Guest Kosijatar

Karkauspäivänä kosijat

142 viestiä aiheessa

Minusta taas tuntuu oudolta odottaa, että toinen voisi vastata myöntävästi kosintaan, mikäli ei ole asiaa aktiviisesti miettinyt jo pidempään. Ja jos asia ei ole tullut lähiaikoina puheeksi, on melkoinen onnenkantamoinen, jos molemmat ovat tahoillaan miettineet, että kihlaus on ajankohtainen. Itseäni ainakin karmii kosintakertomukset, joissa kosinta tulee aivan puun takaa ja silti sanotaan empimättä "kyllä". Kyllähän kihlaus on niin iso juttu, että sitä pitää miettiä rauhassa ja pitkään. En voisi kuvitellakaan meneväni kihloihin ilman, että asiasta on keskusteltu jo pidemmän aikaa ja että molemmat ovat miettineet asiaa kunnolla.

Meillä naimisiinmeno on ollut esillä aika kevyellä tasolla jo muutaman kuukauden, ja noin viikkoa ennen karkauspäivää otin miehen kanssa asian puheeksi hieman vakavammin (siis lähinnä sen, että mielestäni olisi kiva mennä naimisiin aikaisemmin kuin "sitten joskus" ja ehkä alkaa jo suunnittelemaan jotain). Hän vastasi tuolloin, että ei ole ajatellut asiaa sen tarkemmin ja haluaa enemmän kuin viikon asian sulatteluun. Itse arvostin tätä ihan valtavasti sen sijaan, että vastaus olisi ollut jotain tyyliin "no enpä ole asiaa ajatellut mutta nyt kun kysyt niin JOO!" Tiedän siis että mies työstää asiaa ja kosii sitten kun itse on valmis. Homma on hänelle nyt silläkin tavalla helpompaa, että tietää minun sanovan kyllä :)

Sitten kun pahin harmitus on ohi, niin suosittelen "puolirukkaset" saaneita naisia iloitsemaan harkitsevista miehistään :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^jos tuohon deltan tekstiin voisi painaa "tykkää" napia niin painaisin ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jep, Delta puhuu asiaa. Ja ihmettelijällä oli myös asiaa. Olisi kiva, jos olisitte tulleet kertomaan mielipiteenne ennen karkauspäivää.

Ja olisihan sekin kiva, että miehet ajattelisivat ennalta, että karkauspäivänä heitä saatetaan kosia.

Iloitsen harkitsevasta avokistani!

Kun se kosasee joskus niin taitaapi tulla ylläripyllärinä..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta on on ihan sallittua tuntea pettymystä, vaikka alkuunkin kieliposkella olisi ajatellut kosinnan tehdä.

Ja hieman tahditonta tulla tänne huutelemaan sitten, että "mitäs kiusaatte itseänne".

Eihän se yhtään lohduta, että rukkaset tuli, mutta toivottavasti miehelle jäisi ajatus itämään.

Voihan miestä yhtä paljon jännittää ajatus kosimisesta, että entäs jos rukkaset tulee, ja siksi ei ole uskaltanut kosiakaan vielä. Miehille kun ei ole mitään vastaavaa karkauspäivää, vaan heidän pitäisi uskaltaa kosia 365:tä päivänä vuodessa.. Torjunta sattuu aina alkuun, oli se sitten kuinka lempeä ja myöhemmin kääntyisi toiseksi tulokseksi.

Halaus siis kaikille kosinneille! :give_rose:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moikka. Tää nyt menee vähän aiheen vierestä, mutta mutta....

Tulin vielä lisäämään sellaisen mietinnän omalta kohdalta, kun täälläkin saa aika paljon lukea sitä, että jos mies ei ole valmis vielä kihloihin/naimisiin, niin sitten täytyy vaan odottaa.... Mutta siis mikä on sitten kohtuullinen aika odottaa...? Siis teidän muiden mielestä...?

