petra81

Oman sukuni puolelta kyllä tunnen kaikki kutsutut mutta sulhoni puolelta en tunne puoliakaan saatika ole edes nähnyt kertaakaan vaikka yhessä oltu jo 8 vuotta... heidän puolellaan vaan ei ole tapana juurikaan olla yhteyksissä muuta kuin aivan lähimpiin sukulaisiin (muummut ym.). mun puolella taasen on aika tiivis lähisuku mutta kaukaisempia sukulaisia en edes muista koska viimeksi nähnyt... mutta kaikki kutsutaan mitkä vanhemmat sanovat, onpahan ainakin hyvä syy tavata kaukaisempiakin sukulaisia . ja vieraslistaa laatiessa hieman suunniteltiin että kaikilla ois joku muukin tuttava kenen kanssa jutella juhlissa kuin hääpari tai oma vaimo/ukko. et ois sellasta saman henkistä seuraa, esim vanhuksille tilaisuus vaihtaa kuulumisia myös kaukaisien sukulaisten kanssa ym. ja ettei kenenkään tarvitse olla häissä orpona jos ei tunne ketään muuta kuin hääparin. niin ja varattu hääpaikka on aikas iso joten pieni porukka hukkuu sinne... ja on se jo korkea aika tavata ne aivan vieraatkin sukulaiset kun kumminkin kaksi sukua liittyy yhteen.

Häihin meillä on aikaa hieman yli neljä kuukautta ja valmiina on vasta juhlapaikka, kirkko, pitopalvelu ja bändi... suunnitelmatkin on ihan alkutekijöissä joten kiirettä varmastikin alkaa pukkaamaan...

Juttelisin tämän kaason kanssa kyllä mutta kun se ei oo helppoo... tässä on taustalla ilmeisesti paljon katkeruutta ja kateutta... Itse voin puhtaalla omalla tunnolla sanoa että en ole sanonut mitään pahasti koskaan tai tehnyt mitään pahottaakseni kaasoni mieltä. esimerkkinä annettakoon vaikka tälläinen tapaus: olin ostamassa hevosta muutama vuosi takaperin itse mieheni kanssa, kyseisen henkilön asiasta kuullessaan hän alkoi huutaa äidilleen eli tulevalle anopilleni että kun hän ei saanut hevosta kun oli nuorempi mutta nyt minä saan... Ensinnäkin olin ostamassa hevosta itse, ei anoppi sitä olisi maksanut ja toiseksi ei tullut hevosta mullekaan kun jouduin ratsastus onnettomuuteen... On vaan tosi kiusallinen tilanne kaason kanssa jonka luulin olevan ystäväni, olisi mukava saada välit kuntoon mutta kun toisella tuntuu olevan liikaa asioita hampaan kolossa... ja anoppini ei ollut kuullut tai ymmärtänyt väärin kaasoni puheita, olisi kaasoni toki voinut kieltäytyäkin kun häntä hommaan pyysin, en mä olisi suuttunut, eipä ois tällästäkään soppaa päässy syntymään. Tosin enpä oisi koskaan varmaan tienny itsekään mitä kaasoni musta ajattelee...

Eli pyysin ensi kesän häihini kaasokseni mieheni siskoa, ja hän suostui. Nyt kuitenkin puhuu selän takana pahaa ja valittaa ettei halua olla kaaso ja on muka liian vanha (34wee) ja ettei kaaso voi olla naimisissa. Oli vaan todennu sopivansa paremmin hääsuunnittelijaksi... Mikä parasta kuulin asiasta tulevalta anopiltani... Vihaksi vaan pistää kun olin luullut että olemme ystäviä ja tämä kyseinen kaaso on aina ollut mukava mua kohtaan, meillä on ollut yhteisiä kiinnostuksen kohteita mm. puutarha ym... nyt olen todella vaivautunut kaasoni seurassa koska hän käyttäytyy kuin ei mitään olisi koskaan sanonutkaan... eikä kyllä ookkaan sanonu mulle itse suoraan mitään, ei sanaakaan koko häistä!!! Anteeksi tunteen purkaus, oli vaan pakko saada paasata tulemaan kun varmasti löytyy kohtalo tovereita... =( Onneksi on jotain ilon aihettakin sillä on mulla lisäksi kaksi aivan ihanaa kaasoa tämän kolmannen "kaason" lisäksi ja heille suuri kiitos!!! =)