Kysymykset vihittäville (vihkikaavassa)

[masterpiece]

Kummat kysymykset valitsette/valitsitte vihkikaavaan?

Tämä suoraan Ev.lut. kirkon Vihkitoimitus-sivulta:
 

Vihittäviltä kysyttäviksi kysymyksiksi on kaksi vaihtoehtoa:

1. "Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa MM:n aviomieheksesi (aviovaimoksesi) ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?"

2. "Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, MM, tahdotko ottaa NN:n aviovaimoksesi (aviomieheksesi), olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?"

Minulle selvisi viime vuonna eräissä häissä, että on kaksi erilaista kysymysvaihtoehtoa. Ihmettelin, miksi heille esitetyssä kysymyksessä ei ollut tuota "aina kuolemaan asti", mutta he olivat valinneet tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Minua jäi kiinnostamaan,
a ) kuinka monelle on merkitystä noilla sanavalinnoilla
b ) ja perustelut sille, miksi valitaan kumpi tahansa noista.

Toivoisin teiltä vastauksia, miksi päädyitte jompaankumpaan vaihtoehtoon.

 

[masterpiece]

Vastaan itse ensin aiheeseen:

Halusin itse tuon vaihtoehdon 2, joka sisältää sanat "aina kuolemaan asti". Kysyin sulhaselta, kumman kysymyksenasettelun hän haluaa, hän päätyi samaan tietämättä minun mielipidettäni. Halusimme, että meiltä kysytään tahdommeko olla uskollisia ja rakastaa toisiamme hyvinä ja pahoina päivinä, ja että meille ja muille tulee selväksi, että kyse on siitä että tahdomme kuolemaan asti. Jotenkin tuo ensimmäinen vaihtoehto ei MINUN mielestäni (saa olla eri mieltä) tee selväksi, että tahdomme olla loppuelämän yhdessä ja teemme kaikkemme sen eteen. Toki, ei koskaan elämässä tiedä mitä tapahtuu, mutta halusimme, että arvomme ja tahtomisemme kuuluu myös vihkikaavan kysymyksissä.

[Guest]

Miestä puistatti puhe kuolemasta. Valitsimme kumpikin vuorollamme eri tekstejä ja tässä oli sitten hänen vuoronsa. Hän valitsi tuon ensimmäisen. Itse pidän jostain syystä tuosta vanhakantaisesta "kuolemaan asti"-jutusta. Mutta tämä oli hänen valintansa ja hyvä niin.

[Yvory]

Me ei myöskään haluttu kuulla kuolemasta omissa häissämme joten ensimmäinen vaihtoehto oli meille ainoa oikea ratkaisu.

[Vaimoke2012]

Mie kanssa haluan tuon 1 vaihtoehdon omiin häihin ja just kysyin miehen mielipidettä niin hän sanoi ettei halua kuolemasta kuulla omana hääpäivänään Ja sama perustelu minulla!

[Tulikukka]

Me haluttiin tuo vaihtoehto 2, mutta pappi itse sanoi ettei halua puhua kuolemasta hääpäivänä.

Joten lopun "aina kuolemaan asti" tilalla oli "elämänne loppuun asti".

[Lumikko]

Meillä oli tuo vaihtoehto 1. Jotenkin vihkiminen kaikkitietävän jumalan kasvojen edessä on todella kaunis ja tunteita herättävä. Aika usein myös kuulee, että papit varioivat näitä eli myös ensimmäinen voi päättyä aina kuolemaan asti.

[Gigi_]

Kummat kysymykset valitsette/valitsitte vihkikaavaan?

Tämä suoraan Ev.lut. kirkon Vihkitoimitus-sivulta:

Vihittäviltä kysyttäviksi kysymyksiksi on kaksi vaihtoehtoa:

1. "Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, NN, tahdotko ottaa MM:n aviomieheksesi (aviovaimoksesi) ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?"

2. "Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, MM, tahdotko ottaa NN:n aviovaimoksesi (aviomieheksesi), olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?"

Minulle selvisi viime vuonna eräissä häissä, että on kaksi erilaista kysymysvaihtoehtoa. Ihmettelin, miksi heille esitetyssä kysymyksessä ei ollut tuota "aina kuolemaan asti", mutta he olivat valinneet tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Minua jäi kiinnostamaan,

a ) kuinka monelle on merkitystä noilla sanavalinnoilla

b ) ja perustelut sille, miksi valitaan kumpi tahansa noista.

Toivoisin teiltä vastauksia, miksi päädyitte jompaankumpaan vaihtoehtoon.

Itse tykkään ensimmäisen alusta "Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä.. " ja sitten taas 2. vaihtoehdon viittauksesta koko elämän kestävästä tahtomisesta. Minua tai miestäni ei haittaisi tuo "Aina kuolemaan asti", vaikka voisihan sen esittää kivemminkin, esimerkiksi "elämänne loppuun asti", kuten Tulikukka kirjoitti.

[Pudde]

Meille tulee miehen toiveesta (hänestä se vain kuulosti "paremmalta") ykkösvaihtoehto. Itse olisin valinnut kakkosvaihtoehdon sekä sen takia, että siinä mainitaan halua pysyä tässä liitossa aina kuolemaan asti sekä sen takia, että pidän itse muotoilusta "olla uskollinen" enemmän kuin "osoittaa uskollisuutta". Mieheni ei kuitenkaan koe näissä olevan mitään eroa, joten annoin hänen päättää tässä kohtaa Meille tulee myös sormuslupaukset ja niinpä valitsin siihen: "Minä rakastan sinua, Etunimi. Haluan jakaa ilot ja surut kanssasi ja olla sinulle uskollinen, kunnes kuolema meidät erottaa." Näin saamme molemmat sanoa juuri sen mitä haluammekin

[yael]

Voi ei! Mä en tiedä vielä. Pitää keskustella tästä miehen kanssa. :-)

[Mollastiina]

Minua miellyttää tuo 2. vaihtoehto oikeastaan samoilla perusteilla kuin masterpiecea, ja sulholle oli kuulemma aivan sama, kumpi valitaan. Niinpä päädyimme jälkimmäiseen. Vaikka tuskin tuntisin itseäni vähemmän tosissani olevaksi, vaikka mies olisi ensimmäisen tahtonutkin, hyviä ovat molemmat.

[Maybelle]

Meille tulee varmaan tuo ensimmäinen. Erityisesti tykkään tuosta alusta ja siitä mielikuvasta, että ollaan Jumalan kasvojen edessä.

[Kedi]

Pakko hieman erilainen näkökanta (ei ehkä niin kristillinen?) esittää: jotenkin itse ajattelen että kuolema ei sitä rakkautta lopeta, niin moneen kertaan kun olen nähnyt kuinka se eloonjääneen rakkaus ainakin säilyy ja kestää toisen kuoleman jälkeenkin. Ja kuka tietää mitä sitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vaikka se sielu ja sen myötä rakkaus jatkuisi ja kestäisi? Syvällistä pohdintaa...

No, meille tulee näillä näkymin vaihtoehto 1, johon kuitenkin toivomme vaihtoehdon 2 alkua (eli sanat kaikkitietävä ja kasvot pois).

[Mineayla]

Minä myös vierastan tuota 'kuolemaan asti' kohtaa. Eli sitä ei meille tule. Muuten on kyllä kaikki tekstit ja muut vielä mietinnän alla ja aikaa miettimiseen on kyllä..

[Essıe]

Pakko hieman erilainen näkökanta (ei ehkä niin kristillinen?) esittää: jotenkin itse ajattelen että kuolema ei sitä rakkautta lopeta, niin moneen kertaan kun olen nähnyt kuinka se eloonjääneen rakkaus ainakin säilyy ja kestää toisen kuoleman jälkeenkin. Ja kuka tietää mitä sitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vaikka se sielu ja sen myötä rakkaus jatkuisi ja kestäisi? Syvällistä pohdintaa...

Mä oon tästä ihan samaa mieltä! Tottakai rakastan edelleen puolisoani, vaikka hän kuolisi ensin, ja jos itse kuolen ensin, haluan että mieheni tietää minun rakastavan häntä yhä <3 Ajattelen mielummin, että rakkaus on ikuista, eikä pääty kuolemaan. Itse haluan ainakin siksi tuon ykkösvaihtoehdon.

