Ella

Sukunimivalintanne (yhdistetty)


291 viestiä aiheessa

Miehen sukunimi tulee meille. Mulla itellä on vähä harvinaisempu sukunimi,ei hirveesti oo muita ku meijän sukua ja miehellä taas niin perus joka varmaan on joka toisella. Mies on kuitenkin niiden sukunsa ainut jatkaja että jos meille sitte joskus tulee lapsia ni jatkuu sekin suku. Mulla taas on veljiä ja niilläjo lapsia ettäse jatkuu sitä kautta :girl_smile: Ja oikeestaan oonki niin vanhanaikainen että haluan ottaa miehen nimen :gpari:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Molemmat pitää oman nimensä. Kumpikaan ei nähnyt mitään syytä nimenvaihtoon puolin tai toisin, esimerkiksi "koko perheen yhteinen nimi" ei ole meille millään lailla merkityksellinen juttu, ja lapsiahan meille ei ole edes tulossa. Sen sijaan minulla on syitä nimenomaan pitää oma nimeni: nimelläni on mielestäni hauska "kaksoismerkitys" ja se on myös nähdäkseni hyvin vahvasti savolainen nimi - näin Savossa syntyneenä ja kasvaneena sekä perimältäni 75%:sti "umpisavolaisena" tykkään että mun juuret näkyy nimessä. Mieheni sukunimi on myös mielestäni kiva, mutta ei tarkoita mitään ja samannimisiä on ilmeisesti aika lailla ympäri Suomea eli nimi ei kovinkaan vahvasti yhdisty mihinkään tiettyyn kotiseutuun ja on kaikinpuolin jotenkin neutraalimpi. Kaikkein tärkein oman nimen säilyttämistä puoltava tekijä on mulla ehkä kuitenkin se, että mulla on nimelläni jo pari tieteellistä julkaisua alla ja haluan että nämä kovalla työllä pakerretut aikaansannokset on helposti yhdistettävissä minuun vastaisuudessakin.

Muokattu: , käyttäjä: Kaisa^

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olen aina pitänyt selvänä että otan miehen nimen ja sitä mieltä olen edelleenkin. En ole koskaan pitänyt sukunimestäni. Nyt kuitenkin kun asiasta on tullut konkreettinen olen alkanut miettiä, että oikeastaan mun etunimen kanssa sopii paremmin mun tyttönimi kuin miehen sukunimi. Ei miehen nimi mikään maailman huonoimmin sointuva kuitenkaan ole. Toinen asia on että miehen nimessä on ä ja omassani ei ole ääkkösiä, sekin hivenen harmittaa. Haluan joka tapauksessa että ollaan saman nimisiä ja en tunne suurta kiintymystä omaa nimeäni kohtaan niin ihan loogista vaihtaa omaa sitten.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä minä olen outo ja otan kaksoisnimen, vaikka asuinmaassamme kaikki ovat samannimisiä, kahdella sukunimellä varustettuja hautaan asti. Ajattelin pyytää erikseen miehen isältä, että saisin liittää hänen sukunimensä oman sukunimeni perään. Toisaalta kaksoisnimen omaavana kuulun tavallaan enemmän joukkoon, sillä täällä esim. kaikkiin asiakirjoihin pitää aina kirjata 2 sukunimeä, joten aina saa olla selittämässä miksi minulla on tällä hetkellä vain yksi. Jos saamme lapsia heille tulee automaattisesti 2 sukunimeä, ensin isän sukunimi ja sitten äidin, ilman väliviivaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulle tulee sitten kai kaksoisnimi.

Olisin tykännyt ottaa pelkän mieheni nimen, koska oma suomalainen sukunimeni on aika ruma.

Kävi kuitenkin niin, että menen naimisiin italialaisen kanssa, ja Italiassa ei nainen ota miehensä nimeä. Se olisi ihan outoa.

Laitetaan sitten molemmat, niin ei ole kenelläkään mitään kummastelemista.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä molemmat pitävät oman sukunimensä. Oli meille aika itsestäänselvää, ei siitä suurempia keskusteluja käyty. Olisin voinut harkita kaksoisnimeä, jos sukunimemme olisivat sointuneet jotenkin kauniisti yhteen, mutta yhdistelmästä olisi tullut merkityksensä puolesta vähän hassu, tyyliin Kettunen-Karhu, joten annettiin senkin asian sitten olla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä otan mieheni nimen. Pidän omasta sukunimestäni, mutta haluamme yhteisen nimen, eikä siinä sulhasen nimessäkään mitään vikaa ole.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä otan miehen sukunimen. Nykyisestä sukunimestäni pidän kovasti, mutta yhteinen sukunimi viehättää ja tuntuu hyvältä. Miehen sukunimi on kaiken lisäksi hyvä ja kaunis.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Otan miehen nimen, haluan että meillä on sama sukunimi ja minun ei "kelvannut", niin otan sitten hänen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Otan miehen nimen. Se on jo lapsellakin, ja haluan, että koko perheellä on sama sukunimi. Miehen sukunimi on harvinaisempi kuin minun, mutta se ei varsinasesti ollut syy.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minäkin kuulun siihen joukkoon joka ottaa miehen sukunimen. Mielestäni on tulevaisuudessa helpompaa kun koko perheellä on sama sukunimi ja se jotenkin vielä yhdistää enemmän. Lisäksi miehellä on oikein mukava sukunimi, johon vaihdan kyllä ihan mielelläni, vaikkakin uuden nimen opettelu varmasti oman aikansa viekin :girl_smile: .

