Ella

Sukunimivalintanne (yhdistetty)


291 viestiä aiheessa

Meillä mies ottaa mun sukunimen. Oma nimeni on harvinainen, miehen taas yleisempi -nen - päätteinen ja lisäksi meillä on huomattavasti lämpimämmät välit mun puolen sukuun kuin miehen. Mun olisi ollut todella vaikea luopua omasta nimestäni, mutta haluan meille kuitenkin yhteisen nimen, ja kun mies kerta suostuu minun nimeni ottamaan niin mikäs siinä :) Alkuun piti kyllä vähän sulatella ajatusta, sen verran perinteinen olen..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kuinka moni morsian vaihtaa sukunimensä avioliiton myötä?

Itse olen kovin tottunut omaani enkä oikein välittäisi vaihtaa sitä pois. Jos sulhanen sitä kovin vaatisi, suostuisin sillä asia ei ole minulle kovinkaan tärkeä.

Mutta kun sulhasen sukunimi ei osu omaani kovinkaan kauniisti. Etunimi ja mahdollinen tuleva sukunimi alkaa samoilla kirjaimilla...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minulle on aina ollut selvää, että vaihdan oman nimeni pois. Ehkä yhtenä vaikuttavana tekijänä on lapsuuteni r-vika (korjaantunut kyllä) ja se, että omassa sukunimeni on kaksi r-kirjainta :girl_haha: . Ja onneksi sattui niin, että tulevalla miehelläni on mitä ihanin sukunimi ja etunimeni passaa siihen oikein hyvin (meillä on itseasiassa kälyn kanssa yhtä kirjainta vaille sama nimi :grin: ). Olen toistaiseksi akateemisella uralla, ja monet naiset pitävät alalla oman nimensä (julkaisujen takia), mutta itse en ole kokenut sitä tarpeelliseksi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itselläni on hyvin tavallinen sukunimi, joten sen puolesta olisin mielelläni vaihtanut sukunimeni miehen sukunimeen, joka erikoinen ja heitä on vain alle 100 kappaletta elossa. Mutta tässäpäs on nyt käynyt niin, ettemme enää ole sulhon isän perheen kanssa tekemisissä, emmekä myöskään välttämättä haluisi olla heihin enää mitenkään yhdistettävissä (olemme kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jonne varmaan myöskin opiskelujen jälkeen takaisin muutamme, joten moni osaisi sukunimen perusteella kyllä yhdistää... täällä Turussa asia olisikin toinen). Mutta sitten taas kun miettii tätä minun tylsää sukunimeäni :D Joten olemme miettineet vaihtoehtoja, kuten että yhdistäisimme oman sukunimeni alkuosan mieheni sukunimen loppuosaan. Siitä tulisi ihan kaunis nimi, mutta tarkistin asian väestörekisterikeskuksesta, ja tämän nimisiä on muutama kappale olemassa, joten emme välttämättä saisi vaihtaa siihen nimeen. Yksi vaihtoehto olisi ottaa oman tuffani vanha sukunimi, joka on myöskin erikoisempi. Ja näitä on n. 150 kappaletta, joten en tiedä kuinka helposti saisimme ko. nimen :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Rupesin tutkimaan asiaa... hassu juttu, nimittäin Nimilain 11 pykälän 3 momentti...

11 §

"Uuden sukunimen hyväksymisen yleiset esteet

Uudeksi sukunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa.

Ilman erityistä syytä ei uudeksi sukunimeksi voida hyväksyä nimeä:

1) joka muodoltaan tai kirjoitustavaltaan on kotimaisen nimikäytännön vastainen;

2) jota yleisesti käytetään etunimenä; tai

3) joka on muodostettu yhdistämällä kaksi sukunimeä."

Sillä tiedän tasan ja tarkkaan, että näin on toimittu naimisiin mentäessä. Mikäköhän sitten on erityinen syy? Tarviipa ottaa selvää.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^ toi ois kyllä todella mielenkiintonen asia tietää! Ilmottele, mitä tuli vastaan, jos otit selvää :)

Omalla kohdalla tosin oon päättänyt ottaa miehen sukunimen. Vaikka mun oma suku on todella harvinainen (alle 30 ihmistä), niin miehen suku on vielä harvinaisempi (alle 5 ihmistä) täällä Suomessa :D mä tykkään harvinaisista nimistä ja mun mielestä on kivaa, että meillä sitten avioparina on yhteinen, sama sukunimi :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä vaihdan oman sukunimeni naimisiin mentäessä. On mukavampaa olla 'saman nimisiä' kun kerran naimisissa ollaan :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Otan mieheni sukunimen. Pidän siitä enemmän kuin omastani ja haluan lisäksi, että koko perheellä on tulevaisuudessa yhteinen nimi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sama täällä, otan siis mieheni sukunimen. Mielestäni mieheni sukunimi on hieno, ja tykkään siitä enemmän kuin omastani, ja se sopii etunimeeni oikein hyvin. :) Ja haluan myös, että koko perheellä on tulevaisuudessa yhteinen sukunimi. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vaihdan sukunimeni, olen aina ollut sitä mieltä, etten pidä omaa sukunimeä, jos naimisiin menen. Kivempi sitten, jos lapsiakin siunaantuu, että kaikilla on sama sukunimi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täällä eräs, joka painii mm. tämän sukunimi asian kanssa...

Naimisiin mennään ensi kesänä ja olen todella jo alkanut stressata tätäkin hommaa. Haluaisin kyllä tavallaan ottaa mieheni sukunimen, kun meidän lapsillakin on jo se nimi (että oltaisiin sitten koko perhe saman nimisiä), mutta sitten koen tietyllä tavalla jotain identiteetti -kriisiä asian suhteen... Olenhan kohta jo kolmekymmentä vuotta kulkenut omalla nimelläni.

Sitäpaitsi koen kuitenkin mieheni suvun jotenkin vieraaksi... En ole moniakaan sukulaisia tavannut siltä puolelta, joten en edes tunne heikäläisiä mitenkään kunnolla. Ja yhtäkkiä kantaisin sitten heidän kanssaan saman suvun nimeä!?! Hankalaa....

Miten te muut olette sitten päätyneet ratkaisemaan tämän nimi-asian? Vai onko teillä ollut ihan selvät sävelet heti?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulle oli itsestäänselvyys ottaa miehen sukunimi. Tahdon koko perheen kantavan samaa sukunimeä :) Mulla ei sinänsä ole vanhalla sukunimelläni mitään tunnearvoa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ilman muuta vaihdan nimeni, kiva päästä omasta hölmöstä sukunimestä eroon :D isäni tosin kauhisteli jostain syystä, kun nimeni menen vaihtamaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tottakai vaihdan, kun saan ehkä jopa vähän kivemman nimen ja muutenkin ollut aina itsestäänselvää.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täällä eräs, joka painii mm. tämän sukunimi asian kanssa...

Naimisiin mennään ensi kesänä ja olen todella jo alkanut stressata tätäkin hommaa. Haluaisin kyllä tavallaan ottaa mieheni sukunimen, kun meidän lapsillakin on jo se nimi (että oltaisiin sitten koko perhe saman nimisiä), mutta sitten koen tietyllä tavalla jotain identiteetti -kriisiä asian suhteen... Olenhan kohta jo kolmekymmentä vuotta kulkenut omalla nimelläni.

Sitäpaitsi koen kuitenkin mieheni suvun jotenkin vieraaksi... En ole moniakaan sukulaisia tavannut siltä puolelta, joten en edes tunne heikäläisiä mitenkään kunnolla. Ja yhtäkkiä kantaisin sitten heidän kanssaan saman suvun nimeä!?! Hankalaa....

Miten te muut olette sitten päätyneet ratkaisemaan tämän nimi-asian? Vai onko teillä ollut ihan selvät sävelet heti?

Hei, mulla ihan samanlainen tunne! Siis oma sukuni on niin läheinen yms, mutta miehen puolelta ei ole kuin mieheni veli edes käynyt meillä, ja olemme kuitenkin asuneet täällä jo puolitoista vuotta :D Ja muutenkin, mieheni suvussa ei ole kauheasti tapana sukuloida, ja on paljon mieheni sukulaisia, jotka kutsutaan häihinkin, mutta joita en ole edes tavannut O.o Ja tosiaan sitten vielä tämä, ettemme ole mieheni isän perheen kanssa väleissä. Huoh. Saattaapi olla, että mieheni ottaa minun sukunimen, niin ei tarvitse enempää asiaa pähkäillä :D Ja kun ei lapsiakaan vielä ole, niin ehtivät sitten samaan ihan minkä sukunimen valitsemmekin :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täälläkin sama ongelma... Oma nimeni on miehen nimeä harvinaisempi ja omasta mielestäni myös kauniimpi, ja lähtökohtaisesti haluaisin sen pitää. Mies on niinikään kiintynyt omaansa ja lisäksi hänellä on firma, jonka nimessä myös tuo sukunimi esiintyy. Ongelma siis on, että molemmat haluaisivat pitää omansa, mutta samalla kuitenkin haluaisimme perheelle yhteisen nimen. :girl_sad: Hankalaa....

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Otan mieheni sukunimen. Pidän siitä enemmän kuin omastani ja haluan lisäksi, että koko perheellä on tulevaisuudessa yhteinen nimi.

Sama juttu.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täälläkin sama ongelma... Oma nimeni on miehen nimeä harvinaisempi ja omasta mielestäni myös kauniimpi, ja lähtökohtaisesti haluaisin sen pitää. Mies on niinikään kiintynyt omaansa ja lisäksi hänellä on firma, jonka nimessä myös tuo sukunimi esiintyy. Ongelma siis on, että molemmat haluaisivat pitää omansa, mutta samalla kuitenkin haluaisimme perheelle yhteisen nimen. :girl_sad: Hankalaa....

Oletko miettinyt kaksoisnimeä? Lapset tosin menevät vain jomman kumman nimen alle, mutta ainakin sitten "paperilla" osaisi yhdistää nimet yhdeksi perheeksi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Oma nimeni on aivan tavallinen suomalainen sukunimi, mutta pidän sen, koska työni kannalta nimenmuutos aiheuttaisi vain ylimääräistä hämmennystä ja vaivaa ja jopa saattaisi vaikeuttaa työnsaantia joksikin aikaa. Lisäksi etunimeni ei oikein sovi miehen sukunimen kanssa.. Hän on sukunimensä ainoa elossa oleva kantaja, joten jos lapsia joskus saamme, he tulevat saamaan miehen sukunimen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vaivasi tämä meilläkin hetken...omaa sukunimeäni kantavia on olemassa 13kpl ja miehen sukunimeä löytyy peräti 24kpl... ensin luulin pitäväni oman...mutta nyt otan kuitenkin miehen nimen :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täälläkin sama ongelma... Oma nimeni on miehen nimeä harvinaisempi ja omasta mielestäni myös kauniimpi, ja lähtökohtaisesti haluaisin sen pitää. Mies on niinikään kiintynyt omaansa ja lisäksi hänellä on firma, jonka nimessä myös tuo sukunimi esiintyy. Ongelma siis on, että molemmat haluaisivat pitää omansa, mutta samalla kuitenkin haluaisimme perheelle yhteisen nimen. :girl_sad: Hankalaa....

Oletko miettinyt kaksoisnimeä? Lapset tosin menevät vain jomman kumman nimen alle, mutta ainakin sitten "paperilla" osaisi yhdistää nimet yhdeksi perheeksi.

Tätäkin vaihtoehtoa sivuttiin, mutta yksimielisesti hylkäsimme sen. Syynä on se, ettei kumpikin ottaa ihan työn ja käytännön asioiden sujumisen kannalta mieluummin vaikka sitten sen toisen nimen kuin 18-kirjaimisen yhdysnimen, jossa on ääkkösiä ja väliviiva :P Lisäksi nimet ovat hyvin erityyppisiä eivätkä kerrassaan sovi yhteen. Joten varmaan tästä nyt sitten väännetään vielä, vitsailtiin jopa että heitetään sitten kolikkoa kun pitää vihkitodistys täyttää... :D Noh, oikeasti uskon, että lopulta ratkaisu tulee siitä, kummalle asia on tärkeämpi

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä minä tulen ottamaan mieheni sukunimen.

Pidän toki omastakin, mutta miehen sukunimi on harvinaisempi, kun taas omani varsin yleinen. Ainoa haittapuoli mitä olen miettinyt on se, että kukaan ei koskaan osaa kirjoittaa mieheni sukunimeä oikein, vaan se täytyy aina kirjain kerrallaan tavata. Vaikka on siis ihan perisuomalainen nimi ilman mitään erikoisuuksia...... :girl_sigh:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^ oivoi, tervetuloa vaikeatavattavien kerhoon :girl_drink1: mulla on jo olemassa vaikeesti tavattava sukunimi, joten ei haittaa vaikka otan miehen vielä vaikeemmin tavattavan sukunimen :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla on tosi lyhyt ja ytimekäs nimi, ja se jotenki sopii niin pirun hyvin mun ja muidenkin suuhun, että en tiedä haluanko ottaa mieheni "tylsää" ja tavanomaista nimeä (ei se nyt Virtanen ihan ole mutta silti).

Ja toisaalta yhdistelmänimikin tuntuu hölmöltö.... :girl_impossible:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään