Nocturna

Penkin alle mennyt kosinta

165 viestiä aiheessa

Mua ärsyttää ihmiset jotka arvostelee toisten tekemisiä yrittäen todistella omia 'oikeita' valintojaan näissä asioissa.

Vaikka päivästä olisi puhuttu ja päätettykkin, joku haluaa silti että se mies kosii kysymällä romanttisesti auringon laskiessa polvillaan watevö. Ei ole sun paikka mennä sanomaan mikä tekee tilaisuudesta oikeasti arvokkaan ja merkityksellisen kenenkin mielessä.

Ja tämä ei ollut kenellekkään henkilökohtaisesti, vaan kaikille niille jotka tietävät heidän valintojensa olevan ainoita oikeita.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Mua ärsyttää ihmiset jotka arvostelee toisten tekemisiä yrittäen todistella omia 'oikeita' valintojaan näissä asioissa.

Vaikka päivästä olisi puhuttu ja päätettykkin, joku haluaa silti että se mies kosii kysymällä romanttisesti auringon laskiessa polvillaan watevö. Ei ole sun paikka mennä sanomaan mikä tekee tilaisuudesta oikeasti arvokkaan ja merkityksellisen kenenkin mielessä.

Kyllähän noin saa toimia eikä mielestäni kukaan ole sitä kritisoinut. Täällä kritisoitiin sitä että jos haluaa että kaikki menee oman käsikirjoituksen mukaan ja mies ei sitten osaakaan toimia niin kuin morsian on odottanut/ajatellut niin on aika härskiä vetää siitä herneitä nenukkiin. MUOKS: viittaan tällä esim. Puhuitteko etukäteen millaista kosintaa ET halua- ketjun vaatimuksiin (ks. esim. ko. ketjun eka viesti).

Kosinta itsessään on varmasti kosijalle iso juttu, saatikka sitten jos siitä tulee nurinaa että se on tehty "väärin".

Muokattu: , käyttäjä: Lua

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jos haluaa juuri sen täydellisen kosinnan, kannattaa varmaan kosia itse. ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Mua ärsyttää ihmiset jotka arvostelee toisten tekemisiä yrittäen todistella omia 'oikeita' valintojaan näissä asioissa.

Vaikka päivästä olisi puhuttu ja päätettykkin, joku haluaa silti että se mies kosii kysymällä romanttisesti auringon laskiessa polvillaan watevö. Ei ole sun paikka mennä sanomaan mikä tekee tilaisuudesta oikeasti arvokkaan ja merkityksellisen kenenkin mielessä.

Ja tämä ei ollut kenellekkään henkilökohtaisesti, vaan kaikille niille jotka tietävät heidän valintojensa olevan ainoita oikeita.

Enpä kritisoikaan sitä, jos morsian haluaa yhteisen sopimisen lisäksi tulla erikseen kosituksi JA mies haluaa kosia vielä erikseen, koska silloinhan asia menee ihan oikein ja varmasti toteutuu ilman suurempaa ongelmaa. Mutta se on mielestäni väärin, että jos naimisiinmenosta on jo sovittu (eli kihlauduttu) ja morsian viitsii vielä sitten kiukutella siitä, ettei mies ole kosinut oikealla tavalla ja oikeassa paikassa. Miksi se morsiamen tapa kihlautua/tulla kosituksi on oikeampi ("ainoa oikea tapa") ja tärkeämpi kuin miehen tapa ("väärä tapa")? Varsinkin jos on jo tosiasiassa kihlauduttu.

Minusta ei ole ihme, etteivät miehet tajua tai koe tärkeänä enää kosia ah niin romanttisesti auringon laskiessa jne., jos kerran tärkein asia eli päätös on jo tehty. Eikö hienointa ja romanttisinta kihlautumisessa pitäisi olla se, että molemmat todellakin haluavat mennä naimisiin, ja vieläpä ihan omasta tahdostaan?

Kiukuttelevatko miehet siitä, että morsian on vaikkapa vastannut väärillä sanoilla tai reagoinut väärin kosintaan? Että olisi pitänyt ehdottomasti itkeä, vaikka morsian ei ole herkästi kyynelehtivää laatua? Tai että olisi pitänyt huudahtaa "kyllä rakkaani haluan loppuelämäni viettää kanssasi" sen sijaan, että sanoo tylsästi ja epäromanttisesti "tietysti".

En missään tapauksessa vastusta romantiikkaa - jokainen pariskunta voi olla romanttinen omalla tavallaan ja omissa tilanteissa. Mutta mielestäni on väärin, että morsiamelle ei riitä, vaikka mies aidosti haluaa kihlautua, vaan morsiamella on muka joku mystinen oikeus vaatia, että kosinta tapahtuu juuri oikealla tavalla, joka kuitenkaan ei mitenkään vaikuta kihlauksen "lainvoimaisuuteen", ja jota ei kuitenkaan ole missään määritelty, ja josta jokaisella naisella on omanlainen käsityksensä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Onneksi kosinnan laadulla ja tavalla ei ole mitään tekemistä suhteen laadun ja onnellisuuden kanssa :P

Meillä kysymys tapahtui eri tilanteessa kun varsinainen sormuksien vaihtaminen. Itse en tässä suhteessa olisi jotenkin voinut kuvitella, että kysymys sormuksineen olisi tullut täysin "yllättäen". Mutta mun mielestä on paljon ihmisillä ja suhteella merkitystä mikä on se oikea tapa. Mun mielestä aika rajua kritisoida miestä siitä, että kosinta on mennyt jotenkin "väärällä" tavalla. Jos asian kääntäisi omalle kohdalleen niin voisin kyllä vetästä isomman puoleisen herneen nenään. Tietysti onhan se ikävää jos ei voi kavereille kertoa kuinka mahtavan upealla tavalla mies osasi yllättää kosinnalla.

Mutta siis samoilla linjoilla edellisen kanssa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tasapuolisuuden nimissä täytyy kertoa ettei nuo meidän rakkaat miehet ole ainoita jotka osaa mokata kosinnan... minä olen mokannu ja jopa kaksi kertaa!! :girl_impossible:

Meillä on kihlasormukset ollu sormessa jo 6 vuotta mutta sitä oikeaa kosintaa ei ollu vielä suoritettu vaan oltiin yhdessä sovittu kihloista. Mies kuitenki halusi oikeankin kosinnan...

Ensimmäisellä kerralla mies oli varannu minulle hierojalle ajan, olis tehny sillä aikaa hyvää ruokaa kun olin hierottavana ja sitten jossain syönnin lomassa olisi ojentanu minulle ruusun, polvistunu ja kysyny suuren kysymyksen mutta mullapa oliki toisenlaiset suunnitelmat sille illalle ja koska en tienny miehen suunnitelmista mitään niin lähdin kavereiden kanssa baariin!!! :girl_impossible: mies kysy kyllä jossain välissä että onko mun ihan pakko mennä mutta ei sanallakaan vihjannu että oli jotain suunnitellu niin enhän mä voinu tietää joten kyllä... mun oli ihan "pakko" mennä baariin. *huokaus* mä sain kuulla sitten tuosta asiasta erään riidan päätteeksi monta kuukautta myöhemmin ja voitte arvata kuinka pettyny mä olin ku tajusin mokanneeni ja pahemman kerran :girl_cray:

No tämä toinen kosintayritys sitten tuli ihan äskettäin kun edellisestä on jo kulunut jotain puoli vuotta. Mies oli taas suunnitellu kaikkea ihanaa, ostanu kauan haluamani korun ja olis tehny sitä ruokaa yms. mutta onnistuin taas pilaamaan homman ku totesin miehelle että kaverit kyselee baariin (tällä kertaa en ollu edes lähdössä!!) ja mies veti siinä jo hirveät pultit, lähti ovet paukkuen röökille ja mä olin ihan että mitä hittoa mä nyt tein?!?! No mies tulee takaisin, nakkaa korusasian mun syliin ja huutaa että "etsi sieltä baarista sitten itselles samalla uus mies!! " ja mä olin edelleen ihan pihalla että mitä nyt oikein tapahtui. Menin miehen perässä makuuhuoneeseen jossa sitten yritin selittää että mä en oikeesti ole lähdössä yhtään mihinkään vaan totesin vain että kaverit haluis mut matkaan. Kysyin sitten että saanko avata korusasian ja mies sanoi että senku avaat, ei sillä enään ole mitään merkitystä ku siihen korun antamisen olis liittyny paljon muutaki ja silloin mä tajusin taas mokanneeni kosinnan... :hysteric:

Noh, kosinta sitten kuitenki tuli kun molemmat itkettiin siinä ja mies sitten sanoi että hän olisi halunnu kosia jotenki tosi romanttisesti mutta hän nyt kuitenki kysyy tässä tilanteessa että tulenko hänelle vaimoksi ja minähän sanoin kyllä :-X

että semmosia... häät olisi joskus parin vuoden päästä kun pitää säästää rahaa, isot häät olis tulossa yli 150 henkeä, vaikka mulle kyllä riittäis jotku ihan pienetki häät, mies haluaa koko suvun koolle niin tehdään sitten niin. :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä löysin vahingossa sormukset aika hyvän aikaa ennen kosintaa. :hysteric: Sit kun mies kosi niin paljastin asian, et kyllä tää oli vähän niinku odotettavissa. Nauruksihan se meni koko homma, mutta kihloissa ollaan ja naimisiin mennään. :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Jos haluaa juuri sen täydellisen kosinnan, kannattaa varmaan kosia itse. ;)

Hyvä pointti! Yhdyn edelliseen puhujaan! :grin:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voi herranjumala tätä saivertelun määrää... Eikös se ole ihan jokaiselle sallittu miten asiat kokee ja tuntee? Täällä ollaan taas vauhkoomassa, kuinka "hirviönaiset" vaatii taas kaikkea "mahdotonta" mihin yksikään mies ei pysty? :blink:

Lähinnä kai sitä haluais, että on jotain muisteltavaa ja toinen näkee edes vähän vaivaa sitä varten, että on valmis astumaan seuraavaan tärkeään vaiheeseen elämässään? Varsinkin jos on etukäteen viel painottanut, että haluaisi oikean kosinnan?

Musta kenenkään ei ole oikeus tulla kertomaan jossain internetpalstalla miten pitäisi tuntua jossain tilanteessa jonka on henkilökohtaisesti kokenut.. Ärsyttävää..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

"Lähinnä kai sitä haluais, että on jotain muisteltavaa ja toinen näkee edes vähän vaivaa sitä varten, että on valmis astumaan seuraavaan tärkeään vaiheeseen elämässään?"

Mutta miksi se toinen on automaattisesti mies? Miksi naisen ei tarvitse kosinnan eteen tehdä mitään muuta, kuin sanoa kyllä?

Entä, jos se arkinen kosinta on JUURI se, mitä mies haluaa, juuri se tapa, jonka hän tuntee parhaaksi ja aidoimmaksi? Miksi naisen määritelmä oikeasta kihlaustavasta on painavampi - etenkin, jos nainen ei itse halua tehdä mitään kihlauksen eteen, vaan odottaa miehen hoitavan asian.

Todellakin, jos täydellisen kosinnan haluaa, niin kosikoon nainen itse. Sillä joka kosii, on minusta etuoikeus määrätä kosinnan kulku, ja tuon etuoikeuden nainen voi aivan hyvin ottaa itsekin.

Muuten, jo pelkkä kysymyksen esittäminen voi olla sen verran jännä paikka, ettei minussa olisi naista väittämään, ettei arkisesti kosinut mies "ole nähnyt yhtään vaivaa". Minä kosin itse, ja voin sanoa, että simppelimpää minulle olisi ollut juhlaillallisen kokkaaminen kuin noin ison kysymyksen esittäminen :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta tuo Mimmulin kokema kosinta oli romanttinen ja niin tyypillinen oikeesti.

Meilläkin mies kosi riidan päätteeksi kun ei jaksanut enää katsoa sormusten viskomista. Eli sormukset oli vaihdettu jo ennen virallista kosintaa.

No, siitä lähtien on sormus pysyny visusti sormessa :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meikä sai kuulla vasta pari päivää sitten että olin onnistunu sössimään 3 vuotta sitten sattuneen kosinnan...raukka oli suunnitellu vaikka mitä romanttista meidän vuosipäivän yhteyteen, mutta olin ollu niin väsyny, että olin illalla vaan nukahtanu.. :girl_impossible: Siispä oli miettiny pitkään, että "mitäs nyt" ja kosi sitten mua kyllä seuraavana aamuna, koska oikeasti halusi kysyä jo sen kysymyksen eikä viitsinyt odottaa seuraavaa vuosipäivää :girl_haha: No siinä sitten mulle tarinaa, kun olen aina miettiny, että oishan se ollu kiva jos ois polvistuttu..kai sitä ois, jos tämä taukki ois pysyny hereillä :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Voi herranjumala tätä saivertelun määrää... Eikös se ole ihan jokaiselle sallittu miten asiat kokee ja tuntee? Täällä ollaan taas vauhkoomassa, kuinka "hirviönaiset" vaatii taas kaikkea "mahdotonta" mihin yksikään mies ei pysty? :blink:

Lähinnä kai sitä haluais, että on jotain muisteltavaa ja toinen näkee edes vähän vaivaa sitä varten, että on valmis astumaan seuraavaan tärkeään vaiheeseen elämässään? Varsinkin jos on etukäteen viel painottanut, että haluaisi oikean kosinnan?

Musta kenenkään ei ole oikeus tulla kertomaan jossain internetpalstalla miten pitäisi tuntua jossain tilanteessa jonka on henkilökohtaisesti kokenut.. Ärsyttävää..

Ei kai tässä ketjussa kukaan ole sanonut, mitä ihmisten tulisi ajatella ja tuntea kosinnasta? Pointti on nähdäkseni lähinnä se, että kosijan eli pääsääntöisesti miehen oletetaan tietävän tasan tarkkaan millaisen seremonian kosittava eli pääsääntöisesti nainen haluaa kosinnan ympärille rakennettavan ja kun mies ei oma-aloitteisesti järjestä sellaisia puitteita kosinnalle kuin nainen on ajatellut haluavansa, petytään. Jos tosiaan haluaa juuri tietynlaisen kosinnan tai toisen kosinnan, kosikoon itse. Ihmiset eivät ole ajatuksenlukijoita eikä kaikille avaudu se, miksi kosinnan pitää olla juuri tietynlainen tai miksi pitää kosia moneen kertaan, jos ensimmäinen kosinta ei ole morsiamen mieleen.

Mainitsit oikean kosinnan. Mikä on oikea kosinta? Millainen ei ole oikea kosinta? Kosinta on minun mielestäni se, kun pyytää toista menemään naimisiin kanssaan ja jos toinen suostuu, kosinnan jälkeen ollaan kihloissa. Kyse on sisällöstä, ei puitteista. Saanko minä ajatella ja tuntea näin?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hmmm. Mulle tulee näistä "kuutamo-polvistuminen-shampanja-1000 euron somus jääpalassa" -haaveista lähinnä mieleen lapsuuden barbieleikit. Itseltä moiset haaveet ovat itsestään jääneet iän myötä; enhän myöskään halunnut hääpuvukseni 10-vanteista tyllihörhelöä, joka oli minusta tosi hieno silloin 7-vuotiaana.

Toki jokainen tyylillään, mutta itse ainakin ajattelen niin, että oma persoonallinen tapa kosia on se romanttisin tapa, onhan se aidompi kuin tällaiset romanttisista komedioista plagioidut vuorosanat ja lavasteet. Jollekin se on sivulauseessa esitetty kysymys kaupan kassajonossa ja toiselle Mount Everestin huipulla vaihdetut sormukset. Kumman te herneilevät morsiamet valitsisitte; omasta halusta ja omalla tyylillä spontaanisti esitetty kysymys "mentäiskö naimisiin?" mäkkärin drive inissä vai morsiamen jatkuvien itkupotkuraivarien ja painostuksen lopettamiseksi ulkoa opetellut vuorosanat, jotka esitetään morsiamen "vihjailuiden" mukaisesti polvistuen, 20 ruusun ja morsiamen itsensä valitseman sormuksen kanssa "yllätyksenä" kaupunkilomalla Pariisissa Eiffel-tornin juurella?

No, joillekin ulkoiset puitteet merkitsevät enemmän kuin aitous. Samat morsiamet varmaan ovat niitä, jotka kutsuvat 200 vierasta häihinsä ja kustantavat velkarahalla "vuosisadan juhlat" prinsessapukuineen kaikkineen, vaikka oikeasti mies ei olisi halunnut vielä lainkaan naimisiin ja vieraistakin 80% ovat paikalla vain koska eivät keksineet uskottavaa tekosyytä ollakseen tulematta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Tällöin mieheni kysyi, onko ok, jos hänelle ei osteta ollenkaan sormusta, vaan vasta vihkisormus sitten kun mennään naimisiin??!!!???! -Siis mitä helvettiä???!! Hän ymmärsi yskän ja samalla kun veimme sormukseni kaiverrukseen parin päivän päästä, ostimme hänellekin sormuksen.

Siis mitä mitä helvettiä? Mikä tossa nyt oli vialla? :huh: Lukeeko jossain että miehellekin pitää aina ja välttämättä ostaa myös kihlasormus, vai mikä tossa nyt niin paljon mätti?

Ihme porukkaa, huh huh...

Luulin, että kihlatuilla on molemmilla sormukset sormessa(jos ne ylipäätään hankitaan), ei vain joko sulhasella tai morsiamella. My bad jos olen asian väärin ymmärtänyt. Sillä hetkellä se tuntui kamalan loukkaavalta, ennen vanhaan kun on kuulemma ollut tapana "merkata" ainoastaan morsian sormuksella. En tiennyt että edelleen noin tehdään, kun lähipiirin kaikki kihlautuneet ovat molempine osapuolineen kantaneet sormusta ylpeydellä merkkinä naimisiin menosta. (ja sitten oma mies kyselee et joskohan hänen ei tartteis laittaa sormusta) En tiedä ilmaisinko itseäni tarpeeksi selkeästi, mutta kuitenkin.

Olishan sitä kai voinut olla ostamatta ollenkaan mitään kihloja, ja mennä vaan suoraan naimisiin, olis tämäkin väärinymmärrys jäänyt välistä. Mutta edelleen siis ponttini on, että jos kellekään sormuksia ostetaan, niin mielestäni ne kuuluvat sitten molemmille osapuolille yhtälailla.

Nyt asiat kuitenkin kunnossa, kosinta oli mikä oli, nyt ajateltuna ihan onnistunut, pääasiahan tuli hoidettua :girl_blum: ja onnellisena häitä suunnittelemme keväälle :girl_haha: Muutenkin nää kosinnat mitä ovat "menneet penkin alle" tuskin ketään vaivaavat loppuikää, mutta tuoreeltaan voivat aiheuttaa tarvetta avautua keskustelupalstoilla, parempi kai niin kuin huudella kotona ties mitä kaikkea, jota ei hetken päästä enää tarkoita.

Ollan me kyllä ihme porukkaa, älä muuta sano :girl_sigh:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Hmmm. Mulle tulee näistä "kuutamo-polvistuminen-shampanja-1000 euron somus jääpalassa" -haaveista lähinnä mieleen lapsuuden barbieleikit. Itseltä moiset haaveet ovat itsestään jääneet iän myötä; enhän myöskään halunnut hääpuvukseni 10-vanteista tyllihörhelöä, joka oli minusta tosi hieno silloin 7-vuotiaana.

Toki jokainen tyylillään, mutta itse ainakin ajattelen niin, että oma persoonallinen tapa kosia on se romanttisin tapa, onhan se aidompi kuin tällaiset romanttisista komedioista plagioidut vuorosanat ja lavasteet. Jollekin se on sivulauseessa esitetty kysymys kaupan kassajonossa ja toiselle Mount Everestin huipulla vaihdetut sormukset. Kumman te herneilevät morsiamet valitsisitte; omasta halusta ja omalla tyylillä spontaanisti esitetty kysymys "mentäiskö naimisiin?" mäkkärin drive inissä vai morsiamen jatkuvien itkupotkuraivarien ja painostuksen lopettamiseksi ulkoa opetellut vuorosanat, jotka esitetään morsiamen "vihjailuiden" mukaisesti polvistuen, 20 ruusun ja morsiamen itsensä valitseman sormuksen kanssa "yllätyksenä" kaupunkilomalla Pariisissa Eiffel-tornin juurella?

No, joillekin ulkoiset puitteet merkitsevät enemmän kuin aitous. Samat morsiamet varmaan ovat niitä, jotka kutsuvat 200 vierasta häihinsä ja kustantavat velkarahalla "vuosisadan juhlat" prinsessapukuineen kaikkineen, vaikka oikeasti mies ei olisi halunnut vielä lainkaan naimisiin ja vieraistakin 80% ovat paikalla vain koska eivät keksineet uskottavaa tekosyytä ollakseen tulematta.

Asian kantaan!

Samoja ajatuksia noussut ketjua lukiessa ja samoin miehelle (käänsin pääpirteet hälle). Siis ihan oikeesti, voiko kosinta mennä penkin alle, jos se tulee sydämestä ja aidosti.

Mää kosin itse miestä varmasti todella "epäromanttisesti" ja silti hän näki tilanteen kauniina ja herkkänä hetkenä, vaikka puitteet ja tilanne eivät olleet "täydelliset".

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Tällöin mieheni kysyi, onko ok, jos hänelle ei osteta ollenkaan sormusta, vaan vasta vihkisormus sitten kun mennään naimisiin??!!!???! -Siis mitä helvettiä???!! Hän ymmärsi yskän ja samalla kun veimme sormukseni kaiverrukseen parin päivän päästä, ostimme hänellekin sormuksen.

Siis mitä mitä helvettiä? Mikä tossa nyt oli vialla? :huh: Lukeeko jossain että miehellekin pitää aina ja välttämättä ostaa myös kihlasormus, vai mikä tossa nyt niin paljon mätti?

Ihme porukkaa, huh huh...

Luulin, että kihlatuilla on molemmilla sormukset sormessa(jos ne ylipäätään hankitaan), ei vain joko sulhasella tai morsiamella. My bad jos olen asian väärin ymmärtänyt. Sillä hetkellä se tuntui kamalan loukkaavalta, ennen vanhaan kun on kuulemma ollut tapana "merkata" ainoastaan morsian sormuksella. En tiennyt että edelleen noin tehdään, kun lähipiirin kaikki kihlautuneet ovat molempine osapuolineen kantaneet sormusta ylpeydellä merkkinä naimisiin menosta. (ja sitten oma mies kyselee et joskohan hänen ei tartteis laittaa sormusta) En tiedä ilmaisinko itseäni tarpeeksi selkeästi, mutta kuitenkin.

Olishan sitä kai voinut olla ostamatta ollenkaan mitään kihloja, ja mennä vaan suoraan naimisiin, olis tämäkin väärinymmärrys jäänyt välistä. Mutta edelleen siis ponttini on, että jos kellekään sormuksia ostetaan, niin mielestäni ne kuuluvat sitten molemmille osapuolille yhtälailla.

Nyt asiat kuitenkin kunnossa, kosinta oli mikä oli, nyt ajateltuna ihan onnistunut, pääasiahan tuli hoidettua :girl_blum: ja onnellisena häitä suunnittelemme keväälle :girl_haha: Muutenkin nää kosinnat mitä ovat "menneet penkin alle" tuskin ketään vaivaavat loppuikää, mutta tuoreeltaan voivat aiheuttaa tarvetta avautua keskustelupalstoilla, parempi kai niin kuin huudella kotona ties mitä kaikkea, jota ei hetken päästä enää tarkoita.

Ollan me kyllä ihme porukkaa, älä muuta sano :girl_sigh:

Ei meilla miehella sormusta ole, vaikka kihloissa ollaankin. Ja ihan miehen kosimana. Eihan kaikki pariskunnat hanki sormuksia ollenkaan, ja kihloissahan ollaan aina jos naimisiin mennaan, oli sitten sormuksia tai kosimista tai ei.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^Ja jos kihlautumisella on tarkoituksena vain ja ainoastaan "merkata" toinen sormuksella varatuksi niin kannattaa harkita kihlautumista uudelleen. Se ei kuitenkaan ole se kihlautumisen perustarkoitus. Koko khlautumiseenhan ei tarvita mitään ulkoisia seikkoja, kihlausaika on yksikertaisimmillaan viikon aika ennen vihkimistä (ns. harkinta- eli esteidentutkinta-aika). Korut on jokaisen henkilökohtainen asia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No voi jeesus! Oikeesti. Mun mielestä kyllä sun mies munas ja pahasti tossa jälkimäisessä. Että et enää saa sitten käydä ystävien kans ulkona? Ja että pitäs oikee ukkoki sieltä uus hankkia? Kuule, mun mielestä toi kuulosta tosi pahalta. Miten hemmetissä sinä voit toisen ajatuksia lukea?

Miksette vaan selviä ihan ilman mitään polvisteluja ja muita? kihlaushan on sopimus, ylipäänsä ihmsiet yleensä tekevät tunnusteluja sitä varten ym, että tietävät toisen mielipiteen..onko sen pakko olla niin vakavaa, miten kosii? Koska jos se homma meinaa kaatua siihen kosimisen suorittamiseen, niin miten sitten vähän isommat asiat? :flirt:

Mielestäni tässä nyt et oo sinä kämmänny, mistäs voit tietää toisen suunnitelmat..eka kerta oli mun mielestä ok, oishan hän siinäki voinu jo kosia..mut on selkeesti siinäki ottanu nokkiinsa, koska nitkuttlei puoli vuotta eteenpäin. Hänen ehkä kannattais ilmotella etukäteen, että kosinta ois tulossa, niin olisit tietänyt varautua. Mut tuo toinen kerta oli mun mielestä kyllä tosi lapsellinen, ite ainaki ihmettelisin, jos ukko suuttuu siitä et kaverit pyytää baariin..ainahan sitä saa pyytää ja sinne saa myös mennä, jos muuten on ok ja on intoa. Eikä se tarkota sitä ,et suhde on ohi, jos toinen käy baarissa. Riippuen toki kuinka usein, mutta miehes on kyllä tossa nostanu jo erokortin esille. En itse pitäis ollenkaa.

Mitä jos toivot, ettei se järjestä enää yllätyksiä? Ootte vaan ihan normaalisti.. :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

(OT ^ Mun piti aika kauan miettiä, kelle tää viesti oli, mut ilmeisesti tän sivun ekalle kirjottajalle...)

En tiedä [AP] lohduttaako, mutta et ole ainoa jonka kosinta on mennyt täysin odotusten vastaisesti.

Olimme miehen kanssa puhuneet aikaisemmin kosinnasta, kihloista sekä häistä ja olin kertonut, että itse toivoisin kosinnan olevan romanttinen ja speciaali juttu. No tästä meni aikaa kuukausi pari, kun mies tokaisi kesken normaalin kauppareissun, että no mennäänkö ostamaan ne sormukset? Meikäläisen ilme oli jotenkin tälläinen :blink: Sormukset käytiin ostamassa ja kyseinen päivä niihin kaiverrettiin. Kumpikin pujotti oman sormuksensa omaan sormeensa. Onnesta olin soikena silloin, mutta pakko myöntää, että jossain vaiheessa kaiveli pahastikin, että kunnon kosintaa ei koskaan tullut ja kihloihin menokin oli kaikkea muuta kuin romanttinen..

