nellen

Oliko kosinta yllätys vai sovitteko kihlauksesta yhdessä?

408 viestiä aiheessa

Meillä oli ollut puhetta vain siitä, että kihloihin sitten joskus valmistumisen jälkeen, kun elämä on ehtinyt vähän asettua aloilleen. Kosinta tuli kuitenkin heti, kun olimme ilmoittautuneet valmistuvaksi ja kihlajaiset vietettiin valmistujaisten yhteydessä <3 Häitä olin haaveillut vasta pitkälle hamaan tulevaisuuteen, mutta mieheni halusi sopia hääpäivän heti. Awww Parhautta :girl_sigh:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Asiasta oli kyllä keskusteltu aiemmin mutta ajankohta tuli täydellisenä yllätyksenä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Odottamatta ja yllättäen tuli kihlaus. Olimme toki aiemmin puhuneet asiasta, että joskus sitten ..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mies jo kahteen kertaan kosi ennen kuin kolmas kerta toden sanoi. Kahdella ensimmäisellä kerralla oli "hieman" alkoholia ukkokullalla veressä, niin en ottanut tosissani eikä niistä sen koommin puhuttukaan seuraavina päivinä. Kolmas kerta tuli ihan vesiselvänä ja minun vanhempieni sekä sisarusteni läsnäollessa, jotenka silloin olin jo täysin varma, että mies on aivan tosissaan (ei ole mitenkään kovin sosiaalinen tyyppi, jotenka vaati suurta ponnistelua varmaankin esittää noinkin rohkea kysymys julkisesti). No toki suostuin ja seuraavana päivänä haettiin sitten sormukset, joten minun osaltani oli kyllä ihan shokkiylläri, positiivinen sellainen!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä on ehkä vähän hassu tilanne. Hääpäivän olemme jo päättäneet, mutta se on vasta 2017. Molempien mielestä kihla-aika on niin pitkä, että sormuksia ei hommata vielä. Eikä me olla vielä kerrottu esimerkiksi vanhemmille, joillekin kavereille olen puhunut jo. Eli olemme siis päättäneet naimisiin menosta, mutta mies aikoo vielä kosia, silloin sitten hommataan sormukset. Eli siis sekoitus molempia! :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli kyllä ollut puhetta naimisiin menosta - sitten joskus - lähinnä silloin, kun joku tuttavamme oli ilmoittanut hääuutisista tai kihlautumisesta. Mitään varsinaista emme kuitenkaan olleet koskaan sopineet, joten yllätyksenä tuo kosinta tuli :girl_in_love: .

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuleva mieheni kosi minua tullessaan hakemaan minua Englannista viime kesänä, olin ollut vaihdossa ja hän tuli minua "vastaan" Lontooseen. Hän oli kirjoittanut minulle kirjeen (englanniksi, kieli, jota opiskelen ja hän ei taas osaa aivan niin hyvin), missä kertoi tunteistaan ja siitä, että haluaisi viettää elämänsä minun kanssa. Sormukset sitten ostettiin sieltä! Ja yllätyksenä tuli, vaikka sitä hieman aavistelinkin :)

Muokattu: , käyttäjä: Alithea

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yllätys todellakin :) Vaikka asiasta joskus puhuttu. Ja vieläpä oikean kokoinen sormus ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä kosinta oli ja ei ollut yllätys. Itse rupesin jo vuosi sitten, seurustelun 4-vuotispäivän tienoilla miettimään, että pikkuhiljaa voisi päättää mihin suuntaan ollaan menossa. Kummallakaan kun ei suurin osa kavereista vielä naimisissa ole, sen sijaan miehen kavereilla on monilla jo perhettä. Itse taas haluan virallistaa liiton ennen kuin lapsen saamista aletaan tosissaan toivomaan, olen ehkä vähän vanhanaikainen sen suhteen. No, pienessä päässäni odottelin ja odottelin ja lopulta en enää voinut olla hiljaa vaan sanoin eräänä iltana viime kesänä nukkumaan mennessä että haluan miehen ostavan nätin sormuksen, kosivan, ja meidän menevän naimisiin. Pakko se oli sanoa ääneen, muuten hän ei olisi varmaan vieläkään tajunnut mitä toivoin. No, ei vastannut mitään ja tilanne meni ohi. Itse silloin tällöin asiaa mietin, mutta yritin olla puhumatta. Joulua aavistelin, mutta vähän ennen sitä keskustellessamme minulle tuli vahva tunne, että hän ei ole vielä valmis, joten hautasin haaveet. Aiemmin oli kyllä kysynyt mitä joululahjaksi haluan, ja vastasin vain "kyllä sä tiedät mitä mä haluan, mut sitä kun en saa ni joku yöpaita olis kiva". Olin nimittäin lähdössä vaihtoon nyt kevääksi, ja siirsin haaveita että "ehkä sitten kesällä kun tulen takaisin ja päästään asumaan saman katon alle", kun vaihto tuntui muutenkin olevan miehelle aika kova paikka.

Kuitenkin aattona päätettiin omat lahjat avata jo kotona aamulla, ja mun piti sitten sohvalla odottaa silmät kii kun hän haki lahjan, ja avatessani oli polvillaan ja kysyi tulenko hänen vaimokseen :-X Ja juuri olin saanut itseni vakuutettua etten pety kun kosintaa ei seuraavaan puoleen vuoteen tule! Osasi se sit kuitenkin yllättää... :grin: Ja kuulemma oli asiaa miettinyt siitä lähtien kun ekan kerran siitä sanoin, eli yli puoli vuotta. Ottaa ne asiat aikansa :wub:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täydellinen yllätys oli. Tiesin että molemmat on enemmän kuin tosissaan suhteessa, mutta olin aina ajatellut että "ainakin pari vuotta pitää ensin seurustella". Olimme tuolloin seurustelleet vajaan vuoden, mutta hetkeäkään en epäröinyt vastaustani. Nyt neljä vuotta taivalta takana ja alttari kutsuu viikon päästä :gpari:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meille oli jotenkin alusta asti selvää, että tulemme jonain päivänä menemään naimisiin. Itse tosin ajattelin, että korkeintaan vuoden päästä voisi kosinta kuulua, sillä mies oli jotenkin siihen malliin puhunut. Mutta kun mies yllättäin pääsiäisen tienoilla kosi reilun kahden kuukauden seurustelun jälkeen, oli myöntymiseni kuitenkin selvä. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sekä että. Olimme puhuneet asiasta, ja oltiin sovittu, että viimeistään keväällä yhteenmuuton jälkeen mentäisiin kihloihin. Mutta toisin kävi ja sulho yllättikin minut jo viime lokakuussa. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täällä myös vähän molempia. Oltiin kyllä asiasta keskusteltu 'sitten joskus' periaatteella ja toukokuun alussa mies meni paljastamaan että meinaa kosia tämän kuun aikana, mutta päivä ja se hetki tuli ihan yllätyksenä enkä osannut sitä odottaa lainkaan. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Oli kyllä minun taholta jo melkoista painostusta ollut useamman vuoden, sitten hellitin yli puoleksi vuodeksi ja annoin miehelle aikaa. Todellakin tuli yllätyksenä kun uudenvuodenraketteja katsellessamme mies kuiskasi korvaani: "eiköhän mennä isona naimisiin!"

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yllätys oli! Toki oltiin puhuttu aiheesta joskus, mutta yllätin miehen kosimalla itse :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sovimme kihlautumisesta yhdessä, ja itseasiassa minä kävin ostamassa sormukset yksin. Yllätyin kuitenkin, kun kihlajaisiltana mies polvistui sormuksen kanssa ja kysyi "menetkö kanssani naimisiin?". En ollut tätä odottanut yhtään ja tuntuihan se hienolta, vaikka olimme kihlauksesta sopineetkin. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tiesin toki, että kosinta on pian tulossa, mutta en osannut arvata tarkalleen milloin. Kyllä se siis oli ihana yllätys :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olin "painostanut" ja heitellyt ideoita mm. sopivista kihlapäivistä. Yllätyksenä kuitenkin tuli, koska miehen reaktiot ehdotteluihini olivat lähinnä olleet puheenaiheen nopea vaihto tai "en mä nyt tiiä". Mulle oli tärkeää, että mies kosi yllätyksenä. Jos se olisi ollut suunniteltua, olisi voinut jäädä sellainen olo, että minä aloitteellisena painostin. Nyt oli selkeästi miehen oma valinta <3

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täysi yllätys, puhettakaan ei juuri ollut :) Tiesin, että mieheni on se oikea, mutta jostain syystä en kokenut tai ei juurikaan ollut käynyt mielessä kihlautuminen tai häät, tilanne oli hyvä sellaisenaan, vaikka toki se hyvä nyt kihlautuneenakin on! :) Silti ei tarvinut miettiä vastausta sekuntiakaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä kihlaus meni ehkä vähän epäromanttisesti siinä mielessä, että yhdessä sovittiin että vuoden päästä mennään naimisiin. Mutta oikeastaan ei se ole haitannut, ihanaa yhdessä suunnitella ja järjestää häitä :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä on ollut pitkään yhteisymmärrys siitä, että tulemme vielä menemään naimisiin - lienemme siis jonkun määritelmän mukaan kihloissakin. Minä en vain muista, koska tämä yhteisymmärrys on saavutettu. Olemme siis kihloissa ihan vahingossa! No, oikeasti en määrittele olevani kihloissa, koska eihän sellainen "jaa vahingossa menin kihloihin, en edes tiedä koska" oikein kuulosta vakuuttavalta. Ehkäpä sitten kun joskus ehkä hääpäivä tulee päätettyä, voisi sanoa olevansa kihloissa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Me mieheni kanssa juteltiin yhdessä tulevaisuudesta ja haluamme minkälaisest juhlat ym. Siinä samassa sitten sovittiin kihloista ja niiden "juhlapäivästä". Pari kuukautta myöhemmin löimme hääpäivän lukkoon ja nyt olemme viettäneet jo ihanat hääjuhlatkin jo!

Eli ei ollut yllätys, mutta ei se niin haittaakkaan, olen onnellinen myös näinkin (vaikka välillä harmittaa kun en saanut kunnon elokuva-kosintaa :girl_haha: )

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kihlauksesta oltiin yhdessä sovittu jo etukäteen ja sormuksenkin hankimme minulle yhdessä. Itse kosinta oli kuitenkin yllätys siinä mielessä, että kosintapäivä ei ollut minulla tiedossa, vaan mies piti sen salaisuutena loppuun asti. Oli kiva aina kultasepänliikkeissä, kun kyseltiin, että milloinkas olette kihlautuneet tai milloin kihlaudutte, kun sain vain pudistella päätäni ja ilmoittaa, että ei tuo mies sitä minulle kerro :P

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään