VaraLahti

Kuka saattaa alttarille? (yhdistetty)

146 viestiä aiheessa

Elikäs yksinkertaisesti, kuka teidät on saattanut alttarille, jos isä ei tule kysymykseen? Oma isäni on kuollut ja olen miettinyt vaihtoehtoja tähän asiaan. Ideoita on jo muutama, olisi ukkini, enoni (joka on myös kummisetäni), häiden aikoihin 4,5-vuotias siskonpoikani, mieheni ehdotti äitiäni. Olen tuskaillut tämän asian kanssa, vaikka ei vielä aivan ajankohtaista olekaan. Äidilleni se voisi olla iso asia, hän kun on melkein ollut minulle myös isä lapsesta saakka. Kyseessä on siviilivihkiminen juhlapaikalla.

Mutta olen kiitollinen, jos viitsitte antaa mielipiteitänne ja ideoita tähän asiaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä saatoin tänä kesänä juuri oman äitini, koska vaarini kuoli muutama vuosi sitten.

Jos joku minut saattaisi (eikä isäni jostain syystä sitä tekisi) pyytäisin juurikin äitiäni tai kummisetääni. Vaihtoehtoisesti kävisi myös serkkupoikani tai joku läheinen miespuolinen kaverikin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itselläni sama tilanne, eli mietinnässä kuka olisi sopiva henkilö saattamaan..

Olen sitä mieltä, että kuka tahansa morsiammelle läheinen mieshenkilö sopii tehtävään ja toki yksi vaihtoehto on kävellä yhdessä sulhon kanssa..

Omat vaihtoehdot ovat:

- kaksi poikaani

- veljeni

- isäpuoleni

- enoni

- yksin lapset edellä

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miksihän en sitä vaihtoehtoa aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että omat 5- ja 7-vuotiaat tyttäreni voisivat toimia kukkaisneitoina ja alttarille voisin kävellä yksin, tytöt edelläni. Yhteinen poikamme kun on häiden aikaan vasta puolivuotias (syntyy tammi-helmikuun vaihteessa..), niin hän ei ehkä vielä äitiään saata.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä äiti saattaa minut. Voidaan sitten yhdessä vollottaa koko matka alttarille asti :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

mut saattoi enoni joka on samalla mun kummini.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minun isä kuoli, kun olin 6-vuotias. Tässä näitä hääjuttuja miettineenä, minulle oli jotenkin täysi itsestään selvyys, että pikkuveljeni saattaa minut alttarille. Yksin en sitä matkaa "uskaltaisi" kävellä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Olen sitä mieltä, että kuka tahansa morsiammelle läheinen mieshenkilö sopii tehtävään ja toki yksi vaihtoehto on kävellä yhdessä sulhon kanssa..

Mielestäni hommaan sopii kuka tahansa morsiamelle läheinen henkilö, mies tai nainen. ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minulla myös isä kuollut.Me olemme päätyneet vaihtoehtoihin että joko kävelen yksin morsiustytöt edellä ja mies tulee kirkossa puoliväliin vastaan tai sitten kävellään miehen kanssa yhdessä. Mutta uskoisin että päädyn kävelemään yksin,jos vain "uskallan":) Olen päättänyt jo ajat sitten kun isä kuoli että koska hän ei ole minua enää saattamassa en kelpuuta ketään muutakaan. Yksin kävely on kyllä vähän harvinaisempaa joten olen miettinyt miten sukulaiset ja muut tähän suhtautuu mutta itselleni se ainakin on erittäin luonnollinen vaihtoehto tässä tilanteessa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä on isä kamala jännittäjä, joten ei pahemmin edes mietitty asiaa ja jostain syystä en kokenut tärkeäksi, että isä luovuttaa vaikka meillä tosi hyvät välit onkin. Jotenkin vanhanaikasta. Meillä käveli kaasot edellä ja me tultiin yhdessä perässä. Mulla oli pitkään ajatuksena, että mies näkee vasta alttarilla, mutta olisi mennyt niin hankalaksi toteuttaa niin eipä ollut ongelmaa sitten siitäkään :D

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miksi vain ette voi kävellä miehenne kanssa yhdessä alttarille? Meillä ei mikään muu vaihtoehto tullut mieleenkään.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Miksi vain ette voi kävellä miehenne kanssa yhdessä alttarille? Meillä ei mikään muu vaihtoehto tullut mieleenkään.

Mekin varmaan tehdään juuri näin. Isäni on kyllä elossa ja hyvissä väleissä olemme tietysti, mutta minusta tuo luovuttamishomma on jotenkin niin amerikkalaista touhua.... Enkä minä ole kenenkään omaisuutta jotenka minua ei kukaan kenelläkään luovuta! ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mä kävelen alttarille yhdessä mieheni kanssa. Kaso ja BM on alttarilla sitten odottamassa meitä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä mun isä on vihkimässä joten me kävellään yhdessä sulhasen kanssa alttarille. Samoin meneteltiin myös siskoni häissä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ystävän isä kuoli muutamaa viikkoa ennen ystävän häitä ja tuolloin ystäväni saattoi alttarille hänen kummisetänsä. Tuolloin tosin oli osittain ehkä myös kyse siitä, että ystävä halusi jonkun "tukemaan" itseään kun tuo hetki oli melko vaikea oman isän äkkinäisen poismenon johdosta. Omasta mielestäni hyvi vaihtoehtoja on nimenomaan sedät, enot ja kummisetä, sekä tietenkin se oma poika, jos on jo sne ikäisiä lapsia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minut saattaa alttarille isän isä eli vaarini, koska isäni on kuollut. Vaarin valinta saattajaksi oli minulle itsestäänselvää, koska hän on ollut todella läheinen koko elämäni ajan Voi kyllä olla, että hän on tilanteessa niin liikuttunut, että minä joudun enemmän tukemaan häntä kuin hän minua :)

Olen ollut myös häissä, joissa morsian käveli yksin alttarille. Myös se oli mielestäni koskettavaa ja symboloi kauniisti isän puuttumista viereltä. Vaatii kyllä rohkeutta, kuten joku sanoi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minä olen tätä kanssa miettinyt.

Ensin päätin että valieni saattaa minut.

Nyt olen ajatellut jos uskaltautuisinkin menemään yksin. jos tyttäreni menisi edellä yksin ja kaaso ja poikani ja miehen poika tulisivat minun perässä. Taitas olla niin että lapset jähmettyisi eteen ettei kukaa pääse menemään.. :)

tai sitte kaikki lapset perässä kaason kanssa.

Isääni en halua minua luovuttamaan kun ei koskaa isä ole meille ollut.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kummisetäni joka on ollut minulle kuin isä, saattoi minut alttarille kun ensimmäisen kerran menin naimisiin.

Nyt kun astelen toisen kerran avioon, ei minulla ole mahdollisuutta saada kummisetääni saattamaan koska hän on kuollut ja omaa isääni en halua kun hän ei ole ikinä ollut minulle läsnä niin kuin isän kuuluu olla, vanhemapani ovat eronneet kun olin pieni. En aio isääni kutsua häihimme.

Vaihtoehtoina on siis, 2 pikkuveljeäni, äiti, sulhasen kanssa yhdessä tai sitten yksin ...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minulla ei ole hyvät välit isääni, joten olen kahden vaiheilla, kävelenkö yhdessä mieheni kanssa vai kävelenkö veljeni kanssa. Kohta pitäis jo päättää.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

tähän asti olen ajatellut, että sulhasen kanssa yhdessä kävellään alttarille, mutta tästä ketjusta sain idean että äitini voisi saattaa minut! tätä täytyykin pohtia vähän enemmän...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tämä on pulma itsellenikin; isä ei ole koskaan elämässäni ollut juurikaan mukana, mutta kysyin häneltä asiasta kuitenkin (ajattelin kohteliaana kysyä ennenkuin mietin muuta) ja niinkuin arvelinkin, en saanut vastausta lainkaan. Joten ei varmaan kiinnosta. Isäpuoleni voisi olla yksi vaihtoehto, mutta jotenkin ajattelen niiin vanhanaikaisesti, että eikös se ole nimenomaan isän rooli saattaa tyttärensä alttarille ja "luovuttaa" sitten tyttö ja huolenpito sulhasen käsiin... vähän niinkuin vanhan tavan mukaan sulhanen pyytää morsiamen isältä tyttärensä kättä, luvan kosintaan ja naimisiinmenoon. Eihän silloin voi saatilla olla isäpuoli... antiikkista ajattelua, I know!

Ikinä en ole edes ajatellut, että äiti voisi saattaa, luulen että oma äitini on jo riittävän hermostunut ja jännittynyt muutenkin, saati vielä että pitäisi taluttaa tyttö alttarille! : ) Ei, kyllä annan hänen nauttia tilaisuudesta ihan yleisön joukossa. Sitten taas puoliveljen kanssa ei olla niin läheisissä tekemisissä ja jotenkin tämä taas tuntuu irstaalta, ajatellen tuota mitä aiemmin mainitsin morsiamen luovuttamisesta. Enoni ja samalla myös kummisetäni kanssakaan en ole niin paljoa tekemisissä, sitäpaitsi hän on jo lupautunut laulamaan kirkossa, en viitsi enempää kuormittaa...

Että varmaan sitten kävelen yksin, ellen pyörry...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En ole järin hyvissä väleissä isäni kanssa, joten hän ei minua saata alttarille tai mihinkään. Luultavasti hän ei saa edes kutsua häihin, ellei asioissa tapahdu jotain ihmeellistä muutosta.

Kun jäin miettimään, mitä saattaminen symbolisoi. Niin tuntuu, että joko kävelen yksin tai miehen kanssa. Olemme käytännössä muuttaneet heti ensikohtaamisen jälkeen yhteen, joten tuntuisi hassulta, että naimisiin mennessä joku minut luovuttaisi. Tähänkin asti kun olen omapäisesti mennyt ja tehnyt sen mitä haluan :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään