Sign in to follow this  
Followers 0
Guest surinamin rusina

Mies ei halua päättää hääpäivää tai -vuotta!

65 posts in this topic

^ Jee :-X kiva, kiva. Niin se varmaan toimii et sanoo selvästi oman mielipiteensä ja odottelee jos se menis toisellekin perille ;) miehet on niin erilaisia.. En tiedä milloin oltais menty kihloihin, jos kaikki olis ollut miehen aloitteesta kiinni :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä aloin suunnitella mun häämekkoa jo ennen, kun oltiin sovittu yhtään mitään. Mitä se haittaa jos on valmiina kuvia näytettäväksi, varmaan kivempi sulhollekin kun sen ei tarvi suunnitella (yksilöllisiä poikkeuksia tietenkin, mutta oma siippa on hyvin epämääräinen tässä suunnitteluvaiheessa). Vuoden ja päivän sain 2 vuotta ennen. Meille tämä tuli ikään kuin riidan sovintona :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli alkuperäisenä suunnitelmana, että ollaan ensin viisi vuotta yhdessä ja mennään sitten kihloihin. Aikaa kului... vuosia nyt takana kymmenen. Aina välillä vihjailin kihlojen suuntaan, ei mies varsinaisesti tyrmännyt ajatusta, mutta ei kosinutkaan. :hysteric:

Alusta alkaen on ollut selvää, ettei lapsia tule ennen kuin aamen on sanottu. Kun omaan valmistumiseen oli noin vuosi matkaa, kysäisin mennäänkö naimisiin vai leikkaanko tukan lyhyeksi ( siis polkkatukka, ei mitään siiliä) siitä se sitten lähti... :jere:

Hääpäivä tuli valittua ihan olosuhteiden mukaan. Valmistun vuodenvaihteessa, haluttiin häämatkalle lämpimään ( kesällä etelään lähtö tuntuu haaskaukselta) js ilmoitin että halutessani minulla tulee olla mahdollisuus ottaa alkoholia omissa häissäni, eli ei raskaana. Ikääkin rupea jo olemaan niin helmikuu sitten valikoitui meille hääpäiväksi. :gpari:

Pienellä kiristyksellä siis ollaan menty... :skilletgirl:

Aluksi mies ilmoitti suunnitteluista, etä ilmoita päivä niin hän tulee paikalle. Kerroin, että seisoo siellä sitten yksikseen. Lopulta selvisi, mies luulee että minä haluan päättää kaikista asioista ja hänen ehdotukset ei kelpaa... Hohtimilla kun aluksi kaiveli tietoja niin nyt on ihan kivasti mukana suunnittelussa ja on asioita päätetty hänenkin tahdon mukaan mm kutsukortti. :give_heart:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös yksi kohtalotoveri.

Suhde alkoi 2004, kihloihin menimme 2007. Minä perinteitä vaalivana ihmisenä halusin mennä mahdollisimman pian naimisiin kihlautumisen jälkeen, ja alustavasti sovimmekin että menemme naimisiin 2009. Hupsheijaa, koskaan ei aloitettukkaan häävalmisteluja, ja emme siis edelleenkään ole naimisissa. Viime vuonna sanoin, että mennään sitten 2012, jolloin ollaan oltu 5 vuotta kihloissa. Mutta ei, sekin tulee liian nopeasti, miehen mielestä (ja syynä rahattomuus). Otin nyt sitten ohjat omiin käsiini, tein säästösuunnitelman, ja me menemme naimisiin 2014, jolloin yhdessäolo vuosia on takana 10. Rahaa menee säästöön joka kuukausi, laitan vaikka omista rahoistani sen summan tilille. Olemme tosiaan vielä opiskelijoita, että mitään suuria summia ei voida laittaa säästöön, siksi näin monen vuoden säästöt.

Meillä siis naimisiin ei olla menty vain siksi, koska ei ole rahaa mennä, ja mies kun ehdottomasti haluaa isot häät.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies ei halua puhua juuri ollenkaan mistään hääaiheista. Sen verran on sanonut, että haluaa suurehkot sukuhäät, ja että ruokana ei saa olla karjalanpaistia ja että musiikkia pitää löytyä. Hääpäivää, saati vuotta (!) mies ei kuitenkaan suurin surminkaan halua sopia, sanoo vain, ettei ole vielä miettinyt. Olen ihan öönä, että onko mies edes tosissaan, vaikka väittääkin kovasti olevansa. Eli onko muiden sulhot olleet niin epämääräisiä, että naimisiinmenosta puhutaan muttei kumminkaan mitään todellista asian eteen aleta tehdä? Onko tämä tavallista miehen käytöstä?

Ensireaktio oli, ettei oikeasti halua naimisiin... Jos haluaisi, niin kyllä sieltä keskusteluintoakin löytyisi. Mitäs jos vain alkaisit suunnittelemaan jo? Miettimään teemoja, värejä, väsäämään kutsuja...? Ehkä se ukkokin siitä innostuu...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihanaa, et muidenkin ukot on tuollaisia. Me mentiin kihloihin kohta kaksi vuotta sitten, yli viiden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen. Kosintaa mieheni ei suorittanut, vaan kysyi vaan joo vai ei...siispä täällä odottelen kosintaa edelleen (häät ensi kesänä). Hääpäivää ei halunnut päättää, vaan vaihtoi aina puheenaihetta, kun kysyin ja lopulta myös suuttui kyselyistä.

Noh, joulukuussa 2009 saimme tietää, että vuoden yrityksen jälkeen lapsi on tulossa... Vieläkään ei ukko suostunut päivää päättämmän. Minä jo luovutin ja annoin olla, en enää jaksanut pahoittaa mieltäni toisen päättämättömyydellä.

Hieman ennen vauvan syntymää ukko sitten kysyi, et mennäänkö naimisiin ristiäisten yhteydessä, vai pidetäänkö juhlat... sanoin, että pidetään juhlat. Tuosta kului taas aikaa ja jälleen sain kiukkua osakseni kysellessäni. Syyskuussa sanoin, että varaan kirkon ja juhlapaikan... Ja niin teinkin, ukko valitsi kuukauden, minä oonkin sitten hoitanut kaiken muun.

En tiedä, miksi tuo on jahkaillut, kun on kuitenkin muutamaan kertaan sanonut haluavansa kanssani naimisiin ja pitää isot häät. Ehkä se on sitä päättämättömyyttä...Nyt sitten, kun päivä on päätetty, minua ei enää kauheesti innosta... Mulle riittäisi maistraatti, kun naimisiin meno ei muuta kuin sukunimeni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ mihin sita kosintaa enaa tarvitaan jos te olette jo kihloissa ja haapaivakin on paatetty? :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me alettiin puhua häistä jo kuukauden yhdessäolon jälkeen. Tosin saman alan opiskelijoina ollaan tosi samanlaisia arvoiltamme. No puhuttiin sitten vähän vakavammin jo häistä ja vielä vakavammin. Sovittiin, että seuraavalla tapaamiskerralla käydään sormuskaupassa. Aamulla, kun herättiin päätettiin hääpäivä ja sit lähdettiin kauppaan, jossa mies sitten polvistui mun eteeni (pahimpaan lauantairuuhka-aikaan)ison kauppakeskuksen kultakaupassa. Tapahtuma keräsi kyllä uteliaita ihmisiä katsomaan ja eikös sitten sieltä ihmisjoukosta paljastunut tuttujakin. Sormusten pujottamisen ja pusun jälkeen kauppias ja muut asiakkaat onnitteli meitä ja ihmiset taputti käsiään :D Ja tästä matka jatkuikin sit ruokakauppaan arkisten asioiden äärelle ennen kuin tie vei yhteiseen kokoukseen.

Helmikuussa meillä tulee vuosi yhdessäoloa täyteen ja 10kk kihloissa, mutta mies on toosi ujo ja tuntuu, että se on menossa naimisiin sen opinnäytetyön kanssa, koska viettää sen parissa aikaa enemmän kuin mun kanssa. Ja häistä ja tulevaisuudesta puhuminen vetää ihan hiljaiseksi miehen, varsinkin jos yhteiset ystävät kyselee ^^

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tästäkin huushollista löytyy samanlainen mörökölli. Mies on aina puhunut, että kihlaus tarkoittaa hänelle naimisiinmenoa, eivätkä teinikihlat kuulu hänen arvomaailmaansa. Tänä syksynä mies oma-aloitteisesti kosi minua (luonnollisesti kysymällä tulenko hänen vaimokseen), joten minä tietysti oletin, että nyt voidaan päiväkin päättää. No, oletukseksi jäi. Mies ahdistuu heti, kun asia tulee puheeksi. Ei kuulemma ole vielä valmis päivää päättämään ja ilmeisesti elää siinä luulossa, että häät järjestyvät kahdessa viikossa sitten, kun hän niin haluaa. Tiedän, että hän inhoaa hössöttämistä, ja olenkin delegoinut hänelle järjestettäväksi ainoastaan kaksi asiaa (auto ja bändi jonka onkin jo päättänyt), kaiken muun hoidan itse. En ole hänelle tuputtanut häävalssivaihtoehtoja tai kysellyt koristemielipiteitä, mutta kirkon haluaisin jo varata. Olemme puhuneet alustavasti vuodesta 2012, koska miehellä on kova vauvakuume, enkä minä halua raskautua ennen papin aamenta. Ikää alkaa olemaan jo sen verran, että haluaisin pitää alustavasta suunnitelmasta kiinni. Kirkkomme on niin suosittu vihkipaikka kesäisin, että pitäisi olla ajoissa liikenteessä, jos mielii ajan ja juhlapaikankin saada varattua. Turhauttaa. Tuntuisi varsin rikolliselta alkaa itse varailemaan paikkoja ja jälkikäteen ilmottaa miehelle, että tulepa paikalle silloin ja silloin. Samoin painostaminen tuntuu inhottavalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkään ei oikein onnistu tuo häistä puhuminen. Aina kun mainitsen asiasta, mies ei ota kantaa suuntaan eikä toiseen. En tiedä mistä johtuu... Olin haaveillut naimisiinmenosta kesällä 2011, mutta ei taida enää onnistua. Sen verran olemme puhuneet, että kesähäät halutaan, tai siis mies haluaa ehdottomasti kesähäät, minulle kyllä kävisi muukin vuodenaika. Ja sitten meillä on vielä tilanne se, että mies kuuluu kirkkoon, minä en, ja mies haluaisi kirkkohäät, ja olenkin suostunut maistraatti+kirkollinen siunaus-yhdistelmään, mutta jotenkin tuntuu että tuokin on miehelle jonkinlainen ongelma. Hän kun haluaisi kaiken menevän sillä "perinteisellä" tyylillä, mutta ei toisaalta ole vaatinut minua liittymään kirkkoon häiden takia, enkä kyllä sitä tekisikään. Ja sekin on hieman ristiriitaista, että mies haluaa isot sukuhäät, vaikka toisaalta inhoaa juhlien keskipisteenä olemista. Niin että keksippä siinä sitten jokin kompromissi! Ärsyttää kun ei koskaan saada kunnolla puhuttua asiasta, olisi kiva tietää mikä on homman nimi, ollaan kuitenkin oltu kihloissa kohta 1,5 vuotta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään huomasin erään asian, minkä ehkä vain ulkopuolinen näkee tilanteessa. :) Ihan vain auttamis mielessä kerron tämän:

Menimme siis sunnuntaina virallisesti kihloihin (mies kosi sormuksen kanssa viimeinkin, vaikka häitä ollaanki jo hieman suunniteltu). Tänään oli aika kertoa siskolle ja hänen avokkinsa oli myös paikalla. He ovat olleet jo nyt vuoden kihloissa, mutta häitä ei oo vielä suunniteltu, vaikka sisko niitä haluaisikin. Hän on kokoajan sanonut, että mies ei suostu keskustelemaan ja ei osaa sanoa juuta eikä jaata asioihin.

Tänään siis kerroin että me olemme myös menneet kihloihin, ja häät ovat kesällä 2012. Kerroin että olemme jo hieman suunnitellet ja se sitten lähti:

Sisko "Kato nyt. Noi on vasta menny kihloihin, ja on jo nyt suunnitellut häitä. Me ei olla päätetty edes vuotta!"

Mies " No paha se on suunnitella mitää, ku sun suunnitelmat kuitenki muuttuu parin kuukauden välein"

Sisko " Enhän! Häihin tarvii pitkän suunnitteluajan ja voitais edes valita vuosi. Mut eihän meillä ole edes säästöjä niihin. tai varaa."

Mies " No otetaan lainaa."

Sisko "Niin just..."

Mies " Puhutaan tästä sit kotona kahdestaan lisää"

Sisko "Mä en sun kans keskustele enää mistään!"

Niin siis, rakastan kyllä siskoani kovasti, mutta pientä malttia hyvät naiset... Miehet ovat vain hieman hitaita näissä asioissa ja vääntävät helposti kaikesta jotai puujalka vitsei. Älkää olko niin ankaria ja vakavia tässä asiassa ;) Tuskinpa siskokaan huomas sitä että melkeinpä jopa huusi asiasta, ja selvästihän mieskin halusi häät, kun lainasta puhu. Muistakaa pitää maltti ja vain lyhyitä ja pieniä lauseita kerrallaan :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai ihanaa etten ole ainoa mörököllin morsian. "Kihloihin" mentiin viime kesänä sopimuksella, että vuoden kuluttua syksyllä naimisiin. Kihlasormukset ostetaan -ehkä- ensi kesänä samoihin aikoihin kun lähetetään hääkutsut 15.10.-11 oleviin häihin. Tuohon päivään sain eilen "juukäykylläihansamamikävaansunmielestäonhyvä"-vastauksen, kun sitä suoraan esitin. Mies alkaa aina puhua veneestä (ostettiin viime kesänä vähän isompi purjevene) ja sen laittamisesta kun mä yritän tiedustella hänen mielipiteitään häistä. Mies on eronnut eikä muutenkaan ole ollenkaan sen sorttinen että olisi into piukassa mukana hääjärjestelyissä, mä olen kyllä henkisesti varautunut hoitemaan ne pääosin itse. Kaipaisin kiutenkin edes sitä viestiä, että juu, järjestetään hyvät häät kun on näin iso syy juhlia, ja että se osallistuis edes yksisanaisilla murahduksilla mun häihin liittyviin höpinöihin, mutta kun se vaihtaa puheenaihetta. Taidan yrittää tiedustella hyvin varovasti että mistä kiikastaa, siirretäänkö häitä vai mikä tökkii. Ei voi väkipakolla toista viedä alttarille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kehittänyt tästä aiheesta itselleni valtavan kysymyksen. Ollaan aina miehen kanssa puhuttu, että kun mennään kihloihin, mennään myös naimisiin. Mies otti ja kosi jo aikoja sitten, mutta kun otan häät puheeksi, mies aloittaa kiemurtelun. Miksi sitten kosi, jos naimisiinmeno ei huvitakaan? Olen onnistunut hankkimaan itselleni hillittömän avioliittokuumeen, haluaisin enemmän kuin mitään olla mieheni vaimo. Hääjuhla siinä sivussa kiva ekstra, mutta itsestään selvää minulle, että haluan näin suurta onnea juhlia lähimpiemme kanssa. Kavereiden keskuudessa on nyt ilmennyt joku kihlabuumi, todella monet ovat menneet nyt kuukauden sisällä kihloihin ja lähes poikkeuksetta myös valinneet hääpäivänsä. Suoraan sanoen minua vituttaa olla teinikihloissa, ilman minkäänlaista muuta konkreettista avioitumiskeskustelua, kun "kyllä mä haluan sun kanssa naimisiin enemmän kuin mitään". Onhan sekin jo paljon. Silti tuntuu epäreilulta, että mieheni vauvakuumeissaan voi "painostaa" minua jättämään ehkäisyn pois nyt, mutta minun häähömpötys ahdistaa. Pelottaa, että muodostan tästä itselleni liian suuren ongelman ja alan oikeasti painostaa miestä päivän valintaan ja samalla varmaan saan miehen varpailleen. Olisi kuitenkin tärkeää, että häät olisivat _meidän_ häät, eivätkä _minun_ häät. Kunpa voisin unohtaa koko aiheen ja ajatella taas, että kaikki aikanaan. Se on vaan niin vaikeaa, kun kaveriporukassa ei muusta enää puhutakaan kuin häistä ja vauvoista. Argh.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä samanlaisia oneglmia :/ Itsellä on kova halu mennä rakkaan kanssa naimisiin. Kihloissa ollaan oltu jo pian 3 vuotta ja lapsiakin on jo 2.

Viime syksynä mieheni oli innoissaan mukana hää jutuissa kun aioimme aivioitua nyt tylevana kesänä mutta, nyt onkin mieli muuttunut.

Kyselen asiasta melkein päivittäin ja ja sukulaisetkin jo alkaneet kyselemään että koskas naimisiin....

Plaah, itselle se olisi tärkeätä ja ihanaa mutta mikä miestä nyt vaivaa???????????? Ottaa päähän! :girl_sad: Kuinka saisin miehen taas innostumaan asiasta? :girl_cray:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mimmu, viestistäsi ei nyt oikein selvinnyt se, onko mies sanonut mitään syytä siihen miksei häiden suunnittelu kiinnosta? Mitä mies siis vastaa kun olet kysynyt asiasta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipähei, täälläkin oli alussa (ja osittain on vielä edelleen) hyvin samankaltainen tilanne! Naimisiin päätimme mennä siis yhteisellä päätöksellä, jolloin mieskin useaan otteeseen totesi tietävänsä, että olen juuri se oikea. Olimme yksimielisiä siitä, että naimisiin mennään lähiaikoina, mutta päivämäärä jäi vielä auki. Kun yritin asiasta keskustella miehen kanssa, hän ei halunnut asiaa pohtia - tarvitsi kuulemma vielä hieman totutteluaikaa, kun kihlaus itseessään oli jo niin iso juttu. :)

Päätin, etten miestä painosta tai höösää häistä koko aikaa. Jossain vaiheessa kysellessäni, ovatko häät nyt sitten tänä vai ensi vuonna, hän kainosti ilmoitti, että eiköhän se tämän vuoden syksy ole paras ajankohta. Päivämäärä kuitenkin jäi tuolloin vielä auki. Nyt olemme yksimielisiä siitä, että häät ovat lokakuussa, mutta tarkka päivämäärä on vielä auki. :D Itse en tästä vielä juurikaan stressaa, sillä tiedän, että naimisiin tässä joka tapauksessa mennään. Ja se, onko mulla höösäys- ja askarteluaikaa 6 vai 4 kuukautta, on loppujen lopuksi ihan sama. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli ehkä hiukan toisinpäin ukko kyseli et millon mennään naimisiin ja mie vaan katotaa ku saadaan koulu loppuun tai sitten kun kosit.. Mie tiesin ettei toinen tiedä yhtään miten kosis.. Kihloissa ollaan oltu kaheksan vuotta, mutta ei mua ole koskaan kosittu.. No nyt sitten tänä keväänä ukon kans huomattiin että ensi vuonna tulee 10 vuotta kihloissa.. niin sit vihdoin päätettiin hääpäivä 25.8.2012 jolloin ollaan oltu kihloissa 10 vuotta ja 1 päivä.. Olis ollu kiva kyllä et olis tullu tasa vuosiluku, mut 24 päivä oli perjantai joka ei meille tullu kysymykseen.. Koitin kyllä ehdottaa vasta vuotta 2013 jolloin 24 päivä olis ollu lauantai, mutta tuli tiukka vastaus et ens vuonna ja piste.. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan oltu yhdessä yli 2 vuotta ja ollaan kyllä puhuttu naimisiin menosta ja lapsien teosta mutta miehen mielestä niistä on turha vielä puhua sen enmpää kun se ei ole ajankohtaista!!! Milloin sitten on ajankohtaista edes puhua asioista? Mieheni ei ole mikään romantikko mutta kuitenkin yllättävissä tilanteissa aina mainitsee että esim tuolla me voitaisin mennä vaikka tai että minne haluaisin lähteä häämatkalle. Ollaan sentään jo yhtä mieltä hääkirkosta ja paikastakin ollaan puhuttu. Mutta jos minä alan puhumaan kihlautumisesta tai kosinnasta niin se melkein suuttuu ja sanoo aina saman että ei jaksa nyt puhua aiheesta.

No aika kuluu ja olen sitä mieltä että lapsia vasta kun ollaan jo naimisissa ja mies samoilla linjoilla ja samoin että kun mennään kihloihin niin silloin päätetään myös mennä naimisiin, mutta silti on jotenkin kauheen vaikeaa puhua kihlautumisesta. Ollaan yli 32 molemmat ja itselläni on alkanut tulla vauvakuumetta kun kaikilla kavereilla tuntuu olevan vauva tulossa tai ainakin suunnitteilla mutta miehelläni ei tunnu olevan mikään kiire sen asian suhteen vaan sanoo että sitten jossain vaiheessa.Oon yrittänyt kysellä että onko se joskus vuoden vai neljän vuoden päästä niin ei se tiedä eikä halua puhua asiasta. No sillä ei tietenkään ole samanlaista tarvetta ehkä lapselle kuin mulla kun sillä on jo entisestä suhteestaan lapsi eikä se tunnu tajuavan että jos minä aikoisin mahdollisesti saada 2 lasta niin ois korkea aika toimia. No mulle kävis jos nyt edes yhden saisin mutta lapsettomaksi en halua jäädä vain siksi että mies jahkailee ja odottelee ns "oikeaa hetkeä" mitä ei taida lasten teossa edes olla, mitä nyt kavereita kuuntelee vaan niitä tulee sitten jos ja kun on tullakseen.

En tiedä mitä pitäisi tehdä mutta olen jo miettinyt että vaikka saisin lapsen ensin ja mentäisiin vasta sen jälkeen joskus naimisiin niin sekin kävisi koska alan pelkäämään että jos vuodet kuluu niin mahdollisuuteni tulla raskaaksi pienenee mutta naimisiin voi mennä milloin tahansa :) Sittenkun saisi vielä miehen suostuteltua lapsen tekoon mikä tuntuu olevan toiveajattelua. Pillereitä syön ja olen syönyt jo 13 vuotta. Siitäkin oon maininnut että voisin ehkäpä lopettaa ne ja voidaan sitten käyttää jotain muuta siihen asti kunnes halutaan yrittää lasta. No siihenkään ei tullut mitään kommenttia kun hänhän on tehnyt selväksi jo aiemmin ettei kortsua ala käyttämään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli ehkä hiukan toisinpäin ukko kyseli et millon mennään naimisiin ja mie vaan katotaa ku saadaan koulu loppuun tai sitten kun kosit.. Mie tiesin ettei toinen tiedä yhtään miten kosis.. Kihloissa ollaan oltu kaheksan vuotta, mutta ei mua ole koskaan kosittu.. No nyt sitten tänä keväänä ukon kans huomattiin että ensi vuonna tulee 10 vuotta kihloissa.. niin sit vihdoin päätettiin hääpäivä 25.8.2012 jolloin ollaan oltu kihloissa 10 vuotta ja 1 päivä.. Olis ollu kiva kyllä et olis tullu tasa vuosiluku, mut 24 päivä oli perjantai joka ei meille tullu kysymykseen.. Koitin kyllä ehdottaa vasta vuotta 2013 jolloin 24 päivä olis ollu lauantai, mutta tuli tiukka vastaus et ens vuonna ja piste.. :girl_smile:

Anteeksi Ot kysymys mutta miten voi olla kihloissa jos kosintaa ei ole tapahtunut? :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

olen sitä mieltä että lapsia vasta kun ollaan jo naimisissa ja mies samoilla linjoilla ja samoin että kun mennään kihloihin niin silloin päätetään myös mennä naimisiin, mutta silti on jotenkin kauheen vaikeaa puhua kihlautumisesta. Ollaan yli 32 molemmat ja itselläni on alkanut tulla vauvakuumetta.

Mulla samanlaisia mietteitä, olen tosin vasta 25-vuotias, mutta mies kohta 33 ja ollaan oltu yhdessä toista vuotta. Ei halua puhua yhteen muuttamisesta, vaikka käytännössä oon jo puoli vuotta sitten muuttanut kaikki päivittäiset/viikottaiset tavarani ja vaatteeni sen luokse ja nukutaan joka yö samassa sängyssä.

Mies ei suostu puhumaan yhteisestä tulevaisuudesta mitään. Yleisellä tasolla vaan tulee kommenttia, että lasten tekoon kannattaisi ruveta vasta sitten, kun on naimisissa. Mulla kaverit menee nyt pikku hiljaa naimisiin ja miettii lasten hankkimista. Mulla mielessä pyörii, millä aikataululla mies oikein on valmis etenemään meidän suhteessa. En halua painostaa vihjailemalla muuttamisesta, kihloista tai mistään muustakaan, mutta nyt jo pelottaa, että olen itse kolmekumppisenä samassa tilanteessa kuin sinä Mimmu nyt. Lähipiirissä on myös monia esimerkkejä siitä, ettei lapsia tule ihan tilaamalla. Siksi epätietoisena odottaminen on kurjaa, jatkuessaan varmaan jo piinaavaa. Voimia!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ma en ymmarra sita, etta kositaan muttei suostuta paattamaan mitaan naimisiinmenopaivaa. Tuntuu silta, etta joiltain (miehilta) on mennyt vahan ohi, etta mita se kihlautuminen tarkottaa...? Minua mies kosi oma-aloitteisesti ja yllatyksena. Kysyin sitten n. tunnin- parin kuluttua kosinnasta, etta milloin mennaan naimisiin. Mies vastasi vahan ymparipyoreasti, etta "en tieda, muutaman vuoden paasta..". Mina sitten sanoin: "okei, eli 2013 kesalla. Haluathan sakin kesahaat?". Mies: "joo.". Sitten viikon sisalla paatettiin paiva. Kylla ma vahan ohjailin miesta paattamaan asiasta heti samantien. Ma vaan oon sita mielta, etta kun han kerran niilla sanoilla kysyi, etta menetko kanssani naimisiin, niin siitahan siina on kyse. Miehet kylla yleensa tarttee jonkinlaista patistelua naissa asioissa, kylla se yleensa naisen harteille jaa se haiden suunnittelu muutenkin. Ei aina, mutta yleensa. Enka sano tata millaan pahalla, mutta miehet ei vaan ymmarra miten ajoissa pitaa olla liikkeella. Mutta tosiaan jos mies kieltaytyy edes keskustelemasta naimisiinmenopaivasta kosinnan jalkeen, niin ehka pitais sillon kysya, etta miksi sitten kosit/ miksi menimme kihloihin? :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä kuin Roslin.. eikös se kihlautuminen nimenomaan tarkoita sitä että on päätetty mennä naimisiin? eli kihlaus on se yhteinen sopimus asiasta? näin olen itse asian ymmärtänyt :) meillä hääpäivä päätettiin samana iltana kun kosinta oli tapahtunut :)

