Sign in to follow this  
Followers 0
Guest surinamin rusina

Mies ei halua päättää hääpäivää tai -vuotta!

65 posts in this topic

Kääk! Muilta samassa tilanteessa olevilta/ olleilta apua kaivataan! Tilanne on tämä: sovittiin näin 5 vuoden seurustelun ja 4 vuoden yhdessäasumisen jälkeen, että naimisiinhan sitä mennään. Mies ei varsinaisesti kosinut, vaan ollaan aiheesta juteltu aina silloin tällöin (enemmän tai vähemmän tosissaan) ja nyt kuukausi sitten mies sitten yllättäen tokaisi tulevaisuusaiheisia asioita pohtiessamme, että "mennään naimisiin". Epä-romantikkona mitään polvikosintaa en ollut odottanutkaan eli tyyli sinänsä ei haittaa yhtään, mutta...

Mies ei halua puhua juuri ollenkaan mistään hääaiheista. Sen verran on sanonut, että haluaa suurehkot sukuhäät, ja että ruokana ei saa olla karjalanpaistia ja että musiikkia pitää löytyä. Hääpäivää, saati vuotta (!) mies ei kuitenkaan suurin surminkaan halua sopia, sanoo vain, ettei ole vielä miettinyt. Olen ihan öönä, että onko mies edes tosissaan, vaikka väittääkin kovasti olevansa. Eli onko muiden sulhot olleet niin epämääräisiä, että naimisiinmenosta puhutaan muttei kumminkaan mitään todellista asian eteen aleta tehdä? Onko tämä tavallista miehen käytöstä?

Kumminkin jos vaikka ensi kesänä tai syksynä haluaisi häitä viettää, niin juhlapaikkaa pitäisi alkaa piakkoin varailla, ettei mene ohi suun/tuplahinnalla. Annanko miehen pohtia vielä asiaa omassa rauhassaan vai kiskonko vastauksen pihdeillä? :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

-

Edited by Arby

Share this post


Link to post
Share on other sites
Alkaa hermot mennä, kun toinen oikeasti kuvittelee että häät voi järjestää kuukauden varoitusajalla ja mä vain kuulemma turhaan hössötän ja vaahtoan siitä

Heissan, meillä mies kosi 2006 ja suostui itseasiassa puhumaan itse häistä vasta syksyllä 2008. Ihmettelin itse miksi, mutta kuulemma halusi nauttia kihlausajasta ja päättää YHDESSÄ häistä ja niiden ajankohdasta. Tunsi olevansa painostuksen alla ja mietti pienessä mielessään että ei olisi pitänyt kosia, kun kerran heti painostetaan päätöksiin siitä suuresta päivästä. :girl_cray:

Miehet ei tunnetusti sulata painostusta, joten suosittelen jättämään asian vähäksi aikaa ja sitten lähestymään asiaa varovaisesti myöhemmin.

Meillä jään rikkoi loppujen lopuksi kirkkovaraukset, kun totesin että ensiviikolla pitää sitten varata jos meinaa ensikesänä mennä naimisiin, muuten saa unohtaa vuodeksi eteenpäin. Mies kyseli ihmeissään että mikä kiire nyt on ja sanoinkin vain, että en sitten ilman aamenta niitä lapsia suostu hankkimaan meidän talouteen... tästä se keskustelu sitten lähti ja juurikin siltä kantilta, että niitä ei pysty järjestämään muutamassa kuukaudessa kirkon ja juhlapaikan osalta. Lupasin tosin vielä että muut hössötykset voidaan sitten suosiolla jättää seuraavalle keväälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Alkaa hermot mennä, kun toinen oikeasti kuvittelee että häät voi järjestää kuukauden varoitusajalla ja mä vain kuulemma turhaan hössötän ja vaahtoan siitä
Tää vois olla suoraan mun suusta!! Mä oon yrittäny mieheltä nyhtää, että mennäänkö ens kesänä, jos ei, niin ei sen sitte mitään väliä, vaikkei päätäkään muuta vielä.

Mutta tosiaan, mies haluaa ensin keskustella unelmista ja häistä muuten :flirt: että silleen parempi tilanne.

Edited by merkinkantaja

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä en halua mitenkään painostaa naimisiinmenon kanssa, mutta kun kerran miehellä näyttää olevan joku käsitys siitä, että häät ovat 2010, niin en halua, että koko homma menee ohi sen takia että ei osata päättää asiasta tarpeeksi ajoissa, tai sitten joudutaan tyytymään mihin sattuu juhlapaikkoihin etc.

Jos häät eivät ole 2010, niin sitten ei ole mitään kiirettäkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Arby Eikos tasta paasisi helpoiten jos kysyt suoraan, etta olet maininnut sukulaisille etta haita juhlitaan 2010, joten olisi ehka mukavaa jos juttelisit asiasta minunkin kanssa. Onko haita vai ei??? Vastaus kylla tai ei silla siita paasee....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on mustaa valkoisella että häät ovat 2010 kesällä. Kosinta tapahtui kirjeitse.... :rolleyes: yritän sopia päivämäärää, mut niinku eilenkin kun aloitin keskustelua niin mies sanoi että mikä kiire tässä on..!!! Että kun asia on sovittu ja yhessä ollaan päätetty ollan niin mikä kiire! Minä sitte yritän selittää että järjestelyt pitää aloittaa vuosi ennen.. Minä oon päättäny niin että valitsen itse päivämäärän ja varaan kirkon (senhän voi peruakkin vielä). Katsellaan siitä sitten eteenpäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama vika täällä, mies kosi ihan oma-aloitteisesti ja kihlasi vuosi sitten. Hän halusi häät syksyllä 2010.

Olen nyt yrittänyt kysellä, että missä ja milloin, ja selittää, että paikka ja kirkko täytyy varata vuotta ennen

jos päivällä on väliä. Joka kerta kun yritän tehdä/puhua jotain konkreettista, puheenaihe vaihtuu tai tulee pitkä huokaus.

Mieli ei ole muuttunut, sen olen varmistanut, mies haluaa edelleen naimisiin syksyllä 2010. Mikäli olen oikein käsittänyt, hänen mielestään olen järjestelyissä liian aikaisessa. Mies ei myöskään suostu kertomaan vanhemmilleen häistä "näin aikaisin". Miten voin varata hääpaikan ym. jos en tiedä miehen puolen suvun vierasmäärää ?!! Pitää kai luottaa siihen, että häät voi järjestää pikana, sitten kun on "tarpeeksi lähellä ajankohtaa" !!!!! :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eikö teidän miehet ymmärrä järkipuhetta? Entä jos niille näyttää täältä keskusteluja?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä OLI niin saman tyylistä. Ollaan oltu kihloissa jo monta vuotta ja yhdessä 8 v. ja 2 lastakin on. Häistä on puhuttu matkan varrella enemmän tai vähemmän tosissaan. Kun keväällä -08 syntyi tämä kuopus, otin häät aktiivisemmin puheeksi useemmin ja useemmin. Mies antoi aina ympäri pyöreitä vastauksia tyyliin "kattellaan...".

Alkusyksystä mies kerran vastasi ajatuksissaan kysymykseeni (mennäänkö ensi kesänä naimisiin) myöntävästi, kun katseli koneelta jotain "tärkeää".

Siitähän minä innostuin ja soitin yhteen kivaan juhlapaikkaan ja kyselin vapita viikonloppuja. Sellainen sattumalta löytyi heinäkuulle -09, koska oli tullut juuri joku peruutus. Sitten soitin kirkkoon ja varasin vihkiajan sille päivälle. Sitten ilmoitin miehelle että nyt on mestat varattu :) Muun hössötyksen ja askartelun aloitin vasta alkuvuonna, mutta hyvin ehdittiin ja nyt ollaan onnellisesti oltu kuukausi naimisissa!

Mies sanoi kyllä tuon hieman vajaan vuoden aikana kun häävalmisteluja tehtiin että onneksi otin "ohjat käsiini" ja aloin järkätä häitä kun muuten ei oltaisi vielä menossa naimisiin, jos se hänen järjestämisestään on kiinni!!

Kehotankin teitä rakkaat kanssasisaret, että puhelin kauniiseen käteen ja (alustavia) varauksia tekemään, niin ne asiat etenee, ja ne urhotkin on kyllä tyytyväisiä!!! ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lueskellessani tämän ketjun viestejä tunsin tarvetta pistää lusikkani soppaan.

Ensinnäkin, erottakaa nyt hyvät kanssasisaret kaksi asiaa toisistaan: naimisiin meno on yksi asia, häiden pitäminen toinen. Naimisiin voi mennä vaikka viikon varoitusajalla, sen verran kestää avioliiton esteiden tutkintapaperin saaminen. Häiden suunnitteluun, kutsujen ja karkkien ja vessakorien askarteluun voi kuluttaa vaikka kolme vuotta, jos niin haluaa.

Totta, että hääjuhlapaikkoja varataan nykyään varsin aikaisin, ja tietyn päivämäärä-, kellonlyömä-, kirkko- ja juhlapaikkayhdistelmän saaminen omia juhlia varten vaatii ennakointia. Mutta jos häiden pitäminen ylipäätään on riippuvaista sen täydellisen paikan ja ihanteellisen ajankohdan saamisesta, kannattaa hitusen pysähtyä pohtimaan, miksi on järjestämässä häitä ja siis syvemmin, miksi on menossa naimisiin. Onko homman pointti avioliitto vai juhlat? Täydellisetkään juhlat täydellisissä puitteissa eivät tee avioliitosta hyvää eivätkä takaa suhteen kestävyyttä, minkä kuitenkin pitäisi lienee olla yksi naimisiin menemisen kantavista ideoista. Täydellinen suunnittelu ei takaa edes täydellisiä häitä! Mieleenpainuvat, iloiset juhlat rakkautensa kunniaksi saa aikaan lyhyelläkin valmistelulla.

Ymmärrän tietysti omasta kokemuksesta kuinka kiva on saada Se Päivä päätetyksi - antaahan se tietyllä tavalla "oikeutuksen" tai syyn sukeltaa pää edellä häävalmisteluihin, hömpätä oikein olan takaa, etsiä pukuja ja kukkia ja pähkätä että haluaa sitä tai tätä tai tuota tai ei sittenkään, kun löytyikin vielä ihanampi puku tai sopivampi teemaväri (kuinka hyvää tämä sitten parisuhteelle tekee, on omanlaisensa kysymys).

Mutta - teidän morsioiden on hyvä muistaa: vaikka päivä on teidän suuri juhlapäivänne, elämänne onnellisin päivä osv., on miehillä myös oikeutensa. Heidän oikeutensa on ihan yhtä lailla saada haluamansa laiset häät (kyllä, ehkä pienet, tai ehkä "ei-niin-väliä-ajan-ja-paikan suhteen" -mentaliteetilla ja lyhyemmällä varoitusajalla valmistellut), kuin mitä teillä on oikeus siihen täydelliseen ja täydellisesti suunniteltuun päivään. Itse asia, naimisiin meneminen toteutuu aivan yhtä lailla. Kysymys kuuluukin, miten löydetään näiden kahden suhtautumistavan kompromissi aiheuttamatta turhaa ristiriitaa tulevien puolisoiden välille. Asiasta pitäisi voida puhua, tosissaan. Molempien toiveet ja tarpeet, innostus ja ahdistus pitäisi pystyä ottamaan huomioon.

Jollain varmaan nousee tästä niskavillat pystyyn, mutta sanonpa kuitenkin oman mielipiteeni (kahdet omat häät pitäneenä). Jos ei ole valmis menemään naimisiin tarpeen tullen kahden kesken kahden todistajan läsnäollessa (siviilisti tai kirkollisesti), niin kannattaisi miettiä, onko valmis avioliittoon ollenkaan. Moni on valmis pitämään häät, mutta kun se ei riitä. Villakoiran ydin ei ole se ruusunpunainen ja ivorynvärinen, satiininen ja timanttinen matka alttarille, vaan arki, johon siitä alttarilta lähdetään.

Toivottelen yhteisymmärrystä kaikille häitä valmisteleville tai niistä haaveileville pareille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun nähdäkseni ongelma on ollut useammallakin neidillä se, että mies itse on alkanut alunperin vihjailemaan häistä, ehkä jopa kosinutkin, mutta muuttuu tuppisuiseksi aiheen välttelijäksi, kun puoliso aiheesta haluaisi keskustella. Kukaan täällä ei ole väittänyt, että se täydellinen hääpäivä olisi tärkein juttu, vaikka palveluiden varaustilanne alkaakin jo huolestuttamaan.

En ole itse ihan vastaavassa tilanteessa ollut, mutta meillä keskusteluun auttoi se, että sanoin miehelle etukäteen, että haluan esim. ensi lauantaina keskustella juhlapaikasta/valokuvaajasta/häämatkasta... Sitä ennen katsoin itse valmiiksi vaihtoehtoja, jotka esittelin miehelle. Näin mies pääsi henkisesti valmistautumaan asiaan (ei siis halunnut montaa kuukautta, joka päivä, vatvoa häitä), sai sanoa mielipiteensä ja asia hoidettiin nopeasti pois alta.

Yrittäkää siis edelleen saada miehenne puhumaan, mutta älkää jankatko. Joskus kuitenkin kannattaa vääntää rautalangasta miehelle, mistä tuulee, koska tunnetusti useimmat miehet eivät ymmärrä vihjailuja (ainakaan oikein). Voi olla että mies pitää sinua epätietoisuudessa, koska ei itsekään tiedä, mitä haluaa, mutta aikuiselta ihmiseltä saa vaatia suun avaamista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies on kanssa vähän sellanen hitaamman puoleinen, miettii asioita miljuuna kertaa ennen mitään toimia. Jo ennen kun ees kihloihin mentiin (sitäkin sain odottaa kolme vuotta) niin sanoin hänelle että sit kun mennään kihloihin haluan päättää hääpäivän. (ehkä siksi sain oottaa kolme vuotta?) No anyway... hän oli heti kauhuissaan, et ei kai ne tarvii olla vuoden päässä kihlauksesta? sanoin et ei tietenkään. Ne voi olla ihan milloin parhaaks nähdään. No kihloihin kun mentiin sitten tän vuoden toukokuussa, niin sanoin et haluan päättää sen hääpäivän. Mies oli kun ei oliskaan eikä vastannu mitään. Sitten yksinkertaisesti listasin sille kaikki "kivat" päivät vuosilta 2010 - 2012 Ja sanoin että mulle käy mikä vaan näistä. Annoin paperin hänelle. Oli kun ei huomaiskaan koko paperia. Muutama päivä myöhemmin huomasin että oli rengastanut siitä 22.10.2011 joten näin "Päätettiin" meidän hääpäivä :) Ne miehet haluaa yleensä sulatella asiaa rauhassa. Hössöttämästä se kielsi kyllä, mutta olen mä silti häitä jo suunnitellut :P Ja kyllä se aina välillä mielipiteensä sanoo. Sanoin sille että mitä enemmän on tehty valmiiks sen vähemmän stressiä tulee lähempänä häitä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse veikkaisin, että rehellinen keskustelu voisi auttaa asiaan. Meillä oli myös hiljaista hääjärjestelyjen osalta miehen puolelta päivämäärän päättämisen jälkeen. Otin asian puheeksi, koska huomasin miestäni vaivaavan jokin häihin liittyvän asia. Lopulta kyse olikin raha-asioista. Miehen näkökulmasta kuulosti tyyriiltä kaikki minun touhottamat visiot. Hän ei ollut ottanut huomioon sitä, että säästäväisenä ihmisenä budjetin olen suunnitellut tuonne parin tuhannen euron paikkeille, joka ei ole kovin suuri lovi tuloihimme. Tosin budjettia saattaa nostaa sormukset, joita ei ole vielä hankittu. Meillä tämä on miestä enemmän kiinnostava hankinta, joten hänellä onkin päätäntävalta myös sormuksien hintaan.

Nyt sitten innolla järjestämme yhdessä kaikkea teemavärien valinnasta lähtien. Omilta tohinoiltani en ollut yksinkertaisesti huomannut ottaa miestä mukaan järjestelyyn ja suunnitteluun. Taustalta voi siis löytyä näinkin pieni mieltä vaivaamaan jäänyt asia. Pitää vaan ottaa asia rohkeasti puheeksi. Miksi ei halua keskustella häistä aihe voisi olla ehkä jopa rakentavampi kuin milloin päätetään häiden päivämäärä keskustelu.

Edited by elsae

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä mies on kanssa vähän sellanen hitaamman puoleinen, miettii asioita miljuuna kertaa ennen mitään toimia. Jo ennen kun ees kihloihin mentiin (sitäkin sain odottaa kolme vuotta) niin sanoin hänelle että sit kun mennään kihloihin haluan päättää hääpäivän. (ehkä siksi sain oottaa kolme vuotta?) No anyway... hän oli heti kauhuissaan, et ei kai ne tarvii olla vuoden päässä kihlauksesta? sanoin et ei tietenkään. Ne voi olla ihan milloin parhaaks nähdään. No kihloihin kun mentiin sitten tän vuoden toukokuussa, niin sanoin et haluan päättää sen hääpäivän. Mies oli kun ei oliskaan eikä vastannu mitään. Sitten yksinkertaisesti listasin sille kaikki "kivat" päivät vuosilta 2010 - 2012 Ja sanoin että mulle käy mikä vaan näistä. Annoin paperin hänelle. Oli kun ei huomaiskaan koko paperia. Muutama päivä myöhemmin huomasin että oli rengastanut siitä 22.10.2011 joten näin "Päätettiin" meidän hääpäivä :) Ne miehet haluaa yleensä sulatella asiaa rauhassa. Hössöttämästä se kielsi kyllä, mutta olen mä silti häitä jo suunnitellut :P Ja kyllä se aina välillä mielipiteensä sanoo. Sanoin sille että mitä enemmän on tehty valmiiks sen vähemmän stressiä tulee lähempänä häitä. :)

Tosi hyvä systeemi :) tuossa mieskin saa jonkun sanan asiaan mutta silti voi olla tiukkana ja vaatia et se on nyt joku näistä...

meillä hääpäivä päätettiin 3v. kihlajaispäivänä, kun olin muutama kuukausi aiemmin ilmoittanut että se päivä päätetään viimeistään tuona päivänä tai sitten minä puran kihlauksen (meillä siis todellakin tuo sama vaiva miehellä, kaikki häihin liittyvä on ollut "myrkkyä", itse naimisiin meno ajatuksessa ei ole ollut mitään vastenmelistä, hän vain on ollut sitä mieltä että ei vielä.) kihlajaispäivänä en sitten maininnut sanallakaan koko asiasta niin tämä sitten oma-aloitteisesti rupes illalla et hän katto että 30.7.2011 on lauantai.. ja minä tietysti hymyilin kuin hangonkeksi et joo, se on hyvä päivä :D

että näin meillä. joku roti pitää olla. minäkin suosittelisin tekemään alustavat varaukset ja sitten vaan ilmoittamaan sulkulle et ne on tehty (jos siis kyseessä on tuo, että ensi vuosi on jo sovitttu mutta luuleevat että ootte aikaisessa) toinen vaihtoehto on se et käskee sulkun soittaa ja varata niin kuulee samalla että TOSIAANKIN on jo varauksia vuodelle 2010.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mutta - teidän morsioiden on hyvä muistaa: vaikka päivä on teidän suuri juhlapäivänne, elämänne onnellisin päivä osv., on miehillä myös oikeutensa. Heidän oikeutensa on ihan yhtä lailla saada haluamansa laiset häät (kyllä, ehkä pienet, tai ehkä "ei-niin-väliä-ajan-ja-paikan suhteen" -mentaliteetilla ja lyhyemmällä varoitusajalla valmistellut), kuin mitä teillä on oikeus siihen täydelliseen ja täydellisesti suunniteltuun päivään. Itse asia, naimisiin meneminen toteutuu aivan yhtä lailla. Kysymys kuuluukin, miten löydetään näiden kahden suhtautumistavan kompromissi aiheuttamatta turhaa ristiriitaa tulevien puolisoiden välille. Asiasta pitäisi voida puhua, tosissaan. Molempien toiveet ja tarpeet, innostus ja ahdistus pitäisi pystyä ottamaan huomioon.
Minun nähdäkseni ongelma on ollut useammallakin neidillä se, että mies itse on alkanut alunperin vihjailemaan häistä, ehkä jopa kosinutkin, mutta muuttuu tuppisuiseksi aiheen välttelijäksi, kun puoliso aiheesta haluaisi keskustella. Kukaan täällä ei ole väittänyt, että se täydellinen hääpäivä olisi tärkein juttu, vaikka palveluiden varaustilanne alkaakin jo huolestuttamaan.

"Jäitä hattuun", oletat, että hääpuheen välttely johtuu hössötyksen pelosta tms. Meillä tilanne on sellainen, että olen itse aina toivonut pieniä häitä tai jopa salahäitä tyyliin pikaisesti-maistraatissa-kahdestaan, kun taas mies on se, joka isot sukuhäät on ottanut puheeksi ja sellaiset haluaa. Eli mies haluaa juhlia isosti (kuitenkin suht edullisesti), muttei silti halua päättää vuotta saati tarkkaa päiväystä. Eli "Kvarkki" on ainakin meikäparin tapauksessa enemmän oikeilla jäljillä - mies on itse ottanut avion puheeksi, mutta varsinainen "naimapäivä" kun pitäisi päättää, muuttuu mies mykäksi pökkelöksi.

Olen järkeillyt, että mies kyllä rakastaa, haluaa elää yhdessä jne., mutta jotenkin se "lopullinen" päätös tuntuu niin isolta askeleelta, että ehkä mies ei koe olevansa vielä valmis tai tarpeeksi aikuinen naimisiin. Aluksi olin loukkaantunut, mutta nyttemmin olen tajunnut, että hänen pitää saada kypsyttää asia omaan tahtiinsa. Meillä ei taatusti toimi se, että otan ohjat omiin käsiini ja alan varailla paikkoja, sillä se vain saa sulhasen kimpaantumaan ja kokemaan, ettei hänellä ole sanavaltaa oman elämänsä suhteen. Yksi iso tekijä lienee se, että vaikka mies toivookin isoja häitä, häntä ahdistaa keskipisteenä olo. Toivon, että kun parin viikon sisällä vietämme kihlajaisia (tosin ihan lähipiirin kesken eli ei koko suvun keskipisteenä kumminkaan!), mies saa hieman "harjoitusta" ja ehkä hääpelkokin lievittyy! :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä hyvin samanlaista.

Olemme n. vuoden ajan puhuneet kihloista ja häistä ympäripyöreästi mieheni kanssa. Vuosi sitten hän sanoi, että voisimme mennä naimisiin vuonna 2010. Virallisesti kihloihin hän ei kuitenkaan halunnut mennä tuolloin. Kihlauduimmekin mieheni aloitteesta tänä kesänä, ja hän on ollut asiasta varsin innoissaan (toki minäkin, mutten odottanut mieheltä näin voimakasta reaktiota).

Oletin, että kihlauksen jälkeen voisimme alkaa puhua häistä, sillä olihan hän heittänyt ilmoille tuon vuoden 2010, eikä niitä juhlapaikkoja pk-seudulla tosiaan varata 2kk ennen. Mies ilmoittikin, ettei hän ole vielä valmis menemään naimisiin, vaan vuosi 2011 voisi olla hyvä. Hän ihmettelee kiirettäni ja haluaa nauttia kihloista ensin. Itse olen pettynyt, sillä odotukseni ovat olleet kovin toisenlaiset. Olemme toki puhuneet asiasta, ja ymmärrän, että minun täytyy vain yrittää antaa miehelle aikaa. Painostamalla tuskin päästään mihinkään. Haluaisin lapsia vasta avioliittoon, joten perhehaaveenikin lykkääntyvät koko ajan (enkä ole enää 20v.). Täytyy vain yrittää hyväksyä se tosiasia, että mieheni tarvitsee enemmän aikaa ja kypsyy hitaammin. Toivoisin niin kovin, että olisimme enemmän samalla aaltopituudella tämän asian kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mä en kyllä varaisi mitään ilman yhteistä keskustelua.

Ehkä keskustelun voisi aloittaa myös siitä, minä vuodenaikana haluaisitte häät. Haaveilette/kuvittelette yhdessä kesähäät, syyshäät, talvihäät tai keväthäät, jos vuodenaikaa ei ole jo valmiiksi (morsian?) päättänyt. Tai mietitte häämatkakohdetta ja sille sopivaa vuodenaikaa. Tämän ei tarvitse olla joka päivä toistuva vakiopuheenaihe, vaan sen voi ottaa varovasti esille esim. saunoessa tai iltalenkillä.

Olisiko mahdollista, että naima-intoinen morsian listaisi kaikki omasta mielestä kivat päivät, joista mies saisi valita?

Itse ainakin aloittaisin kartoittamisen siitä, onko tulevana (tai tulevina) vuotena jotain merkkipäivää, jolla olisi jo valmiiksi joku merkitys (5 v kihloissa tms) tai numerosarjaa (esim. 101010). Sen jälkeen miettisin seuraavan kesän lomat, juhannukset, koulujen päättäjäiset, pääsiäiset, naapurin rapujuhlat, festarit, hirven metsästysajat jne ja sitä mukaa valitsisi muutaman mahdollisuuden seuraavalle vuodelle, joista mies voisi valita mieleisen päivän.

Tämänlainen "kartoitus" saattaisi vähän hillitä morsiamen suunnitteluintoa ja toisaalta olla vähän vähempi vaativa tapa miehelle päättää päivämäärä kuin että joka kerta kun häistä jutellaan, käskee morsian vain päättämään päivän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tosiaan niin kun edellä kirjoitin päätettiin paperilapulla. Mutta olimme jo puhuneet häistä ja vuoden ajoista myös. Haluamme lähteä häämatkalle Italiaan, mutta sulhoni ei kestä kuumaa vaan saa helteistä aika helposti migreenin. Siksi kesä ei oikein tullut kysymykseen kun Italian lämpötilat kohoavat reippaasti yli helle rajan :) sanoin sulkille että lokakuussa siellä on vielä suomen kesälämpötilat, ja sen jälkeen kylmenee. Osittain tämä syy oli se miksi uskon sulhonen valinneen syksy häät. Ja tietysti ne oli sitten "tarpeeks" kaukana tulevaisuudessa. Omalta puoleltani olen ihan tyytyväinen päivään koska kerkeän valmistumaan juuri ajoissa koulustani edellisenä keväänä. :) Nyttenmmin sulho on sillä asenteella että senkun järkkäät... :P mutta sanoo mieluusti oman mielipiteensä :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä mies on kanssa vähän sellanen hitaamman puoleinen, miettii asioita miljuuna kertaa ennen mitään toimia. Jo ennen kun ees kihloihin mentiin (sitäkin sain odottaa kolme vuotta) niin sanoin hänelle että sit kun mennään kihloihin haluan päättää hääpäivän. (ehkä siksi sain oottaa kolme vuotta?) No anyway... hän oli heti kauhuissaan, et ei kai ne tarvii olla vuoden päässä kihlauksesta? sanoin et ei tietenkään. Ne voi olla ihan milloin parhaaks nähdään. No kihloihin kun mentiin sitten tän vuoden toukokuussa, niin sanoin et haluan päättää sen hääpäivän. Mies oli kun ei oliskaan eikä vastannu mitään. Sitten yksinkertaisesti listasin sille kaikki "kivat" päivät vuosilta 2010 - 2012 Ja sanoin että mulle käy mikä vaan näistä. Annoin paperin hänelle. Oli kun ei huomaiskaan koko paperia. Muutama päivä myöhemmin huomasin että oli rengastanut siitä 22.10.2011 joten näin "Päätettiin" meidän hääpäivä :) Ne miehet haluaa yleensä sulatella asiaa rauhassa. Hössöttämästä se kielsi kyllä, mutta olen mä silti häitä jo suunnitellut :P Ja kyllä se aina välillä mielipiteensä sanoo. Sanoin sille että mitä enemmän on tehty valmiiks sen vähemmän stressiä tulee lähempänä häitä. :)

Mun mies on ihan samanlainen :D Tosin se oli mies joka sano että sitten kun mennään kihloihin niin päätetään hääpäivä. No sitten kun kihloihin mentiin niin ei sitten enään halunnutkaan päättää päivää ja mulla meinas mennä hermo. Kunnes luin tätä ketjua ja otin vinkistäsi vaarin :girl_haha: Listasin kaikki sopivat päivät puhutuilta vuosilta ja tänään mies tokasi että "no toi xx.xx.xxxx näyttää ihan kivalta". :-X Voi mikä romantikko. Mutta tulipahan päivä päätettyä ja nyt voi ruveta odottelemaan sitä :D

Edit. päivämäärä muuttunut.

Edited by Magie

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onneks en ole ainoa joka painii saman asian kanssa...

Kihloista ja häistä on puhuttu melkein kolme vuotta ja yhteistä taivalta on takana kohta neljä. Itselle on ollut alusta asti selvää että naimisiin mennään ja lapsiakin tehdään. Minulla kun on periaate että lapsia ei tehdä ennen avioliittoa ja tässä kun tätä ikää kartuu koko ajan lisää. :girl_mad:

Lisukkeena on ollut sulkin suvun toistuvat kyselyt että millos net häät on? :girl_cray: Selitäpä siinä sitte. On kyllä useamman kerran tehnyt mieli sanoa että kyllä minä menisin vaikka heti, mutta kun ei tuo kaveri halua.

Lopulta sulkin mielestä kesähäät sukulaisineen on hyvät ja vuosi voisi olla 2011. Ennen tuon ajankohdan päättämistä meillä kylläkin oli yhteenotto. Mies oli sitä mieltä että minä kiirehdin asiaa. Selitin että kun aloittaa ajoissa ei kulut tule yhteen syssyyn ja saa rauhassa järkätä JA MINUN BIOLOGINEN KELLO TIKITTÄÄ. Kun on "sovittu'" jo että lapsiakin voisi tulla enemmän kuin yksi... Lopulta mies "luovutti" ja sanoi että järjestä sinä kaikki, kerrot vaan päivän millon pitää olla paikalla niin minä tulen. Ja siitä se ajatus sitten lähti. :girl_wink:

Kihloja tässä vielä odotellaan. :girl_haha: Siinä voikin olla iso kynnys kun sormukset pitäs hakea sulkin sukulaisen liikkeestä ja sittenhän se on jo koko suvun tiedossa ja sittenkös vasta ne sitä hääpäivää kyselee. :girl_sigh: Sormukset on muuten valittu valmiiks jo yli vuosi sitten.

Tuntuu inhottavalta painostaa mutta mies on itsekin sen myöntänyt moneen kertaan että hän ei osaa päättää mitään, ei edes pikkujuttuja saati sitten mitään noin isoa kuin hääpäivää. Luotan että juttelelulla tästäkin selvitään ja naimisiin päästään 2011.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ah, ihanaa kuulla et muillakin on samanlaisia "ongelmia" :girl_blum:

Me ollaan oltu 1½ vuotta kihloissa ja häistä on puhuttu aina välillä. Nyt tänä syksynä ollaan enempi puhuttu et "ens vuonna vois olla hyvä mennä naimisiin". Siltikään ei oikein päivämääriä ole vielä tullut keskusteluun. Ei edes vuodenaikaa. Itse oon sellanen, et mä tykkään kaikista vuodenajoista ja oikeastaan ei haittaa vaikka kissoja satais taivaalta, jos on vaikka kiva juhlapaikka, niin siellähän voi sitten neljän seinän sisällä oleskella mukavassa tunnelmassa. Eikä ne juhlat mulle itselleni oo se tärkein, tottakai haluan siis hääpäivästämme ikimuistoisen ja kauniin, mutta mitään yltiöhienoja häitä ei ole kiinnostusta värkätä :)

Tänään itseasiassa ajattelin ottaa puheeksi miehen kanssa ylipäätään häät, että millaiset hän haluaisi, pienet/isot, kirkkohäät/maistraatissa/vihkijä juhlapaikalle tms. Aiemmin en oo saanu näihinkään mitään vakavasti otettavaa vastausta :) Ehkä tänään sitte.. :) Olettaen ettei oo kiukkunen ku ampiainen ku töistä tulee.. :D Mutta tuo päivämäärälista kuulostaa tosi hyvältä idealta ;) Eilen katselin jo kalenteriani ensi syksylle...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Te oote kohdannut niin sanotun en osaa sano omaa mielipidettäni häistä miehen oma mieheni oli samanlainen kunnes yksi ilta istutin miehen kylmästi alas ja sanoin että valitse päivä annoin vaihtoehtoja ja vuosi ja sanoin tiukkaan sävyyn että vaihto ehtoja ei ole itse olin päiviä katellut ja vuottakin miettinyt!!!! sen jälkeen en ole miehen mielipidettä kysynyt olen vaan ilmoittanut että jos haluat osallistua suunnitteluun niin avaa suusi muuten saavut kirkkoon siihen ja siihen aikaan ja pidät suusi supussa jos joku ei mielestäsi ole hyvä ja mies on sanonutkin useaan osiooon että luottaa mun makuun ja tyyliin täydellisesti.. :flirt::girl_smile: että kovana vaan;)

Kohtalotoveri täällä!

Mies ei halua sopia tarkkaa hääajankohtaa, en tiedä miksi. Kosi viime ystävänpäivänä, kerran on sen jälkeen ottanut häät puheeksi (kysyi koska menemme naimisiin). Mutta ei mitään tarkkaa päivää/vuotta/ajankohtaa saada sovittua, puhumattakaan siitä missä häät pidetään etc. Kuitenkin sukulaisilleen mies aina sanoo että menemme v. 2010 naimisiin. Argh.

Alkaa hermot mennä, kun toinen oikeasti kuvittelee että häät voi järjestää kuukauden varoitusajalla ja mä vain kuulemma turhaan hössötän ja vaahtoan siitä, että esim. 2010 kesälle kaikki paikat alkaa olla jo buukattu ja että hääpukua ei oikein osteta päivässä (ellei ota jotain valmispukua joka sattuu istumaan täydellisesti). Tästä tietenkin seuraa se, että alan olla niin ärsyyntynyt, että ei itseäkään kiinnosta koko häät ollenkaan. Vaikeaa on. Ei voi muuta sanoa. Mutta ei auta kuin odotella että sulho on valmis häitä järkkäämään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma sulhaseni on NIIN päättämätön jahkailija kaikkien asioiden suhteen, että arvelin meidän kenties ehtivän naimisiin vanhoilla päivillämme.

Yllätyksenä tulikin viime helmikuussa kun avokkini sanoi että eikös kesäkuussa 2010 olisi hyvä mennä naimisiin? Pari kuukautta asiaa pyöriteltyämme varasimme vihkikirkon päivämäärälle 12.6.2010 ja ostimme kihlat.

Asiaan lienee myöskin vaikuttanut se, että alusta asti olimme puhuneet että kihloihin mennään kun tiedetään että milloin mennään naimisiin ja lapsia hankitaan vasta kun ollaan naimisissa ja asuntovelallisia :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on ehkä hiukan OT, mutta kuitenkin...

Kihlat on nyt ostettu! Ja MINÄ kävin ne hakemassa, tosin kuten jo edellä mainitsin ne oli yhdessä valittu yli vuosi sitten.

JA tänään taas suhasen johdolla keskusteltiin siitä mikä olisi hyvä vuodenaika pitää häät. OHO. Nyt on tainnut häävillitys iskeä myös sulhaseen! :girl_haha: Tai ehkä se on vauvakuume kun olen ollut niin ehdoton ettei lapsia yritetäkään ennen avioliittoa. Sulhanen laskeskeli että kun siihen 2011 kesään on niin PITKÄ aika että josko pitäis sittenkin mennä jo ensi talvena naimisiin? Olen niin innoissani että ratkean! Sanoin etten halua painostaa ja kiirehtiä vaan hän saa itse valita mielensensä ajankohdan. (Tosin hänet kun tietää niin kyllä sen minä loppupeleissä valitsen.) :girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0