Jump to content
Naimisiin.info

Sukunimivalinta monikulttuurisessa avioliitossa



Recommended Posts

Te, jotka olette menneet naimisiin ulkomaalaisen miehen/naisen kanssa, mikä oli sukunimivalintanne? Otitteko suomalaisen etunimenne perään ulkomaalaisen puolisonne sukunimen, pidittekö oman sukunimenne vai otitteko yhdysnimen? Nimenomaan haluan monikulttuurisien mielipiteitä tähän sukunimiasiaan. Kerrottehan myös kumpi teistä (nainen/mies) on se ulkomaalainen ja kumpi suomalainen.

Link to comment
Share on other sites

Otin ulkomaalaisen mieheni sukunimen, se oli minusta kauniimpi kuin omani - vaikka sitä saa jatkuvasti Suomessa tavailla (ja silti menee aina väärin). Kaksoisnimi ei ollut koskaan vaihtoehtona, se olisi minusta kuulostanut ihan älyttömältä kun on samoja kirjaimia molemmissa. Mies ei myöskään olisi voinut kuvitella ottavansa minun nimeni tai kaksoisnimen (ei ole edes mahdollista siellä mistä hän tulee).

Link to comment
Share on other sites

Meillä on juuri tämä mietinnän alla tällä hetkellä. Tähän mennessä olen itse ajatellut ottavani miehen ulkomaalaisen sukunimen. Viime aikoina tämä on alkanut mietityttää, lähinnä siksi että oma etunimeni on aika kansainvälinen, joten miehen sukunimen ottaessani omasta nimestäni ei millään tavoin pysty päättelemään minun olevan suomalainen... toisaalta, en nyt tiedä onko tämä mikään ongelma.

Toinen vaihtoehto olisi yhdysnimi, koska haluaisin kuitenkin että koko perheellämme on yhteinen nimi (tai osittain yhteinen). Omassa sukunimessäni on 10 kirjainta, joten siihen toisen nimen lisääminen tekee yhdistelmästä aika pitkän...tosin miehen sukunimessä on vain 4 kirjainta. Myös miehelle olisi mahdollista ottaa yhdysnimi.

Asumme tällä hetkellä Suomessa, mutta aiomme jossain vaiheessa muuttaa miehen kotimaahan. Siellä yhdysnimi voisi olla aika tuskallinen käytettävä! Toisaalta täällä Suomessa saa miehen sukunimeä tavata.

Eli tällaista pähkäilyä meillä. En vastannut vielä galluppiin mitään, koska emme vielä ole päättäneet miten teemme.

Link to comment
Share on other sites

Otan ulkomaalaisen mieheni sukunimen. Nimi ei tosin ole erityisen eksoottinen, itse asiassa se on Suomessa jopa yleisempi kuin oma tyttönimeni (5 vs. 70 nimen kantajaa). Kaksoisnimeä en edes harkinnut ja muutoinkin pidän miehen nimestä kovasti, se on lyhyt ja sointuva ja sopii myös etunimeeni.

Link to comment
Share on other sites

Taman kysymyksen kanssa painiskelen itsekkin, haihin alle kaks kuukautta eika paatosta tehtyna. Todennakoisin on kaksoisnimi minulle, mies pitakoon omansa. Tarjoutui ottamaan miun nimeni, mut mie en tykkaa jotenkin ajatuksesta (puhtaasti tunneasia)

Osiltaan houkuttelisi kokonaan vaihtaa oma nimi, mutta tyon ja harrastusten takia siita tulisi jumalaton sotku.

Ja mina tosiaan suomalainen, mies ulkomaalainen, ja yhteinen koti kolmannessa maassa, jonka toinen valtakieli on tosin miehen aidinkieli.

Edit: harvinaisuudella ei merkitysta, oman sukunimen kantajia on suomessa reilusti alle 200, vaikka -nen paatteinen onkin. Miehennimisia ei suomesta nakojaan loydy yhtaan, eika mikaan 'tusinanimi' ole taallakaan, toiseen samannimiseen en ole tormannyt.

Link to comment
Share on other sites

Minä painin itse tämän asian kanssa, vaikka häihin on enää alle kaksi viikkoa! :girl_impossible: Miten asioista voikaan tehdä niin vaikeita.