Itse nimittäin otin naimisiinmenon puheeksi avokkini kanssa jo puolitoista vuotta sitten, ja tuolloin olimme olleet lähes 4 vuotta yhdessä (että voiko se ajatus nyt ihan yllätyksenä tulla noin monen vuoden jälkeen....) Mies sanoi silloin, että ei ole miettinyt asiaa, joten hän jäi sitten pohtimaan sitä (kai), mutta ei siis ole vielä tähän päivään mennessä saanut mietintäänsä päätökseen. Painostanut en ole, hienovaraisesti vain vihjaillut häistä yms., mutta se ei näköjään ainakaan ole tuottanut tulosta. Sama hiljaiselo jatkunee vaan.... Ja siksi siis eilen peräännyin näissä kosinta suunnitelmissani, koska ajattelin, että mies ei ehkä vieläkään ole valmis. Mutta mitä jos hän ei olekaan IKINÄ valmis!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minusta taas tuntuu oudolta odottaa, että toinen voisi vastata myöntävästi kosintaan, mikäli ei ole asiaa aktiviisesti miettinyt jo pidempään. Ja jos asia ei ole tullut lähiaikoina puheeksi, on melkoinen onnenkantamoinen, jos molemmat ovat tahoillaan miettineet, että kihlaus on ajankohtainen. Itseäni ainakin karmii kosintakertomukset, joissa kosinta tulee aivan puun takaa ja silti sanotaan empimättä "kyllä". Kyllähän kihlaus on niin iso juttu, että sitä pitää miettiä rauhassa ja pitkään. En voisi kuvitellakaan meneväni kihloihin ilman, että asiasta on keskusteltu jo pidemmän aikaa ja että molemmat ovat miettineet asiaa kunnolla.

Niin no, ymmärrän pointtisi, mutta olen silti eri mieltä. Mulla on sellainen kuvitelma elämästä, että aikuinen ihminen työstää ja pohtii tunteitaan ja "elämänsuunnitelmaansa" koko ajan, ja siten tämäkin aihe vilahtaa mietintälistalla - kaikki kun kuitenkin tietävät, että tässä kulttuuriperimässä moinen ratkaisu aikuisiällä parisuhteessa on suht yleistä. Tietysti siinä, kuinka ajankohtaiseksi kumpikin kokee asian, on varmasti eroja, aivan erityisesti jos ollaan tosi nuoria (reilusti alle 30v). Mun mielestä mitään keskusteluja asiasta ei tarvitse, koska toisen tunnetiloja ja suhtautumista on edes kohtuullisen helppo haistella muutenkin, tai toisen ajatuksia avioliitosta ihan ylipäätään. Esim. mun miehen kosiessa minua ei oltu aiheesta puhuttu halaistua sanaa, siis että kumpikaan haluaisi naimisiin/kihloihin (mutta molemmat olimme tahoillamme pyöritelleet asiaa jo mielessämme jonkin aikaa). Yleisellä tasolla avioliitosta (instituutiona ja merkityksestä) toki oltiin joskus ohimennen puhuttu osana muita keskusteluja, kumpikin siis tiesi ettei toinen ainakaan minkään periaatteen tasolla vastusta asiaa. Sanoisin, että kyllä multa olisi vähän syönyt yllätyselementtiä, jos asiasta olisi jo keskusteltu, ja molemmat olisivat tienneet toisen vastauksen. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Miksi kiusaatte itseänne hyvät naiset syyttä suotta?

Jos mies on jo antanut merkkejä että ei ole valmis kosintaan niin miksi kositte?

Saatte itsenne ja miehenne vaan hyvin kiusalliseen tilanteeseen.

On hyvä jutella näistä asioista... ja jos "vitsillä" karkauspäivänä kosii vastahakoista miestä niin ei kannata sitten itkeä tihrustaa ja pahoittaa mieltä...

No kun naisena saa (muka) kosia vain joka neljäs vuosi, niin ei kai sitä mahdollisuutta voi hukkaankaan heittää? Ja ainakin on sitten kissa nostettu pöydälle, ja asia keskustelun alle ihan kunnolla. Se kissa ei ehkä kehrää niin kuin toivoi, mutta ainakaan se ei sylkenyt ja sähissyt päin naamaa.

Ja kyllä meillä ainakin on juteltu näistä asioita muutenkin. Käyty sormuksia sovittelemassa, ja omat jo valittu.

Ja vaikka lähtisi kuinka kevyellä mielellä kosimaan, ei tunteitaan aina voi hallita, ja olla toivomatta...ja pettymättä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Isot onnittelut RoryEmilylle ja teille muille, joilla kosinta ehkä nytkäytti asioita eteenpäin.

Meillä ei ole vastausta kuulunut vieläkään. En tiedä pitäisikö siitä olla mielissään, että pakkeja ei ole kuitenkaan tullut. Että ehkä se oikeastikin miettii asiaa, vai eikö vain henno sanoa suoraan ei.

En oikeasti edes halua mitään hametta. Siis mitä virkaa olisi vaatekappaleella, joka joka kerta muistuttaa rukkasista? Tuskinpa tulisi käytettyä... Vieköön vaikka ulos syömään ennemmin tms.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mulla ei jostain syystä naikkarit eilen pelittäny, turhaan syöksyin aamulla koneelle lukemaan tätä palstaa. Onpas täällä ankee tunnelma, aika monelle käyny ei-toivotusti.. :(

Itsekään en kyllä uskaltais lähtee kosimaan ellen olis aivan varma että mies on myös samoilla linjoilla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Iso kiitos onnitteluista :)

Itse olen sitä mieltä, että jokainen kosija voi olla itsestään todella ylpeä, vaikka myöntävää vastausta ei olisi tullut! Se vaatii kuitenkin rohkeutta ja vahvaa sitoutumista kumppania kohtaa, kun kysymyksen esittää. Samoin se on konkreettinen osoitus, että on valmis siirtymään puhumisen tasolta ja ""sitten joskus" tasolta eteenpäin.

Ihmettelijän kommenttiin liittyen, kyllä (varsinkin karkauspäivänä) on hyvä hetki kosia, jos oikeasti itsestään siltä tuntuu ja asiasta on ollut puhetta ja on kosijalla on itsellään tunne, että voi sieltä myöntävä vastaus tulla. Ainakin asia jää sitten hautumaan, että toinen on jo oikeasti valmis sitoutumaan ja ottamaan seuraavan askeleen eteenpäin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moi,

multa on tänään viimeisetkin alakulot pakkeihin liittyen kadonneet.

Tällainen juttu karkauspäivän kosinnoista tuli vastaan, sitä voinemme yhdessä ihmetellä:

http://www.iltalehti...269757_lz.shtml

Seuraavan kerran kun mennään kaupungille ostoksille, niin aion raahata avokkiraukan Eurokankaaseen!

Toisaalta toi kansallispukukangas houkuttelis.

Anoppi-wannabe kirjoitti eilen tekstarin, jossa käytti sanaa miniä...

Kulta pusii, halii ja pitelee kädestä. "On kaikki niin kuin ennenkin."

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No niin, tuli ne rukkaset minullekin lopulta, kun tänä aamuna painostin vastauksen ulos miehestä. Ihan siksi halusin kuulla sen nyt, että ehtisin edes vähän toipua pettymyksestä ennen tulevaa matkaa. Masentaa ja väsyttää koko juttu.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voi harmi illuusia :( Sanoiko miehes yhtään mitään muuta kuin että ei?

Mutta olet rohkee nainen kun uskalsit kosia ja eiköhän se ajatus jää hautomaan miehes pääkoppaan :)

Nyt pitää vaan yrittää unohtaa negatiiviset tunteet ja nauttia elämästä ja toivottavasti teillä on ihana lomamatka miehesi kanssa!

Suhtaudut vaan kosintaan niin että se on tullakseen sitten ihan yllätyksenä kun tulee :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mua vähän harmittaa, ja ärsyttääkin, siis karkauspäivän kosijoiden puolesta. Miksi niin moni mies on kieltäytynyt siitä? Enpä ole juurikaan kuullut tarinoita, että naiset olisivat kieltäytyneet miesten kosinnasta!! Mä en edes kehtais sanoa ei miehen kosintaan monen vuoden seurustelun jälkeen! Miksi miehet roikkuu monta vuotta suhteessa ilman että haluaa suhteelta tulevaisuutta??

Kyllä meidänkin suhteessa oli pitkään puhetta kihloista ja naimisiin menosta, ja mies ihmetteli vaan miksi se on mulle niin tärkeää, ja muuttaako se muka jotain. Lopulta pienimuotoinen kriisi meidän suhteessa sai aikaan sen, et mies päätti kosia, vaikkei se hänelle ollut niin tärkeää kuin mulle. No nyt ollaankin jo naimisissa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mun käsitykseni mukaan sillä tosiaan on suurempi rituaalinen ja faktuaalinen merkitys naisille... Uskonnollisemmat tyypit erotuksena.

Mun avokkini esimerkiksi luulee, että avoliitto on siviilisääty ja että se korjaantuu väestörekisteriin kun ilmoitamme muutostamme.

En ole tohtinut korjata.

Ei hän varmaan myöskään ajattele sitä, että avioliitossa saisi paremmin onnettomuuden sattuessa tietoa toisen terveydentilasta yms..

Miettikää nyt vaikka sitä, kuinka paljon täällä forumilla on miehiä?

No. Onnea kaikille karkauspäivänä kosineille. Ehkä se tosiaan vie asioita eteenpäin. Minä olen ainakin yllättynyt siitä, kuinka konservatiivinen olen

loppujen lopuksi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voi harmi illuusia :( Sanoiko miehes yhtään mitään muuta kuin että ei?

Mutta olet rohkee nainen kun uskalsit kosia ja eiköhän se ajatus jää hautomaan miehes pääkoppaan :)

Nyt pitää vaan yrittää unohtaa negatiiviset tunteet ja nauttia elämästä ja toivottavasti teillä on ihana lomamatka miehesi kanssa!

Suhtaudut vaan kosintaan niin että se on tullakseen sitten ihan yllätyksenä kun tulee :)

No sillä hetkellä, kun väkisin tiukkasin asiaa, se vain ärtyneenä tiuskaisi sen einsä. Mutta kyllä asiasta on sen verran keskusteltu näiden päivien aikana, että aika hyvin olen hajulla syistä. Tiivistetysti, se ei vain ole vielä valmis. Ja taitaa myös pelätä sitä, että alan saman tien kimputtaa häitä, vaikka olen sanonut, ettei kihlaus minulle tarkoita sitä, että hääpäivä olisi tarpeen sopia saman tien. Minulle riittäisi, että käydään maistraatissa siinä vaiheessa, lasten saaminen tulee ajankohtaiseksi.

Ei tämä nyt rakkauttani mihinkään muuta tai vähennä, mutta täytyy myöntää, että olen aika ärsyyntynyt nyt. Mies olisi voinut hoitaa asian paljon hienotunteisemminkin.

Ollaan edelleen menossa Helsinkiin ajaessa Löwenmarkille katsomaan niitä unelmasormuksiamme. Sanoin eilen, että jos se on varma, ettei ikinä mennä kihloihin, niin sitten ei tarvitse. Mies etsi ajo-ohjeet netistä saman tien. Pelkään vaan, että alakulo ottaa vallan siellä sormuksia sovitellessa, kun mietin miten erilainen se tilanne olisi, jos vastaus olisi ollut myöntävä. Mut onpahan miehellä sitten sormuksen tiedot ja mitat, jos haluaa joskus yllätyskosinnan suorittaa. Minä tuskin otan asiaa puheeksi enää tämän jälkeen... Sen verran kipeästi sattui kuitenkin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Minun odotukseni palkittiin ja kosinta tapahtui karkauspäivänä kylläkin se mies kosi :) Hän kun tahtoo aina tehdä asiat päin vastoin! Jännitys oli kyllä koko päivän mahdoton, kun mies edellisenä iltana vähän vihjaili, mutta hänestä ei aina voi olla niin varma. Kosinta tapahtui iltavuoroni jälkeen kotona. Mies oli laittamassa iltapalaa ja minun tullessa keittiöön antoi hän muutaman suukon ja polvistui eteeni ja siinä sitä mentiin. :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Voi harmi illuusia :( Sanoiko miehes yhtään mitään muuta kuin että ei?

Mutta olet rohkee nainen kun uskalsit kosia ja eiköhän se ajatus jää hautomaan miehes pääkoppaan :)

Nyt pitää vaan yrittää unohtaa negatiiviset tunteet ja nauttia elämästä ja toivottavasti teillä on ihana lomamatka miehesi kanssa!

Suhtaudut vaan kosintaan niin että se on tullakseen sitten ihan yllätyksenä kun tulee :)

No sillä hetkellä, kun väkisin tiukkasin asiaa, se vain ärtyneenä tiuskaisi sen einsä. Mutta kyllä asiasta on sen verran keskusteltu näiden päivien aikana, että aika hyvin olen hajulla syistä. Tiivistetysti, se ei vain ole vielä valmis. Ja taitaa myös pelätä sitä, että alan saman tien kimputtaa häitä, vaikka olen sanonut, ettei kihlaus minulle tarkoita sitä, että hääpäivä olisi tarpeen sopia saman tien. Minulle riittäisi, että käydään maistraatissa siinä vaiheessa, lasten saaminen tulee ajankohtaiseksi.

Ei tämä nyt rakkauttani mihinkään muuta tai vähennä, mutta täytyy myöntää, että olen aika ärsyyntynyt nyt. Mies olisi voinut hoitaa asian paljon hienotunteisemminkin.

Ollaan edelleen menossa Helsinkiin ajaessa Löwenmarkille katsomaan niitä unelmasormuksiamme. Sanoin eilen, että jos se on varma, ettei ikinä mennä kihloihin, niin sitten ei tarvitse. Mies etsi ajo-ohjeet netistä saman tien. Pelkään vaan, että alakulo ottaa vallan siellä sormuksia sovitellessa, kun mietin miten erilainen se tilanne olisi, jos vastaus olisi ollut myöntävä. Mut onpahan miehellä sitten sormuksen tiedot ja mitat, jos haluaa joskus yllätyskosinnan suorittaa. Minä tuskin otan asiaa puheeksi enää tämän jälkeen... Sen verran kipeästi sattui kuitenkin.

Voi harmi, että sinäkin sait rukkaset. :( Pahalta se tuntui, mutta kyllä se tästä helpottaa. Mies kuitenkin tulee katsomaan jo sormuksia kanssasi tulevaisuutta silmällä pitäen, että kyllä se kosinta sinullekin sieltä jossain vaiheessa tulee. Minä lupasin odottaa kesään asti, kuten mies toivoi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Harmi, kun ei useampaa lykastanyt. :( Onnittelut heille, jotka saivat myontavan vastauksen!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No sillä hetkellä, kun väkisin tiukkasin asiaa, se vain ärtyneenä tiuskaisi sen einsä. Mutta kyllä asiasta on sen verran keskusteltu näiden päivien aikana, että aika hyvin olen hajulla syistä. Tiivistetysti, se ei vain ole vielä valmis. Ja taitaa myös pelätä sitä, että alan saman tien kimputtaa häitä, vaikka olen sanonut, ettei kihlaus minulle tarkoita sitä, että hääpäivä olisi tarpeen sopia saman tien.

Nyt menee jo vähän offtopic karkauspäivän kosinnoista, mutta mutta.. Jäin pohtimaan kun Illuusian.unelman puoliso antoi pakit sanomalla "ettei ole vielä valmis"... nimittäin minun avoikkini sanoi juuri samoin. Kosin ensimmäisen kerran vuosi sitten ja nyt sain puristettua kuukausi sitten vastauksen ettei hän ole vielä valmis. Mikä tekee miehestä (tai naisesta) valmiin kihloihin ja naimisiin? Mekin ollaan oltu yhdessä ja saman katon alla asuttu jo monta vuotta ja tosissaan ollaan, niin eihän se avioliitto nyt varsinaisesti muuta mitään. Mullekin jäi jotenkin vähän sellainen fiilis, että avokki luulee et ku päätetään mennä naimisiin nii avioliitossa ollaan sitä sillä samalla sekunnilla.... Tämä purkaus nyt lähinnä sen takia, että lupasin nyt sitten odottaa, että avokkin on valmis, mutta mielessäni vain pyörii kuinka ihana olis saada hänet AVIOmieheksi ja kuinka ihana olis olla hänen vaimonsa... Ja kuinka vaikea on pitää suunsa kiinni ja olla kosimatta häntä uudestaan ja uudestaan (minä en ilmeisesti kuulu näihin kosinnan jännittäjiin :girl_haha: ).

Paljon tsemppia Illuusian.unemalle ja toivottavasti pystytte kaikesta huolimatta nauttimaan lomastanne! Jääkäämme jännityksellä odottamaan sitä salamaniskua taivaalta, joka saa miehemme "valmiiksi" avioitumaan :girl_impossible: .

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

^ Tuo valmius avioliittoon on juuri se ihmeellinen yhtälö, jota en ymmärrä. Olen seurustellut pitkiäkin aikoja (pisin lähes 10 vuotta) sellaisten ihmisten kanssa, joitten kanssa en olisi koskaan halunnut mennä naimisiin. Eli olen tiennyt sen silloin koko ajan, ettei avioliitto tule kysymykseen. Jos asiasta on ollut puhetta, olen ihan suoraan sanonut, etten aio mennä heidän kanssaan vihille. En ole yrittänyt pelastaa nahkaani sillä, että olisin sanonut miettiväni tai en ole vielä valmis. En nyt tarkoita, että nuo miehet, jotka eivät ole valmiita, yrittäisivät vain kiertää avioliittoon menemisen tuolla epämääräisellä puheellaan. Tämän nykyisen mieheni kanssa sen sijaan kyllä tiesin aika alusta lähtien, että hänen kanssaan voin naimisiin mennä ja hän tiesi saman minusta. Hänellä hiukan kosinta kakelteli, kun tilanne jännitti niin kovasti, ettei oikein uskaltanut puuhaan ryhtyä, mutta avioliittoaikeensa hän kyllä jämerästi toi julki jo paljon ennen varsinaista kosintaa.

Minä pistäisin "ei-valmiin" miehen lujille. Mies ei siinä mitään menetä, jos naimisiin menee, mikäli hän muutenkin aikoisi saman naisen kanssa elämäänsä jatkaa. Toisaalta; tietysti voi kysyä, mitä nainen menettää, ellei mies suostu vihille, mutta haluaa silti olla yhdessä. Mutta mielestäni avioliittoon haluavalla on oikeus liittonsa saada ja jos sitä ei yhden miehen puolelta järjesty, niin onko sitten niin, että se mieskin on väärä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hmm. Voiskohan se valmius viitata myös avioliiton jälkeiseen elämään? Meinaan, että itse (kuten varmaan moni muukin nainen) toivoo, että naimisiin mentäisiin ennen kuin yritetään saada lapsia ja usein ennenkuin ostetaan talo ja laitetaan yhteinen asuntolaina. Ja useinhan nämä kaikki tapahtuu aika lyhyen ajan sisällä... Eli jos mies vastaa kosintaan ettei ole "valmis", se ei tarkoittaisikaan yksistään sitä ettei olisi valmis naimisiin vaan ettei olisi esimerkiksi vielä valmis saamaan lapsia? Tähän kyllä tarttis oman avokin tai jonkun muun miehen antamaan vastaus :D .

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hmm. Voiskohan se valmius viitata myös avioliiton jälkeiseen elämään? Meinaan, että itse (kuten varmaan moni muukin nainen) toivoo, että naimisiin mentäisiin ennen kuin yritetään saada lapsia ja usein ennenkuin ostetaan talo ja laitetaan yhteinen asuntolaina. Ja useinhan nämä kaikki tapahtuu aika lyhyen ajan sisällä... Eli jos mies vastaa kosintaan ettei ole "valmis", se ei tarkoittaisikaan yksistään sitä ettei olisi valmis naimisiin vaan ettei olisi esimerkiksi vielä valmis saamaan lapsia? Tähän kyllä tarttis oman avokin tai jonkun muun miehen antamaan vastaus :D .

Tuotap minäkin olen miettinyt. Itse en ole (vielä :D) miestäni kosinut eikä hän minua mutta on sanonut että on valmis naimisiin ja jos kosisin niin vastaisi kyllä sillä samalla sekunnilla mutta arvostaa kyllä sitäkin jos odotan hetken että hän saa rahaa säästettyä unelmien sormukseen ja suunnitella kosinnan. Tässä nyt tulisilla hiilillä odottelen, yritän pitää suun supussa mutta kokoajanhan mä tuota mietin...

Me keskusteliin jo ihan seurustelun alussa usein elämästä ja tulevaisuudesta ja naimisiinmenosta lapsista etc. Mä ainakin painotin miehelleni kovasti sitä että mulle naimisiinmeno ei sitten tarkoita sitä että nyt on aika perustaa perhe ja heittää ehkäisy pois, tai että meidän olisi sitten alettava katsomaan omaa asunto ja muutettava keskustasta pois. Myöskin sanoin että mä en odota mitään suuria häitä ja en varsinkaan jos ollaan molemmat viel opiskelijoita, koska en halua että käytämme kaikki vrantomme vain yhtä päivää varten.

Kaiken muun mieheni kyllä uskoi mutta tota vikaa ei sitten millään. Mun piti vaikka kuin monta kertaa selostaa uudelleen että en unelmoi prinsessahäistä ja jos unelmoisin niin totta kai silloin olisin realistisesti sen kannalla että mennään naimisiin opiskelujen päätytyttä tai ainakin siis monen vuoden päästä kun ollaan säästetty rahaa mutta ei, mä vaan haluaisin olla mun miehen vaimo ja mä haluaisin että se haluais olla mun aviopuoliso <3

Mieheni itse on myös intiimin ja pienen avioliittoon astumisen kannalla kuin suurten häiden joten kiva että samalla aaltopituudella mennään mieltymyksissäkin :)

Mut mitä siis halusin sanoo oli että ehkä kannattaa vielä tehdä selväksi miehelle että naimisiinmeno ei tarkoita sitä että _sä_ kuvittelet päässäsi että nyt me aletaan lapsiakin hommammaan ja omakotitaloa rakentamaan vaan kerro rehellisesti miksi haluaisit naimisiin. Meillä ainakin puhdistui ilmapiiri todella paljon kun istuttiin alas ja juteltiin. Ennen mun mies sanoi että ei ymmärrä miksi edes pitäisi kenenkään mennä naimisiin ja luuli että mä vaan haaveilen suurista prinsessajuhlista ja vauvoista mutta kun saatiin puhuttua niin miehenikin innostui naimisinmenosta :)

tsemppiä kaikille <3

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pakko tulla vielä tähän ketjuun kertomaan, kun olin yksi niistä jotka suunnittelivat karkauspäivän kosintaa. Minä kuitenkin sitten vetäydyin siitä hankkeesta...

Nyt sitten eilen naistenpäivän kunniaksi mies ykskaks yllättäen kosikin mua ja minä vastasin sille myöntävästi!!!! :girl_in_love:

Mä oon NIIN ONNELLINEN, pitkä odotus palkittiin!!!!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Avokki ei edes tiennyt karkauspäivän perinteistä... :rolleyes: Pohjustin sille niitä pari päivää, mutta ei se silti ottanut tosissaan kun kysyin että mennäänkö naimisiin -_- Lopulta kun intin, suuttui! Muutaman päivän päästä sain sen lupaamaan, että puhutaan naimisiin menosta :) Lopulta siitä tuli hyvä keskustelu, miehellä oli aika hassuja käsityksiä ja väärinymmärryksiä. Tosin jouduin lähtemään mitä-naimisiin-meno-mulle-tarkoittaa -kohdasta, ja siitä eteenpäin. Lopulta mies jopa sanoi, että voidaan mennä naimisiin 2017! Sitä odotellessa :-X

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään