Vanha sormus

[iialiia]

Hei,

 

mummon korut on käyty läpi eikä niistä edes sulattamalla saa mieleistä sormusta, Onko siis kenelläkään vinkata tahoja, josta voisi löytyä käytettyjä tai muuten vain vanhoja sormuksia vihkisormuksia? Mallit mielellään hyvin klassisia, eikä kivien tarvitse olla isoja. Yksikivinen sormus haussa. Ei ole pakko olla timanttia, jokin muu värillinen jalokivikin käy, kyllä sen tunnistaa sitten omakseen kun eteen tulee

 

Kiitos kaikista vinkeistä!

Viktoriaana verkkokauppa

http://viktoriaana.fi/index.php?main_page=index&cPath=23&zenid=3b0cf54bb26cb33a3b485c8e715b5e43

[iialiia]

Itse en kyllä ostaisi käytettyä sormusta. Ei vaan tuntuisi niin romanttiselta jostain syystä..

Vastaampa vielä tähän, kun silmiini osui.

Minusta vanha sormus on taas äärettömän romanttinen.

Kaverillani on käytössä sulhasen isovanhempien sormukset kihlana,  ja itselläni oman äitini. Sormus jos sinällään kantaa oman luomani merkityksen lisäksi vanhempaa historiaa.

Mutta kuten totesit, ei se kaikkien juttu sitten ole. Onneksi näin.

[pihko]

Voisin hyvinkin ostaa, tai antaa miehen hankkia, vihkin käytettynä jos sellainen itseä miellyttävä niistä juuri löytyisi. Raha kun ei kasva puussa..

 

Mulla on kihlana isomummin kihlasormus. Sormuksella ensi keväänä 100vuotta mittarissa. Miehellä oman pappansa kihla-/vihkisormus vol. 2. Vol. 1 kului työmiehen käytössä aikanaan poikki ja siksi tämä yksilö on nyt toinen.

[Roslin]

 

Itse en kyllä ostaisi käytettyä sormusta. Ei vaan tuntuisi niin romanttiselta jostain syystä..

Vastaampa vielä tähän, kun silmiini osui.

Minusta vanha sormus on taas äärettömän romanttinen.

Kaverillani on käytössä sulhasen isovanhempien sormukset kihlana,  ja itselläni oman äitini. Sormus jos sinällään kantaa oman luomani merkityksen lisäksi vanhempaa historiaa.

Mutta kuten totesit, ei se kaikkien juttu sitten ole. Onneksi näin.

 

Ymmarsin Katjun kommentin niin, etta han ei haluaisi nimenomaan ostettua kaytettya sormusta. Onhan se tunnetasolla vahan eri asia ostaa ventovieraan kayttama sormus, kuin saada perintona tai lahjana joltakin laheiselta. 

 

Muutoin kylla komppaan manaljahia (hauskasti muuten kirjoitit ajattelutavastasi ), ja muitakin. Itsellani on uutena ostetut kihla- ja vihkisormukset, mutta en tosiaan nae mitan estetta kaytetyllekaan. Itsellani ainoa asia on se, etta sormusta en itse ostaisi esim. netin kautta nakematta sita livena. Siina mielessa siis rajoitti itseani ainakin jonkin verran, ja tuntui helpoimmalta kayda ostamassa uusi sormus. Tietty nakemattakin voisin ostaa, jos se olisi jokin tietty malli, jonka entuudestaan tietaa. 

[nora_elokuu]

Kiitos kaikille vinkeistä, myös Bukowskin huutokaupassa on upeita kohteita!

 

Ja siis minua kiehtoo ajatus vanhasta käytetystä sormuksesta, harmi kun omien isovanhempien koruista ei saa teetettyä omaa vihkisormusta millään. Sulhasen puolelta en viitsi kysyä vaikka välit ovatkin erittäin läheiset, sulhasen sisko nappaa varmasti aikanaan siltä puolelta mahdolliset perintökorut ja hyvä niin En usko minkään sormuksen tuovan huonoa "karmaa" meidän avioliittoon vaikka sillä olisikin takanaan avioero tms. Sormuksen alkuperästä olisi sitten hauska kuulla tai keksiä itse tarinoita Materiaahan se vain on, itse jokainen liittää siihen ajan mittaan omat muistonsa. 

Kihlasormuksen sain uutena joten sille vastapainoksi olisi hauska saada vanha sormus. Sopisi tällaiselle morsiammelle kenellä mielikuvitus laukkaa kummitustarinoissa ihan arkipäivänäkin...

[heinähame]

Mulle tulee todennäköisesti suvussa kulkenut sormus, ja ilman muuta voisin myös ostaa käytetyn. En oikeasti ymmärrä miksei joku voi, paitsi jos tosiaan on taikauskoinen ja pelkää jotain sormuksen "henkeä". Eri juttu tietysti jos käytettynä ei vaan löydy sellaista mitä etsii (jos käytetystä ei jostain syystä saa esim. käyttöominaisuuksiltaan tai ulkonäöltään samanlaista kuin uudesta), mutta yleisesti ottaen en tajua ollenkaan, miksi käytetyn sormuksen valitseminen on jollekulle lähtökohtaisesti aivan täysin mahdoton ajatus. Mut onhan meillä kullakin outoutemme.

[MimiCassandra]

Minua hiukan harmittaa, etten jaksanut kärsivällisesti etsiä antiikkisormusta. Vaikka nyt minulle tulee upeat sormukset rubiinilla ja vihreillä timanteilla, niin ei vain nykysormuksista saa niin ihania kuin vanhoista koristeellisista sormuksista. Kovin olivat sepät myös haluttomia käyttämään värikiviä vihkisormuksiin, muita kuin rubiinia ja safiireja. Ovat ne ennenkin kestäneet todella hyvin!

 

Tämä antiikkiliike on Sydneyssä asti, mutta lähettävät sieltä tietty ympäri maailmaa..hinnat ovat varmaan Australian valuutassa..mutta voi taivas, mitä sormuksia! Löytyy myös muita koruja monilta eri aikakausilta.

 

http://www.kalmarantiques.com.au/Catalogue/Antique/Antique-Rings.aspx

[NiE]

Kovin olivat sepät myös haluttomia käyttämään värikiviä vihkisormuksiin, muita kuin rubiinia ja safiireja. Ovat ne ennenkin kestäneet todella hyvin!

 

Kyllä siihen on syynsä, miksi raja useimmiten vedetään safiiriin. Kestävyys jokapäiväisessä käytössä ei sen pehmeämmillä kivillä ole (ei entisaikaan eikä nykyäänkään) riittävä, ellei istutusta rakenneta niin, että kivi on äärimmäisen hyvin suojassa iskuilta ja kulumiselta. Tämä riippuu myös käytöstä, tottakai. Oma vihkisormukseni on todella kulunut jo parin kuukauden käytön jälkeen, kun jollain toisella sormus voi olla vielä vuoden päästäkin uutuuttaa kiiltävä. Käyttäjiä on erilaisia. Ja toki kuluneet kivet voi aina vaihtaa uusiin.

[MimiCassandra]

Toki viisteet voivat kulua vuosien käytössä ja kiilto himmentyä hieman..seppä, jolta ostimme kihlasormuksen, esitteli omaa isoa topaasivihkisormustaan. Oli 10 vuotta vanha ja edelleen kuin uusi. Putsaa kerran vuodessa. Minulla granaatit kestäneet hyvin 2 vuotta, mutta vihkiin tulee ne timantit ja rubiini. Mä kannustan silti hankkimaan juuri sen kiven, josta haaveilee eniten. Käytäntö vs tunne, vaikea valinta tietysti...

[kinuskimansikka]

Mitä olette mieltä:

 

Minulle teetetään sormukset ja ajattelin istuttaa sormukseen timantiksi äitini vihkisormuksen timantin. Eli äiti ja isä ovat eronneet, en halua jo ihan "ulkonäöllisistä" syistä käyttää äitini sormusta, mutta myös ikuisuuden symbolina se ei selvästi heillä toiminut (= paha karma). Mutta saivathan he siitä parinkymmenen vuoden avioliitosta aikaiseksi yhden timantin (siis minut, kröhöm)   aikaiseksi, niin siksi ajattelin että sen timantin voisi käyttää.

 

Mitä olette mieltä? Ajattelin myös mahdollisesti käyttää rippiristini timantin. En kuulu enää kirkkoon enkä kultakoruja käytä allergian vuoksi niin olisi kiva saada siitäkin osa "talteen" kuitenkin. Ja "käytetyt" timantit sopisivat sinälläänkin arvomaailmaani, kierrätän mieluummin kuin heitän pois ja ostan uutta.

 

Mutta siis etenkin tuohon kaipaan mielipiteitä että voisitteko kuvitella ottavanne "erosormuksen" timanttia käyttöön omaan kihla/vihkisormukseen?

 

Edit: Äidiltä kysyin jo, hän antaa sormuksen tähän käyttöön oikein mielellään joten sitä ei tarvitse miettiä. Ehkä isältä pitää kysyä myös niin ei tule sitten mitään sanomista jälkikäteen mutta empä usko että hänellä on asiaan mielipidettä suuntaan tai toiseen.

Muokattu: December 10, 2013, käyttäjä: kinuskimansikka

[Hirilore]

Kinuskimansikka, mä käyttäisin sitä äitisi sormuksessa olevaa timanttia, kun se kerran sopii hänelle. Tuskin sun isällä on mitään sitä vastaan, mutta häneltä voi mun mielestä hyvin varmistaa asian, jos haluat.

[heinähame]

Todellakin voisin ottaa timantin sormuksesta joka on eroon päättyneestä liitosta, timantin uskonnollisesta symbolista joka ei viesti omaa elämänkatsomusta, vaikka hitto timantin korusta joka yllä on pudotettu ydinpommi. Ota ihmeessä hyvä kivi käyttöön, kuten sanoitkin niin turha niitä on maapallon rajallisista varannoista lisää louhia! Jos asia on korun edelliselle omistajalle (tässä siis äidillesi) ok, ei asiassa ole minusta mitään ongelmaa.

[kinuskimansikka]

Taidan jättää tuon ydinpommivertauksen mainitsematta kun kysyn isältäni vielä lupaa tähän  Voisi ehkä isän mielestä olla liiankin osuva vertaus eroon äidistä   

[Guest]

Siis mikä siinä on ettei sormusta voi ostaa käytettynä / vanhana?

Se on SORMUS! Ei se sormus avioliittoa tee vaan ne ihmiset jotka menee naimisiin.

Itse löysin panttiliikkeestä Morrisin sormuksen ja voin sanoa et sillä rahalla en olisi uutta saanut

Ja kivet on (katotaan meneekö oikein?) 0.06x7 valkokultaa.

Mulle sormus on vaan sormus

Me ihmiset tehdään se meidän juttu

[Floo]

Antiikkisen jolla olisi tarina poikineen kerrottavanaan ostaisin ilomielin, uutta sormusta luultavasti en.

 

Samaa mieltä

[kinuskimansikka]

Juu, isä ja äiti molemmat kannattavat ideaa eli timantti löytää uuden elämän nyt sitten mun sormuksesta. Toiseksi timantiksi saattaa tulla timantti mun rippirististä (en kuulu enää kirkkoon enkä allergian vuoksi muutenkaan käytä kultakoruja). 

 

Kierrätys kunniaan!

[Niittipyssy]

 

Ostin vihkisormuksen huuto.netistä. Sen historiasta en tiedä mitään. Vaikuttaa käyttämättömältä, ei kaiverruksia eikä naarmuja, mutta en tiedä. Ei häiritse yhtään. Minun vihkisormuksenihan se on. Vaikka olisi joskus ollut jonkun toisen, ei ole enää. En vain osaa ajatella, että esineeseen tallentuisi sellaisia arvoja, muistoja tai latauksia, että häiriintyisin.

Ehkä olen vain jotenkin outo, kun meidän sänkykin on kahden pariskunnan ja yhteensä kolmen ihmisen vanha aviovuode. Siis kaverilta ja mieheltään ostettu ja ollut miehellä edellisenkin vaimon kanssa.

Minusta on vähän outoa, että useimmat kommentit on täällä luokkaa "Hyi v*ttu, en ikinä!" eikä mitään perusteluja.

 

 

Mun mielestä ihan hyvin voi ostaa. Itse olen menossa käytettyä katsomaan, ihastuin kuvaan ja on täsmälleen sellainen kuin haluan (sekä myös budjettiin sopiva).
Mun mielestä on myös jotenkin hellyyttävää antaa sormukselle "toinen mahdollisuus", uusi koti.
Toisaalta tämä kertoo muutenkin elämänasenteestani, vierellä sohvalla kun röhnöttää rescue-koira. 
Ei se ihastumisen tunne sormusta kohtaan saa mun mielestä olla jotenkin vähempiarvoista jos kohteena on käytetty koru. Päinvastoin, sehän on uuden ihanan yhteisen elämän alku.

 

 

Nää kiteyttää mun ajatukset asiasta (: Henk. koht. vähän ihmettelen näitä "kyllä sen täytyy olla UUS" -mielipiteitä mutta kukin tyylillään. Itse olen sen verran hippi että ekologisuus lämmittää enemmän kuin sormuksen aikaisempien käyttäjien mahdolliset ongelmat 

Muokattu: April 2, 2015, käyttäjä: FelineStripe