Berenike

Miksi nainen ei saa kosia?

76 viestiä aiheessa

Niin, tämä on mielenkiintoinen kysymys. Itselleni ei tulisi mieleenikään kosia itse. Miksei? Koska suoraan sanoen en halua miestä joka ei itsestään saa sen vertaa irti että pyytää minua vaimokseen. Avioliitto ei ole minulle vain nimi paperissa ja hyvät bileet, se on elämän mittainen sitoumus, meidän perheen alku, meidän kahden juttu. Miehen tulee omasta aloitteesta haluta sitä, minä kyllä tiedän haluanko vai enkö.

Parisuhde voi olla elämänmittainen realismiin perustuva sitoumus riippumatta siitä kumpi kosii, joten en oikein ymmärrä näitä perusrteluja sille miksi vain miehen pitäisi kosia. Parisuhde on aina osapuoltensa näköinen ja elämä opettaa yleensäkin tekemään suuret ratkaisut yhdessä. Itselleni ei tulisi mieleenkään mennä kihloihin jos asiasta ja avioliitosta ei oltaisi keskusteltu etukäteen. Avioliitto on todellakin isompi asia kuin pelkkä romanttinen kosinta. Itselläni on ehkä niin hyvä itsetunto että kestän sen ajatuksen, että miehen ei tarvitse edessäni madella vaan toimimme kuten aikuiset järkevät ihmiset molempien parhaaksi. Pidän itseäni muutenkin järki-ihmisenä ja perustan elämäni mielummin realiteeteille kuin prinsessa-saduille. Aivan samaa tuo minunkin kohdallani tarkoittaa: elämänmittaista sitoumusta, perheen alkua, meidän kahden juttua...niistä asioista ollaan keskusteltu, ne ovat niitä asioita joita molemmat haluavat ja siksi olemme menossa naimisiin ja siksi siitä on yhdessä päätetty.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Öh, miksi miehen suorittama yllätyskosinta olisi matelemista? Totta kai avioliitosta puhutaan etukäteen, ja etenkin odotuksista. Mitä minä haluan ja odotan? Mitä sinä haluat ja odotat? Ja sitten kun on se fiilis että nyt on muuten just eikä melkein kaikki kohdallaan... No, eiku naimisiin :)! Aikuisesti, järkevästi, yhdessä - silti romanttisesti. Minä vain yritin sanoa, että mielestäni tuollainen yhteinen sopimus on jotenkin vain niiiiiiiiiin tylsä (huom. siis omalle kohdalleni), varsinkin jos tyyliin hääpuku on jo roikkunut kaapissa vuoden päivät "kosintaa odottamassa". Elämä on jo valmiiksi tarpeeksi tylsää, kosinta saa ehdottomasti rikkoa arjen harmautta (taas, minun kohdallani). En puhu mistään hunajaisista puheista tai viulunsoittajista, kosinnan ei tarvitse maksaa ja se saa olla persoonallinen. Esimerkiksi ystäväni juuri kosi tyttöystäväänsä herättämällä tämän aikaisin aamulla, ajamalla vuoren rinteelle (tytön silmät sidottuina) auringon juuri noustessa - ja ensimmäinen asia jonka tyttö näki kun hän avasi silmänsä oli rakas poikaystävä polvistuneena oranssin taivaan ja upean näkymän edessä, piknikhuopa, kahvitermari ja aamupala croissantit odottamassa ;). Ei teennäisyyttä, ei rahanmenoa, ei epärealistisia prinsessahaaveita - mutta ei myöskään tylsää.

Ihmiset on ja saa olla erilaisia. Minä vain yritin vastata kysymykseen miksi nainen ei saa kosia. Saa toki, mutta tämä nainen ei halua edellisessä viestissä selitetyistä syistä, eikä siis tule koskaan kosimaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Öh, miksi miehen suorittama yllätyskosinta olisi matelemista?

Ihmiset on ja saa olla erilaisia. Minä vain yritin vastata kysymykseen miksi nainen ei saa kosia. Saa toki, mutta tämä nainen ei halua edellisessä viestissä selitetyistä syistä, eikä siis tule koskaan kosimaan.