Ja tosiaan, miehet ei vaan ymmärrä miten ajoissa hääjärjestelyiden kanssa on oltava.. :gpari:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikähän miehiä oikeasti vaivaa? Vai oonko mä vaan lukenu liikaa romaaneja, niissähän jäyhät suomalaiset miehetkin polvistuu tai ainakin ottaa morsiantaan kädestä kiinni, kun esittävät SEN kysymyksen...Yhdessä on oltu 10v, kosintaa olen odotellut vihjausten kera jo useamman vuoden, kun seurustelun alussa "sovittiin", että naimisiin mennään ja perhe perustetaan. Ensin häiden/perheen esteenä olivat (miehen mielestä) opiskelut, nyt tiukka taloudellinen tilanne raksaprojektin takia. Oikeastaan olen tosi onnellinen jo yhteisestä tontin hankinnasta ja talon rakentamisesta, kyllähän se jo kertoo, että minun kanssa mies haluaa elämänsä viettää, yhdessä, saman katon alla.

Periaatteisiini kuuluu, että avioparina alamme perhettä perustamaan. Mies tuntuu pelkäävän kaikkia pieniäkin muutoksia elämässä/askelia eteenpäin. Ei hänellä ole kiirettä lapsiakaan hankkimaan, ikää kuitenkin tulee molemmille koko ajan, sitä kun ei pysty estämään. Usean kuukauden patistelujen jälkeen olemme kihloissa, häävuosi on epämääräisesti sovittu parin-kolmen vuoden päähän. Minä olen aika perinteinen ihminen, jonka tärkeimpiä tavoitteita elämässä ovat onnellinen läpi eliniän kestävä parisuhde, perhe ja omakotitalo maalla. Olis vain kiva, jos mieskin näistä asioista innostuisi oma-aloitteisesti. Painostaminen tuntuu pahalta, en halua häntä pakottaa. Joskus vain tuntuu, että mikään ei koskaan etene mihinkään, jos ei itse ota ohjia käsiinsä.

Näitä kirjoituksia kun lukee, niin tuntuu että miehet ei ymmärrä elämän lyhyyttä. Ollaan nuoria aikuisia -kohta huomaat nähneesi jo parhaat päiväsi. Miksi elämää ei voi elää täysillä silloin, kun se on tässä???

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näitä kirjoituksia kun lukee, niin tuntuu että miehet ei ymmärrä elämän lyhyyttä. Ollaan nuoria aikuisia -kohta huomaat nähneesi jo parhaat päiväsi. Miksi elämää ei voi elää täysillä silloin, kun se on tässä???

Tätä voisin käyttää lähtökohtana. En voi täysin puhua miesten puolesta (koska en sellainen ole), mutta mies voisi samalla tavalla ihmetellä naisten kiirettä juosta alttarille. Mikä kiire naisilla on juosta elämä "loppuun" ennen aikojaan? Elämistä sekin on, että nauttii elämän rauhallisuudesta keskittyen siihen hetkeen ja elämäntilanteeseen mikä milloinkin on.

Monella naisella kuulostaisi olevan se ongelma, ettei ikinä olla tyytyväisiä nykyhetkeen - aina odotellaan ja haaveillaan paremmasta tulevaisuudesta, eikä nähdä/ymmärretä/hoksata keskittyä siihen miten hyvää tai arvokasta elämää sillä hetkellä elää.

Tosin itse en täysin allekirjoita sitä että "elämän lyhyyden" ymmärtäminen olisi sukupuolisidonnaista, ennemminkin se on luonteeseen sidottua. Siltikin miehet tekevät fiksusti siinä, ettei heillä ole kiire mennä naimisiin liian aikaisin, tai siis liian nuorena. Sitäkin ihmettelen, miksi naisen kalloon on iskostettu se ajattelutapa, että naimisiin saa mennä vain nuorena? Ja miksi sileän ihon päivät olisivat elämän parhaat?

Pointtini on suurin piirtein se, että liiallinen elämän ja asioiden romantisointi voi sumentaa kykyä elää onnellisesti. Elämä todennäköisesti on hyvää ennen ja jälkeen avioitumisenkin; siispä mikä vika elämässä on ennen avioliittoa ja mikä kiire naimisiin?

Monikaan mies ei tule ikinä hössöttämään häistä tai lapsista, eikä heiltä silloin kannata sellaista odottaa tai vaatia. Jos tällainen mies ei miellytä, niin ongelma ei ratkea sillä että mies puolipakotetaan alttarille tai isäksi - nämä ovat asioita, joista mielestäni täytyy pystyä keskustelemaan ja päättämään niin, että molemmat ovat aidosti tyytyväisiä päätökseen. On olemassa miehiä, jotka ovat halukkaita tällaisiinkin keskusteluihin (kyse ei siis ole siitä, etteikö yksikään mies suostuisi puhumaan asiasta: vika löytyy vain joistain yksilöistä ;)).

Moni mies ihan niinkuin nainenkin kypsyy avioliitto- ja lapsiajatuksille vasta oikean kumppanin ja tietyn iän/kypsymisen kohdalla. On siis olemassa vaihtoehto, ettei mies ole vielä samassa pisteessä, mutta jos miehen kypsymistä jää odottelemaan eikä sitä koskaan tulekaan, niin.. Mutta tässä kohtaa nainen yleensä muistaa sen hetken, kun mies on joskus maininnut haluavansa perheen, naimisiin, jne. Miehen on helppo luvata (miksei naisenkin, ei siis sukupuoliriippuvaista taaskaan) jotain sellaista, mikä ei ole juuri silloin lukkoon lyötyä, mutta mikä rauhoittaa naisen mielen ainakin hetkeksi. Se ettei mies halua puhua asiasta tai lyödä päivämäärää lukkoon kertoo siitä ettei hän ole valmis tai asia pelottaa häntä jollain tavalla. Jo taannoinen lupaus asiasta kertoo sen että kyllä, hän (todennäköisesti) JOSKUS haluaa niitä asioita. Mielestäni oikea kysymys ei asian selvittämiseksi ole muotoa MILLOIN, vaan missä vaiheessa hän HALUAA kyseisiä asioita. Jokainen varmaan ymmärtää, että lukkoonlyöty deadline ei auta löytämään halua johonkin asiaan. Asiaa siis kannattaa ajatella toisinkin päin: jos itse et haluaisi vielä mennä naimisiin, mutta kumppani siitä vähän väliä hössöttää, niin halu avioliittoon ei varmastikaan kasva. Painotan taas, että näistä asioista olisi hyvä pystyä keskustelemaan, ja jos ei pysty ja se painaa mieltä, niin näkisin vain yhden vaihtoehdon kuinka toimia..

Kumppani voi olla vaikka kuinka täydellinen ja ihana, mutta joskus tulevaisuuden toiveet ja elämäntilanteet eivät heti loksahda kohdalleen. Jos kommunikointi onnistuu, niin uskoisin näidenkin asioiden olevan selvitettävissä. Se kuitenkaan ei voi tuoda mitään pitkäkestoisempaa hyvää, että pari ei oikeasti tiedä mitä toinen haluaa ja missä aikataulussa, vaan esimerkiksi toinen joutuu alistettuun ja hyväksikäytön kaltaiseen asemaan.

Tarkoituksenani ei ole olla henkilökohtainen tai loukkaava ketään kohtaan, lähinnä haluan antaa ajattelun aihetta. Ehkä suotte hetken aikaa kriittiselle ajattelulle itseänne ja parisuhdettannekin kohtaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Ihan hyvia pointteja sinansa.Yksi tekija monien naisten kohdalla on varmaan se, etta kun lahestyy kolmeakymppia tai yli, biologisen kellon tikitys on jo melko kova. Aina ei voi vain sanoa, etta sitten joskus, jos ollaan oltu jo vaikka vuosikymmen yhdessa. Jossain vaiheessa niita suunnitelmia ja paatoksia pitaa tehda tulevaisuuttakin ajatellen. Mutta tilanteet ovat yksilollisia pariskunnasta riippuen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0