Kun viimevuoden puolella päätettiin että mennään naimisiin, sanoin miehelle, että minulle tulee sitten yhdysnimi. Halusin pitää oman suomalaisen nimeni, mutta myöskin ottaa miehen nimen, siksi yhdysnimi. Aikaa on nyt kuitenkin kulunut ja jopa pelkän miehen nimen ottaminen yhteiseksi nimeksi houkuttaa. :girl_in_love:

Nimen harvinaisuus ei oikeastaan ole tärkeää. Nykyistä nimeäni löytyy reilut 2300, eli ei ole kovin yleinen, mutta silti pelkällä Eniron henkilöhaulla taisi löytyä seitsemän etunimi+sukunimi kaimaa. Miehen nimeä suomessa on 35, kotimaassaan tietenkin enemmän. Miehen sukunimellä minulle Suomessa tuskin kaimaa löytyisi.

Etunimeni muuttuisi helposti yhden kirjaimen lisäyksellä kansainväliseksi ja siksikin oli tärkeää, että sukunimessä suomalaisuutta olisi. Meidän molempien sukunimet ovat kauniita ja lyhyitä (viisi kirjainta) ja sopivat vielä yhteenkin. Äitini ja kaveritkin jostain syystä kannustavat pitämään oman nimeni mukana eli ottamaan yhdysnimen, vaikka itse ovat toisin valinneet/valitsisivat. <_< Nyt välit ovat kuitenkin isän kanssa rajusti huonontuneet miesvalintani takia :( ja tuntuu miksi edes haluaisin pitää isäni sukunimen. Yhdysnimi tuntuu muutenkin jotenkin valjulta "turvalliselta" vaihtoehdolta, koska oma sukunimi säilyy. Minut jo tuntevat eivät välttämättä edes sisäistäisi, että nimeen on lisätty jotain. Kuitenkin mietityttää onko se pelkän miehen nimen ottaminenkaan oikea vaihtoehto... :unsure: En halua joutua katumaan valintani kanssa, mutta kun ei sitä tietä mikä olisi se "oikea" vaihtoehto. APUA! :hysteric:

Link to comment
Share on other sites

Suomalainen tuttavani otti itse kaksoisnimen. Asuvat miehensä kanssa miehen kotimaassa ja kaksoisnimellä oli jotain yhteyttä viisumeihin ja muihin "lakiasioihin", sillä nykyinen rouva tarvitsee yhä yhteyden Suomeen. En tarkalleen tiedä, mitä kaikkea näihin liittyi. Lisäksi oman nimen pitäminen lisäsi helppoutta naisen työpaikalla. Ja hän joutuu aivan varmasti aina tavaamaan suomalaisen sukunimensä, sillä suomalaiseen tapaan löytyy vokaaleja ulkomaalaisille käsittämättömisäs yhdistelmissä :girl_haha:

Link to comment
Share on other sites

En ole vielä vastannut galluppiin, kun itsekin pähkäilen, että minkä nimen sitä ottaa!! Minä siis suomalainen ja sulho ulkomaalainen ja 1,5kk päästä häät.. Sulhon nimi on kaunis ja allekirjoituskin onnistuu paremmin kuin tyttönimellä ja kansainvälinenkin (tottakai sitä on harjoiteltu ;) ) mutta silti.. Toisaalta se kaksoisnimikin houkuttaa, kun oma identiteetti on pitkälle rakentunut sille vanhalle nimelle, mutta siinä yhdysnimessä minua eniten ärsyttää se viiva. Omaa nimeäni saan sulkin kotimaassa olla tavaamassa koko ajan, ja siltikin se ei mene niillä koskaan oikein, joten siinä mielessä helpottaisi. Sulkin nimi olisi helppo (4 kirjainta), mutta sitä joutuisi tavaamaan kaikkialla maissa joka tapauksessa koska ei ole tyypillinen kummassakaan! En yhtään tiedä.... Varmaan päädyn ottaan sulkin nimen...

Link to comment
Share on other sites

Minä päädyin pitämään oman nimeni. Se on helppo ja kansainvälinen, mutta luultavasti olisin pitänyt oman nimeni vaikka puolison nimi ei olisikaan ollut eksoottinen. Oma perhe kannusti ottamaan miehen nimen, mutta itse koen nimen vaihtamisen jotenkin tarpeettomana vanhan maailman tapana ja monella tapaa elämää hankaloittavana asiana. Asiaan vaikutti toisaalta sekin, että olemme eläneet susiparina niin pitkään, ettei avioliitto varsinaisesti muuta mitään. Ei siis sukunimiäkään. Saa sen nimen myöhemminkin vaihdettua, jos mieli muuttuu.

Yhdistelmänimi ei juolahtanut mieleenikään. En tunne ketään, joka on yhdistelmänimeensä täysin tyytyväinen.

Link to comment
Share on other sites

Otan miehen sukunimen, niin "vanhanaikaista" kuin se esimerkiksi Espanjassa onkin :P Mulle on tärkeää että me edustetaan sitä yhtä, samaa perhettä nimeä myöten eikä muu vaihtoehto ole käynyt edes mielessä. Hassulta voi monen mielestä kuulostaa suomalainen etunimi yhdistettynä de Espanjalaiseen, mutta eipä silläkään asialla ole merkitystä kunhan itse olen tyytyväinen :)

Link to comment
Share on other sites

Täällä ajatukset Lady Birdin tapaan. Eli haluttiin yhteinen sukunimi ja miehen sukunimen halusin.

Mies siis se ulkomaalainen osapuoli.

Vaikka on brasilialainen, niin meillä on ruotsalainen sukunimi (hänelle vaihdettiin 10-vuotiaana Ruotsiin muuttaessa ruotsalainen etunimi ja ruotsalaisen isoisänsä sukunimi.).

Sukunimi on tosin sen tyyppinen, mistä ei heti kuule, mistä kotoisin.

Link to comment
Share on other sites

Olen itse suomalainen ja tuleva mieheni on irlantilainen. Päädyin asiaa pohdittuani siihen tulokseen, että otan tulevan mieheni sukunimen. Haluan että meillä kaikilla (sitten kun lapsia toivottavasti saadaan) on sama sukunimi. Pohdimme myös vaihtoehtoa ottaa minun sukunimeni, mutta en ole koskaan ollut erityisen kiintynyt omaan nimeeni, joka on kyllä suomalainen sukunimi, mutta aina sitä joutuu täälläkin kaikille tavaamaan- on nimittäin erittäin harvinainen nimi. Ja minun mielestäni sulhaseni sukunimi on erittäin kaunis :) ja sointuu hyvin oman etunimeni kanssa.

Link to comment
Share on other sites

me pidamme molemmat omat nimemme, ei tule mitaan muutosta virallisiin papereihin.

mieheni on belgialainen ja heilla ei ole taalla tapana ottaa puolison nimea, kaupungintalolla kun aiheesta kysyin, niin rouva asiakaspalvelija kyseli etta olenko ihan varma etta haluan mieheni nimen, jos vaikka erotaan niin ei ole helppoa saada omaa nimea takaisin... ( :girl_impossible: ) seka jos saatte lapsia, niin syntymatodistukseen tulee molemmille sama sukunimi ja joku voi luulla etta olemme sisaruksia.. :blink: olivat hyvinkin vastaan nimen ottoa...

luulin aina etta haluan tulevan mieheni nimen, mutta paljon asiaa pohdittuani, itse asiassa en halua. mieheni nimi on varsin belgialainen mutta vaikea aannettava, ja aina saa tavata ja aina se siltikin kirjoitetaan vaarin, omani on helpompi myos belgiassa, ja menee aina oikein :)

toisaalta minusta tuntuu etta jos ottaisin mieheni nimen, se vaikuttaisi idetiteettiini ja olisin 'wannabe-belgialainen', koska olen suomalainen, en halua belgialaista nimea..

kysyin myos tulevalta apeltani, mita han olisi mielta jos ottaisin heidan nimensa, ja vastaus oli aika voimakas ' ei missaan nimessa', ei pahalla tarkoitettuna, se ei vaan ole taalla tapana..

puhuteltaessa olen siis mieheni nimella mutta virallisissa papereissa omalla nimella :)

Link to comment
Share on other sites

me pidamme molemmat omat nimemme, ei tule mitaan muutosta virallisiin papereihin.

mieheni on belgialainen ja heilla ei ole taalla tapana ottaa puolison nimea, kaupungintalolla kun aiheesta kysyin, niin rouva asiakaspalvelija kyseli etta olenko ihan varma etta haluan mieheni nimen, jos vaikka erotaan niin ei ole helppoa saada omaa nimea takaisin... ( :girl_impossible: ) seka jos saatte lapsia, niin syntymatodistukseen tulee molemmille sama sukunimi ja joku voi luulla etta olemme sisaruksia.. :blink: olivat hyvinkin vastaan nimen ottoa...

Rouva on varsin oikeassa. Itse tuli belgiaan jo suomalaisen kanssa naimisissa olevana, ja liekko diplomaattisesta erityisstatuksesta johtuen minua ei rekisteroitykkaan belgiaan tyttonimella vaan miehen nimella. Vaihdoin sukunimeni reilu kaks vuotta sitten mummoni tyttonimeen, eika kunta, valtio eika veroviranomainen tata ole ymmartanyt. Ja nyt kuukauden paasta naimisiin, ja nayttaisi etta otan yhdysnimen, tappelen nimeni sitten kohdalleen.

Nyt on hauskaa kun esim pratkan papereissa rekisteriotteessa on entisen miehen sukumini mut vakuutuslapuissa taas uusi, ajokortissa vanha, mut henkkarina kulkevassa passissa uusi. Hihhei :girl_haha: Saahan nahda laukeaako naiden systeemit kun palaan naineena naisena lomalta ja ilmoitan nimenmuutoksen :girl_haha:

Taa nimiasia on yksi miksi en suostunut ajattelemaan naimisiinmenoa belgiassa lainkaan, paperisotkusta ei olisi tullut selva koskaan. Nehan kuvittelee minun edelleen olevan naimisissa. Mie oon varmaan seuraavaksi oikeudessa kaksinnainnista..

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...
Guest naimisiiiiin

Olin itsekin miettynyt asiaa pitkän tovin ennen kuin viimein uskalsin kysyä miehen mielipidettä asiasta. Itse olin taipumassa ulkomaalaisen miehen sukunimen ottoon tai vaihtoehtoisesti itselle yhdistelmänimi ja hänelle pelkkä oma. Miehellä olikin romanttisempi ehdotus: molemmille yhdistelmänimi. Miehen nimi ensin ja sitten minun suomalainen!! :)

Mutta kysymys kuuluukin: Voidaanko Suomessa vihiä yhdistelmäsukunimellä, jossa EI OLE VIIVAA??? Nimittäin miehen maassa ei harrasteta viivoja eikä monessa muussakaan maassa...

Link to comment
Share on other sites

Ma leikittelen valiviivattomalla tuplanimella tyyliin Fifi Suomalainen Britti ja kaytan sita epavirallisissa tilanteissa mutta virallisesti en ole nimea vaihtanut vaan pitanyt omani.

Nyt kun ollaan oltu jo yli vuosi naimisissa niin nimenvaihto tuntuu turhalta ja aion pitaa tyttonimeni.

Nimen vaihtaminen pelkkaan miehen nimeen ei ole ikina kaynyt edes mielessa, ei siina etta nimessa olisi mitaan vikaa. Meilla on molemmilla sukunimet joiden perusteella on mahdoton sanoa mista ollaan kotoisin ja molemmat joutuu joka tapauksessa tavaamaan asuimme sitten missa maassa tahansa.

Link to comment
Share on other sites

Mutta kysymys kuuluukin: Voidaanko Suomessa vihiä yhdistelmäsukunimellä, jossa EI OLE VIIVAA??? Nimittäin miehen maassa ei harrasteta viivoja eikä monessa muussakaan maassa...

Itse asiassa kyse ei ole siitä, missä teidät vihitään, vaan missä maassa asutte. Eli vaikka teidät vihittäisi Suomessa, mutta asuisitte maassa, jossa yhdistelmäsukunimi ilman väliviiää on mahdollinen, voitte aivan hyvin tämän vaihtoehdon ottaa. Tällöin pitää vaan ottaa huomioon, että myös sinua kohdellaan paperiasioissa kuten ulkomaalaista, eli esteidentutkinta yms. hoidetaan kuten miehesi paperit, ulkomaalaisstatuksella. Jos taas sinut on merkitty väestörekisteriin Suomessa asuvaksi, sinuun sovelletaan Suomen nimilakia, jolloin yhdistelmäsukunimi ilman väliviivaa ei ole mahdollinen. Itsellä on sama ongelma edessä, sillä haluaisin espanjalaiseen tyyliin kaksi sukunimeä ilman väliviivaa, mutta en ole varma jaksanko lähteä paperirumbaan (minut on merkitty pysyvästi Suomen ulkopuolella asuvaksi) joten voi olla, että muutan kirjani häiden ajaksi Suomeen ja taivun ottamaan tuon väliviivan. :flirt:

Link to comment
Share on other sites

Ei suomalaista esteidentutkintaa varten tarvitse olla kirjoilla suomessa. Mina olen ollut "pysyvasti pois maasta" vuodesta 2001 ja kylla minun esteet tutkittiin ihan suomen kaavan mukaan kun suomen kansalainen olen. Ei asuinpaikalla ole valia, vain kansallisuudella.

Ja yhtalailla nimesta, asumme maassa jossa yhdysnimi viivalla ei ole mahdollinen, mutta niin vain se suomen kansalaiselta onnistuu.

Link to comment
Share on other sites

Tällaisen vastauksen sain viime viikolla maistraatista kysyessäni mikä meidän tulisi tehdä, jotta voimme mennä naimisiin Suomessa:

"Ennen avioliiton solmimista suoritetaan avioliiton esteiden tutkinta. Esteidentutkinta kestää seitsemän päivää, jonka päätteeksi saatava todistus toimitetusta esteiden tutkinnasta on voimassa neljä kuukautta.

Esteiden tutkintaa varten kihlakumppanien tulee toimittaa seuraavat asiakirjat esteidentutkijalle:

- lomake "pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta" täytettynä ja allekirjoitettuna

- laillistetut siviilisääty- ja esteettömyystodistukset maasta, jossa henkilöillä on vakinainen kotikunta. Tällainen todistus tarvitaan siis sekä ulkomaalaisesta kihlakumppanistasi että sinusta, koska kotikuntasi on väestötietojärjestelmän mukaan ulkomailla. Todistukset tulee laillistaa Apostille-todistuksella ja käännättää lisäksi suomeksi tai ruotsiksi.

- lomake "tiedot ulkomaalaisesta avioliittoa varten" täytettynä ja allekirjoitettuna

- kopio kihlakumppanisi passista

Vihkimisen suorittava viranomainen vie tiedon avioliiton solmimisesta väestötietojärjestelmään vihkimisen jälkeen eli teidän ei tarvitse huolehtia siitä erikseen Suomessa. Jotta saatte tiedon avioliitosta myös Espanjassa rekisteröityä, suosittelen ottamaan yhteyttä paikalliseen viranomaiseen ja tiedustelemaan, minkälaisia asiakirjoja tarvitsette avioliittotiedon rekisteröimiseksi Espanjassa (esim. riittääkö vihkimistodistus+Apostille ja käännös).

Suomen nimilain mukaan puolisot voivat avioliiton solmiessaaan säilyttää nimensä sellaisinaan tai ottaa toisen puolison sukunimen yhteiseksi sukunimeksi. Sukunimensä muuttava puoliso voi säilyttää henkilökohtaisessa käytössään sukunimen, joka hänellä oli avioliittoon mennessään, nimeä käytetään yhteisen sukunimen edessä ja nimet yhdistetään väliviivalla. Mikäli kotipaikkasi on avioliiton solmimishetkellä ulkomailla, sovelletaan sukunimesi määräytymisessä sen maan lakia."

Koska Espanjassa ei ole samanlaista väestörekisteriä ulkomaalaisista kuin Suomessa, minun tulisi esteidentutkintaa varten ensin pyytää Suomesta virkatodistus ja sen jälkeen suorittaa prosessi täällä (joka saattaa viedä 2-3 kuukautta) ja sen jälkeen käännättää ko. paperit ja sitten toimittaa ne Suomeen. Tämän takia harkitsen siis tuota takaporttia, että siirrään kirjani väliaikaisesti Suomeen. Ihan jo käännätys- ja apostilleleimakustannukset ovat melkoiset, jos ne pitää tehdä kahdelle ihmiselle.

Näin siis minua neuvottiin, mutta ehkä näissäkin asioissa on poikkeuksia...

Muoks: typot

Muokattu: , käyttäjä: valkoinenkani
Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...