Berenike

Miksi nainen ei saa kosia?

76 viestiä aiheessa

Näitä kihlausketjuja kun lukee, törmää koko ajan ajatukseen, että kosinta on yksin miehen asia ja naisen ei tulisi koskaan milloinkaan joutua kosimaan. Tämän lisäksi nainen ei myöskään saisi mitenkään puhua/yllyttää/odottaa ja toivoa ääneen kosintaa, enintään saa heittää varsin naamioituja vihjauksia joita mies ei todennäköisesti edes tajua. Miksi ihmeessä näin? Miten kosinnan arvo tippuu, jos nainen kosii - tai nainen selkeästi kertoo, että haluaa jo kihloihin ja naimisiin?

Toisessa ketjussa joku ihmettelikin, että yhteenmuutosta puhutaan ja sovitaan yhdessä, tulevaisuudensuunnitelmista sovitaan yhdessä (esim. mihin kaupunkiin lähdetään opiskelemaan/töihin), perheenperustamisestakin olisi hyvä puhua yhdessä. MUTTA. Kihloihin ja naimisiin - aiheesta jostain syystä ei saisi mistään syystä juurikaan puhua etukäteen eikä varsinkaan yhteisesti sopia. Toistan hämmästykseni: miksi ihmeessä näin?

Ja miksi kaikki ne kosintapaineet kasataan miehelle? Helppohan se on naisen odotella ruusu-unelmissaan, että mies osaa lukea ajatukset ja kosia juuri oikein. Naisen ei tarvitse itse ottaa mitään riskejä, ei pelätä torjutuksi tai nolatuksi tulemista, ei jännittää ja panikoida sitä suuren kysymyksen esittämistä, ei nähdä vaivaa, kuluttaa rahaa, kerätä "paras kosintatapa"-listaa elokuvista jne jne... huh. Reiluako?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mun ystävätär kosi miestään lukion jälkeen ja menivät naimisiin. Liitosta syntyi yksi lapsi. Ero tuli about 3v jälkeen. Nainen kosi ja nainen myös päätti erota. Tällainen ote elävästä elämästä...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
^ Nainen kosii = ero tulee?

Toivottavasti ei, minä nimittäin kosin :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Joo.. ehkä se ei ihan yks-yhteen mene, että jos nainen kosii = ero tulee..? Toivottavasti ei. :girl_sad:

Itse olisin saattanut kosia mutta mies ehti ensin. Tosin minä olisin vielä odottanutkin. Katsonut ja tuumaillut että uskallanko vaiko en. Asiat menivät näin ja olen erittäin tyytyväinen, samoin mieheni :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla on sellainen kutina, että meillä ei kumpikaan kosinut. Pyöriteltiin ajatusta ja palloteltiin kysymyksiä, kuitattiin ne hassutteluna ja jossain vaiheessa muutettiin status Facebookkiin... Elämän kevät, miten IhQua ja romanttista ja ennenkaikkea selvää. :blush:

Mutta. En ehkä olisi huonoitsetuntoisuuttani osannut/kehdannut kosia miestä. Siksi jos kosinta olisi ollut, sen olisi pitänyt tapahtua miehen puolelta. Mies tosin inhoaa kaikkia tunkkaisia perinteitä ja rooleja, esim. just sitä että miehen olisi pakko kosia. Nyt me ikäänkuin keploteltiin itsemme kosinnan ohi. e040.gif

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä toivoin että mies ehtii kosia, mutta jos kovin kauan olisi vielä mennyt niin olisin itse kosinut. Musta on ihan sama kumpi kosii.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä kumpi tahansa voi kosia. Olen niillä linjoilla, että se kosikoon, joka on ollut asiasta enemmän epävarma. Näin siis siksi, että sitten kosintapäätös on ainakin tarkkaan harkittu. Jos tietää toisen olevan epävarma, niin minusta ei ole viisasta eikä mukavaa painostaa ja vihjailla, koska silloin toinen voi painostuksen alla tehdä ratkaisun, johon ei muuten päätyisi. Naimisiinmenosta voi kyllä keskustella muuten.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mää kosin ja sain rukkaset, koska se on kuulemma miehen homma. Mies ei ottanu koko kosintaa tosissaan katto vaan hölmönä ja totes, että no ehkä sitten aikanaan. Tätä aikanaan saikkausta on kestäny nyt jo muutaman vuoden.

