stream_title_66

Näytetään: kaikki sisältö luotu 365 päivää sitten.

Syöte päivittyy automaattisesti   

  1. Viimeisin viikko
  2. Menin hukkaamaan oman (onneksi sentään halvan) kihlan, joten pelkällä vihkillä mennään. Valitsin vihkisormukseksi kaksiosaisen sormuksen, jossa on yksi timantti, joten ajattelin siinä kihlan ja vihkin yhdistyvän.
  3. Minä olen niin äärettömän perinteinen tässä asiassa, että haluan miehen nimen ehdottomasti. Oma sukunimeni ei mitenkään kauhean yleinen ole (kuitenkin määrä 3300) ja miehen taas hyvin harvinainen (alle 140kpl). Samalla etunimellä olevia on minun kanssa 300 ihmistä. Eli minulle tulee uniikki nimi varsinkin naimakaupan jälkeen. Tässä ei mitään, mutta miehen sukunimi sointuu etunimeeni todella huonosti. Sen takia, koska etunimeni päättyy samaan tavuun kuin mihin miehen sukunimikin päättyy. Molemmat nimet ovat lisäksi lyhyitä eli uudesta nimestäni tulee kyllä todella töksähtävän kuuloinen. Mutta mitäpä tätä toisaalta näin vaikeasti miettimään. Lopputulos kun on kuitenkin se, että otan miehen sukunimen.
  4. Tää odottaminen on kyllä hermoja raastavaa. Häät on käytännössä jo suunniteltu yhdessä miehen kanssa muutamaa pientä juttua lukuunottamatta eli me ihan OIKEASTI ollaan menossa naimisiin, mutta tää kosinnan pihtaaminen ottaa kyllä ajoittain hermoille. Sitten tähän odottelun tuskaan tuli sellainenkin, että mies kertoi, että haluaa kesähäät ja häämatkalle pitää päästä heti häiden jälkeen (minulle häämatka ei kauhean tärkeä asia ole), niin sitten tuli puhetta kohteesta. Mies haluaisi jenkkeihin. Siinä sitten laskeskeltiin, että viikon-kahden matka jenkkeihin tulee melkoisen hintavaksi ja minä sitten sanoin siihen, että "Noh. Ei tässä ole kiire, että kunhan ruvetaan matkakassaa väsäämään niin ehkä ne häät sitten parin vuoden päästä saadaan aikaiseksi, kun pitää siihen asuntookin säästää (asuntokaupat meilläkin tiedossa)." Yhtäkkiä mies tähän sitten sanoi, että jenkkeihin mennään myöhemmin, valitaan joku halvempi kohde. Tuli vähän sellanen olo, että mies ei taidakaan haluta venyttää häiden päivämäärää! 31.12.2019 jos olisin morsian ja 8/2020 vaimo ni ois aika hyvä! Jotenkin epäilyttää onko nää miehet kuitenkaan niin "nopeita" liikkeissään..
  5. Minulla on nuoruuden avioliitto takana, sulhasella ensimmäinen tulossa sitten joskus. Ensimmäiset hääni vietettiin hyvin pitkälti sulhasen ja vanhempiemme vaatimusten mukaan - minä morsiamena tulin vain siinä sivussa jotenkin. Nyt tulevat häämme pyritään järjestämään meitä juhlakaluja miellyttävällä tavalla. Ja erona edelliseen tämä liitto ei ole käytännön sanelema, vaan puhtaasti rakkausliitto. Ensimmäisissä häissä olisin halunnut pukeutua simppeliin mustaan, pukeuduin kermakakkuvalkoiseen. Olisin halunnut pieniä herkkupaloja sisältävän monen ruokalajin illallisen, söimme perinteistä pitoruokaa. Olisin halunnut baarimikon tekemään drinkkejä, haimme Virosta siideriä ja kaljaa laatikoittain. Nyt todellakin tehdään kaikki toisin, mutta omasta halusta, ei siksi, ettemme muistuttaisi edellisiä häitäni.
  6. Opukka, ymmärrän hyvin sun ajatuksen siitä, että olette jo periaatteessa kihloissa kun häitäkin suunnitellaan. Mutta oon samaa mieltä myös tuosta, että ihanasti sun mies saa jännitystä luotua jo sovittuun asiaan pitämään kosinnan yllätyksenä. Olen itse samanlainen, etten pysty jättämään tällaisia asioita roikkumaan. Siksi näistä täytyy vähän epäromanttisesti keskustella, että tietää hiukan toisenkin suunnitelmia elämälle. Nyt tiistaina itse asiassa poikaystävä yllättikin kertomalla, että on suunnitellut kyllä kihlautumista. Katselemme nimittäin parhaillaan taloja/tontteja, ja saatoin vähän siinä näytölle mennessä puuskahtaa jotain tyyliin kyllä mun rahat talon hankintaan kelpaa, mutta sormuksia ei sitten voida hankkia. No, tilanne on nyt siis edelleen kuitenkin auki, mutta poikaystävän mietteet ovat minulle aiempaa selvemmät. En siis enää vain summanmutikassa haaveile, vaan tiedostan kihlautumisen olevan mahdollisesti lähellä. Veikkaan silti, että kyllä se sinne kesäkuiseen vuosipäivään saakka varmaan menee
  7. On ja ei. Superyleinen nimi ei inspaa, loputtomat nimikaimat jne. Toisaalta superharvinainenkaan nimi ei tunnu turvalliselta, anonyymiys häviää jotenkin. Mun ja miehen alkuperäiset nimillä oli n 10x ero yleisyydessä, meitä n 100 ja miehen nimeä n 1000. Tuo ero ei kuitenkaan ollut merkitsevin tekijä ollenkaan nimen valinnassa. Tärkeämpää oli ns kauneus, sopivuus etunimen kanssa, mielikuvat ja läheisyys suvun kanssa.
  8. Kaikki vaihtoehdot oli käytännössä pöydällä: molemmilla pysyy oma nimi, mulla yhdistelmänimi, molemmille sama miehen nimi tai molemmille sama nimi kauempaa suvusta. Mun nimi ei ollut vaihtoehto miehelle. Enkä itsekään miehen nimestä niiiin innostunut ollut, olisin sen varmaan lopulta ottanut jos ei lopulta oltaisi molemmat vaihdettu nimeä. Miehen suvusta löytyi kuitenkin kiva molemmille sopiva nimi niin molemmat sitten vaihtoivat tähän.
  9. Ei ollut vaihtoehto miehelle, enkä oikeasti odottanutkaan että olisi. Kuitenkin se mitä tunsin miestäni niin sen verran perinteinen kuitenkin tässä asiassa. Enkä siis osannut edes harmistua asiasta koska en sitä ikinä edes ajatellut että olisi realistinen vaihtoehto.
  10. Minulla oli maistraattivihkimisessä päällä musta mekko ja bleiseri. Vaatetuksen suhteen meininkinä oli molemmilla semmoinen "smart casual", eli arkista pienellä tyylikkäämmällä twistillä. Seuraavan päivän juhlassa oli ihan juhlajuhlamekko sitten.
  11. Minulla on harvinainen sukunimi, mutta tulevalla aviomiehelläni on vielä harvinaisempi. Olen itse niin perinteinen tässä asiassa, että haluan ottaa miehen sukunimen. Puolisoni kuitenkin on sanonut, että hänelle ei ole merkitystä otanko hänen nimensä vai en (eli painostusta ei ole). Miehen sukunimi ei soinnu ihan yhtä kauhiisti omaan nimeeni kuin nykyinen sukunimeni, mutta se on minulle pikkuseikka, kun miehen sukunimi on kuitenkin muutoin mieluinen. Itse ajattelin, että poistan samalla toisen etunimeni eli jätän vain yhden etunimen. Ihan vain siksi etten ole koskaan välittänyt toisesta nimestäni. Tiedä sitten käykö se nimen poisto naimisiin menon yhteydessä yhtä helposti kuin ajattelin.
  12. Onko täällä pareja, jotka olisivat järjestäneet häät vain toisilleen tai suunnittelevat vastaavaa? Luin blogikirjoituksen (https://www.rantapallo.fi/pakoarjesta/luksushaat-ihan-kahdestaan/), jossa tällaisesta kerrottiin. Tiedän, että moni käy kahdestaan maistraatissa pyörähtämässä, mutta tällainen "oikea" hääjuhla ilman vieraita kiinnostaisi. Ajatuksia? Olemme aina puhuneet ettemme halua perinteistä hääjuhlaa emmekä varsinkaan isoja kirkkohäitä. Sukulaisille tämä ei varmasti ole se mieluisin ratkaisu, mutta eikös häiden olekin tarkoitus olla avioparin juhla - ei sukulaisten? Minusta tällaiset häät ihan vaan kahdestaan kuulostaa ihanan romanttiselle ja meille sopivalle!
  13. Meillä nyt loppuelämä lyöty lukkoon eli päätös naimisiinmenosta tehty, mutta puoliso haluaa pitää kosintapäivämäärän yllätyksenä. Tietenkin lähimmille ystävilleni kerroin, että tällaiseen päätökseen tultu ja he olivat ihmeissään, mutta onnittelivat kuitenkin ja kyselivät hääsuunnitelmistakin. Anopin kanssa tuskin tulee asiasta ongelmaa, mutta omat vanhempani ovat hyvin vanhoillisia. Ovat varmasti onnellisia tulevista kihloista ja vihkisuunnitelmista, MUTTA emme aio järjestää häitä. "Maistraattiin, mäkkäriin ja kaljalle" - niinkuin ystäväni vitsaili minut tuntien. Tämä voi olla vaikea pala vanhemmilleni sulattaa, kun eivät saakaan kirkkohäitä. Loukkaantuivat jo siitäkin, kun isosiskoni karkasi vihille eikä vanhemmat saaneet kutsua (ja meidänkään "häihin" emme tähän tietoon aio vanhempiamme kutsua). Vanhempieni vaikea ymmärtää, että halutaan tehdä asiat meidän tavallamme, emme perinteiden mukaan. Olen ajatellut, että ehkä vanhempiani miellyttääkseni voisimme pienen kahvittelutilaisuuden sukulaisille järjestää, mutta katsoo nyt. Haluaisin kuitenkin pitää pääni ja mennä naimisiin niinkuin minä ja mieheni parhaaksi katsomme. Mutta uskoisin, että ainakin äidiltäni tulee selän takana nurinaa siitä, miten haluamme häämme viettää.
  14. Meillä suunnitelmissa joko häät kahdestaan tai ihan muutaman lähimmän ystävän seurassa. Alkujaan tarkoituksena oli mennä maistraattiin ihan arkivaatteissa, mutta asiaa ajateltuani ajattelin kuitenkin ostaa valkoisen mekon, jossa lyhyt helma ja kuitenkin "arkinen" look. Ihan siksi, koska vaikka mennään erittäin minimalistisesti ja meidän näköisesti naimisiin, niin haluamme kuitenkin hääkuvia ja niissä valkoinen mekko näyttää mielestäni asialliselta. Miehelle todennäköisesti ainakin puvuntakki päälle. Tähän arkiseen, valkoiseen mekkoon ajattelin yhdistää mustat korot, koska meillä on hiilikuitusormukset ja ei muutenkaan olla perinteisimmästä päästä. Eli toisinsanoen meidän "arkihäihin" haluan pientä perinteisyyttä kuitenkin.
  15. Minun toiveestani asia sovittiin etukäteen (eli puhuttiin kaikki asiat puhki, että meillä on varmasti samat ajatukset asioista). Käytännössähän siis olemme jo kihloissa, mutta mies on ehdoton, että ennen kosintaa ei ole kihloja. Sormukset valittu kuitenkin jo ja häistä puhuttu. Kosinnan ajankohdan mieheni aikoo kuitenkin pitää salaisuutena eli jännitystä on tässä odottelussa, että milloin se h-hetki on! Kosinnan jälkeen aletaan sitten vasta suunnittelemaan vihkimisen päivämäärää.
  16. Meillä päädyttiin vain yhteen sormukseen. Eli kihlasormukset tulevat olemaan myös vihkisormuksia (suunniteltiin, että sormukseen kaiverretaan vihkipäivä). Tämä siksi, että olen käytännöllinen ihminen ja haluan mielummin yhden laadukkaan (timanteilla koristellun) sormuksen kuin sen rinnalle sitten yksinkertaisen kihlasormuksen. Eli kihlasormuksessani tulee olemaan timantteja, mutta toimii myös vihkisormuksena! Jos kahteen sormukseen olisi päädytty, niin kihlasormus olisi kivetön.
  17. Me päädyimme siihen, että vain yksi sormus. Mies hieman "vanhanaikaisena" oli sitä mieltä, että vaimolla ainakin pitäisi olla sekä kihla- että vihkisormus, mutta itse käytännönläheisenä ihmisenä en näe kahta sormusta tarpeelliseksi. Kihlasormuksista tulee siis myös vihkisormuksia ja sovittiin niin, että kihlasormuksiin kaiverretaan sitten vihkipäivä. (Tulevassa) kihlasormuksessani on aitoja timantteja ja on siten näyttävä ja arvokaskin, joten sillä menen mielelläni sitten naimisiinkin. Yksi kaunis sormus on mielestäni parempi kuin perinteen takia hankittu vaatimaton kihlasormus vihkisormuksen rinnalla.
  18. Aikaisemmin
  19. Heippa morsmaikut! Toiveissa uniikki, juuri sinulle personoitu hääkutsu, joka näyttää hyvältä ja vetää vieraita puoleensa? Saat kauttani juuri sinulle räätälöidyt kutsut ja muut juhlagrafiikat, kuten meniu-ohjelma -flyerin, plaseerauskortit pöytiin, päytäkartat, hääbingot jne. Pyydä rohkeasti tarjous!
  20. Kirjoittelen tähänkin ketjuun, kun innoissani näitä juttuja nyt luen. Katijohanna90 tuskailee näemmä täälläkin, ihana! Meillä tosiaan homma lyöty ns. lukkoon. Sormukset valittu ja häitäkin hieman jo suunniteltu. Tuleva sulho on kuitenkin sitä mieltä, että kihloissa ei olla ennenkuin on oikea kosinta suoritettu, joten sitä odotellessa. Päätös naimisiinmenosta nyt kun kuitenkin on jo käytännössä tehty, niin olemme seurustelleet vain 1 vuosi ja 3 kuukautta. Saman katon alla olemme asuneet 9kk. Voisin sanoa yllätyksekseni, että nopeaa toimintaa tuolta rakkaaltani - en olisi uskonut! Mutta elämää jo nähneenä tiedämme, että tämä päätös on ja pysyy enkä voisi onnellisempi olla. Puheista päätellen veikkaan kosintapäiväksi uuttavuotta jolloin meillä tulee yhteistä elämää 2 vuotta täyteen. Mutta saa nähdä, voihan se kauemmankin odotuttaa ihan piruuttaan!
  21. Meillä on nyt päätetty, että naimisiin ollaan menossa. Sormukset on valittu, häitäkin jo vähän suunniteltu ja asia ns. lyöty lukkoon. Joku lienee määrittelisi tämän niin, että ollaan jo kihloissa, MUTTA tuleva sulhanen sanoi, että kihloissa ei olla ennen kosintaa - ja kosinnan ajankohdan hän aikoo pitää salaisuutena. Jotenkin romanttista, että vaikka olen tällainen realisti, joka haluaa, että asiat puhutaan puhki (varsinkin näin isot asiat), niin mies silti saa luotua jännitystä. Eli vaikka tiedän, että kosinta on tulossa, niin ei tietoa milloin ja se vähän jännittää! Jos oikein ymmärsin, niin kosinta menee ensi vuoden puolelle, koska on tarkka raha-asioista ja haluaa, että sormuksiin on oikeasti varaa (sain valita sormuksen, jossa on ihan oikeita timantteja ). Mutta tuosta ei kyllä oikeasti tiedä, mitä se meinaa. Yllätti kovin tällä aiheella, kun ajattelin, että ei uskalla sitoutua ennenkuin on 10 vuotta täynnä. Mutta tässä sitä nyt sitten vain odotellaan - ja olen tosi huono odottamaan! 2 vuotta meille tulee yhteiseloa täyteen uudenvuoden aattona, joten voisin veikkailla ajankohdan sinne. Ihanaa lueskella Katijohanna90 sun odotuksen tuskaa - olen varmasti ihan samanlainen, kun vuodenvaihde lähestyy!
  22. Itse kihlauduin ensimmäisen kerran 23-vuotiaana, ja nyt 29-vuotiaana odottelen epätoivoisesti koska nykyinen poikaystäväni kosii. Ei se ikä mielestäni niinkään merkitse, vaan sitoutumisen aste ja henkinen kypsyys pariskunnalla.
  23. Erosin vajaan kolmen vuoden avioliiton jälkeen, kun olin pari vuotta yksin raahannut suhdetta perässäni. Mieheni ei keskustellut kanssani, ei ottanut mielipiteitäni huomioon esim. yhteisissä hankinnoissa, vähätteli minua ja tekemisiäni julkisesti, koskaan en riittänyt. Olin liian lihava, liian laiha, liian pinnallinen, liian rupsahtanut, liian raskausarpinen. Miehelleni merkittävimmät naiset elämässään ovat äitinsä ja siskonsa, joita palvoo ja jaksaa aina kannustaa ja tukea. Minä en tuohon kolmiyhteyteen sopinut. Ero oli vaikea, mies teki siitä helvettiä, vaikka oli kohdellut minua kuin ilmaa muutaman edellisen vuoden. Sanoinkin, etteikö olekaan onnellinen kun pääsee kaltaisestani taakasta eroon. Mutta ei, kun avioeropaperit tyrkkäsin eteen, hän alkoi palvoa maata jalkojeni alla. Pari viikkoa satoi lahjuksia, rakkautta, keskustelua, yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia niin että olin tukehtua. Tuossa vaiheessa olin vain jo liian väsynyt yrittääkseni enää. Jos mieheni olisi herännyt tilanteeseen silloin, kun ensimmäisiä kertoja otin asian esille, emme olisi luultavasti eronneet. Toivottavasti hän löytää uuden onnen ja osaa pitää siitä parempaa huolta. Itse olen onneksi oman nykyisyyteni ja tulevaisuuteni löytänyt.
  24. Muhun iskee todella kovaa Yölinnun kappale Liian suuri city. Jotain osaa siitä haluaisin ehdottomasti käyttää aikanaan häissämme, sillä se jotenkin niin osuvasti kuvaa tekemääni kierrosta maailmalla ennen kuin ymmärsin palata takaisin kotiin.
  25. Olen menossa toista kertaa naimisiin (toivottavasti!) joskus hamassa tulevaisuudessa. Poikaystäväni ei ole ollut ennestään avioliitossa. Toivon itselleni polttareita myös kakkoskierroksella, sillä nyt tämä koko homma tuntuu niin oikealta - ihan erilaiselta kuin aiemmassa liitossa. Silloin järjestin häät, joita en oikeastaan sydämessäni halunnut, ja pyrin pitämään kaiken mahdollisimman vaatimattomana. Minulla oli polttarit, mutta nekin olivat aika vaisut, sillä ystävänikään eivät olleet tulevasta liitosta kovin innoissaan. Poikaystäväni kaveripiirissä on tavattu polttareita juhlia isosti, joten hänelle juhlat ovat varmasti luvassa. Itse asiassa olen kuullut joidenkin herrojen jo polttariohjelmaa suunnittelevan, vaikka emme ole vielä edes kihloissa! Meitä kuitenkin pidetään todennäköisimpinä seuraavaksi avioituvina
  26. Wuhuu, eilen saatiin kutsut tilattua! Melkein kaikki save the datet on jaettu, muutama jumittaa kotona vielä kun on olevinaan niin hankala laittaa kirjepostina eteenpäin mekko tuli ostettua jo heinäkuussa kun piti käydä vain katselemassa mutta osuikin ensimmäisenä päälle sitten sellainen ''the one'' niin pakkohan se oli ostaa kun sai 500e halvemmalla kun mitä tilaushinta olisi ollut kun oli sovituskappale. Kuvaaja on edelleen katsomatta mutta niitä pitäisi nyt alkaa tämän viikon aikana käymään läpi, on varmaan 70 tarjousta mistä alkaa pläräämään läpi eli hetki saattaa mennä..
  1. Lataa lisää sisältöä