[Eskimotyttö]

Meille tulee tuo ensimmäinen, koska minä ajattelen niin, ettei kuolema päätä avioliittoa ja rakkautta vaan se kestää yli senkin. Lisäksi muakin jotenkin ahdisti kuolemasta puhuminen hääpäivänä.

[Iines01]

Haluan tuon ykkösvaihtoehdon Varsinkin tuo alku on mielestäni vaikuttava

[Guest nnipsu]

kakkosvaihtoehto tulee meille.

[kuntzku]

Meille tulee kakkosvaihtoehto, koska se kertoo minusta enemmän siitä, että tahdomme olla yhdessä niin kauan kuin elämme vaikka edessä on varmasti huonompiakin päiviä. Mies on kanssani samaa mieltä

Toisaalta olen samaa mieltä joidenkin kirjoittajien kanssa, että eihän rakkaus kuolemaan pääty, mutta jos ajatellaan niin, että puoliso kuolisi (koputetaan puuta) nuorena, niin onhan se aivan mahdollista, että toinen löytäisi joskus uuden puolison, eikä se kuitenkaan tarkoittaisi ettei enää rakasta kuollutta puolisoaan. Ei kai kukaan kuitenkaan oleta, että puolison kuoleman jälkeen tulisi elää loppuelämä yksin, itse en ainakaan toivoisi sitä miehelleni, jos minä kuolisin.

Tämä nyt oli tietenkin vähän ikävää pohdintaa, en tietenkään halua ajatella puolison kuolemista hääpäivänäni, mutta 2 sopiinparemmin meille, koska minä ainakin vannon tahtovani rakastaa koko loppuelämäni, enkä aio luovuttaa tuli vastaa mitä tahansa

[Kazuki]

Meillä oli viikkositten tuo kakkosvaihtoehto. Harjoituksissa kun pappi asiaa tiedusteli katsoin miestäni kysyvästi ja hän totesi ykskantaan että loppuun asti. Itseäni ei tuo kuolema siinä kammota. Se on osa elämää, jokaisella meistä joskus edessä ja on toisaalta jopa hienoa, että siitä puhutaan myös uutta liittoa solmittaessa. Siinä kohtia on hyvä alttarilla muistella omia sukulaisiaan, jotka vilkuttelevat pilven reunalta. Tämä kuolemaan asti tarkoittaa minulle ainakin sitä, että tähän lähdetään ihan tosissaan eikä aijota heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla hypätä kelkasta. Minulle se että mieheni tahtoi näin oli mitä suurin rakkaudenosoitus. Hän todellakin haluaa Jumalan ja kaikkien todistaessa kulkea kanssani koko elämänsä. Tänä päivänä kun kuulee liian paljon tarinoita jo kauan seurustelleista, jotka aloittavat eroprosessinsa vuosi vihkimisen jälkeen.

[Lotto]

Pakko hieman erilainen näkökanta (ei ehkä niin kristillinen?) esittää: jotenkin itse ajattelen että kuolema ei sitä rakkautta lopeta, niin moneen kertaan kun olen nähnyt kuinka se eloonjääneen rakkaus ainakin säilyy ja kestää toisen kuoleman jälkeenkin. Ja kuka tietää mitä sitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vaikka se sielu ja sen myötä rakkaus jatkuisi ja kestäisi? Syvällistä pohdintaa... http://www.naimisiin.info/yhteiso/public/style_emoticons/#EMO_DIR#/biggrin.png

Mä oon tästä ihan samaa mieltä! Tottakai rakastan edelleen puolisoani, vaikka hän kuolisi ensin, ja jos itse kuolen ensin, haluan että mieheni tietää minun rakastavan häntä yhä <3 Ajattelen mielummin, että rakkaus on ikuista, eikä pääty kuolemaan. Itse haluan ainakin siksi tuon ykkösvaihtoehdon.

Täällä kanssa yksi joka ajattelee just näin! Mä lisäksi tykkään ykkösen alusta enemmän, se on jotenkin niin juhlava!

[BusinessAngel]

Mäkin ajattelen, että rakkaus on ikuista, joten jätetään se kuolema pois. Ei sellasta oo kiva ajatella hääpäivänään... Mietin, että voiskohan ton ekan vaihtoehdon perään heittää jonkun "nyt ja ikuisesti"? Täytyy selvitellä papilta sitten lähempänä.