Edellisen karkauspäivän kohalla mietin uudestaan, että jospa yrittäisin uudestaan. Mutta luovuin ajatuksesta, kun en halunnut kieltävää vastausta toistamiseen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Alkuperäiseen kysymykseen vastauksena, että samasta syystä kuin miksi nainen ottaa miehen sukunimen.. Perinne ja tavat. Perinne tietysti pohjautuu siihen, että ennenvanhaan avioliitossa nainen siirtyi isän omaisuudesta aviomiehen omaisuudeksi, omaa arvoa tai päätäntävaltaa ei naisella ollut. Eli tästä asetelmasta on lähtöisin tuo perinne, että aloitteen on tultava mieheltä.

Nykymaailmassa tuo mielestäni on ihan naurettavaa, vaikka ilmeisen monien mielestä ihan luonnollista edelleen :huh:

Kai tässä kosintahommassa yritetään pitää naisia siellä "aisoissa" mihin he (joidenkin mielestä) kuuluvat, eli kun päätösvalta kosimisesta on miehellä, ei nainen oikein voi kun yrittää miellyttää ja olla kiltisti hiljaa...

Ehkä huomaa että provosoiduin ketjun otsikosta, mutta minkäs feministi karvoilleen voi :D Kosikaa hyvät naiset jos haluatte!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^ Musta toi perinteeseen vetoaminen tuntuu tosi hassulta, kun sukututkimusta tehdessä törmäsin siihen, että useammassa polvessa esivanhempani sukunimi siirtyi naisen mukana ja mies otti sen avioliiton myötä tullessaan taloon vävyksi. Eli ei se kauhean pitkä perinne ainakaan ole. Mutta toisaalta ei ole kirkkovihkiminenkään tai valkoinen hääpuku. Muutaman sukupolven perinteitä vasta ;). Mutta tämä oli OT kihlausaiheeseen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voihan sitä pyöritellä ja spekuloida miksi kukin on sitä mieltä mitä on. Eiköhän se ole nykyään ihan sama kumpi sen kysymyksen heittää.

Mun oma mielipide on se että minähän en kosi! :D

Haluan juuri niin kuin ketjun aloittaja sen sanoi: niitä ruusuisia unelmia ja pilvilinnoja ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miksi tämä muuten on muka tasa-arvokysymys? 0_o

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä minä tein aloitteen puoleksi vitsinä karkauspäivän jälkeen heittäen siitä että hitsi kö unohtui sillon karkauspäivänä kosia. Että mitäpä tuota oisit vastannut jos oisin niin tehnyt. Mies sanoi, että kankaat ois jääny kauppaan, mutta että eihän sen näin päin pitäisi mennä. Jatkoin edelleen puoleksi vitsillä, että helpostihan tuon asian korjaat. Niinpä mies köpsähti lattialle polvelleen ja kysyi, että meenkö hänen kanssaan isona naimisiin. Alkoholilla oli osuutta asiaan ja asialla todistajia, mutta näistä seikoista huolimatta annoin vielä peräytymismahdollisuuden seuraavana päivänä. Mahdollisuutta ei haluttu käyttää ja vaikka tilanne alunperin lähti puolivitsistä, olin kyllä ihan tosissani sitten vastatessani kysymykseen. Ja omituisen tunnemyrskyn vallassa. Mutta hyvä näin :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä kävi niin, että minä kosin miestäni vappupäivän aamuna (klo 5.00). Olin ihan oikeesti polvillani sängyssä ja mieheni lepäili siinä vieressä. No mieheni suostui ja kihlapäiväksi laitettiin tuo kyseinen päivämäärä. Tuolloin päätin, että naimisiin mennään sitten kun mies sitä ehdottaa. No kosinnastani meni noin 3 vuotta ja rupesin hieman vihjailemaan häistä. Odotin kuitenkin, että mies ehdottaa ajankohtaa.

No keskusteluissamme kävi pieni väärin käsitys, jonka seurauksena mieheni totesi, ettei meillä millään ole varaa lähteä matkalle (jota suunnittelimme yhdessä ystäviemme kanssa), säästää omaa taloa varten ja kustantaa häitä. :girl_haha: Hetken kesti tajuta mitä mies oli äsken sanonu. Itse luulin, ettei mieheni viellä halua (tai jotain vastaavaa) ja mieheni luuli, että olin jotenkin jo päättänyt ajankohdan (en siis ollut, olin vain ehdottanut ensi kesää). No nyt järjestämme häitämme jotka vietetään ensi kesänä :-X:girl_sigh:

Minusta siinä ei ole mitään pahaa jos nainen kosii miestä. Itsellenikin tuo kosinta ajatus tuli ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Taisimme molemmat yllättyä ja hämmästyä. Kuitenkin varmistin viellä seuraavana päivänä, että mitä mieltä mieheni kihloihin menosta oli. Ja hän oli edelleen samaa mieltä. Kaikki arvasi, että minä olin kosinnut. :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En osaa sanoa muiden puolesta, mutta itse vain olen aina elätellyt niitä "ruusunpunaisia romanttisia unelmiani", joissa mies kosii minua. Itse en siis lähtisi kosimaan. MUTTA, ja tämä on iso mutta, mielestäni myös nainen voi kosia aivan yhtä hyvin. Jos se tuntuu naisesta oikealta ja mukavalta, niin mikä siinä :).

Olen myös siitä samaa mieltä, että on hyvinkin outoa, että kaikesta muusta saa puhua mutta ei naimisiinmenosta/kihlauksesta. Eli että naimisinmenoajatuksen vain pitäisi jotenkin syntyä molempien mielissä pikku hiljaa, ja sitten vaan joku päivä kositaan ihan puun takaa. Kyllä mielestäni naimisiinmeno on ihan yhtä iso asia kuin mikä tahansa muu askel elämässä, jos ei se kaikista isoin, joten kyllä siitä on pystyttävä puhumaan ja sitä suunnittelemaan jo etukäteen. Me puhuimme kihlattuni kanssa yhteisestä tulevaisuudesta ja naimisiinmenon mahdollisuudesta jo aikoja sitten kun emme vielä olleet kihloissa, eikä se ole tehnyt meistä yhtään vähemmän onnellisia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Miksi tämä muuten on muka tasa-arvokysymys? 0_o

No vaikka esim. siksi, että ei ole reilua vaatia toiselta (=naiselta) vaikenemista omista toiveistaan ja passiivista odottamista, ja vastaavasti toiselta (= mieheltä) niitä ääneen lausumattomien ajatusten lukemista ja ruusuisten unelmien toteuttamista juuri oikealla tavalla, jota ei voi edes tietää kun sitä ei kerrota. Ei ole reilua kummallekaan. Tasa-arvoista ei taida oikein olla se, että on eri oikeudet ja velvollisuudet sukupuolen perusteella.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Miksi tämä muuten on muka tasa-arvokysymys? 0_o

No vaikka esim. siksi, että ei ole reilua vaatia toiselta (=naiselta) vaikenemista omista toiveistaan ja passiivista odottamista, ja vastaavasti toiselta (= mieheltä) niitä ääneen lausumattomien ajatusten lukemista ja ruusuisten unelmien toteuttamista juuri oikealla tavalla, jota ei voi edes tietää kun sitä ei kerrota. Ei ole reilua kummallekaan. Tasa-arvoista ei taida oikein olla se, että on eri oikeudet ja velvollisuudet sukupuolen perusteella.

Tästä voitaisiin varmasti kehittää kunnon väittely, sillä eri kantoja ja näkemyksiä asiasta on yhtä monta kun ihmisiäkin ;)

Minulle on enemmän kuin ok jos nainen haluaa kosia miestä tai mies haluaa kosia naista, enkä näe siinä mitään epäreilua kumpaankaan suuntaan.

Minä en ainakaan odota mieheltäni mitään tiettyä ennaltamäärättyä lausetta tai tekoa, vaan yksinkertaisesti kosintaa ja jotain romanttista elettä (kosinta sinänsä on oikeastaan jo hirmuisen romanttista yksinäänkin).

Jotkut ehkä odottaa jotain tiettyä, tai sitten ei, en voi tietää.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Miksi tämä muuten on muka tasa-arvokysymys? 0_o

No vaikka esim. siksi, että ei ole reilua vaatia toiselta (=naiselta) vaikenemista omista toiveistaan ja passiivista odottamista, ja vastaavasti toiselta (= mieheltä) niitä ääneen lausumattomien ajatusten lukemista ja ruusuisten unelmien toteuttamista juuri oikealla tavalla, jota ei voi edes tietää kun sitä ei kerrota. Ei ole reilua kummallekaan. Tasa-arvoista ei taida oikein olla se, että on eri oikeudet ja velvollisuudet sukupuolen perusteella.

Tästä voitaisiin varmasti kehittää kunnon väittely, sillä eri kantoja ja näkemyksiä asiasta on yhtä monta kun ihmisiäkin ;)

Minulle on enemmän kuin ok jos nainen haluaa kosia miestä tai mies haluaa kosia naista, enkä näe siinä mitään epäreilua kumpaankaan suuntaan.

No enhän sanonutkaan, että olisi epäreilua se, jos jompikumpi haluaa kosia! Kunhan hyväksyy sen, että toinen saattaa ehtiä ensin. Epäreilua on asenne, jonka mukaan kosinta vain miehen suorittamana on oikein eli että nainen ei saisi kosia (ja siihen usein liittyen: että miehen pitäisi vastaavasti ymmärtää suorittaa kosinta oikealla tavalla).

Tuohon jälkimmäiseen sen verran, että kumppanit eivät useinkaan edes tiedä toisen odotuksista ja ikäviä yllätyksiä tulee sitten, kun toinen rohkaistuu sen maagisen kysymyksen esittämään. Esimerkiksi, jos nainen rohkaisee mielensä ja kosii, saakin rukkaset siksi, että on naisena rohjennut tehdä moisen aloitteen. Tai jos mies kosii mutta tekeekin sen väärin. Tämä on se epäreilu kohta.

Muokattu: , käyttäjä: Ella

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Esimerkiksi, jos nainen rohkaisee mielensä ja kosii, saakin rukkaset siksi, että on naisena rohjennut tehdä moisen aloitteen. Tai jos mies kosii mutta tekeekin sen väärin. Tämä on se epäreilu kohta.

No tästä olen kyllä samaa mieltä. Taisin käsittää aluksi väärin mitä tarkoitit :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Mun mielestä kumpi tahansa voi kosia. Olen niillä linjoilla, että se kosikoon, joka on ollut asiasta enemmän epävarma. Näin siis siksi, että sitten kosintapäätös on ainakin tarkkaan harkittu. Jos tietää toisen olevan epävarma, niin minusta ei ole viisasta eikä mukavaa painostaa ja vihjailla, koska silloin toinen voi painostuksen alla tehdä ratkaisun, johon ei muuten päätyisi. Naimisiinmenosta voi kyllä keskustella muuten.
Tässä myös mun mielipide asiaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta on vanhanaikaista ajatella siten, että vain mies saisi kosia tai että naisen pitäisi olla mahdollisimman "vaikeasti tavoitettava". Sillätavalla voi aiheuttaa itselleen sen että päätyy yksiiin pelimiesten kanssa sillä hehän ovat juuri niitä jotka jaksavat naisille leperellä. Minusta avioliitosta on hyvä keskustella ja sopia yhdessä. Sillä miten kosinta tapahtuu ei mielestäni ole mitään väliä. Jos molemmat haluavat naimisiin ja toivovat avioliittoa niin kosinnan voi oikeastaan ajatella olevan yhteinen asia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Niin, tämä on mielenkiintoinen kysymys. Itselleni ei tulisi mieleenikään kosia itse. Miksei? Koska suoraan sanoen en halua miestä joka ei itsestään saa sen vertaa irti että pyytää minua vaimokseen. Avioliitto ei ole minulle vain nimi paperissa ja hyvät bileet, se on elämän mittainen sitoumus, meidän perheen alku, meidän kahden juttu. Miehen tulee omasta aloitteesta haluta sitä, minä kyllä tiedän haluanko vai enkö. Mummuni aina sanoi että elä ota miestä joka ei rakasta sinua enemmän kuin mitä sinä rakastat häntä. Mitä hän tällä tarkoitti oli että naiselle perhe-elämään ja parisuhteeseen sitoutuminen tulee usein (huom. usein) helpommin kuin miehelle. Miehen tulee todella haluta naimisiin juuri sinun kanssasi. Ja sellaisen miehen kanssa ei kosintaa tarvitse vuosikymmentä odottaa.

No, minä olen vanhanaikainen. Ja myöskin ei-suomalaisen kulttuurin kasvatti (anteeksi jos on huonoa suomea tämä teksti). Täälläpäin miehet kosivat aivan ihanilla tavoilla, eikä täällä puhuta ollenkaan että "hyi romantiikkaa ja ruusuja, alasti sohvalla saunan jälkeen töksäytetty 'pitäiskö kirkko varata' oli niin meidän näköinen 'kosinta' että". Sellainen on aika suomalaista... Mutta minulle henkilökohtaisesti ei sovi :).

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
"hyi romantiikkaa ja ruusuja, alasti sohvalla saunan jälkeen töksäytetty 'pitäiskö kirkko varata' oli niin meidän näköinen 'kosinta' että".

:girl_haha: Uuh, mikä kauhukuva!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Niin, tämä on mielenkiintoinen kysymys. Itselleni ei tulisi mieleenikään kosia itse. Miksei? Koska suoraan sanoen en halua miestä joka ei itsestään saa sen vertaa irti että pyytää minua vaimokseen. Avioliitto ei ole minulle vain nimi paperissa ja hyvät bileet, se on elämän mittainen sitoumus, meidän perheen alku, meidän kahden juttu. Miehen tulee omasta aloitteesta haluta sitä, minä kyllä tiedän haluanko vai enkö. Mummuni aina sanoi että elä ota miestä joka ei rakasta sinua enemmän kuin mitä sinä rakastat häntä. Mitä hän tällä tarkoitti oli että naiselle perhe-elämään ja parisuhteeseen sitoutuminen tulee usein (huom. usein) helpommin kuin miehelle. Miehen tulee todella haluta naimisiin juuri sinun kanssasi. Ja sellaisen miehen kanssa ei kosintaa tarvitse vuosikymmentä odottaa.

Tämä oli hyvin sanottu :) Minäkin jäin tämän ketjun luettuani miettimään miksi en halua itse kosia ja ajatukseni lähti samoille jäljille kuin mummullasi.

Myöskin syynä on se että en halua miestä joka antaa minun tehdä kaikki päätökset niin suurissa kuin pienissäkin asioissa ja vain myötäilee minua. Suuri pelkoni on että jos vuosikaudet tehdään kaikki asiat niin kun minä haluan, niin lopulta mies on tilanteessa jossa ei enää tiedä kuka on ja häneltä on moni asia jäänyt tekemättä vain toteuttaessaan minun tahtoani. Olen erittäin voimakastahtoinen ja määrätietoinen elämässäni, ja monessa asiassa saan tahtoni läpi. Huono puoli minussa on se että "jyrään" kiltin mieheni jos en välillä pysähdy miettimään sitäkin että mitä hän haluaa.

Kosinta on niin iso päätös ja koko loppuelämää koskeva lupaus, että haluan siinä asiassa vaieta ja antaa toisen ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Itse haluan mieheni kosivan ja hänkin tietää sen, mutta lopullisen päätöksen haluan miehen tekevän itse. Hän saa ottaa sen askeleen sitten kun tuntuu sopivalta, tai jättää ottamatta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään