Raportoi Share Kirjoitettu February 29, 2016 Tässä pähkäilty, surtu ja pyöritelty asioita päässä. No suutuspäissäni olen pessyt monta koneellista lakanapyykkiä ja pyyhkeitä.. Tuo Iidulin idea voisi olla ihan varteenotettava! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu February 29, 2016 Ruustinna voi surkeus!!! Meillä kosittiin. Sormuksen hain päivällä. Illalla kosin, mies liikuttui ja oli shokissa. Hyvin onnistui! Ihan kotona kosin ja annoin kassin, jossa sormus oli rasiassa sekä kortti. Päätettiin hääpäiväkin jo Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 1, 2016 Onnea, _sinna_! =) Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 1, 2016 Harmi ettei Ruustinna päässyt toteuttamaan suunnitelmaansa. Iidulin idea kuulostaa hyvältä, saisi selkoa miehen ajatuksista eikä tartte omassa päässä pyöritellä kauhukuvia Ihanaa että _sinna_lla onnisti! Onnittelut! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 1, 2016 Onnea _sinna_ Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 1, 2016 Täällä yksi kosija. Meinasin kyllä jänistää monta kertaa ja vielä 28. päivä illalla mietin että mitä helvettiä mä oikein teen Miehen maanantaina alkava 3 viikon duunireissu ei helpottanut asiaa kun itse tietysti olin lähdössä aamusta töihin ja hän päivän aikana lähti. Sitten kun hän alkoi suureen ääneen sunnuntai-iltana mainostamaan että kuinka saa aamulla nukkua pitkään niin ajattelin etten millään viitsisi kyllä herättääkään, saan vielä rukkaset Toisaalta, helpompi se mullekin oli ettei tarvinnut kasvotusten kysellä. Päädyin tekemään värilliseen A4 paperiin reijän yläreunaan, johon pistin sormuksen rusetilla narusta roikkumaan niin että paperin sai kuitenkin taitettua vielä kahtia, kirjoitin alle viestin: "Hyvää karkauspäivää! Meetkö mun kanssa naimisiin? PS. Vastaa vaikka viestillä asap " Taitoin siis tekeleen puoliksi ja kirjoitin kanteen nimen ja terkut etten viitsinyt herättää, pistin magneetilla jääkaapin oveen, otin valokuvan ja töihin päästyäni pistin vielä varuiksi fb:ssä viestillä kuvan että hän tajuaisi että nyt on jotain erikoista Oli siinä muutama hikinen tunti töissä istuttava ennen kuin toinen heräsi ja sain viestin. En kyllä ihan heti uskaltanut edes lukea sitä mutta lyhyesti ja ytimekkäästi sain kuitenkin vastauksen "Kyllä" Että semmoista, nyt tässä sitten pikkuhiljaa pohditaan että mitäs nyt sitten pitäisi tehdä Ekana mennään kaiverruttamaan sormukset kun herra saapuu taas kotio Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 2, 2016 Onnea _sinna_ !! Ja onnea Sanuzki!! Hauska tarina ♥ Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 6, 2016 Hei! Minä kosaisin myös avopuolisoani maanantaina ja onnekseni sain myöntävän vastauksen. Yhdessä on oltu jo reilut yhdeksän vuotta, joten "olihan se jo aika". Puolisoni ei pidä naimisiin menoa kovinkaan tärkeänä traditiona, mutta on meillä häistä puhuttu. Eräissä ystävien häissä pari vuotta sitten hän totesi, että jos naimisiin haluan, pitää kosiminen tapahtua minun toimestani. Eipä mies kyllä tuollaista muistanut sanoneensa, mutta totesi, että tuskinpa hänkään olisi kosinut. Eli minä pystyin hyvillä mielin kosimaan pelkäämättä, että sulhoa alkaa harmittaa. Kosiminen tapahtui kotonamme. Olin tehnyt hyvää ruokaa (vatsan kauttahan se tie tunnetusti miehen sydämeen löytyy) ja sytytellyt kynttilät palamaan ja ruusujakin ostin. Sormuksen olin hankkinut etukäteen. Jännitti kyllä jostakin syystä ihan hirmuisesti. Ja sen kyllä opin, että yksi hyvä syy siihen on, että miehet yleensä kosivat: en meinannut saada sanaa suusta kun heti alkoi itkettää. Minä kun olen sitä tyyppiä, että itkettää jokaisen tunteen liikahtaessa. Nyt sitten valikoidaan minulle sormusta ja pohditaan, milloin itse naimisiinmeno tapahtuu. Todennäköisesti vasta parin-kolmen vuoden kuluttua. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 6, 2016 Onnea Sanuzki ja Kosijatar! Hauska lukea näitä teidän tarinoita, mä olisin kosinut miestäni karkauspäivänä mutta se ehtikin ensin. =) Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 7, 2016 (muokattu) Minäkin päädyin kosimaan miestäni. Ollaan oltu yhdessä reilu 10vuotta ja naimisiin menoa joskus puheissa sivuttu. Itseasiassa mies kosi minua kun oltiin oltu puoli vuotta yhdessä, mutta olin itse silloin 18v ja ajateltiin, että vanhemmat saa vielä sätkyn, joten asia vähän jäi ilmaan vaikka myöntävästi silloin vastasinkin. Vuosien mittaan mies monesti totes, että käytännössähän me jo ollaan kihloissa... Mieheni on sen tyyppinen, että jos on joku asia mielessä niin ei sitten mihinkään muuhun pysty keskittymään, joten aika seesteisiä aikoja varmaan olisi saanut odotella, että hän olisi saanut aikaiseksi kosia Päätin sitten ottaa tilaisuudesta hyödyn irti. Tein meidän koiralle kyltin kaulaa, jossa luki että menisitkö "mamman" kanssa naimisiin? ja rusetinkin asetin kaulaan. Sanoin sitten miehelle, että Koiralla olisi sinulle asiaa No ei mennyt niin kuin elokuvissa, karvaturri seikkaili muualle ja käänsi selän miehelle No viesti ehti mennä perille ja minä sitten sormukset kädessä yritin jotain sanoa. Komppaan edellistä, että syy miksi miehet yleensä kosii on, että ne saa suustakin jotain ulos. Itkuksihan se meni, jännitin kanssa ihan kamalasti. Ystävä yritti rauhotella, että ihan sama mies se on jonka kanssa olet jo 10 vuotta ollut, että ihan rohkeasti vain. Maanantaia töissä mietin, että ihanko oikeasti meinaan tästä kotiin mennä jo kosia? Jos ei olisi ollut tämä tietty päivä, niin olisi varmaan lykkääntynyt, onneksi ei voinut lykätä. Nyt on häät syksylle 2017 suunnitteilla Mies vähän totesi, että hänen olisi kyllä pitänyt kosia, mutta näin tällä kertaa Muokattu: March 7, 2016, käyttäjä: Morsian-17 Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 7, 2016 Ihania kosintatarinoita, onnea! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu March 20, 2016 Itse kosin puolivitsillä hamekankaan toivossa. Tilanne oli kaikkea muuta kuin romanttinen: iltapäivällä tullessani kotiin totesin miehelle "Mennäänkö naimisiin." Mies, joka ei muistanut karkauspäivän hamekangasperinnettä (vaikka vasta neljä vuotta sitten häntä asiasta valistin :D), vastasi "Joo-o...?". Hän seuraavaksi kysyi, mitä tapahtuisi, jos hän kieltäytyisi. Tietenkin vastasin, että hänen pitää hankkia hamekangas, mutta hän ei vieläkään tajunnut. Silloin oli pakko ottaa vähän totisempi ote ja keskustella, ollaanko nyt oikeasti kihloissa. Lopulta totesimme, että voihan sitä olla kihloissakin. Sopivasta hääpäivästä olin jo aikaisemmin puhunut miehen hyväksyessä eli tavallaan ollaan jo oltu aika kauan kihloissa, vaikkei sormuksia ollutkaan (välihuomautuksena, hääpäivä on usean vuoden päästä eli ei ihan vielä ajankohtainen). Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 6, 2016 Minäkin tulen kertomaan tänne rakkaustarinani Viime kesänä saimme kotiinvietäväksi tuttavien häistä sukkanauhan sekä heittokimpun, joten kotimatkalla kehittelimme ajankuluksi mielikuvitusleikin omista tulevista häistämme. Hetken kuluttua mies kysäisi ehkä vähän vitsaillen "oliko tuo kosinta?", johon vastasin nopeasti kielteisesti. Silloin vielä ajattelin, etten koskaan tulisi kosimaan. Haavekuvitelmissa oli siirappisia kosintoja Hollywoodin tyyliin, ruusujen tuoksuessa ja rakettien räiskyessä. Puoli vuotta myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että jopa ihan arkista kosintaa olisi turha odotella. Mies oli ymmärtänyt, etten haluaisi mennä naimisiin, kun olin kertonut, etten haluaisi kirkkohäitä. Niin tyypillistä miehenlogiikkaa... Yritin tehdä korjausliikkeen miehen ajatuksenjuoksuun - tuloksetta. Kun mies toisen kerran kysyi yllättyneellä äänensävyllä "ai sä haluatkin naimisiin?", päätin ottaa ohjat omiin käsiini. Googletin seuraavan karkauspäivän ja vähän säikähdin sen osuvan jo samalle vuodelle. Neljä vuotta olisi liian pitkä aika (jopa omalla mittapuulla...) kosinnan suunnitteluun, joten nopeasti oli kehiteltävä jokin romanttinen tapa kosia. Koska mies rakastaa ruokaa ja minä rakastan leipomista, päätin tehdä vaaleanpunaisen, sydämenmuotoisen kakun, johon kirjailin "mennäänkö naimisiin?". Kun karkauspäivä koitti, kävin töiden jälkeen ostamassa pihvit, viinit, juustot ja muut herkut ja pyysin miestä pysymään poissa keittiöstä. Kerroin hänelle, että illalla juhlistaisimme ensisuudelmamme vuosipäivää (joka siis tapahtui joskus 28.2.-1.3.2014 välisen yön aikana...) ja se riitti karistamaan miehen epäilyt. Illan hämärtyessä sytytin kynttilät ja pyysin miestä pöytään. Tarkoituksenani oli puhua rakkaudesta, tulevaisuudesta ja muusta hömpästä, mutta niin jännittynyt, että puhuimme vain siitä, mitä lautaselta löytyi. Kun jälkiruoan aika tuli, nostin kakun esiin ja jäin odottamaan miehen vastausta. Hiljaisuus tuntui kestävän minuutteja, kunnes mies sai sanottua "Siis... Ootko sä tosissaan?" Säikähdin miehen jopa kauhistunutta ilmettä, ja koitin rauhoitella sanomalla "ei meidän tarvi mennä tänään naimisiin, ei ens viikolla, eikä edes vuoden päästä, vaan vasta vuonna 2020". Mies näytti selkeästi rentoutuneemmalta ja kysyi "eikö tää olis vähän niinkun mun tehtävä kysyä?". Vastasin sydän hakaten "ei, sillä tänään on karkauspäivä". Olin siinä vaiheessa jo niin hermostunut, etten voinut enää pidätellä kyyneliä. Mies oli saanut koottua ajatuksiaan ja vastasi "en mä koskaan ajatellut meneväni naimisiin, mutta en mä vois kuvitella vaimokseni muuta kuin sut" ja nousi suutelemaan. Helpotuin, hymyilin ja sanoin "hyvä, koska mä otin huomisen vapaaks ja meillä on vielä pullollinen skumppaa!". Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 6, 2016 1 tunti sitten, Masquerade said: Minäkin tulen kertomaan tänne rakkaustarinani Viime kesänä saimme kotiinvietäväksi tuttavien häistä sukkanauhan sekä heittokimpun, joten kotimatkalla kehittelimme ajankuluksi mielikuvitusleikin omista tulevista häistämme. Hetken kuluttua mies kysäisi ehkä vähän vitsaillen "oliko tuo kosinta?", johon vastasin nopeasti kielteisesti. Silloin vielä ajattelin, etten koskaan tulisi kosimaan. Haavekuvitelmissa oli siirappisia kosintoja Hollywoodin tyyliin, ruusujen tuoksuessa ja rakettien räiskyessä. Puoli vuotta myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että jopa ihan arkista kosintaa olisi turha odotella. Mies oli ymmärtänyt, etten haluaisi mennä naimisiin, kun olin kertonut, etten haluaisi kirkkohäitä. Niin tyypillistä miehenlogiikkaa... Yritin tehdä korjausliikkeen miehen ajatuksenjuoksuun - tuloksetta. Kun mies toisen kerran kysyi yllättyneellä äänensävyllä "ai sä haluatkin naimisiin?", päätin ottaa ohjat omiin käsiini. Googletin seuraavan karkauspäivän ja vähän säikähdin sen osuvan jo samalle vuodelle. Neljä vuotta olisi liian pitkä aika (jopa omalla mittapuulla...) kosinnan suunnitteluun, joten nopeasti oli kehiteltävä jokin romanttinen tapa kosia. Koska mies rakastaa ruokaa ja minä rakastan leipomista, päätin tehdä vaaleanpunaisen, sydämenmuotoisen kakun, johon kirjailin "mennäänkö naimisiin?". Kun karkauspäivä koitti, kävin töiden jälkeen ostamassa pihvit, viinit, juustot ja muut herkut ja pyysin miestä pysymään poissa keittiöstä. Kerroin hänelle, että illalla juhlistaisimme ensisuudelmamme vuosipäivää (joka siis tapahtui joskus 28.2.-1.3.2014 välisen yön aikana...) ja se riitti karistamaan miehen epäilyt. Illan hämärtyessä sytytin kynttilät ja pyysin miestä pöytään. Tarkoituksenani oli puhua rakkaudesta, tulevaisuudesta ja muusta hömpästä, mutta niin jännittynyt, että puhuimme vain siitä, mitä lautaselta löytyi. Kun jälkiruoan aika tuli, nostin kakun esiin ja jäin odottamaan miehen vastausta. Hiljaisuus tuntui kestävän minuutteja, kunnes mies sai sanottua "Siis... Ootko sä tosissaan?" Säikähdin miehen jopa kauhistunutta ilmettä, ja koitin rauhoitella sanomalla "ei meidän tarvi mennä tänään naimisiin, ei ens viikolla, eikä edes vuoden päästä, vaan vasta vuonna 2020". Mies näytti selkeästi rentoutuneemmalta ja kysyi "eikö tää olis vähän niinkun mun tehtävä kysyä?". Vastasin sydän hakaten "ei, sillä tänään on karkauspäivä". Olin siinä vaiheessa jo niin hermostunut, etten voinut enää pidätellä kyyneliä. Mies oli saanut koottua ajatuksiaan ja vastasi "en mä koskaan ajatellut meneväni naimisiin, mutta en mä vois kuvitella vaimokseni muuta kuin sut" ja nousi suutelemaan. Helpotuin, hymyilin ja sanoin "hyvä, koska mä otin huomisen vapaaks ja meillä on vielä pullollinen skumppaa!". Onnittelut Masquarede! <3 Ihana romanttinen kosinta, kyllä jos ei tuollaisella olisi jalat lähtenyt mieheltä alta niin en tiedä millä! Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu May 7, 2016 Hei! Vähän myöhässä, mutta ajattelin silti kertoa yhden onnistuneen tarinan karkauspäivän kosinnoista. Olin useampaankin kertaan pohtinut että pitäisikö kosia... ja vitsaillutkin miehelle karkauspäivästä. Naimisiinmenosta oltiin puhuttu useinkin, ja tavallaan sovittu, että mennään. Joskus. Karkauspäivänä päätin repäistä ja kosia. Ostin valkosia ruusuja ja kortin ja tein ruusunlehdistä sydämen sängylle ja sytyttelin kynttilät. Kortin laitoin sydämen keskelle. Kun mies tuli kotiin, kehotin hänet makkariin ja lukemaan kortin ja kun hän luki takasivun ('marry me?') Polvistuin hänen eteen yhden ruusun kanssa. Mies luuli pitkälle viedyksi vitsiksi ja kieltäytyi tai oikeastaan pyysi listaa tarvittavista hamekankaista. Kun näki että harmistuin niin tajusi vasta että olin tosissaan. Ja täsmensin että ei tarvii vielä tänä tai ens kesänä. Hän olis halunnu tarjota koko paketin, mennä kihloihin kun on vakityössä, mutta sanoin, etten halua odottaa vuosia (nyt opiskelija) ja haluan hänet. Juteltiin, palattiin makkariin ja kumpikin kosi toisiaan. <3 Mies tosin luvannut, että 'kosii' mua joskus myös tuommoisella romanttisella yllätyksellä, ettei miehuus kärsi Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 7, 2016 Mä puoli vitsillä kosasin karkauspvänä. Kieltävää vastausta en saanut virallisesti kihlat vaihdettiin Juhannuksena Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Raportoi Share Kirjoitettu August 29, 2016 Mä leikkimielisesti puhuin miehelle että voisin kosia, mutta sano että se on hänen tehtävä kosia. Kosintaa siis odotellessa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.