Tuo mateleminen tuli mieleeni tuosta aikaisemmasta kommentistasi, että "Mummuni aina sanoi että elä ota miestä joka ei rakasta sinua enemmän kuin mitä sinä rakastat häntä. " Siitä tuli vähän sellainen outo fiilis. Kai se on tarkoitus että molemmat rakastavat yhtäpaljon :)? Myönnän kyllä toki että naiselle on epäedullista olla miehen kanssa joka rakastaa tätä vähemmän kuten kelle tahansa on epäedullista olla parisuhteessa jossa toinen rakastaa vähemmän.

Sain tuosta sun aikaisemmasta viestistä vähän erilaisen kuvan vaan :) siis sellaisen, että jos nainen kosii niin silloin suhteesta puuttuisi nuo tekijät joista puhuit kuten sitoumus jne. Onhan se ihanaa jos tulee kosituksi erittäin romanttisella tavalla ja meidänkin tapauksessa mies kuitenkin kosi omalla tavallaan sen jälkeen kun avioliitosta oli useaan otteeseen keskusteltu, mutta olisin voinut itsekkin varsinaisen kosinnan tehdä varsinkin kun olimme jo aikaisemmin tunnustaneet toisilemme, että molemmat tuntevat toisen olevan sen oikean jonka kanssa haluaa elää loppuelämänsä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Näitä kihlausketjuja kun lukee, törmää koko ajan ajatukseen, että kosinta on yksin miehen asia ja naisen ei tulisi koskaan milloinkaan joutua kosimaan. Tämän lisäksi nainen ei myöskään saisi mitenkään puhua/yllyttää/odottaa ja toivoa ääneen kosintaa, enintään saa heittää varsin naamioituja vihjauksia joita mies ei todennäköisesti edes tajua. Miksi ihmeessä näin? Miten kosinnan arvo tippuu, jos nainen kosii - tai nainen selkeästi kertoo, että haluaa jo kihloihin ja naimisiin?
(boldaus Yotuel)

Jos mä vastaan siten kuin ensimmäinen mielleyhtymäni on, niin saan varmaan vihat niskoilleni. Mutta menkööt. Mun mielessäni nainen joka "joutuu kosimaan" (kuten ketjun aloittajakin asian paljastavasti muotoili) assosioituu jollakin oudolla tavalla vanhapiikuuteen; pelkoon siitä, että nainen ei pääsisi avioliittoon vaikka haluaisikin. Että nainen kosii välttääkseen tämän surkean kohtalon ( ;)), siinä on jotakin säälittävää.

Tästä varmaan moni itse kosinut vetää herneen nenään, mutta jos kerran kysytään ihmisten arvostuksia ja mielikuvia, niin nehän ovat vähän henkimaailman asioita eikä niihin järkiperustelut auta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^Aloitusviestissä kysyttiin: "Miten kosinnan arvo tippuu, jos nainen kosii?"

Ei kai tuohon mitenkään järkiperusteisesti vastata, tuskin sille kosinnalle voi mitään "arvoa" laskea. Näin ollen kyse on mun käsittääkseni ihan vain mielipiteistä ja mielikuvista, ja tuskin olen ainoa ihminen maailmassa, jonka mielestä naisen kosinta on sinänsä vähän hassua, jopa 'epätoivoista'. Tapauksia on kuitenkin monenlaisia, ja moni hyvä avioliitto voisi jäädä solmimatta jos nainen ei kosisi. Fiksut naiset voivat kosia miehiään itse, eikä se tee naisista sen huonompia. Sehän on ihmisen henkilöhistoriassa vain yksi pieni säie, on paljon muita ja tärkeämpiä (jos myös vähemmän tärkeitä) asioita jotka määrittelevät ihmistä.

Puhuin nyt vain siitä ensimmäisestä mielikuvasta, jonka naisen kosinta minussa herätti - kosinnan 'arvon tippuminenhan' oli jo alkuperäisessä viestissä lähtökohtaisena oletuksena.

Tarkoitatko että olen vittumainen ämmä kun vastasin rehellisesti vai siksi, että olen sun mielestä väärää mieltä?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
^Aloitusviestissä kysyttiin: "Miten kosinnan arvo tippuu, jos nainen kosii?"

tuskin sille kosinnalle voi mitään "arvoa" laskea. Näin ollen kyse on mun käsittääkseni ihan vain mielipiteistä ja mielikuvista, ja tuskin olen ainoa ihminen maailmassa, jonka mielestä naisen kosinta on sinänsä vähän hassua, jopa 'epätoivoista'.

Minun mielestäni se asia voi olla joidenkin kohdalla juuri noin riippumatta sukupuolesta. Tiedän myös miehiä, jotka ovat kuvitelleet pelastavansa suhteen kosinnalla eli he ovat käyttäytyneet "epätoivoisesti"? Mutta ennenkaikkea nostan hattua naisille jotka uskaltavat kosia. Se nimenomaan nostaa kosinnan arvoa ja naisen arvoa, sillä hän uskaltaa laittaa oman itsensä alttiiksi myös kieltävälle vastaukselle, jota miehet joutuvat vastaanottamaan jatkuvasti. Jos nainen uskaltaa kosia, se kertoo minusta hyvästä itsetunnosta ja rohkeudesta, ei epätoivosta ja säälittävyydestä. Jos taas odottaa miehen tekevän kaiken, se on minusta tuota mainitsemaasi "säälittävyyttä". Siinä toinen vain odottaa saavansa kaiken tekemättä itse mitään ja se on sitten kai sitä itsekkyyttäkin? Siis viittaan tuohon aloitukseen, jossa puhuttiin siitä että nainen ei saisi edes vihjailla avioliitosta, mikä sekin tuntuu ajatuksena todella huvittavalta etteivät aikuiset ihmiset voisi puhua rehellisesti toiveistaan ja odotuksistaan tulevaisuuden suhteen.

Muokattu: , käyttäjä: Afrodita

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Juu, en siis missään nimessä tarkoittanut, ettei suhde voi olla sitoutunut ja tasapainoinen ja kaikkea muuta hyvää, vaikka nainen kosisi tai yhdessä sovittaisiin. Ja siis minustakin tuo mummuni lausahdus kuulosti aina hassulta, mutta kun hän selitti mitä sillä tarkoitti (niin kuin minä selitin tuossa yllä), se alkoi kuulostaa järkevämmältä. Ja kun vierestä olen nyt seurannut niin monta ystävääni (olen 30-vuotias) jotka ovat vuosikymmenenkin seurustelleet saman miehen kanssa ja haluaisivat naimisiin ja lapsia, mutta mitään ei tapahdu koska mies on löytänyt "mukavuusalueen" eikä halua liikkua sieltä (äh, vaikea selittää suomeksi)... Niin itse ajattelen että neuvo ei ole sanoa naiselle että no kosi sitten itse, vaan minä miettisin että miksi tuo mies ei omasta tahdostaan halua kanssani naimisiin. TAI miksi tuo nainen ei ole kosinut jo vuosia sitten, jos sillä ei ole mitään väliä? Miksi hän on odottanut niin kauan? Minä olen sitten se joka kuuntelee heidän suruaan enkä osaa auttaa.

Nämä ovat aina juttuja joihin ei ole yhtä oikeaa ratkaisua, mutta minä tiedän mikä itselleni sopii, ja se ei ole vuosikausien odotus saamattoman miehen kanssa, eikä myöskään itse kosiminen. Jokaiselle siis oman tyylin mukaan :).

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä hoidin kosinnan itse, mies sanoi kyllä ja nyt ollaan naimisissa. Edellisissä viesteissä tulee todellakin selväksi, että ihmisillä on naisen tekemästä kosinnasta jyrkästi eroavia mielipiteitä ja ärhäköitäkin sellaisia. Niistä en jaksa sen enempää älähtää, kun kalikka ei täällä päässä niin kovasti kalahtanut ;) Omalla kohdalla kosinnan syy oli, että halusin todellakin tietää mennäänkö sitä naimisiin vai eikö mennä. Ei ollut mitään halua tai aikomusta istuskella vuosikausia odottelemassa ja ruikuttamassa, kun sitä kosintaa ei kuulu. Olimme siis jo toki keskustelleet asiasta ja tulleet siihen tulokseen, että tulemme menemään naimisiin jossain vaiheessa. Minulle suhteen jatkumisen ja kehittymisen edellytys oli naimisiin meneminen. En esim. voi harkita asunnon ostoa tai lasten hankkimista, jos emme olisi naimisissa. Ja totuus varmaankin on, että jos mies ei olisi halunnut mennä naimisiin tai olisi halunnut odottaa vuosikausia, niin suhteemme olisi varmasti päättynyt. Aviolitto on minulle periaatteellinen kysymys ja mies, joka ei halua avioliittoa ei ole mies minua varten. Ja toki toisin päin, jos miehen tiukka periaate olisi ollut olla koskaan menemättä naimisiin, en minäkään olisi ollut oikea kumppani hänelle. Näin kärjistetysti siis.

Eli ei kai tässä voi muuta sanoa kuin, että kosikaa hyvät naiset. Ei kai tämä asia ole niitä vanhanaikaisten sukupuoliroolien viimeisiä linnakkeita muuten niin tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa. Vai onko? :girl_blum:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Ei kai tämä asia ole niitä vanhanaikaisten sukupuoliroolien viimeisiä linnakkeita muuten niin tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa. Vai onko? :girl_blum:

OT: Nämä yhteiskunnalliset trendit tosin tuntuvat taas menneen toiseen suuntaan, eli perinteiset nais- ja miesroolit ja perhekeskeisyys ovat kovassa nousussa, vakavissaan puhuttiin jo perheverotuksen uudesta tulemisestakin :huh: Varmasti pitkässä juoksussa Suomi menee kohti tasa-arvoa, mutta erityisesti laman aikaan iskee uusvanhoillisuus. Mutta tämä on kyllä jo ihan ohi aiheen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta tähän kysymykseen "Miksi nainen /mies kosii " vastataan vain henkilökohtaisella tasolla. Ei aina ole kyse mistään sukupuoli- tai tasa-arvoasiasta.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
^Aloitusviestissä kysyttiin: "Miten kosinnan arvo tippuu, jos nainen kosii?"

tuskin sille kosinnalle voi mitään "arvoa" laskea. Näin ollen kyse on mun käsittääkseni ihan vain mielipiteistä ja mielikuvista, ja tuskin olen ainoa ihminen maailmassa, jonka mielestä naisen kosinta on sinänsä vähän hassua, jopa 'epätoivoista'.

Minun mielestäni se asia voi olla joidenkin kohdalla juuri noin riippumatta sukupuolesta. Tiedän myös miehiä, jotka ovat kuvitelleet pelastavansa suhteen kosinnalla eli he ovat käyttäytyneet "epätoivoisesti"? Mutta ennenkaikkea nostan hattua naisille jotka uskaltavat kosia. Se nimenomaan nostaa kosinnan arvoa ja naisen arvoa, sillä hän uskaltaa laittaa oman itsensä alttiiksi myös kieltävälle vastaukselle, jota miehet joutuvat vastaanottamaan jatkuvasti. Jos nainen uskaltaa kosia, se kertoo minusta hyvästä itsetunnosta ja rohkeudesta, ei epätoivosta ja säälittävyydestä. Jos taas odottaa miehen tekevän kaiken, se on minusta tuota mainitsemaasi "säälittävyyttä". Siinä toinen vain odottaa saavansa kaiken tekemättä itse mitään ja se on sitten kai sitä itsekkyyttäkin? Siis viittaan tuohon aloitukseen, jossa puhuttiin siitä että nainen ei saisi edes vihjailla avioliitosta, mikä sekin tuntuu ajatuksena todella huvittavalta etteivät aikuiset ihmiset voisi puhua rehellisesti toiveistaan ja odotuksistaan tulevaisuuden suhteen.

Minunkin mielestäni ongelma on lähinnä siinä että ajatellaan että naisen kosiminen on "vähän hassua" ja "jopa epätoivoista" kun taas miesten kohdalla tällaisesta ei puhuta (tai puhutaan harvoin). Vaikka siis asetelma suhteessa olisi juurikin sama, mutta "mies"- ja "naisroolit" vain päinvastoin. Eli mies olisi valmis menemään jo naimisiin.. Tämä sukupuolitettu (jos on edes sana :girl_haha: ) yleistys että nainen on se osapuoli joka kosintaa odottaa, pelkää jäävänsä vanhaksipiiaksi jne.. ja mies on se joka hoitaa homman kotiin, jos avioituminen kyseisen missin kanssa yleensäkään kiinnostaa.

Meille on ollut jo pitkän aikaa selvää että mennään naimisiin ja varsinaista kosintaa ei koskaan tapahtunut (kyllä, olemme kuitenkin kihloissa). Itse tein aloitteen keskustelussa, joskin mies oli jo aiemmin aikataulusta puhuttaessa maininnut että hänen puolestaan sopisi ensi kesä tai sitä seuraava (okei, ehkä lypsin ihan vähän ;) ). Päädyimme sitten siihen että kai me ollaan tavallaan jo kihloissa :-X kyllä me oltaisiin naimisiin menossa ilman munkin aloitetta mutta sitten joskus, isoina. Jouduin kertomaan miehelle karvaan totuuden, me ollaan jo isoja :girl_haha: Tämä tapa millä kihloihin mentiin ei vähennä mielestäni yhtään meidän suhteen (tai mun) arvoa, tiedän että mies rakastaa minua ja menee naimisiin kanssani koska HALUAA mennä.. :first_move: vaikka ei tehnytkään tuota "ensimmäistä askelta". Romantiikkaa ja ainutlaatuisia kokemuksia meillä on arkielämässä muutenkin :wub: olisin tainnut lähinnä revetä sellaisesta shampanja kainalossa, ruusu hampaiden välissä -kosinnasta.. Ihan jo siksikin että suu täynnä voi olla vaikea puhua.

Nainen saa siis kosia ja kannattaakin jos on valmis etenemään suhteessa tälle tasolle, mutta kosintaa ei miehen taholta kuulu. Meidän kohdalla tämä ratkaisi lähinnä aloiteongelman ;) Jos toinen ei ole valmis, mutta olet valmis odottamaan, odota. Jos et ole valmis odottamaan, tee se miehelle selväksi, koska sitten joskus voi tarkoittaa sitten joskus tai ei ehkä koskaan, eikä mieskään välttämättä tiedosta miksi ei ole vielä valmis. Useissa tilanteissa ero on ollut semminkin paras ratkaisu kun tilanne ei olisi ilman sitä edennyt mihinkään. Joskus sen aikana tulee ajatelleeksi asioita ja huomanneeksi että se toinen on sittenkin se oikea. :-X Jos pari siis on tarkoitettu yhteen..

Bottom line: olkaa rohkeita, älkää jääkö odottelemaan suhteeseen jos se ei ole menossa mihinkään, älkää olko pettyneitä jos mies ei ole osannut lukea ajatuksianne, keskustelu voi auttaa ja wink wink myös..

Musta sekin on ihan ok et odottaa miehen (romanttista) kosintaa, kunhan ei sitten bitchaa toisille miksei se jo kosi tai miksi se kosi noin eikä näin ;) tai no bitchauskin on musta oikeestaan ihan ok..

Muokattu: , käyttäjä: juillet

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ja sellasetkin suhteet ärsyttää missä kaikki valta on miehellä ja nainen sitten nöyristelee ja yrittää olla miehelle kaikessa mieliksi. Jos se sitten vaikka kosisi..

Ja ei siis sillä ettei saisi kehittää itseään suhteessa, mäkin koitan viedä nykyään joskus roskat tai tyhjentää astianpesukoneen tai yleensäkin siivota enemmän. Mies oli myös matkalla ihan hämmentynyt ku mä olin monena iltana laittanu "ei saa häiritä" -kyltin, ihan omasta aloitteestani. :kiss3: kyllä se vanhakin kissa oppii..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Ja sellasetkin suhteet ärsyttää missä kaikki valta on miehellä ja nainen sitten nöyristelee ja yrittää olla miehelle kaikessa mieliksi. Jos se sitten vaikka kosisi..

Ja ei siis sillä ettei saisi kehittää itseään suhteessa, mäkin koitan viedä nykyään joskus roskat tai tyhjentää astianpesukoneen tai yleensäkin siivota enemmän. Mies oli myös matkalla ihan hämmentynyt ku mä olin monena iltana laittanu "ei saa häiritä" -kyltin, ihan omasta aloitteestani. :kiss3: kyllä se vanhakin kissa oppii..

Tässä olikin mielestäni hyvä pointti. Miksi juuri miehellä on perinteisessä parisuhteessa se valta päättää mennäänkö naimisiin ja milloin se tapahtuu? Noh, historiallisesti sen kai voi nähdä johtuvan siitä, että ennen vain miehellä oli se yhteiskunnallinen asema ja omaisuutta. Nainen sai olla tyytyväinen, jos joku mies suostui tämän naimaan ja elättämään. Nykyään kun myös naisella on (toivottavasti) sama arvo yhteiskunnassa ja yhtälainen mahdollisuus tulla toimeen ja elättää itsensä, ei kenenkään naisen luulisi tarvivan nöyristellä ja hissutella miehen edessä. Tämä siis viitaten juilletin kuvaamiin naisiin, jotka yrittävät käyttäytyä mahdollisimman mallikkaasti miehen silmissä, jotta tämä suostuisi avioliittoon ja odottavat kosintaa kuin armonpalaa. Tämä nyt on siis vain kärjistystä. Mutta välillä kyllä herää voimakas ihmetys, kun lukee esim. tuota kosinnan odotus -ketjua ja niitä epätoivoisia kirjoituksia siellä. Ja lisään siis, että tunnen kovasti myötätuntoa kosinnan odottajia kohtaan. En vain ole ihan varma, onko se odottaminen aina järkevää.

Ja mitä tulee Yotuelin kuvaamiin yhteiskunnallisiin muutoksiin taantuman aikana, niin voivatpa ne hyvinkin pitää paikkansa. En silti näe, että perhekeskeisyys ja perheverotus ovat välttämättä sama asia kuin patriarkaaliseen yhteiskunnan (ja kenties nainen nyrkin ja hellan välissä -ajattelun) paluu, minkä tyyppisiä asioita sillä perinteisten sukupuoliroolien korostumisella kenties tarkoitettiin.

Muokattu: , käyttäjä: Wilmari

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Mun mielestä kumpi tahansa voi kosia. Olen niillä linjoilla, että se kosikoon, joka on ollut asiasta enemmän epävarma. Näin siis siksi, että sitten kosintapäätös on ainakin tarkkaan harkittu. Jos tietää toisen olevan epävarma, niin minusta ei ole viisasta eikä mukavaa painostaa ja vihjailla, koska silloin toinen voi painostuksen alla tehdä ratkaisun, johon ei muuten päätyisi. Naimisiinmenosta voi kyllä keskustella muuten.

Näin juuri. Me keskustelimme moneen kertaan naimisiin menosta, lapsista, ylipäänsä tulevaisuudesta ennen kosintaa. Niin kuin nyt ihmiset ylipäätään keskustelee (kai?) tärkeistä asioista. Minä olisin mennyt nopeammin naimisiin ja halunnut aikaisemmin lapsia (joita ei ainakaan vielä ole), mutta koska mieheni ei ollut vielä valmis ja halusin näitä asioita ehdottomasti juuri hänen kanssaan, olin valmis odottamaan. Mä jossain vaiheessa totesin, että en halua painostaa enkä vihjailla, vaan mies saa rauhassa miettiä ja tehdä ratkaisunsa. Kuitenkin kummatkin oltiin sitä mieltä että yhdessä ollaan toivottavasti aina.

Nyt tästä on jo aikaa, häätkin on jo ohi. Juteltiin juuri jokin aika sitten naisten suorittamasta kosimisesta ja yllätyin kun mieheni suhtautui asiaan negatiivisesti. Hän on muutenkin hieman minua konservatiivisempi ja vääntöä näistä(kin) asioista tulee toisinaan. Hänen pointtinsa oli, että se on miehen tehtävä ja se alentaa pikemminkin miestä, jos nainen kosii, ei siis tarkoita sitä että nainen olisi jotenkin epätoivoinen. Hänen mielestään naisen kosinta viestisi, että mies on jotenkin saamaton.

Tämä koski siis sitä, miltä hänestä itsestään olisi tuntunut jos minä olisin kosinut. Kavereihimme kuuluu sekä naispuolisia että miespuolisia kosijoita eikä hän tietenkään heitä tuomitse. Kerroin tämän siis lähinnä valottaakseni yhden näkökulman siihen miten kosinta on joidenkin ihmisten mielessä sukupuolesta riippuva asia.

Itse olen sitä mieltä (ja uskon, että mieheni ajattelee samoin), että kukin parisuhde on omanlaisensa ja muille ei kuulu tuomita siinä tehtyjä ratkaisuja. Elämään kuuluun ylipäätään tilanteita, joissa vaaditaan itsensä laittamista alttiiksi hylkäykselle tai epäonnistuminelle. Elämä on aika pelottavaa. Onnittelen kaikkia täysin sukupuolesta riippumatta, jotka ovat uskaltaneet ottaa yhden ison askeleen elämässä ja kysyä tai suostua (miksei joskus myös kieltäytyä, sekös vasta rohkeutta vaatiikin, mutta se onkin jo ohi aiheen) sitoutumaan toiseen.

Ööh, vika lause taisi olla vähän outo, hope you get my idea. Ehkei pitäisi kirjoittaa netissä ja juoda siideriä samaan aikaan...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Minusta tähän kysymykseen "Miksi nainen /mies kosii " vastataan vain henkilökohtaisella tasolla. Ei aina ole kyse mistään sukupuoli- tai tasa-arvoasiasta.

Naulan kantaan!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta oli mukavaa, että mies kosi, ja tein jo aika aikaisessa vaiheessa selväksi, että tykkäisin siitä. Mies oli samoilla linjoilla. Jos mies kuitenkin olisi ollut sitä mieltä, ettei kaipaa kosintaa ollenkaan tai olisi ollut kovin vastahakoinen sen suhteen, olisin varmaan kosinut itse. Meillä siis hoitui "perinteisesti", mutta minusta on tärkeintä, että kosinta tai sen jättäminen väliin on molemmille tyydyttävä ratkaisu.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minun mielestä se on aivan sama kumpi suhteen osapuolista kosii...kunhan siitä on jollain tapaa keskusteltu yms. Tai uskoisin että mies voisi olla vielä enemmän karvat pystyssä naisen kosintaan jos se tulee ihan puun takaa.

Meidän suhteessa, mä olisin ollut valmis kosimaan. Asiasta oltiin puhuttu ja tulevaisuutta pyöritelty, mutta mies ei kuitenkaan vaikuttanut siltä että tekesi mitään asian eteen. Tällöin siis päätin, että kosin sitten itse, kun asiasta ollaan keskusteltu. Suunnitelmissani oli kosia Kiinan lomamatkallamme, Kiinan muurilla...Mutta ei minun tarvinnutkaan kosia. Kai se oli ihan erilainen ympäristö, ilman mitään stressiä mikä sai mieheni kosimaan minua. Ja kyllähän se onnelliseksi teki, koska vaikka olisin ollut valmis itse kosimaan, kuitenkin on sen verran vanhanaikaisuuttakin, että kyllä se minunkin mielestä pohjimmiltaan olisi miehen "tehtävä"... :girl_smile:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meidän seurustelu alkoi 2003 ja muistaakseni 2004 oli karkausvuosi, ja mä en kuitenkaan silloin sitten kosinu, mutta jossain vaiheessa leikilläni sanoin et seuraavana karkausvuonna mä voin sitte kosiaki, jos ei ite oo siihen mennessä saanu aikaseks. Kihloihin mentiin kuitenkin yhteistuumin 2006, ja häät 2010 :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Mää kosin ja sain rukkaset, koska se on kuulemma miehen homma. Mies ei ottanu koko kosintaa tosissaan katto vaan hölmönä ja totes, että no ehkä sitten aikanaan. Tätä aikanaan saikkausta on kestäny nyt jo muutaman vuoden.

Edellisen karkauspäivän kohalla mietin uudestaan, että jospa yrittäisin uudestaan. Mutta luovuin ajatuksesta, kun en halunnut kieltävää vastausta toistamiseen.

Kyllä se vielä sieltä tulee, se kosinta meinaan, mutta muista vähän vihjuutella :girl_wink:

Meillä isäntä kosi, kun olimme olleet 6,5v yhdessä, eli kauan se sain minäkin odotella... Niin ja hääpäivän päätimme yhteistuumin kun yhdessäoloa 7v takana...

HILJAA HYVÄ TULEE :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Mää kosin ja sain rukkaset, koska se on kuulemma miehen homma. Mies ei ottanu koko kosintaa tosissaan katto vaan hölmönä ja totes, että no ehkä sitten aikanaan. Tätä aikanaan saikkausta on kestäny nyt jo muutaman vuoden.

Edellisen karkauspäivän kohalla mietin uudestaan, että jospa yrittäisin uudestaan. Mutta luovuin ajatuksesta, kun en halunnut kieltävää vastausta toistamiseen.

Kyllä se vielä sieltä tulee, se kosinta meinaan, mutta muista vähän vihjuutella :girl_wink:

Juu, kyllä se sitten tuli, kun unohdin täysin koko asian... (oli vissiin joku raskauspelko tms, joka vei ajatuksen muualle :) ) Mies kosi jouluaattona ja häät on nyt tulevana aprillipäivänä :) Jes!!! :girl_haha:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä ainakin kosin, vaikka se oli kuinka etiketin vastaista. Mies sitten sanoi heti ensimmäisenä, että olisit odottanut jouluaattoon (kihloihin mentiin siis 1.12), elikkä olisi se kosinta tavalla tai toisella sieltä tullut :girl_haha: Pääasia ei kuitenkaan siinä ollut se kosinta, jotenka menihän se näinkin päin.

Varmaan ihan jokaisesta parista itsestä kiinni, kumpi tapa tuntuu luontevalta, vai tuntuuko kumpikaan. Varmaan aika yleistä nykyään, että kihlauksesta päätetään yhteistuumin :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta tähän kysymykseen "Miksi nainen /mies kosii " vastataan vain henkilökohtaisella tasolla. Ei aina ole kyse mistään sukupuoli- tai tasa-arvoasiasta.

Juurikin näin, mielipiteistähän voi keskustella, mutta oliko sittenkään sen toisen eriävä mielipide väärä? Vai ainoastaan oma henkilökohtainen mielipide.

Vai siis miten tämä nyt menee. Että tasa-arvo kumoaa romantiikan? Entäs naisparit, poikkeuksetta säälittäviä?

On miehiä jotka pitää kunnia-asianaan kosia, samat kaverit usein käyvät myös pyytämässä morsiamen isältä kättä. Ovatko nämä herrat säälittäviä matelijoita va niitä naisten alistajia?

Kaikki mielenkiintoisia kysymyksi, ei välttämättä omia mielipiteitäni vaan ihan ajattelun aihetta syysiltoihin!

Perinteisiin kajoavat muistavat että ei se nyt ihan noin menny aina kummiskaa. Me ollaan suhteelisen vähän aikaa kaveerattu kirkon kanssa ja pakana-kansanahan tuo naimisiinmeno ylipäätään on vasta ihan lapsenkengissä suomalaisittan.

Jossain vaiheessa kihlasormuksia (tai muuta pantiksi käyvää esim. puukko) jaeltiin kylän kaikille varteenotettaville naikkosille ja yhdellä tätyllä saattoi olla vaikka kymmenen sulhoehdokasta joista sitten valkattiin semmonen sopiva. Usein rikkain/ eniten maata omistava tms.

Näitä perinnejuttuja löytyy googlaamalla sivukaupalla, ja on muten tosi mielenkiintosiä meille häitäsuunnitteleville! Suosittelen.

Hauskaa väittelynjatkoa!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minun piti myös kosia karkauspäivänä 2008, mut en malttanut odottaa vaan kosin jo ystävänpäivänä :D Mielestäni nykyisin voi ihan hyvin nainenkin kosia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä ainakin kosin, vaikka se oli kuinka etiketin vastaista. Mies sitten sanoi heti ensimmäisenä, että olisit odottanut jouluaattoon (kihloihin mentiin siis 1.12), elikkä olisi se kosinta tavalla tai toisella sieltä tullut :girl_haha: Pääasia ei kuitenkaan siinä ollut se kosinta, jotenka menihän se näinkin päin.

Varmaan ihan jokaisesta parista itsestä kiinni, kumpi tapa tuntuu luontevalta, vai tuntuuko kumpikaan. Varmaan aika yleistä nykyään, että kihlauksesta päätetään yhteistuumin :)

Onko tosiaan ihan etiketin vastaista, että nainen kosii? :blink:

Itse olisin ainakin ihan hyvin voinut kosia parin vuoden kuluttua, ellei sulhanen olisi hoitanut asiaa :girl_in_love:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Totta (pingviinin)munassa nainen saa kosia! Ja pitääkin, jos tulee sellainen tarve ja halu. Sanoi etiketti (mikä etiketti? joku juhla-, pukeutumis- tai ruokailuetiketinomainen elämä- sellainenko?), rakkausromaanit tai joidenkin noudattamat perinteet mitä tahansa. Minulle oli ainakin kunnia- asia saada kosia ilman pelkoa, että miehen mielestä se olisi jostain syystä hänelle varattu kunnia. Miehenkin kosinta olisin tietenkin ollut tervetullut, jos hän olisi sen suorittanut.

Jokainen tekee niin kuin parhaaksi kokee, mutta omien vaikeasti määriteltävien ensi- ja tunnereaktioiden ja varsinkin "yleisten" tapojen pohjan mietiskeleminen on aina terveellistä, kaikille tasapuolisesti.

Edit; lukihäirät :grin:

Muokattu: , käyttäjä: PinguPieni

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään