Oliko kosinta yllätys vai sovitteko kihlauksesta yhdessä?

[mape]

Mekin olimme puhuneet asiasta yleisellä tasolla, mutta kosinta yllätti silti!

[juillet]

Yhdessä sovittiin ja meille hyvä näin en siis odotellut/odottele "virallista" kosintaa. Juteltiin ensin yleisellä tasolla asiasta ja sitten ruvettiin miettimään että tavallaanhan ollaan jo kihloissa kun aikataulut ja muut jo mietittynä. Eli sormusostoksille mentiin

[sellofaani]

Oltiin kyllä aiemmin puhuttu suhteen tulevaisuudesta ja esimerkiksi millaisella aikajanalla yhteistä elämäämme oikein omilta tahoiltamme ajattelemme. Kesäkuussa illalla sängyssä nukkumaanmennessämme kävimme varsin pitkän ja antoisan keskustelun aiheesta, jonka lopuksi mies kysyi, että miltäs loppuelämä hänen kanssaan kuulostaisi? Hyvältä tietysti! Mies totesi, että sormuskauppanhan sitä tässä pitää sitten marssia.

Kovin arkinen, mutta tunnelmallinen tilanne. Uskon, että mies ei ollut viikkotolkulla miettinyt, että "nyt kosin", vaan oli saanut keskustelun pohjalta fiiliksen, että nyt on vaan kysyttävä

Reilu viikko siitä saatiin hankittua sormukset. Erillistä kosintaa ei enää oikeastaan tullut, mutta polvistua tuo silti vielä halusi

Olin kyllä aavistellut, että asia voisi tulla ajankohatiseksi suhteellisen lähiaikoina, ehkä kuitenkin vasta syksyllä-alkutalvesta.

[cherize]

Yllätys oli, ja sen verran romantikko olen, että omalla kohdalla tuo asian sopiminen ei sopisi kyllä lainkaan...

[Chandalina]

Yllätys todellakin! En osannut yhtään odottaa vielä, vaikka yhteisestä loppuelämästä ollaankin oltu yksimielisiä.

[p1a]

Tuli kyllä täysin puun takaa,oli käynyt perinteisesti pyytämässä kättäni isältäni,oli aivan ihana yllätys,kyllä siinä itku pääsi

[Chianti]

Se oli ja ei ollut yllätys.

Olemme jo pitkän aikaa puhuneet siitä, että haluamme ehdottomasti olla yhdessä "aina", ja että olemme oikeat toisillemme. Olemme myös yhä toivottoman rakastuneita ja onnellisia, vaikka yhteistä taivalta on takana yli 3,5 vuotta. Vaikka osasinkin odottaa kosintaa "joskus", en kuitenkaan osannut odottaa sitä juuri silloin kun se tapahtui, eli lomamatkallamme. Olin ajatellut, että se tapahtuisi aikaisintaan joulun tienoilla, tai ehkä vasta ensi vuonna, tai kuka tietää milloin. Joten mies pääsi yllättämään minut siinä mielessä täysin, ja tietenkin positiivisesti .

[Zebraliini]

Aivan täysi yllätys, tuleva mieheni meni ja osti polttariseurueelta melkein kaikki ruusut ja pisti polvilleen keskellä Savonlinnan satamaa. Kyllä siinä kesti tovi jos toinenkin, ennenkuin yllätykseltä ja liikutukselta sai sanaa suustaan. Ja yleisöä piisasi.

[Lyrica]

Ei se nyt varsinaisesti yllätys ollut, mutta... Mieheni kommentoi jonkun keskustelun ohessa (joka ilmeisesti sivusi jotenkin avioliittoa tms.), että kyllähän mekin naimisiinmenoon tähdätään tällä suhteella. Naureskellen tuolloin totesin, että näinkö on... minua ei ainakaan ole vielä kosittu. No, mies keräsi rohkeutta ja kysyi minua vaimokseen kolmisen kuukautta tuon jälkeen. Eli tavallaan tiesin hänen haluavan naimisiin kanssani, mutten uskonut kosinnan tapahtuvan noin pian. Mies sanoi, että olisi kosinut aikaisemmin, muttei ollut varma miten pitäisi kosia. No, päätimme häiden ajankohdan ja pari viikkoa myöhemmin siirsimme sitä, kun raskaustesti näytti plussaa.

[Guest Vieras]

me alettiin ensin puhua huomaamattamme että "sitten KUN me mennään naimisiin" sitten tuli enemmän puhetta naimisiinmenosta ja siitä että kyllä me mennään sitten kun on rahaa jne ja sitten yhdessä lähdetiin ostamaan sormuksia päivämäärä silloin päätettiin mutta vuosi ei ollut tarkassa tiedossa. nyt vuosikin tiedetään ja se on ensivuonna tosin sitten kerran harmittelin miehelle että olisihan romanttinen kosintakin ollut mukava, niin kerran tiskatessani olin ottanut sormuksen pois sormesta ja mieheni nappasi sen sitten pöydältä ja hetken päästä polvistui eteeni sormuksen kanssa ja kysyi että "vaikka ootkin jo kertonu vastauksen niin kysyn vielä kerran että tuutko mun vaimoksi" hehe.

[pöppe]

Puhuttu miehen kanssa oltiin aiheesta ja tiedettiin kumpikin että tämä on se jonka kanssa naimisiin haluan. Aiheesta oltiin puhuttu monen monta kertaa, mutta aina puhuttiin "että sitten joskus". Kosinta tuli kuitenkin yllätyksenä, en olisi uskonut että tuosta miehestä vielä olisi ollut uskaltamaan moista. Olikin valmiimpi kuin antoi ymmärtää. Nyt siis onnellisena kihloissa

[Afrodita]

Tavallaan sovimme kihlauksesta yhdessä ensin ja sitten mies "kosi". Minusta oli hyvä että se meni juuri näin, eli yhteisestä sopimuksesta ja molempien halusta. Jos joku olisi minua yhtäkkiä kosinut ilman että asiasta oltaisiin yhtään kekusteltu olisin luultavasti säikähtänyt pahemman kerran.

[Merenneito]

Kosinta oli minulle täysi yllätys, siis sen ajankohta. Sormukset oli käyty sovittamassa jo aikaisemmin, mutta jätin M:lle vapauden kosia sitten kun hän halusi.

[muffeli]

Oltiin yleisellä tasolla puhuttu siitä, että oltaisiin ihan pitkälläkin tähtäimellä yhdessä. Olin aavistelevinani, että kosinta saattaisi olla lähellä, mutta kyllä se sitten loppujen lopuksi tuli kuitenkin yllätyksenä, että se tapahtui silloin kun tapahtui Vajaa vuosi tuosta on nyt

[SisterRay]

Meillä ei oikeen ollu kosintaa vaan oltiin "vitsailtu" naimisiin menosta pitkään kunnes mie suorasanaisena Itä-Suomen tyttönä (ja hiukan alkoholin vaikutuksen alaisena) täräytin ääneen, että " I want to spend the rest of my life with you and have your children!" sulho alkoi melkein itkemään kun oli niin onnellinen, että meillä oli ihan samat ajatuksen

[morsian 07/10]

Me sovimme naimisiin menosta yhdessä. Jälkeenpäin on vähän harmittanut ettei ollut mitään romanttisia kosintoja, mut eipä sille mitään enään voi:)

[jennyjkl]

meillä oli puhuttu "sitten kun joskus mennään naimisiin" tyyliin, molemmille oli selvää että sitä varten tässä ollaan yhdessä. Mutta kyllä kosinta tuli ihan puun takaa, sormuksenkin rakas oli käynyt ostamassa salaa valmiiksi ja talvipakkasella polvistui eteeni puoli vuotta oli kuulemma mennyt sormuksen etsimiseen ja sitten se vain löyty

[Mynow]

Tuli täytenä yllätyksenä Avomies oli hikoillut ja jännittänyt koko viikon ja kyseisen illan ja minä en ollut huomannut mitään

[Nia-]

Ihan tuli kosinta yllätyksenä! Jälkeenpäin naurettiin, kun muistin, että pari viikkoa ennen kosintaa mies kysäisi ihan ohimennen että mennäänkö muuten naimisiin? Ja minä vastasin nauraen, että siinäpähän ku kosit! Ja niinhän se tekikin Mutta en kyllä tuonkaan perusteella osannut odottaa, oltiin nimittäin puhuttu aikasemmin, että sitten joskus kun päätetään mennä naimisiin, niin tempastaan kihlat. Mies totesi kosimisen jälkeen vain, että mieli muuttui, oli kuulemma pohtinut pari kuukautta ja tullut tähän ihanaan lopputulokseen Ja mulla oli tietenkin vastaus valmiina, olihan se ollut selvää jo vähän aikaa siinä vaiheessa, että tämän kanssa ollaan ihan oikeesti.

[Siipileikki]

Oli yllätys! Olin haaveillut kihlautumisesta jo piiiitkään, mutta mies odotti täydellistä hetkeä Tosin päivänä, jolloin kihlauduimme, mielessäni kävi useaan otteeseen, että tämä olisi täydellinen päivä kihlautua... Ja olihan se!

[lienuska]

Yllätys, ainakin päivä milloin kosittiin. Ennen kihlausta oltiin 5 vuotta seurusteltu, ja olen aika hyvin oppinut tuntemaan sulhoni aivoitukset. Kyllä me jo aiemminkin oltiin naimisiinmenosta puhuttu jo vuosia, ja asuntokin ostettiin yhdessä jo pari kuukautta ennen kun hän sormuksen hankki, joten tiesin kyllä että joskus se kosintakin tulee ajankohtaiseksi. Kesällä ounastelin lomallamme, että nyt on jotain salaista ostosreissua meneillään kun miehen kotimaassa käydessä sain aina kauhean kauan odotella ennen kun mies "tuli kaupungista siskonsa kanssa asioilta". Melkein arvasin kihlauspaikankin samaisella matkalla, mutta silloin ei mua kosittukaan kun mies oli unohtanut sormuksen vanhempien luona olevaan piiloon... olin ihmeissäni kun ei mitään kysymystä tullutkaan romanttisessa ravintolassa josta oltiin aina puhuttu.

Sitten pari kuukautta tämän jälkeen syntymäpäivilläni hän kosi ja sovimme melkein heti hääpäivänkin vuoden päähän.

[onnenapila]

Kosinnan ajankohta oli minulle täysi yllätys, vaikka ajattelinkin että yhteisen matkamme aikana kosintakin voisi tapahtua. Sormuksia oli käyty kyllä katselemassa muutama viikko aikaisemmin, mutta mies sitten omatoimisesti kävi ostamassa ne ja kosi parhaaksi katsomanaan ajankohtana (ja kyllä se olikin hyvä ajankohta ).

[Nebsu]

Haluan yllärin, mutta ahdistaa, että mies taas eilenkin vihjaili kaikkea:

Mies:"no mitäs vaimo?"

Minä: "enhän mie oo siun vaimo"

Mies: "niin et VIELÄ, mut kohta oot"

Minä: "Aha????...."

Mies: "Mulla on suunnitelma nimittäin..."

Ääääh...ja nyt sitten odotan ja odotan, koska ajattelen tuon olevan vihje ja meillä on molemmilla kk sisään synttärit, miehellä jopa pyöreitä vuosia...ja tietysti taas odotan intopiukeena ihan turhaan.

Ja näköjään 9kk meni ja sitten mies kosaisi 4.12. , se tuli kyllä puskista, koska olin jo heittänyt kihlautumistoiveet taka-alalle ja keskityin uuteen työhöni täysin. Ihana yllätys toki.

[Aleysha]

Asioista keskusteltiin moneenkin otteeseen periaatteella "onhan meillä tässä aikaa..."

Pahimpien lumimyrskyjen aikaan mies ilmoittaakin halustansa lähteä kultakauppaan HETI PAIKALLA,

mutta kun päivä sattui olemaan sunnuntai, niin meinasi usko mennä, kun soittelin pitkin kylää.

Yksi kultaliike kuitenkin oli auki ja sieltä sitten tilasimme Kalevalan sormukset, jotka saapuivat noin

puolentoista viikon kuluttua tilauksesta. Ei voi muuta sanoa, kun että sormus on IHANA ja mies

on vieläkin IHANEMPI!

Oli kyllä täysi yllätys, että mies valkkasi Kalevalat, en kyllä valita yhtään.

Satun pitämään Kalevalan koruista todella paljon!!

[Gazzanina]

Yhdessä sovittiin kihlauksesta, minun aloitteesta. Tosi kauan jo on keskusteltu tyyliin "meidän häissä sitten..." tai "sitten kun me mennään naimisiin, niin..." ja ihan siis miehenkin aloitteesta. Kun yhdessäoloa oli ollut jo yli 7 vuotta, minä sitten aivan tavallisena arkipäivänä tuossa pari kuukautta sitten kysäisin mieheltä että jokos me mentäis kihloihin. Ehdotin 1.1.2010 päiväksi ja miehelle passasi oikein hyvin. Muutama viikko tästä niin mies sitten alkoi katselemaan netistä sormusta itselleen ja alkoi kysellä että koskas me ne sormukset mennään ostamaan Hyvät sormukset löytyikin, keskenään aivan erilaiset mutta molemmat sai mieleisensä.

Pilasin ehkä mahdollisuuteni romanttiselle kosinnalle aikoinaan ihan itse, sillä on alettu seurustelemaan jo kun olin 16-vuotias ja silloisella teiniangstilla olin tietenkin sitä mieltä että nämä miesten järjestämät romanttiset kosinnat on ihan tyhmää hapatusta, enkä todellakaan tahdo että kukaan polvistuu eteeni Olen kyllä vähän samaa mieltä edelleenkin, siis siinä mielessä että minusta naimisiinmeno on yhteinen päätös, eikä siinä välttämättä mitään romanttisia kynttiläillallisia ja runonlausuntaa tarvita

Lisäksi olen sanonut miehelleni moneen kertaan, että minä aivan varmasti tahdon itse valita oman sormukseni. Sen verran hyvin hän minut tuntee ja tietää että olen tosi tarkka tyylistäni, ei varmasti olisi uskaltanutkaan minulle tietämättäni mitään sormusta valita