Merihenkisiä runoja/ajatelmia tms

[Guest tigru]

Apua! Nyt tarvittaisiin hääpuheiden ja muiden pohjaksi merihenkisiä ajatelmia ja runoja rakkaudesta! Siis sellaisia rakkausrunoja ja aforismeja jossa rakkautta tai avioliittoa verrataan mereen, purjehtimiseen, satamiin, majakoihin tms. Yritin etsiä googlella mutta kovasti laiha on anti joten löytyisikö täältä apua?

[ennu.]

Meren laulua kuuntelen:

Sinä olet kaste ja minä olen maa

joka aamua odottaa,

sinä olet tuuli ja minä olen puu

johon tuuli laskeutuu,

sinä olet tuli ja minä kuiva maa

joka liekkiin leimahtaa,

sinä olet meri ja ulapalla sen

meren laulua kuuntelen.

Me kuulumme yhteen kuin taivas ja maa

ei meitä voi erottaa,

me kuulumme yhteen kuin myrsky ja yö

sinun aaltosi rantaani lyö.

Me kohtaamme hetkessä ikuisuuden

me palamme roihuten

kun muistomme hiekkaan jo haihtunut on

elää rakkaus sammumaton.

Sinä olet taivas ja minä pääskynen

joka luoksesi liitelen,

sinä olet keidas ja minä erämaa

johon aurinko porottaa,

sinä olet lähde ja partaalle sen

minä kumarrun, janoinen.

Sinä olet kevät ja minä roudan maa

joka elämään virkoaa.

Me kuulumme yhteen kuin taivas ja maa

ei meitä voi erottaa,

me kuulumme yhteen kuin myrsky ja yö

sinun aaltosi rantaani lyö.

Me kohtaamme hetkessä ikuisuuden

me palamme roihuten

kun muistomme hiekkaan jo haihtunut on

elää rakkaus sammumaton.

Sinä olet kaste ja minä olen maa

joka aamua odottaa,

sinä olet meri ja ulapalla sen

meren laulua kuuntelen.

******************

Myrskyluodon Maija:

Meri jäljet lyö luotoon. Vaot kallion, ne aalto tehnyt on.

Myös myrkysää tarttuu Maijan muotoon ja leudot tuulet kiinni Jannen silmiin jää, Meren ankara työ, heihin merkkinsä lyö, heihin merkkinsä lyö.

Oppii luodolla kielen. Puhe turhaa on ja lause tarpeeton. Voi aavistaa vaimo toisen mielen.

Hän tuntee tuulen joka miehen matkaa saa. Katsoo hän lähtijää. Vielä tyyni on sää. Vielä tyyni on sää.

Kun saapuu taas saaliineen hän - on kuin mies naistaan tuntisi enemmän.

Rannalle suurimmat siioistaan tuo huutaen - eivät ne karkaa! Suomusta nuo! Katsetta arkaa vaimoon hän luo. Karkeaa sarkaa kosketellen. Terveiset tuo tuulien.

Niin jatkuu tuo yhteinen työ kunnes taas saapuu tyynenä kesäyö.

Yhdestä katseesta mies ymmärtää vaimoaan - kuinka hän pelkää myrskyävää pohjoista selkää yksin kun jää.

Siis tyynnytelkää huomiset veet haltijat - mies pyyhkii kyyneleet.

Oppii luodolla kielen. Sanat liikaa ois ja joutaa lauseet pois. Mies aavistaa liikkeet herkän mielen kun nousee tuuli joka miehen matkaan saa. Katse saattamaan jää. Vielä tyyni on sää. Vielä tyyni on sää.

Muokattu: May 12, 2010, käyttäjä: ennu.

[ennu.]

"Avio on nimi purren

joka teitä kuljettaa.

Joskus purjehditte surren,

vaan iloksi se lankeaa.

Mahtavat nuo mainingit

purttanne ei kaataa voi,

kun yhteiset on riitingit

ja yhteinen myös laulu soi!

Pursi hiljallensa lipuu

lahdelmahan tyveneen.

Onnelliset ymmärtävät

purjehduksen päättyneen!"

[ennu.]

"Avioliitto ei ole rauhaisa satama. Se on paremminkin purjehdusmatka laivalla elämän meren yli. Ja me olemme tänään iloisina lähettämässä teitä matkaan.

Te katsotte luottavaisina tulevaisuuteen. Toivon, että elämän merellä tyven säilyy ja suotuisat tuulet ovat seurananne.

Tiedämme toki, että elämän merellä myös myrskyt pauhaa. Yhteinen laiva saattaa silloin tuntua huteralta ja heikolta. Olette kuulleet myös tällaisten laivojen karille ajautumisesta.

Avioliiton pursi on kuitenkin tehty kovaan merenkäyntiin. Tiedän sen siksi, koska tunnen laivan rakentajan. Hän on se, joka myös säät ja ilmat säätää. Hän laittaa elämän meren myrskyämään. Ja hän myös tietää, että merenkäynti ja kohtalon voimat sitä ei muserra. Jos pursi hajoaa, se tapahtuu vain henkilökunnan huolimattomuuden tähden. Ja arvatkaapa, keitä te olette tällä aluksella? Aivan oikein. Te ette ole aluksella vain lomailemassa ja ottamassa kansituolilla aurinkoa. Te olette laivan henkilökunta. Teidän on laivalla tehtävä työtä ja opeteltava sillä purjehtimaan; yhdessä päätettävä elämän matkan suunnasta."

[ennu.]

Annie's song

Sinut aistin kuin tuulen, aamukesteisen uuden,

sinä tunteeni täytät kuin tuoksuva maa.

Tulet aalloista merten, käyt varjoissa illan,

yön hetkinä hiljaa sinut syliini saan.

Ole luonani kauan, ole luonani kahden,

vie väreihin taivaan tai sateisiin maan.

Vie aamuun taas uuteen, vie lempeään tuuleen,

nyt tunteeni täytä ja syliini jää.