Nyt kun kihlautumisesta on aikaa yli vuosi, on tuo tapaus jo enemmänkin surkuhupaisa ja pystyn sille nauramaan. Oli myös loppupeleissä ihan mieheni tyyppinen juttu :lol:

Huom. Tää ei oo mitenkään arvostelua AP:n ja Safiran tunteita kohtaan, kommentointia vaan tuohon kirjoitukseen.

Mun mies kosi mua kysymällä "Pitäiskös meidän nyt sit käydä ostamassa ne sormukset?" Oltiin menossa kauneimpiin joululauluihin ja vähän etuajassa kaupungilla. Mun mielestä siinä ei ollut mitään surkuhupaisaa tms., mulle se oli aivan ihana hetki. :) Perhosia mahassa ja hirveen hyvä, jotenki ujokin olo tuli. :wub: En siis koe, että olis mitenkään penkin alle mennyt! Jos jotain hurjia rakkaudentunnustuksia haluaa, niin eikö niitä ehdi sitä ennen ja sen jälkeen saada ihan arjessa, jos kosiessa kosijaa jännittää tai ei muuten vaan osaa ylitsevuotavasti vakuutella rakastamistaan? Ei meidän kummankaan rakkaus ole "pienempää" kosinnan takia, todellakaan, eikä mitään kyräilyä mun puolelta siitä, että ei menny "oikein"...Ei oo kyllä tullu mieleen miettiäkään asiaa millään oikein/väärin-akselilla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miten voi olla kihloissa, jos ei olla sovittu naimisiinmenosta? ("ollaan oltu jo niin ja niin monta vuotta kihloissa mutta kosintaa ei ole kuulunut...") Onko kihlot joku paikka jonne mennään? Miksi on tärkeää saada joku tietty kaiverrus kihlasormukseen, 'hienon' päivämääränkö takia? Sitten oikein sopimalla sovitaan että suoritetaan tämä seremonia sinä tiettynä päivänä... Ollaan saatettu jo päättää ja lupautua että naimisiin mennään mutta KIHLOIHIN mennään vasta sinä tiettynä päivänä! Voi ziisus.

Mitä ideaa on painostaa ja vihjailla kumppanille (yleensä vissiin miehelle) kosinnasta ja naimisiinmenosta? Ei se kukkokaan käskien laula ainakaan hyvillä mielin ja täysin sydämin....

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Onko kihlat joku paikka jonne mennään?

On. Se on se paikka, minne myydään paljon äkkilähtöjä sateisella säällä. :grin:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meilläkin oli tosi mieheni näköinen kosinta. Istuttiin ruokapöydässä ja mies sano että: "Oon vähän miettinyt, että pitäiskö meidän käydä ostaa sormukset?" Ei mikään romanttinen tilanne, lähinnä hyvin hassu :) Jälkeenpäin mies on sanonu, että hyvä että sai sen edes sillä tavalla muotoiltua, oli kuulemma tosi iso kysymys :) Oli sitä jo pohtinu pitkän aikaa mun siskon kanssa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kosintatyylejä on varmasti niin monia kuin on parejakin, kaikille elokuvatyylinen yllättävä polvillaan kosinta viulun soidessa vieressä ei ole se ainoa oikea. Minun tapauksessani kihloihin ja naimisiinmenosta on jo sovittu, mutta sormuksia ei olla vaihdettu. Varsinaista kosintaan en siis odota, vaan katsotaan nyt kumpi ottaa asian ennemmin esille. Mielestäni siis myös nainen voi olla aloitteellinen, olematta kuitenkaan painostava jankkaaja. :flirt:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tää on kyllä älytön keskustelu. Miten toisten tavat kosia ja toimia ja ajatella voi aiheuttaa niin paljon raivoa joissaki ihmisissä. Ymmärrän ihan täysin sen, että joku voi olla kosintaan pettyny, jos odotukset on ollu tietynlaiset. Niinku joku sanoki, niin ihan hyvä purkaa se pettymys täällä eikä pahottaa sen toisen osapuolen mieltä kotona sanomalla jotain mitä katuu myöhemmin..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään