Jump to content
Naimisiin.info

Nimiasioita


Guest

Recommended Posts

ja että laittaisin tyttönimi-nykysen ukon nimen kun naimisiin mennään

myös sitä että oisiko tyhmää laittaa ex:n ja nykysen sukunimi viivalla?

Harmi kun ukko ei aikoinaan ottanut mun sukunimeä niin että lapsetkin oisi sen nimisiä :girl_mad:

onko teistä kukaan pitänyt ex:n nimeä mennessä uudelleen naimisiin?

Tämähän ei käytännössä ole mahdollista, vaikka lapset oliskin eksän nimellä. Uudelleen naidessa vaihtoehdot on ottaa oma tyttönimi tai uuden puolison nimi tai näiden yhdistelmä, mutta eksän nimeä ei voi uuteen liittoon viedä.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 60
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Paitsi että kyllä ex:n nimen voi säilyttää (sitä en tiedä, taipuuko yhdistelmänimeksi uuden pson nimen kanssa). Mun yksi ystävä on pitänyt exänsä sukunimen mennessään uudelleen naimisiin.

Link to comment
Share on other sites

^ Joo kyllä sen säilyttää saa mut ymmärtääkseni esim. uus puoliso ei voi ottaa sitä toisen ex-puolison nimeä (vastaavasti kun voi ottaa toisen tyttönimen) ja ilmeisesti koskee siis myös yhdistelmänimiä.

Eli saa kyllä pitää vanhan nimensä, mutta ei ikäänkun viedä sitä eteenpäin.. Yhteinen nimi ei siis oo mahdollinen jos haluaa pitää eksänsä nimen. (tylsää varmaan just lapsien kannalta, mut toisaalta ymmärrän miksi nimeä, joka ei oo alunperinkään ollut sun oma, ei voi "jatkaa" eteenpäin).

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Ite oon nykysin aikasta vakaasti sitä mieltä, etten enää vaihda sukunimeäni.

Tyttönimeänikään ei oikeesti osattu juuri koskaan kirjoittaa oikein, vaikka perisuomalainen nen-päätteinen olikin. Ja kiitos isäni.. nimen maineessa on toivomista.

Exän nimen , väärin kirjotettavaa mallia tämäkin, otin naimisiin mennessämme -02, periaatteella että koko perheelle sama nimi. Eron (-07) jälkeen olin sitä mieltä, että nimi ku nimi, joten pidin exän nimen. Olihan poikakin samalla nimellä.

Mutta kuten tunnettua, exillä on taipumuksia mutkistaa asioita.. tämäkin sai mut polttamaan päreeni muutamaan kertaa niin lahjakkaasti, että päätös nimenmuutoksesta meni toteutukseen.

Nyt mulla kohta kaks vuotta ollut sukunimi mitä on yks ainut suomessa.. epäilen että ainutlaatuinen maailmassakin, koska sisältää sekä öökkösiä, että heittomerkkejä. Parisataa euroa se maksoi.. lisäksi kaikki viralliset paperit yms. Jotenki musta vaan tuntuu, että nimeä en enää vaihda ;)

Link to comment
Share on other sites

^Arvaa kuinka paljon nyt kiinnostaa mikä on noin poikkeuksellinen nimi? :girl_haha:

Onneksi mulla ei ole mietinnänvaikeutta. Olen aina inhonnut nimeäni, melko tavallinen -nen -päätteinen nimi, joka muuttuu hieman harvinaisemmaksi mutta myös -nen -päätteiseksi. Eli ihan mieluinen vaihto edessä, ei tarvitse kinata kenenkään kanssa. :grin:

Link to comment
Share on other sites

Minä säilytin eron jälkeen eksän sukunimen, koska en halunnut tyttönimeänikään takaisin. Meillä ero oli siisti, ja sovimme eksän kanssa, että pidän hänen nimensä. Kun ensi kesänä olisi tarkoitus astella vihille sulhaseni kanssa, otan hänen nimensä. Lapseni jäävät sitten erinimisiksi kuin minä, mutta en usko siitä tulevan mitään kynnyskysymystä. Ajattelen niin, että lapset ovat edelleen isänsä poikia mutta minä en ole enää mieheni vaimo.Tuntuisi hassulta käyttää eksän nimeä kun on naimisissa jo toisen kanssa :blink:

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

^ Joo kyllä sen säilyttää saa mut ymmärtääkseni esim. uus puoliso ei voi ottaa sitä toisen ex-puolison nimeä (vastaavasti kun voi ottaa toisen tyttönimen) ja ilmeisesti koskee siis myös yhdistelmänimiä.

Eli saa kyllä pitää vanhan nimensä, mutta ei ikäänkun viedä sitä eteenpäin.. Yhteinen nimi ei siis oo mahdollinen jos haluaa pitää eksänsä nimen. (tylsää varmaan just lapsien kannalta, mut toisaalta ymmärrän miksi nimeä, joka ei oo alunperinkään ollut sun oma, ei voi "jatkaa" eteenpäin).

Niinjoo, näinhän se tosiaan on.

Minä vaihdoin nimeni viimein. Mummin tyttönimen otin, muutos kävi hyvin tuskattomasti. 91€ kärsin siitä ja aikaa kului maistraatin kesälomista yms johtuen n. kuukausi.

Link to comment
Share on other sites

^Onneksi olkoon uudesta nimestä! :)

Kiitos!

Vähän epätodellinen olo vielä uuden nimen suhteen, kun mitään virallisia papereita ei ole tullut.. Mutta varmaan tällä viikolla tulee paprut niin voin sitten vihdoin alkaa muuttamaan nimeä käytännössä. Huoh, ahdistaa jo valmiiksi se paperirumba.. mut tehtävähän se on.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Täällä yksi nimihärdellitaustainen! :grin:

Oma nimeni on äitini tyttönimi, koska äitini oli aikanaan yksinhuoltajana. Ollessani ala-asteikäinen, äiti meni naimisiin ja myös minun nimeni muutettiin tämän isäpuolen nimelle. Noh, kymmenen vuotta myöhemmin heille tuli ero ja heti sen perään otin takaisin alkuperäisen sukunimeni. Siitä taas kymmenisen vuotta myöhemmin, menin naimisiin ja otin miehen nimen. Vuotta myöhemmin, olin eronnut ja TAAS vaihdoin takaisin omaan nimeeni (exällä hyvin tyypillinen -nen -päätteinen nimi kun omani taas on harvinainen). Nyt on uusi suhde meneillään ja lapsi tulossa, uudella miehellä myös melko harvinainen nimi mutta asuinpaikkakunnallamme vähän epämääräisessä maineessa, kiitos serkkujensa. Ollaan päätetty että minun nimivaihdosrumba saa riittää (tai sanotaanko että toin tämän heti suhteen alussa ilmi, en vaihda enää! :girl_haha:) ja koko perhe ottaa minun nimeni. Miehelle tämä ei onneksi suuri kynnys ole kun on saanut sukulaistensa tölväilyn takia saada koko ajan todistella että eivät he kaikki samanlaisia idiootteja ole.. Miehen isä taas ei ymmärtänyt ollenkaan kun yritettiin vihjaista että vauvaa ei kasteta miehen nimelle. Varmaan on shokki kuulla että poikansa vaihtaa nimen myös. :girl_mad:

Link to comment
Share on other sites

Otin avioituessani ekaa kertaa eksän (ruman) nimen ja nyt ärsyttää. Pari kuukautta pitäisi vielä odotella ennen kuin ero on virallinen ja saan tyttönimeni takaisin. Toisaalta olen jo uudessa suhteessa ihanannimisen rakkaan kanssa ja mietin mitä tämän nimiasian kanssa oikein tekisin. :D No, ehkä jään odottelemaan kunnon kosintaa. ;)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Tosiaan aiemmin pidin nimeni mutta päädyin nyt ottamaan sulhon nimen. Halusin että meillä on yhteinen nimi ja kun ei mies halunnut omaansa vaihtaa, enkä jaksa alkaa vääntämään yhdestä nimestä, joten näillä mennään. Hassulta tuntuu ja varmaan menee hetki ennen kuin tottuu uuteen nimeen. Huh.

Link to comment
Share on other sites

  • 9 months later...

Meillä myös mieheni menee nyt toista kertaa naimisiin. Exänsä vaihtoi takaisin tyttönimeensä eron jälkeen, mutta lapset ovat edelleen isänsä nimellä. Nyt naimisiin mennessämme otan mieheni nimen, joten mieheni, mieheni lapset ja minä olemme sen jälkeen samalla sukunimellä. Lasten äiti eri sukunimellä... En tiedä miten äiti siihen suhtautuu, vai suhtautuuko mitenkään..

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Itse en ole koskaan pitänyt tyttönimestäni, joten otin ekassa avioliitossa mieheni nimen, joka myös lapsillamme on. En tosin pidä siitäkään ja sitä saa aina tavata, että menee oikein (ruotsinkielinen). Erottuamme mietin, että vaihdan nimen, en takaisin tyttönimeeni vaan nappaisin kauempaa suvustamme kelvollisen nimen. En vaan koskaan saanut aikaiseksi. Ja nyt sitten menossa uusiin naimisiin ja tulossa miehen kaunis sukunimi :-X Kauhea rumbahan se on taas vaihtaa kaikki passit ja kortit ym. mutta jos nyt tämän kerran vielä :grin: Miehen sisko on kanssani samanniminen, mutta eipä tuo haittaa... ja hänellähän saattaa sukunimi mennä vaihtoon, jos menee naimisiin ja ottaa tulevan miehensä nimen ;)

Link to comment
Share on other sites

Ensimmäisessä avioliitossani mulla oli kaksoisnimi, todella hankala sellainen. Tiputin eksän nimen pois jo ennen kuin ero astui voimaan ja tuntui niiiin hyvältä olla taas ihan oman niminen.

Tulevan mieheni kosiessa en ehtinyt oikein edes ajatella koko nimiasiaa koska hän ilmoitti heti halukkuutensa ottaa mun nimen. Joten sillä siis mennään ja mä vältyin kaikilta nimipohdinnoilta.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
  • 8 months later...

Mielenkiintoista!

Itse olen myös nimiasioiden äärellä.

Erotessani lapseni isästä vaihdoin tyttösukunimeni takaisin itselleni ja lapseni jäi ex-mieheni eli isänsä nimelle.

Nyt uudessa suhteessa miehelläni on ex- vaimonsa nimi ja lapset ovat myös hänen nimellään. Varsinainen nimihässäkkä, koska nyt perheessämme on kolme eri sukunimeä :)

Kihlautuessamme 2010 päätimme, että meidät vihitään 2015 ja nimiasia on jo molemilla mielessä pyörinyt, jopa niin paljon, että mieheni keskusteli vielä elossa olevan isoäitinsä kanssa nimiasiasta. Isoäiti lupasi, että mieheni voi ottaa ilomielein hänen tyttönimensä käyttöön. Nyt mieteinkin, että mitä minä nimelleni teen tulevaisuudessa. Olemmeko perhe jossa on neljä eri sukunimeä vai olemmeko minä ja mieheni samalla sukunimellä ja lapset omillaan (lapsien nimiä ei siis jokatapauksessa vaihdeta) vai olenko minä kaksoisnimellä, tosin se ei kyll houkuttele. Onneksi on aikaa vielä miettiä, mutta selvää on se, että varsinainen nimihirviö uusioperhe olemme :)

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Minä vaihdoin erossa takaisin tyttönimeen. Exän nimi oli tarkemmin ajatellen aika ruma ja kun ei yhteisiä lapsiakaan ollut niin mitä minä sillä olisin tehnyt? Tyttönimi tuntui luontevalta uuden sinkkuvaiheen alkuun.

Nyt kun menen uudelleen naimisiin, niin otan mieheni nimen, siinä on nimittäin vain parin kirjaimen ero tyttönimeeni :-) Ja jos tulee lapsia niin onhan sitten kaikilla sama nimi.

Link to comment
Share on other sites

Otin ennen eron voimaanastumista oman nimeni takaisin ja silloin päätin, että se ei enää muuksi muutu. Mutta. Mun miehellä on tosi kiva ja kaunis sukunimi, joka toimisi etunimeni kanssa. Mutta mä en halua ottaa mieheni nimeä, koska se ei ole hänen sukunsa nimi. Kun hänen alkkisäitinsä meni naimisiin mieheni isäpuolen kanssa, niin mun miehen sukunimeksi tuli tän isäpuolen sukunimi. Kamalaa sanoa, mutta mä en halua muuttaa nimeäni siihen sukuun, joka ei ole mieheni oikea suku ja lisäksi anoppini on ihan hirveä deeku ja isäpuoli myös erittäin omalaatuinen. Tätä en tietenkään miehelleni ääneen sano ja koen olevani tässä vähän pinnallinen, mutta mulla on taas sukunimessä tarinaa, perinnettä ja perhettä. Lisäksi mulla on sisko, joka otti miehensä nimen, joten olen sukuhaarastani viimeinen nimiseni. Senkin takia, haluaisin itseni ja mahdolliset lapseni mun nimelle. Tällä hetkellä mä joko pidän mun sukunimeni tai mies saa ottaa sen myös, muuten pysytään sit erinimisinä, mikä olisi tietty vähän surku, kuitenkin. Onneksi ei ole vielä ajankohtaista, mutta työstän jo valmiiksi.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • 1 month later...

Otin ensi kertaa naimisiin mennessäni exän nimen, ja kun erottiin, vaihdoin sukunimeä. En halunnut palata tyttönimeen vaan valitsin itselleni suvusta löytyvän, kivan nimen sillä ajatuksella, että en siitä luovu enää. Ja näin ajattelen edelleen, eli kun mennään naimisiin, pidämme miehen kanssa molemmat omat nimemme. Yhteinen lapsi on saanut miehen sukunimen ja mun esikoispojalla on exän nimi, joten perheessä on nyt kolme eri sukunimeä käytössä, ei haittaa yhtään! :)

Link to comment
Share on other sites

Ensimmäisessä avioliitossani otin miehen nimen ja vaihdoin sittemmin tyttönimeeni. Nykyisellä miehelläni on kyllä ihana sukunimi, mutta en haluaisi _taas_ vaihtaa sitä pois. Ehkäpä otan siis yhdistelmänimen, vaikka olenkin aiemmin pitänyt niitä kökköinä. Oma tyttönimeni ja mieheni sukunimi ovat molemmat harvinaisia, joten harmittaisi vaihtaa oma pois senkin vuoksi.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Ensimmäisessä avioliitossani otin miehen nimen ja vaihdoin sittemmin tyttönimeeni. Nykyisellä miehelläni on kyllä ihana sukunimi, mutta en haluaisi _taas_ vaihtaa sitä pois. Ehkäpä otan siis yhdistelmänimen, vaikka olenkin aiemmin pitänyt niitä kökköinä. Oma tyttönimeni ja mieheni sukunimi ovat molemmat harvinaisia, joten harmittaisi vaihtaa oma pois senkin vuoksi.

Ota vaan yhdistelmänimi, jos se sointuu ja on ns. käytännöllinen! Miusta yhdistelmänimet on kökköjä ainoastaan silloin, jos molemmat nimet on kamalan pitkiä ja/tai -nen -loppuisia. Esim. tyyliin Mäkinen-Pikkarainen tai Harjunselkä-Isokalapuro.Ja OT: Taitaa Annis_ nyt ihan tosissaan suunnitella The NaikkariHäitä, kun tällä(kin) palstalla melkein jokaiseen topiciin on viimeisenä vastannut Annis_! Haa, kiinni jäit :D !

Link to comment
Share on other sites

Mahdankohan olla ainut, joka ei vaihtanut sukunimeään erotessaan, vaan sama Ex:än sukunimellä mennään :) Olen niin mukavuudenhalunen, että riitti se yksi sukunmen vaihto ja olen kotiutunut hyvin tähän nykyiseen sukunimeen. Exältä en ole edeskysynyt, mitä on mieltä, että olen samalla nimellä vieläkin :) Ja kun menemme tämän nykyisen avokkini kanssa naimisiin, niin ne sukunimet pysyvät, mitä naimisiin mennessä on. Vaikka ollaan heitetty huumoria siitä, että ukko tulisi samalle sukunimelle minun kanssa :pupu_1: , mutta ei siis oikeasti ole tulossa. Omaa "tyttönimeä" en enää takaisin koskaan taida ottaa ja olen ihan iloinen, että siitä eroon pääsin :)

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...



×
×
  • Create New...