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Myös meille tulee miehen sukunimi vaikkei se ole kauneimmasta päästä. On sitten koko perheellä sama sukunimi, jos lapsia ilmaantuu :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä otan mieheni nimen, koska pääsen sillä tavalla ulkomaalaisesta sukunimestäni eroon :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^ Vähän sama juttu, tosin minun "ulkomaalainen nimeni" josta haluan päästä eroon, on niinkin eksoottinen kuin ruotsinkielinen. ;D Ei minulla mitään sitä vastaan muuten olisi, mutta on vähän rasittavaa kun joissain yhteyksissä ihmiset automaattisesti olettavat minun olevan suomenruotsalainen, varsinkin kun ruotsi ei todellakaan ole niitä vahvimpia kieliäni.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kaksiosainen sukunimi oli pitkään harkinnassa, mutta kun molemmat sukunimet piti tavata ihmisille,(joka vuosi ystävät soittivat ja kysyivät, miten sukunimemme kirjoitetaan joulukortteihin :blink: ) tein asian itselleni helpommaksi ja otin mieheni nimen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minun nimeni tulee meidän yhteiseksi nimeksi. Asiasta ei pahemmin tarvinnut keskustella, oli miehen toive ja hän sitä ehdotti. Sopi minulle vallan hyvin joten se oli helppo päätös.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä kummatkin tulevat pitämään omansa. olisin halunnut meille yhteisen nimen, mutta oma sukunimeni on niin harvinainen ( meitä on alle 8 elossa) etten halua siitä luopua ja mies taas pitää omastaan enemmän, sopii hänen etunimensä kanssa paremmin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Otan hyvin todennäköisesti miehen nimen (tässä kun on lähes vuosi aikaa, niin voihan tuo mieli muuttuakin). Oma nimi on ihan ok, helppo eikä kovin yleinen (alle 200), mutta ei siihen mitään erityistä sidettä ole. Ainakin nyt voisin helposti kuvitella muuttavani - tiedä sitten, iskeekö ensi keväänä suurikin identiteettikriisi :rolleyes:

Miehen nimi on hyvin harvinainen (tusina niitä taitaa olla), mutta ennen kaikkea tykkään siitä nimestä aivan valtavasti! :) Nimi saa kuulijan yleensä hymyilemään (mutta ei siis tarkoita oikein mitään) ja varmasti sitä saa tavatakin, koska pitää sisällään etunimenäkin käytetyn nimen.

Mutta asia on mulle siis fiilis-, ei niinkään järki- tai perinnekysymys. Jos miehen nimi olisi tuikitavallinen tai epämieluisa, jäisi vaihtamatta :grin:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^ Vähän sama juttu, tosin minun "ulkomaalainen nimeni" josta haluan päästä eroon, on niinkin eksoottinen kuin ruotsinkielinen. ;D

Mulla sama juttu, otan miehen nimen, ja pääsen eroon ruotsinkielisestä sukunimestäni. Tykkään kyllä nimestä, mutta on rasittavaa kun aina pitää tavata sitä (sisältää q-kirjaimen). Ensi kesänä musta tulee melko tavallinen suomalainen -nen. Ei nyt sentään mikään Virtanen, mutta "nen" kuitenkin.

Muokattu: , käyttäjä: yael

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miehen nimi tulee yhteiseksi nimeksi. En ole koskaan erityisemmin pitänyt omasta nimestäni ja pienen keskustelun päätteeksi tulimme siihen tulokseen, että otamme miehen sukunimen. Harkitsimme myös miehen äidin tyttönimen ottamista yhteiseksi nimeksi, mutta päädyimme kuitenkin pitämään miehen nykyisen sukunimen, koska miestä puhutellaan melko yleisesti pelkällä sukunimellä. :rolleyes:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miehen nimellä mennään ihan niinkun oli keskusteltu.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kumpikin pitää oman nimensä. Tarjosin kyllä miehelle mahdollisuutta otta minun sukunimeni joko pelkästään, tai yhdistelmänä. Omaani en vaihtaisi hänen tavalliseen nen-loppuiseen nimeensä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään