zife

Uskollisuus avioliitossa

41 posts in this topic

Luin toisaalta netistä yhtä keskustelua villeistä polttareista ja siitä, miten miehet haluaa polttareissa ottaa viimeisen kerran ilon irti vapaudesta, koska avioliitossa ei sitten ikinäkoskaan enää saa harrastaa sänkypuuhia kenenkään muun kanssa. Siis kertakaikkiaan ei ikinä enää. Hyvä jos saa vähän salaa ajatellakaan muita kuin omaa vaimoa!

Tämä kuulostaa nyt varmasti ihan kamalalta, mutta olen pohtinut, että onko se asia oikeasti noin jyrkkä? Mua pidetään tosi kilttinä ja "tylsänä" parisuhdeihmisenä, enkä mä ikinä ole pettänytkään exiäni enkä nykyistä kumppaniani. Silti minua mietityttää, onko välttämätöntä että naimisiinmeno lyö ehdottomasti ovet lukkoon kanssakäymiseltä muiden kanssa. Onko ihan kamalaa, jos ajattelutapa jo ennen naimisiin menoa on sellainen, että uskoo voivansa kymmenien vuosien avioliitossa antaa miehelle vähän löysää hihnaa eikä niin hermostu siitä, jos tapahtuu vaikka joku satunnainen työmatkaromanssi tms.

Oma perhe on mulle tärkeä tulevaisuuden haave enkä hyväksyisi sellaista järjestelmällisempää pettämistä, joka hajottaisi perheen ja muun yhdessä rakennetun elämän. Tarkoitan siis tällä tunnepitoista, selvästi etenevää suhdetta, joka on pois omasta suhteesta. Olen myös sitä mieltä, että jos petielämä oman keski-ikäistyneen vaimon kanssa alkaa käydä tylsäksi, niin on parempi yrittää herätellä se uudelleen henkiin kuin mennä heti etsimään kokemuksia muualta. Mutta onko kaikki pettäminen avioliitossa yhtä vakava asia?

Oletteko te naimisiin menijät ihan 100 % varmoja, että tuleva miehenne on ehdottomasti viimeinen ihminen, kenen kanssa esimerkiksi suutelette (olettaen, ettei liitto pääty eroon tai varhaiseen leskeksi jäämiseen)? Mitä mieltä olette ystävyyssuhteista vastakkaisen sukupuolen kanssa, täytyykö niissä pistää jarrua päälle, etteivät ne etene liian pitkälle?

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, mun mielestä sen uskollisuuden on alettava jo siitä kun seurustelu alkaa, että avioliitto ei tavallaan muuta mitään. Odotan ja toivon, että mieheni on uskollinen koko suhteemme ajan. Ja itsekkin uskon ja toivon, että pystyn olemaan uskollinen koko suhteemme ajan.

100% varmuutta ei tietysti voi olla kun ei pysty tulevaisuuteen näkemään, mutta minä ainakin lasken suutelun pettämiseksi joten en ole sitä harrastanut muiden kanssa suhteemme aikana enkä aio niin tehdä tulevaisuudessakaan. Vastakkaista sukupuolta olevia kavereita mulla ei ole, muuta kuin yhteiset kaverit/kaveripariskunnat, joiden kanssa en siis ilman miestä juurikaan hengaile joten sitenkään ei mitään "kiusauksia" tule.

Mun mielestä on ihan ok jos jollain on sellainen suhde, jossa pettämistä ei katsota niin pahalla, kunhan suhteen molemmat osapuolet on asiasta yhtä mieltä. Ja täytyy tietysti jollain tasolla varautua siihen, että pettämistä saattaa tapahtua... mutta itse en ainakaan osaa varmaksi sanoa miten suhtautuisin jos mieheni pettäisi, ehkä suhteemme loppuisi siihen tai sitten ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun ajatukset on ihan samoilla linjoilla M.E.:n kanssa.

Ja nyt, jos ajattelen niin olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä että, jos mies pettää, niin suhde on kerrasta poikki, että siinä ei ole mitää neuvoteltavaa. Miehen kanssa ollaan asioista juteltu ja hän on myös ehdottomasti samaa mieltä ja meillä on onneksi samanlaiset ajatusmaailmat sen suhteen, että mikä lasketaan pettämiseksi ja suutelu on sitä!

Olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa, jos tarvitsee pettää toista, niin suhde on jo ihan väärällä raiteella, jossain on silloin vikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ainakin edellytän ehdotonta uskollisuutta koko parisuhteen ajan ja tämä koskee kaikkea epäilyttävää kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa parisuhteen toisen osapuolen selän takana ihan Ilkka Kanerva -tyylisistä tekstareista lähtien. Olemme mieheni kanssa molemmat samoilla linjoilla asian suhteen ja suhde varmaan päättyisi siihen, jos toinen menisi luottamuksen pettämään.

Hah! Kirjoitin ensin, että edellytän ehdotonta uskottomuutta. Onneksi luin vielä kertaalleen läpi ennen lähettämistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei musta naimisiinmeno muuta parisuhteen pelisääntöjä miksikään, uskollisuutta olen odottanut jo näin susiparina eläessäkin. Suhteen reunaehtoja voitaisiin yhteisellä sopimisella muuttaa jos se joskus tuntuisi ajankohtaiselta, kunhan se tosiaan tapahtuisi yksissä tuumin eikä niin että jompi kumpi omin päin lähtisi sallitun rajoja venyttämään. Juuri nyt en koe tarvetta tästä perinteisestä yksiavioisuudesta luopumiseen, mutta loppuelämä on pitkä aika ja asiat saattavat hyvinkin muuttua.

Tiedän itsessäni olevan sellaisia piirteitä, että saatan lähteä karkuun vaikeita aikoja parisuhteessa ihastumalla johonkin ulkopuoliseen. Joudun siis ihan oman pääni toiminnasta johtuen olemaan vähän varpaillani tuoreemmissa ystävyyssuhteissa vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Ihan hyvä mittari näissä jutuissa on mielestäni se, voisiko ne tekstarit näyttää toiselle puoliskolle. Jokainen kun tietää (tai ainakin pitäisi tietää), missä ne rajat omassa parisuhteessa menee. Tärkeintä minunkin mielestäni on, että keskinäinen luottamus säilyy eikä niinkään se, että pysytään "yleisesti hyväksytyissä" rajoissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua ärsyttää jo avauskommentissa oleva ajatusmaailma, että mies on seksuaalisesti aktiivinen toimija, jonka naimisiinmeno pakottaa tyytymään vain omaan vaimoon. Minkä takia ei voi yleisesti puhua aviopuolisoiden uskollisuudesta/uskottomuudesta. Kyllä nainenkin voi olla se osapuoli, jolle yhteen mieheen sitoutuminen loppuiäksi on vaikeaa.

Omasta mielestäni terveessä parisuhteessa molemmille on selvää, missä menee SEN parisuhteen rajat. Toki tavoite on yksiavioinen suhde, jossa kumpikin elää uskollisena, mutta joustot tästä määrittelee kukin pari itse.

Edited by Lumikko

Share this post


Link to post
Share on other sites
Toki tavoite on yksiavioinen suhde, jossa kumpikin elää uskollisena, mutta joustot tästä määrittelee kukin pari itse.

Musta tää ei ole paljon sen parempi oletus kuin se, että vain mies voi olla se joka "joutuu tyytymään". Yksiavioinen suhde ei sovi kaikille, eivätkä kaikki siihen pyri vaikka se yhteiskunnan normi onkin.

Mä luin tuon avauskommentin niin, että miehet mainittiin aluksi lähinnä sen takia että polttariketjuissa puhuttiin nimenomaan miehistä. Tuo "viimeinen villi kreisibailausilta" -tyylinen kuva polttareista taitaa kuitenkin toivottavasti pohjautua pikemminkin jenkkileffoihin kuin todellisuuteen, oman lähipiirin polttarit ovat olleet pikemminkin metsässä rämpimistä tai urakalla saunomista kuin pokailua baarissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uskollisuus alkaa jo seurustelusta, sekä sitä aiemmin meijän tapauksessa (oltiin ystäviä 4 vuotta ennen seurustelua).

Muuta vaihtoehtoa ei ole. Uskollisuus avioliitossa on ehdotonta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos päätetään pistää hynttyyt yhteen, silloin ollaan myös uskollisia, ellei muuta erikseen sovita. Jos jompaa kumpaa osapuolta ahdistaa ajatus, ettei koskaan enää voi esim. suudella ketään toista, kannattaa ehkä lykätä niitä avioliittosuunnitelmia tuonnemmaksi. Ei se sekoilu ole seurusteluaikanakaan sen sallitumpaa, jos se tapahtuu toisen osapuolen selän takana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä Inanna sanoi sen hienosti: "Tärkeintä minunkin mielestäni on, että keskinäinen luottamus säilyy eikä niinkään se, että pysytään "yleisesti hyväksytyissä" rajoissa."

Ihan sama mitä kukakin tekee kunhan molemmat parisuhteessa on samoilla linjoilla. Meillä yhteinen linja on ehdoton uskollisuus. En olisi muuten mennyt naimisiin tai pysynyt naimisissa, jos tarve olisi muillekin. Toki tulevaisuudesta ei voi tietää, mutta en näe tämän asian muuttuvan...

Edited by TinsQ

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa mielta muiden kanssa siita, etta ei se uskollisuus ja tietyilla parisuhten 'pelisaannoilla' elaminen ala vasta avioliitosta. Kylla sita on jo ehditty tassa harjotella ennen kihlautumistakin.

Aloittajan kysymykseen, etta olisiko niin kamalaa, jos mies pettaisi jonkun satunnaisen kanssa, niin varmasti se tuntuisi aivan jarkyttavan pahalta, ja luottamushan siina menisi. Mutta nyt monta vuotta oltuani suhteessa meiehni kanssa, en usko etta viitsisin heittaa kaikkea hukkaan yhden syrjahypyn takia. Vaikeaahan luottamuksen uudelleen rakentaminen varmasti olisi, mutta ehkei ihan mahdotonta- riippuu tilanteesta kokonaisuudessaan. Eihan sita voi etukateen tietaa, mutta ajatuksen tasolla olen miettinyt, etta en kovin hevilla luopuisi tasta suhteesta. Luotan mieheeni 100%, mutta totuus on, etta iso osa ihmisista joskus pettaa. En usko, etta mieheni niin tekisi, mutta kuten sanottua, tuloevaisuutta ei voi ennustaa. Olin nuorempana kovin paljon mustavalkoisempi ajattelutavassai monista asioista, nykyaan en enaa ole niin ehdoton. En tarkoita, etta hyvaksyisin pettamisen, mutta en vaan osaa enaa ajatella, etta se on kerrasta poikki.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on kurja ajatus, että parisuhteen alettua kaikki sen ulkopuolinen seksi olisi pettämistä. Pettämistähän se on vain, jos se tapahtuu ilman sitä yhteistä sopimusta. On myös mielestäni aika rohkeaa sanoa "ei koskaan" tai "aina", kun ei kuitenkaan voi tietää mitä elämässä tapahtuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta on kurja ajatus, että parisuhteen alettua kaikki sen ulkopuolinen seksi olisi pettämistä. Pettämistähän se on vain, jos se tapahtuu ilman sitä yhteistä sopimusta.

Niinhan se on, etta suhteita voi olla vaikka minkalaisia- kaikki on kiinni siita, mita ollaan yhdessa sovittu. Siitahan parisuhteessa kai pohjimmiltaan on kyse, etta molemmat ovat tasaveroisia, eli molemmilla on oikeus tietaa missa mennaan, mita saa tehda ja mita ei. Eli suhde on kahden kauppa, ja jokainen pari paattaa mika heille sopii. Luottamus on tarkeinta, ja siksi ei pida menna toisen selan takana puuhastelemaan mitaan. Jos on sovittu, etta muiden kanssa saa suudella tai menna jopa sankyyn, silloin se ei ole pettamista.

Share this post


Link to post
Share on other sites
On myös mielestäni aika rohkeaa sanoa "ei koskaan" tai "aina", kun ei kuitenkaan voi tietää mitä elämässä tapahtuu.

Tasta olen samaa mielta, etenkin kun tunnen vanhempia pareja, joilla pelisaannot on sovittu yhteistuumin eri tavoin n. 30 avioliittovuoden jalkeen, kuin mita ne olivat naimisiin mennessa... :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie olen samoilla linjoilla monen muun kanssa, että uskollisuus alkaa jo seurustelun alkaessa. Se mitä kenenkin kohdalla "uskollisuudella" tarkoitetaan on mielestäni selvitettävä sen kumppanin (/kumppanien, jos polyamorisia) kanssa. Näkemyksen pitää olla yhteneväinen, jos siinä suhteessa meinaa jatkaa. Meille mieheni kanssa on itsestäänselvää, että ollaan toisillemme ne "ainoat". Jos jää kiinni pettämisestä, silloin mietitään, pystytäänkö jatkamaan yhdessä vai erotaanko. Tiedän voivani luottaa aviomieheeni, kunnes toisin todistetaan ja hän tietää voivansa luottaa minuun. Minua on petetty ja se sattuu valtavan kovasti. Lisäksi menee luottamus kumppaniin sekä itsetunto saa kovan kolauksen. Miksi ihmeessä tekisin jotain sellaista aviomiehelleni, jota rakastan syvästi..?

Miksi on niin vaikea kuvitella olevansa uskollinen omalle kumppanilleen?? Jos ajatus uskollisuudesta ahdistaa jo avioitumista miettiessä tai peräti suhdetta aloittaessa, niin onko silloin kypsä aloittamaan suhteen vai pitäisikö sittenkin odottaa (ainakin siihen asti kun löytää varmasti samanhenkisen kumppanin)? Nyt siis puhun ihan tästä yksiavioisesta suhteesta ja jätän polyamoriset ulkopuolelle..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä mä olen ihan ehdottoman uskollisuuden kannalla, enkä voisi koskaan kuvitella suostuvani siihen että mieheni kävisi vieraissa :girl_impossible:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdottomasti uskollisuus on tärkeää. Näin me sovimme jo suhteen alussa, ettei uskottomuutta suvaita. En ikinä pettäisi rakastani :) Tiedän ja luotan siihen, ettei mieheni ikinä petä myöskään minua. Mutta jos näin kävisi jostain syystä, niin mielestäni henkinen pettäminen on pahempaa kuin fyysinen. Ihastuksia kun tapahtuu elämässä, sille ei mahda mitään, täytyy vaan pitää pää kylmänä eikä tee asialle mitään. Jos hän tekisi jonkinlaisen aloitteen esim. suutelisi toista naista, jota kohtaan hänellä on tunteita niin en ikinä voisi sitä antaa anteeksi ja suhde olisi siinä. Toisaalta jos hän joskus humalassa harrastaisi seksiä tuntemattoman naisen kanssa, jota kohtaan hänellä ei ole tunteita... niin tämän voisin jopa antaa anteeksi.

Eli en suhdetta yhteen syrjähyppyyn lopettaisi, koska rakastan miestäni aivan liian paljon :girl_smile:

Edited by Viipula

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä uskottomuus on suora osoitus siitä, ettei kunnioita kumppaniaan. Avo-tai avioliitossa tehdään jatkuvasti töitä sen eteen, että parisuhteen osapuolilla on hyvä olla, tai koko perheellä jos yhtälöön kuuluu lapsiakin. Otetaan myös riskejä, kuten asuntolainaa, myöskään lapsia ei monestikaan hankita kenen tahansa kanssa, lapset kun sitovat kaksi aikuista loppuelämäksi toisiinsa (tai ainakin pitäsi sitoa). Työskennellään henkisesti toisen hyvinvoinnin parhaaksi: keskustellaan tärkeistä asioista ja mietitään miten toisella olisi hyvä olla. Avataan oma sisin sille toiselle osapuolelle. Kaiken tämän välittämisen ja arvostuksen jälkeen jos toinen osapuoli hyppääkin suhteeseen, kertoo se selkeästi, ettei hän arvosta tätä toista osapuolta.

Minulle siis uskollisuus on aivan ehdoton välttämättömyys enkä hyväksyisi uskottomuutta missään tapauksessa. Uskon että eroaisin miehestäni jos hän tekisi syrjähypyn, ihan sama olisiko kauheassa kännissä tapahtumahetkellä tai ei. Jos kokee välttämätöntä tarvetta olla jonkun muun kanssa, pitäisi miettiä kannattaako sen hetkistä parisuhdetta jatkaa ollenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdottomasti uskollisuus on tärkeää. Näin me sovimme jo suhteen alussa, ettei uskollisuutta suvaita. En ikinä pettäisi rakastani :)

Tässä lienee pieni typo :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen samaa mieltä siitä, että jos pettää toista, se osoittaa vain sen, ettei kunnioita toista osapuolta. minulle ja tulevalle miehelleni yhteinen luottamus on kaiken A ja O, ei tässä turhaan olla suunnittelemassa naimisiin menoa ja yhteistä elämää. Olemme puhuneet jo heti seurustelumme alussa asiat selviksi ja itse olen tehnyt hyvin selväksi, että pettäminen on ehkä suurin loukkaus, minkä kumppani voi toiselle tehdä. Ja kyllä - pettämiseksi lasketaan myös suutelu ja känniseksi jonkun toisen kanssa. Itse olen todella kriittinen asian suhteen, koska muutama mun läheinen on joutunut kokemaan, miltä tuntuu, kun rakas henkilö pettää. Onneksi ne suhteet on kuitenki päättynyt eroon ja petettyjen toimesta, mikä on ihan oikein. Uskon, että jos pettää kerran, pettää uudelleen. Ystävieni suhteissa kävikin niin, joten uskon, että he tekivät hyvän ratkaisun. rakastan tulevaa miestäni yli kaiken, mutta jos hän pettäisi minua, en tiedä, pystyisinkö antamaan sitä ikinä anteeksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdottomasti uskollisuus on tärkeää. Näin me sovimme jo suhteen alussa, ettei uskollisuutta suvaita. En ikinä pettäisi rakastani :)

Tässä lienee pieni typo :girl_haha:

oh katos :grin:

*korjattu*

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minunkin mielestäni uskollisuus ja luottamus yleensäkin on suhteen perusta. Eikä pettäminen tarkoita pelkästään seksuaalista pettämistä! Muistetaan myös se lupaus, että seistään toisen rinnalla nyt ja aina, myötä- ja vastoinkäymisessä.

Entinen poikaystäväni petti minua, vieläpä saman cheerleader-naisen kanssa monta kertaa. Kuitenkin vain pari kertaa oli seksuaalisia juttuja, ja kaikki muu yli kaksi vuotta kestänyt pettäminen oli henkistä. Tekstareita, sylikkäin istumista sellaisissa tilanteissa missä olivat samaan aikaan, hieromista, tanssimista... (minäkin tunsin tämän naisen). He saattoivat jopa tekstailla silloin, kun oltiin kaikki saman pöydän ääressä jossain tilaisuudessa. Ihan järkyttävää, en tule koskaan pääsemään siitä nöyryytyksestä täysin yli ja itsetuntoni laski nolliin sen suhteen aikana. Avioliitto on pyhä asia ja sitä tulee kunnioittaa. Ainakin me menemme kirkossa naimisiin ja meidät vihitään Jumalan silmien edessä pyhään avioliittoon. Sen pitäisi jo merkitä näitä asioita, kuten esim. sitä että on väärin "himoita" muuta kuin omaa puolisoaan. Katsoa saa ja saa olla mielipiteitä esim. naisten ulkonäöistä, mutta siihen se saa jäädä.

Onneksi olemme tulevan mieheni kanssa samoilla linjoilla ja tiedän, että hän on minulle uskollinen niin kuin mäkin hänelle!! <3

Ps. Tokikaan en halua tuomita niitä pareja joilla on omat ns. vapaat sääntönsä. Itse en kuitenkaan asiaa oikein ymmärrä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minusta pettäminen on yhteisen sopimuksen rikkomista. Kysymyshän on toisen luottamuksen pettämisestä. Minä en ole kihloissa, en naimisissa, mutta minulle on ollut alusta alkaen täysin selvää, kuten myös miehelleni, että seurustelusuhteessamme on kaksi periaatetta: seksi on meidän kahden välistä eikä sitä harrasteta kenenkään muun kanssa. Ei suudella eikä kourita muita. Ja toinen periaate on, että toista ei satuteta fyysisesti. Oma kantani on, että yksikin nyrkin isku, niin lähden. Tosin sitä ei kultani kanssa tarvitse pelätä. Tai yksikin syrjähyppy, niin hyvin todennäköisesti lähden. Miten voisin sellaisten tekojen jälkeen enää luottaa mieheeni, jos sellaista tapahtuisi? Pelisäännöt ovat molemmille selvät ja olemme sitoutuneet suhteessamme noudattamaan niitä. Jos joskus naimisiin saakka päädymme, niin noudatetaan sitten liiton loppuun saakka.

Eri asia on, jos pari keskenään sopisi toisenlaisista pelisäännöistä ja periaatteista. Hyvä mittapuu varmastikin on, että pettämiseksi lasketaan kaikki se, mitä ei voi omalle rakkaalleen kertoa. Jos salailla täytyy, on todennäköisesti ylittänyt sovitun rajan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oletteko te naimisiin menijät ihan 100 % varmoja, että tuleva miehenne on ehdottomasti viimeinen ihminen, kenen kanssa esimerkiksi suutelette (olettaen, ettei liitto pääty eroon tai varhaiseen leskeksi jäämiseen)? Mitä mieltä olette ystävyyssuhteista vastakkaisen sukupuolen kanssa, täytyykö niissä pistää jarrua päälle, etteivät ne etene liian pitkälle?

Hetken aikaa jäähyllä ollut keskustelu, mutta mielestäni hyvin tärkeä jokaisen miettiä oman (tulevan) avioliiton kannalta.

Omalla kohdallani en olisi menossa naimisiin, jos millään tasolla edes uumoilisin että joskus voi olla mahdollisuus että kyllästyisin omaan mieheeni niin, että pitäisi alkaa katselemaan ympärilleni. Joten kyllä olen 100% varma, eikä minua ahdista ehdoton uskollisuus tai tunnu että joutuisin luopumaan mistään, ja tiedän että mieheni ajattelee samoin. Jos ja kun tulee ongelmia eteen, niin olen vakuuttunut siitä että meillä on eväät ja välineet lähteä ratkomaan niitä yhdessä niin, ettei kumpikaan näe paremmaksi ratkaisuksi lähteä kurkkimaan mitä jonkun random-ihmisen housuista löytyy.

Aina en ole ollut 100% varma, joskus on ollut aikoja kun mietin voisiko jossain olla vieläkin täydellisempi mies tai pitäisikö vielä "kokeilla" muitakin vaihtoehtoja lähinnä sen takia että muita kokemuksia minulla ei ole (eikä miehelläni), ollaan nimittäin toistemme ensimmäiset. Noista ajatuksista olen kypsynyt, olen tajunnut sen etten ole menettänyt enkä menetä yhtään mitään sillä ettei minulla ole yhdenillan juttuja tai liutaa aiempia poikaystäviä (-> tuntuu nimittäin että nykyään on trendinä villit nuoruusvuosien sekoilut, jotta olisi saavuttanut jotain). Omalla kohdallani juuri tuon tajuaminen on loksauttanut loputkin palaset kohdalleen ja voin luottaa siihen etten enää ikinä epäröi mieheni suhteen.

Tulevaisuudesta ei tosin ikinä tiedä, ja onkin masentavaa seurata miten uskomattoman moni on uskoton, vaikka joskus on vannonut uskollisuutta puolisolleen ja perheelleen. Mikä ihme ajaa pettämään? Ihastumisia voi tulla eteen ja se jopa voi pitää ihmisen virkeänä ja nostattaa itsetuntoa (mutta mielestäni kyseisiä asioita pitäisi pystyä vaalimaan hyvässä parisuhteessakin). Mutta se että päätyy sänkyyn asti toisen kanssa, siihen voi itse vaikuttaa. Humalassakin se on tietoinen päätös, siihen on täytynyt antaa itselleen luvan jotta niin voisi tapahtua. Ihastumisiin ei kai täysin pysty itse vaikuttamaan, mutta sen takia itse jarruttelisin ystävyyssuhdetta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Fyysinen pettäminen taas kertoo mielestäni siitä, että kunnioitus kumppania kohtaan on kadonnut ja/tai jotain sellaista on meneillään omassa elämässä että hakee virkistystä ja helpotusta varsin helpolla mutta lyhytnäköisellä tavalla. Voisin jopa väittää, että pettäminen kertoo luovuttamisesta.

Mieheni ei ikinä loukkaisi minua missään määrin, mutta ymmärrän sen että epävarmana ihminen voi tehdä virheitä. Virheet olisin valmis antamaan anteeksi, mutta pidempiaikainen, suunniteltu pettäminen olisi minulle liikaa. Pahinta olisi, jos en osaisi epäillä mitään tai en huomaisi mitään poikkeuksellista mieheni käytöksessä. Meille on tullut aina vain tärkeämmäksi pitää toisemme ajan tasalla siitä mitä ajattelemme, tunnemme ja toivomme, ja siksi olisi suuri järkytys jos toinen meistä eläisikin toista elämää samalla kun luulen että kuljemme samalla tiellä.

No, en kuitenkaan pahimmissakaan skenaarioissa kuvittele että mieheni pettäisi minua missään olosuhteissa. On kuitenkin ihan huvittavaa muistella joitain tieteellisiä tutkimuksia siitä, ettei ihminen olisi yksiavioinen biologiansa puolesta. Eikä siitäkään ole kauaa, kun julkaistiin tutkimustuloksia siitä että ei-niin-fiksut ihmiset pettävät todennäköisemmin. Ikään kuin jotkut olisivat tuomittuja pettäjiksi biologiansa tai sosiaalisen statuksensa puolesta. Niin tai näin, ei minulta tipu yhtään arvostusta pettäjiä kohtaan.

Vaikka tästä tuleekin mammuttiteksti, niin palaan vielä aloitusviestiin. Uskon että on pareja, joille satunnainen, "harmiton ja merkityksetön pettäminen" on ok ja se ehkä toimii heillä. En silti kuitenkaan usko että he voivat täysin luottaa toisiinsa, enkä täysin pysty ymmärtämään heidän ajatusmaailmaansa. En tiedä pystyvätkö he täysin kunnioittamaan ja rakastamaankaan toisiaan, sillä tuollainen vapaamielinen suhde on mielestäni epäaitoa. Minun on vaikea kuvitella paria kovin läheiseksi toisilleen. Tai ehkä he eivät ole oikeasti kypsiä avioliittoon, eivät ainakaan sellaiseen avioliittoon minkä itse miellän onnelliseksi ja rakkauden pohjalle rakennetuksi. Ehkä aloitusviestissä asia oli esitetty aika jyrkästi, mutta jos niin on että avioliitto jotenkin kahlitsisi ja kieltäisi, niin silloin ei kannata mennä naimisiin ollenkaan tai ainakin toivoa syvästi että kypsyminen saapuu joskus. Ihan omasta halusta pitäisi olla tyytyväinen siihen ettei tarvitse enää ketään muuta liehitellä sänkyyn.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle on se ja sama miten muissa parisuhteissa toimitaan, mutta olisin itse ainakin ihan rikki jos mieheni lähtisi edes suutelemaan jotain toista. Jo baarissa jonkun tuntemattoman kanssa hitaita tanssiminen harmittaisi..

Mielestäni jos parisuhteessa olevat henkilöt ovat intiimissä kanssakäymisissä parisuhteen ulkopuolisten kanssa, kyseinen parisuhde on enemmänkin "friends with benefits" tyyppinen tilanne, eikä niinkään siihen toiseen osapuoleen sitova parisuhde.

En oikein ymmärrä näitä pareja jotka paneskelevat ympäriinsä mutta se on heidän valintansa enkä tuomitse heitä. En vain ymmärrä sitä eikä se ole minun juttuni.

Jos itse olen valmis pidättäytymään yhdessä ihmisessä koko loppuelämäni, niin pitää myös sen toisen olla valmis pidättäytymään vain minussa. Näin tylysti ja suorasti sanottuna. Mielestäni näin jo alettaessa seurustelemaan. Jos ei ole valmis sitoutumaan yhteen ihmiseen, ehkei sitten kannata alkaa seurustella tai muutakaan, vaan pitää tilanne "friends with benefits" tyyppisenä.

Eikä mitkään polttaritkaan oikeuta toimimaan parisuhteen rajojen ulkopuolella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now