Sini27

Onko kukaan nainen kosinut muuna päivänä kun vain karkauspäivänä?

96 posts in this topic

Minäkin kosin itse. Olin pari vuotta odotellut, ja jokaisen joulun, vuosipäivän, "mulla ois sulle yks juttu" -keskustelunaloituksen yms. koittaessa ollut sydän kurkussa, että joko nyt. Koskaan ei tapahtunut mitään. Kesällä 2010 sanoin miehelle, että kosin häntä seuraavana karkauspäivänä (29.2.2012) jos hän ei saa mitään aikaiseksi siihen mennessä. Miehen reaktiosta arvasin hänen laittaneen asian korvan taakse - ja hänet tuntien arvasin myös sen, että hän kosisi minua luultavimmin 28.2.2012 :girl_haha: Niinpä järkeilin, että jos odotan hänen kosintaansa, häät ovat joko talvihäät (ei mun juttu) tai vasta vuonna 2013, mikä tuntuu ihan liian kaukaiselta meille.

Pähkäilin sitten jonkin aikaa, kosisinko itse. Asia ratkesi, kun bongasin netistä ihanan juhlapaikan. Sen nähtyäni kaikki tuntui jotenkin loksahtaneen kohdalleen. Vappuna houkuttelin miehen kanssani pyöräilemään kyseiseen paikkaan (merenrannalla sijaitseva huvila). Rannalla sitten kysyin, menisikö hän tuossa paikassa naimisiin kanssani seuraavana keväänä. Mies oli yhtäaikaa yllättynyt, huvittunut ja liikuttunut - ja suostui!

Näin jälkikäteen minua on hieman vaivannut se, että kosin itse. Olisi jotenkin ollut niin ihanaa kuulla miehen kysyvän sitä :D Kaikki, joille olen asiasta kertonut, ovat kuitenkin suhtautuneet myönteisesti ("Sillä lailla! Reipas tyttö!" :D). Muutenkin asian vatvominen enää tässä vaiheessa tuntuu turhalta: nyt olemme ihan oikeasti menossa naimisiin, meillä on hääjärjestelyt täydessä käynnissä, ja mies on yhtä innostunut kuin minäkin. Lisäksi olisin varmaan tullut jo hulluksi odottaessani kosintaa kuukausikaupalla turhaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihana kun ootte rohkeita naisia!

Ite vihjailin, että karkauspäivään on viis kuukautta, että sen verran aikaa miehellä on. Mies suhtautu siihen hieman kummallisesti. Toi vähän rantain kautta esille, että kosiminen on miesten hommaa. Ja meillä on sukupuoliroolit ehkä muutenkin sekaisin (mies sanonut jäävänsä kotiin lasten kanssa ym.) että en tiedä haluaako kumpikaan meistä, että minä "hoidan kaikki miesten työt" meidän perheessä.

Vähän aikaa sitten mies puhui itse, että aikoo minua kosia, mutta nyt ei ole ollut mitään puhetta mistään ja tuntuu, että liekö se mies edes itse tietää mitä haluaa. :hysteric: Noo.. Ehkä se tunne menee ohi. EI pitäisi olla niin kärsimätön. :rolleyes:

Huoh. Vaikeaa. Tällä hetkellä ainakin olen luopunut kosinta-ajatuksesta. Tulkoon sitten jos tulee kun tulee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä taas yksi itse kosinut. Meni hermo kun mies ei tuntunut saavan aikaiseksi vaikka asiasta moneen otteeseen enemmän tai vähemmän keskusteltu.

Kävin ennen joulua ostamassa miehelle sormuksen jonka uskoin hälle kelpaavan (varsin tarkka niin vaatteistaan kuin muustakin), ja kosin sitten sormuksen kera jouluaaton aamuna. Kosinta oli varsin simppeli: toivotin hyvää huomenta, hyvää joulua ja kosin lauseella "Tekisitkö mut hyvin onnelliseksi ja menisit mun kanssani naimisiin?" sormusta samalla tarjoten (oli piilossa sängyn vieressä yön yli). Vastaus oli myöntävä ja sainkin sitten vastineeksi vastakosinnan: mies kävi hakemassa omasta piilostaan jo aikanaan ostamansa sormuksen, jonka kanssa sitten kosi eteeni polvistuen, kysyen vaimokseen. :)

Ja mies ei todellakaan pistäny pahakseen... Moneen kertaan ollaan naureskeltu että mie se tän parisuhteen mies oon muutenkin, joten siinähän se tuokin meni. :D Ja kuulemma sai taas omanarvontunto kohotuksen kun häntä kosittiin. :spruce_up:

