulla kun herää, joten eikös voisi ajatella, että tuossa keskiyön jälkeen vuorokausi vaihtuu, muttei kuitenkaan vielä olisi "huominen", eli voisihan sitä näppäränä tyttönä ajatella tuon yön olevan karkauspäivää... :rolleyes:

Ai ei vai. :lol:

Minä en edes ajatellut koko asiaa, vaan jälkeenpäin tajusin että oli melkein karkauspäivä. Minä siis kosin 28.2.10, mutta virallinen kosinta tapahtui miehen toimesta sormuskaupan lattialle polvistuneena 10.4.10. Mutta sitä tuskin vielä olis tullut, jos en minä olis aloittanut koko sarjaa :) Täällä kaksi häähöpsöä odottelee tulevaa <3 Eipä vielä kihlakahvejakaan olla juotu kenenkään kanssa. Kihlauksen vuosipäivä 10.4.11 olis varmaan hyvä päivä järkätä, jos vaikka sulhon saisi irroittamaan hetkeksi nenänsä tenttikirjallisuudesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hih, pakko kertoa kun hajoan muuten. Aion kosia avokkiani parin viikon päästä viisivuotispäivämme aattona. Olen miettinyt pään puhki erilaisia ikimuistoisia kosintatapoja, haluan tapahtuman olevan sellainen, että sitä muistellaan hymy huulilla vielä vuosien päästä. Olen aivan järjettömän innoissani ja toivon-toivon-toivon niin kovasti, että hän suostuisi kosintaani.

Olen yrittänyt löytää internetin ihmeellisestä maailmasta vertaistukea ja muiden naisten kosintakertomuksia, mutta taidamme olla harvassa me kosivat naiset. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kosin eilen.

Sormukset tilattiin tänään netin kautta ja kihlapäivä on sitten 1.1.2011.

Tää menee nyt vähän offtopiciksi, mutta en oikeen ymmärrä, miten kihlapäivä voi olla 1.1.11, jos kosinta tapahtui 27.11.10? Eikös kihlapäivä ole se päivä, milloin kositaan? Oli sitten silloin sormukset messissä tai ei... Voihan kihlajaisjuhlaa (kahveja tms?) viettää sitten milloin vain, mutta kihlauspäivä on se milloin kosinta tapahtui (mikäli tähän vastattiin myöntävästi. :D).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjoitin puheen, jolla aion kosia isäntää. Kun luin sen ääneen itselleni, niin itkuhan siinä pääsi. Olin lukenut noita kosintaketjuja ja niiden olin-niin-onnellinen-että-itkin -juttuja ja ajattelin et noinkohan tämä tyttö herkistyy... Itku pääsi osaksi varmaan siksi, että sain puettua sanoiksi tunteeni vierelläni kulkenutta miestä kohtaan, osittain siksi, että pelkään ettei kosintani tule hänelle iloisena yllätyksenä. Huh. Perhosia kieltämättä vatsassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kirjoitin puheen, jolla aion kosia isäntää. Kun luin sen ääneen itselleni, niin itkuhan siinä pääsi. Olin lukenut noita kosintaketjuja ja niiden olin-niin-onnellinen-että-itkin -juttuja ja ajattelin et noinkohan tämä tyttö herkistyy... Itku pääsi osaksi varmaan siksi, että sain puettua sanoiksi tunteeni vierelläni kulkenutta miestä kohtaan, osittain siksi, että pelkään ettei kosintani tule hänelle iloisena yllätyksenä. Huh. Perhosia kieltämättä vatsassa.

Noh, semirukkaset sieltä tuli... Avomies oli kyllä mielissään, että olin kirjoittanut sellaisen puheen ja oikeasti miettinyt asiaa. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että ihan vielä ole tämän aika ja että hänen täytyy saada miettiä ja suunnitella tätä. Lupasi kuitenkin, että sitten kun hän on miettimisensä miettinyt ja suunnittelunsa suunnitellut, hän saa kosia siten että se tulee minulle iloisena yllätyksenä. Että se siitä naisen kosinnasta... :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kosin avomiestäni ihan muutama päivä sitten. Olimme kaikessa rauhassa eväsretkellä luonnon helmassa, kun taioin esiin viinipullon ja pari pikaria ja yllätin mieheni kai melkoisesti... Heti hän kuitenkin suostui, ja oli selvästi onnellinen ja mielissään - totesi nauraen minun olevan "melkoinen pakkaus", mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan ;)

Ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia odotuksia ja käsityksiä kosinnasta. Itse aiemmin ajattelin että en kyllä ikinä itse kosi. Mutta kuinkas sitten kävikään! Huomasin miettiväni, että miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä tällaisesta loppujen lopuksi perin yksinkertaisesta asiasta joku monimutkainen odotusten ja toiveiden baletti? Se, joka tuntee, että aika on, kysyköön. Minusta tuntui, ja niinpä kysyin. Ja hienosti meni. Joten rohkeutta sydämeen, sisaret!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin kai sitten kosin jokunen aika sitten, vaikka eipä sitä nyt varsinaisesti ollut kosinnaksi ajateltu... Olin vain pyörittänyt mielessäni ajatusta avioliitosta ja kysyin mieheltä onko hänellä samansuuntaisia ajatuksia. Jotenkin sitä sitten päädyttiin suunnittelemaan häitä :-X

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kosin omaa sulhoani :) Tottakai sitä nuorempana on haaveillut yllättävästä miehen kosinnasta, mutta kun aika vain tuntui oikealta niin.. Ja kaikki tapahtui kotioloissa, tuttu ja turvallinen (mieheni tosin sanoi, että olisi mahdollisesti kosinut lähiaikoina, mut ehdinpäs ensin..) :girl_haha:

Ja nyt odottelen kärsimättömänä vielä seuraavat 6 kk ihanaa yhteistä hääpäiväämme.. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

en oo ikinä kuullutkaan koko karkauspäivä tavasta..minä kosin,ja päivää ei muisteta.toukokuu tais olla kuukausi :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla oli niin yltiöromanttinen yllätyskosinta, etten pysty kirjoittamaan sitä nyt kun olen töissä. Tulisi itku. :blush: Ihana, ihana mieheni!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kosin tammikuus ja "pakit" sain :girl_sigh: Mies sano et " Kosiminen on miehen tehtävä" hassu :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

7 vuotta odottelin ja vihjailin. Kathrinen ja Williamin häät oli "viimeinen pisara" ja minäkin halusin hääpäivän ja sen miehelle ilmoitin. - Sopi hänelle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now