Share this post


Link to post
Share on other sites

En kosinut karkauspäivänä vaan juhannuksena 2010. Oltiin meren rannassa katselemassa auringon laskua kun siinä yhtäkkiä mielessä kehittyi pieni idea. Oli sulho ihan puulla päähä lyöty kun polvistuin ja kosin. Sormuksen olin kietonut heinän korresta siinä miettiessä, eikä toinen tajunnut yhtään mitään.. :) Se oli minun kosintani. Virallinen kihlapäivä oli marraskuussa kun ukko kosi sitten ihan oikeilla sormuksilla. Häitä vietetään kolmen viikon päästä.. :)<3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on ollut jo pitkään puhetta että halutaan viettää loppuelämä toistemme kanssa. Kihloistakin on ollut useasti puhe, aina keskustelu mennyt siihen että mennään kihloihin kun osataan arvioida koska naimisiin mentäisiin. Syksyllä oltiin reissussa juhlistamassa 2v seurustelua. Istuskelimme siinä illalla ulkosalla ravintolassa ja pöytään eksyi ulkomaalaisia turisteja kanssamme juttelemaan, hauskaa oli ja naurettiin, kunnes yksi miehistä alkoi ihmettelemään kun emme ole edes kihloissa vaikka asumme yhdessä! Kuulemma heidän maassaan on tapana aina mennä naimisiin ennen kuin harkitaan yhteen muuttamista!

Myöhemmin yöllä mies meni jotenkin ihan jumiin ja alkoi kertomaan kuinka hänen piti kosia tällä reissulla, mutta niin kauheasti jännitti kun ei tiennyt miten se piti toteuttaa (pitääkö sormukset olla valmiina yms) ja sitten ne turistit alkoivat höpöttämään vieden kosimiselta "hohdon", niin tavallaan hän sitten veti kosinnan takaisin <_< Ihan ymmyrryksissäni olin siinä sitten mutta jäin jännittyneenä odottamaan tulevaa kosintaa, mikä tapahtuisi sitten "Oikein". Aika selkeästi ilmoitin että mitään suurta ja kallista elettä en tarvitse eikä sormusta kosintahetkellä tarvita vaan tahdon yhdessä käydä ne sitten valitsemassa.

Noh, kuukausia kului eikä kosintaa kuulunut. Joulun lähestyessä en asiaa oikeastaan sen tarkemmin ollut edes miettinyt, mutta kun kello löi juuri yli 12 ja vaihtui päivämäärä 24.12 niin siinä oman kullan kainalossa aloin juttelemaan että "tämä joulu on minulle erityisen tärkeää ja tunnelmallista aikaa ja kun olemme molemmat näin onnellisia niin mitä jos..." Kultani sai heti ajatuksesta kiinni ja niin solmimme kihlat <3 Häitä sovittiin vietettävän kun valmistun koulusta 3 vuoden kuluttua. Myöhemmin hän kertoi että oli kysellyt ystäviltään vinkkejä ikimuistoiseen kosintaan(yllätysjuhlia, lentokoneita ja ties mitä) ja jopa häiden järjestelyihin.Oli kuulemma myös todella hepottunut aloitteestani. :wub:

Asiasta oli tarkoitus kertoa vasta kun sormukset oli hankittu, mikä venähti kuukauden päähän kun omani jouduttiin teettämään. Huomenna saadaan hakea sormukset viimein sormiin ja myöhemmin olisi tarkoitus vielä lähteä kaksin juhlistamaan kihloja miehen järjestämälle yllätykselle josta minulle ei kuulemma kerrota etukäteen kuin päivämäärä :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillähän mitään varsinaista kosintaa ei edes tapahtunut. Kohtalaisen aikaisessa vaiheessa mies alkoi kutsua mua "vaimokkeeksi" (oltiin oikeesti oltu ehkä kolmisen viikkoa yhdessä) ja jossain kohtaa tuli vaan puheeksi että milloin mennään kihloihin ja naimisiin jne.

Muistaisin, että palailtiin tuossa viime keväänä baarista, molemmat ihan riittävän hyvässä humalatilassa, ja totesin jossain kohtaa että me muuten mennään naimisiin 2012 elokuussa. Olin myös merkinnyt asian puhelimen kalenteriin ja oikeastaan autuaasti unohtanut koko asian. Mulla oli välissä toinen puhelin käytössä, mutta sitten otettuani tuon vanhemman luurin taas käyttöön löysin myös tuon kalenterimerkinnän. Mainitsin asiasta sulholle hieman naureskellen ja totesimme yhdessä, että kait tuo pitää sitten toteuttaa. Kihlauspäivästä oli siinä vaiheessa jo sovittu ja sitten vielä tsekkailtiin mikä päivä olisi hääpäiväksi paras mahdollinen (kun oli otettava huomioon mahdolliset urheilutapahtumat sulhon ammatin ja muutaman häävieraan takia...) Ihan tuohon mun alunperin ilmoittamaan päivään ei päädytty, mutta kuukausi ja vuosi pysyivät samoina. Mutta kai tuota voi tavallaan pitää siis kosintana? :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin kosin. Ollaan seurusteltu 3 melkein 3 ja puoli vuotta ja asuttu siitä yhdessä meilkein no lähes saman verran. Meillä on yhteinen pieni kaunis tytärkin. Odotin aina kiihkeästi että mieheni olisi kosinu minua ja kun sitä ei sitten kuulunu ajattelin, että minä kysyn sitten itse. Kysyin aika ex-temporee että haluisin kanssasi kihloihin, jolloin sain vastauksen ei :(. Lisäksi mieheni sanoi että hän haluaa tehdä sen itse ja jos silloin minä vastaan kieltävästi hän jättää minut. Mikä on taas ironista koska hän itse oli juuri kieltäytynyt. Tämän jälkeen mielestäni, suhteeltamme meni pohja. Mikään ei ole koskaan tuntunut niin pahalta, kuin saada elämänsä rakkaudelta kieltävän vastauksen mielestäni niin tärkeään kysymykseen. Että näinkin voi käydä :(

-ameeba-

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kosin maaliskuussa. Ja sain myöntävän vastauksenkin. Mies päättää hääpäivän. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kysyin 2010 syksyllä mieheltä että mennäänkö naimisiin sitten kun valmistun. Myöntävä vastaus tuli varmaan vaan sen takia kun siihen oli vielä 3 vuotta aikaa :girl_haha:

Nyt tuo aika on kuitenkin päättymässä ja häät ovat kesäkuussa 2013 :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kosin maaliskuussa! :>

En ole ikinä ymmärtänyt sitä, miksi kosinnan tulisi olla vain ja ainoastaan miesten tehtävä - oli se heille sitten velvollisuus tai etuoikeus. Miksi nainen voi kosia ainoastaan päivänä, joka esiintyy kalenterissamme vain kerran neljässä vuodessa? Ja silloinkin miehen on kieltäytyessään hyviteltävä naista ostamalla tälle hamekangas.

Vaikka karkauspäivää vietettiinkin tänä vuonna, en kosinut silloin - ihan vain periaatteesta. Olen jo viime vuoden puolella alkanut hääkuumeilla varsin pahasti. Olen jo pitkään tiennyt, että mieheni on juuri se ihminen, jonka kanssa tahdon viettää loppuelämäni. Se, jota tahdon rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin. Silti vasta tämän vuoden puolella mieleeni juolahti, että eihän minun ole pakko sitä polvistumista häneltä odotella - ihan yhtä hyvin minä voin esittää miehelle tuon suuren kysymyksen. Jos kerran haluan hänen kanssaan naimisiin, miksen voisi itse kosia häntä?

Niinpä askartelin hänelle maaliskuussa kartongista kortin, johon liimailin söpöjä, lehdistä leikattuja kuvia ja kirjoittelin niihin sopivia suloisia tekstejä, kuten "tahdon jakaa kanssasi ilot ja surut", "tahdon vanheta kanssasi" ja "tahdon nähdä maailmaa kanssasi". Kortin oikeaan reunaan liimasin kuvan hääparista sekä sormuksista ja kirjoitin siihen, että "tahdon sinut aviomiehekseni".

Annoin kortin miehelle keskellä yötä, kun hän palasi työmatkalta Kaliforniasta. Mies tutki korttia ja kysyi "kositko sä mua?" Kyhjötin polvillani sängyllä, sydäntikkari kädessä, ja vastasin, että "kyllä mä kosin".

Naimisiin ollaan menossa syksyllä 2013 :>

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisin periaatteessa kosia, mutta koska haluan, että mieheni todella haluaa itsekin eikä vain suostu minun mielikseni (tietää asian tärkeyden minulle, lisää voi lukea kosinnan odottelu -ketjusta), niin odotan ehdottomasti hänen kosintaansa. Menee siihen sitten 2 kuukautta tai 2 vuotta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli jo 9.9.09 puhetta että mennään kihloihin 10.10.10. Varsinaista kosintaa ei tavallaan ollut, ennen kuin juhannusaattona 2010 illalla ennen nukahtamista kysyin sulholta että mennäänkö naimisiin? Nykyinen aviomies vastasikin siihen että mennään :)

Mun mielestä nainen voi kosia siinä missä mieskin. Epäilen että jos olisin odottanut mieheni kosintaa, odottaisin sitä vieläkin :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olimme tulossa mieheni kanssa minun yritystoimintaani liittyvästä palaverista. Olin innostuksesta ja onnesta halkeamaisillani; minulla oli vihdoin mies, joka tuki ja kannusti minua unelmieni toteuttamisessa 100%:sti! :tender: Onnellisena (ja myönnettälöön, pikku hiprakassa) kysyin täysin suunnittelematta mieheltä: "Mennäänkö naimisiin?" Vastaus kuului: "Ai nytkö?" Totesin, että et tainnut ottaa kysymystä vakavasti, jolloin mies vasta tajusi, mitä olin juuri kysynyt. Koitti kyllä paikkailla tilannetta ja suostuikin, mutta hieman kiusallani totesin, että nyt on sitten pallo sinulla, kun et "vastannut oikein" ;) Muutamaa viikkoa myöhemmin hän sitten kysyi, tulenko hänen vaimokseen. No tottahan toki! :girl_in_love:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kosin tänään ja sain myöntävän vastauksen:) jos olisin jäänyt odottamaan miehen kosintaa olisin sitä saanut odottaa maailman tappiin asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies kosi kun menimme kihloihin, minun hölmön olisi pitänyt silloin vaatia, että päätetään hääpäivästä samantien, sillä sen jälkeen mies alkoin jarruttelemaan. Kun kaikki ajankohdat tuntuivat aina niin hankalilta niin kerran sitten vain sanoin, että me menemme naimisiin tasan vuoden päästä, ota tai jätä! Mies otti :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä pohdin kosintaa jo karkauspäivänä, mutta se päivä tuli ja meni. Huhtikuussa oikeastaan vahingossa kosin ja mies suostui!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kosin 23.8.12 kun oltiin ensimmäistä kertaa yhdessä lomamatkalla. Kosinnassa oikeastaan kaikki meni täysin mönkään, mutta ei se mitään, olipahan omannäköisensä kosinta :D Tosiaan oltiin Virossa niin kutsutulla "viinanhakureissulla" ja monen tunnin ravaamisen jälkeen istuttiin sitten juomaan oluet jossain pubissa, missä sitten päätin koko päivän hermoiltuani kysäistä. No, änkyttämiseksihän se muuttui ja mies ei ymmärtänyt että mistä oli oikein kyse, luuli että olin muuten vain ostanut sormuksen, kun unohdin vieläpä kysyä maagista kysymystä. Siispä mies laittoi sormuksen oikean käden nimettömäänsä, heittäen läppää, että kyllä se vasemman käden nimettömäänkin olisi hyvä.

Menin ihan lukkoon koko asian takia, niin totesin vasta n. 20 minuutin päästä vesisateessa seisten, "Niin muuten, oikea sormi on kyllä, mutta väärä käsi..."

- "MITÄ? Kositko sä just mua? Mut eihän mulla oo sulle mitään sormusta, mikset sä sanonu mitään?" Ja no, olin kuitenkin varautunut ja ostanut itsellenikin jo mieluisan sormuksen. Mies vastasi myöntävästi. Mutta sitten kävi ilmi, että molempien sormukset olivat aivan liian isot. Hohhoh, no mutta kihloissa onnellisesti ollaan :)

Jos en olisi itse kysynyt, olisin kuulemma odottanut kosintaa vasta 3-5 vuoden päästä vaikka yhteisestä tulevaisuudesta ollaankin paljon jo puhuttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kosin tänään ja sain myöntävän vastauksen:) jos olisin jäänyt odottamaan miehen kosintaa olisin sitä saanut odottaa maailman tappiin asti.

'

Oijoi, onnea! :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kosin pari viikkoa sitten ja sain pakit. Sano se kosivansa sitte kun oon tarpeeksi kauan ollu ite asiasta hiljaa :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kosin, sillä olin se epävarmempi tapaus. Mies ilmaisi halukkuutensa jo jonkun aikaa sitten, mutta suhtauduin penseästi. Tarpeeksi kypsyteltyäni ajatusta tein sitten päätöksen ja nyt syksyllä kosin. Jälkeenpäin olen kuitenkin miettinyt että olisihan se ollut mukava toisaalta tulla kosituksi mutta ei tuo varmaan olisi uskaltanut sitä tehdä ilman vihjailua. Ja yllätykset ovat kivoja ;)

Edited by zrq

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä kosin miestäni viime marraskuussa! Olisin itsekin odottanut kosintaa lähitulevaisuudessa, mutta jokin päähänpisto sai minut haluamaan kosia :D Eikä ole kaduttanut! Sainpahan myös sellaisen sormuksen, kun halusin kerta itse sen ostin. Hääpäivän päätimme yhdessä 2014 kevääseen päivään, jolloin tapasimme seitsemän vuotta sitten.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now