NeNNi

^ Eikä mun mielestä kenenkään tartte kestää vieraita lapsia vaikka omia olis kymmenen. Itse en mitenkään erityisesti iloitse edes lähisukulaisten lapsista, suoraan sanottuna menee päivä pilalle kun eräänkin kanssa samaan tilaan joutuu. Silti nuo omat on tärkeintä maailmassa. Allekirjoitan siis täysin sanonnan 'omat lapset, vieraiden kakarat'. Ja kyllä jokaisella on oikeus haluta lapsettomat häät, oli niitä omia tai ei..

Täällä on ketju kymenlaakson pitopalveluista; http://www.naimisiin.info/yhteiso/topic/14715-pitopalvelu-kymenlaakso/ Älköön kukaan myöskään valitko Kymen astiavuokraamoa, säästytte monelta murheelta!

Jaanpas nyt tännekin meidän häiden kulun kun Carnation näitä kyseli! Meillä oli siviilivihkiminen juhlapaikalla. Mä en kuulu kirkkoon ja kaikenlainen jeesustelu lähinnä yököttää, joten kirkko ei ollu edes vaihtoehto. Onneks Isäntäkään ei ole koskaan kirkkohäistä haaveillut. Vihkijä tuli maistraatista ja sähköpostin välityksellä taisi hoitua kaikki yhteydenpito ja asioiden sopiminen. Meidät vihittiin juhlapaikan pihalla, nurmikentällä. Koivun oksista ja auringonkukista tehtiin "kuja", jonka molemmin puolin vieraat vapaasti asettui, ei siis ollu mitään "morsiamen suku sille ja sille puolelle" -juttua. Vanhemmalle väelle oli varattu tuoleja, muut vieraat seisoi. Maalaishäiden teeman mukaisesti olkipaaleista kasattiin kujan päähän "alttari", jonka takana vihkijä puhui. Äänentoisto oli järjestetty kun kerta ulkona oltiin - haluttiin, ettei vieraiden tartte yhtään pinnistellä, että kuulisivat puheen. Vihkiminen tapahtui siis juhlapaikan "nurkalla", joten sieltä sisältä vedettiin piuhat mikille ja kahdelle kaiuttimelle. Isäntä käveli sinne eteen odottamaan meidän vauva sylissään ja bestman mukanaan. Minut saattoi iskä, jolle Isäntä vaihdossa antoi vauvan. Vihkimisen aikana mun sisko luki pyynnöstäni runon - oli kiva saada ohjelmaan vähän jotain "extraa". Mä en oo mikään krääsän ystävä, joten koristelua ei juurikaan ollut. Toki kaikissa pöydissä oli pöytäliina, kaitaliina ja itsetehdyt kukka-asetelmat. Mutta ei siis seinillä mitään tai semmosta "koristelukoristelua".

^ Meillä kaaso, bm ja valokuvaaja istu samassa pöydässä meidän kavereiden kanssa.

Meidän koira meni häiden ajaksi porukoille (joilla myös koira) ja naapurit kävi päivän aikana lenkittämässä muutaman kerran.

Meillä ei ollu varsinaista istumajärjestystä. Pöydät oli numeroitu ja seinällä oli taulu, jossa oli pöydässä nro. x istuvien nimet - itse saivat sitten paikkansa valita. Mä en vaan jaksanu alkaa räknäämään jokaiselle paikkaa ja sitä myöten nimilappuja pitkin pöytiä. Hyvin toimi, seurueet pääsivät samaan pöytään.

Meillä kaasona ja bestmaninä toimi ystäväpariskunta. Kiitokseksi mentiin heidän kanssaan viikonlopuksi mökille ja me tietysti sponsoroitiin ruoat ja juomat.

^ Ilo olla avuksi! Älä ressaa, toi on oikeesti tosi hyvä!

Oma mielipide; Tykkään, on selkeä eikä mitenkään "tekemällä tehty". Eikä sisällä niitä miljoonaa kliseetä, mitä näissä yleensä näkee. Mua vaan ihmetyttää toi "luottamustoimet" kohta - täytyykö ne tosiaan mainita kutsun ohessa, varsinkaan kun he eivät esim. ota ilmottautumisia vastaan? Kaason nimen ja numeron ymmärrän tuolla ohjelma -kohdassa. Tuon juhlimisajan muotoilisin itse jotenkin tyyliin "juhliminen jatkuu 02 asti" tms.

En halua masentaa, mut toi olis voinu olla mun kirjottama. Ja siltikin hääpäivänä vitutti suunnattomasti, etten pitopalvelua laittanu vaihtoon. Toivottavasti, et joudu katumaan.

Kokemuksen vakaalla rintaäänellä voin sanoa; juokse vielä kun voit! Omassa hääpäivässä vituttaa vain se, että en laittanut vaihtoon pitopalvelua, jonka kanssa kaikki tökki alusta alkaen. Hääjuhlassa tuli useampikin selkkaus, joiden vuoksi paha mieli ja vitutus kalvoi vielä monta viikkoa häiden jälkeenkin. Jos homma ei alunperinkään toimi, niin ei se siitä paremmaksi muutu.

^ Olen tainnu aiemminkin sanoa, että mun mielestä tossa "ole ajoissa paikalla" ei ole mitään huumoria, lähinnä se on vieraiden aliarvioimista. Muutenkin näissä juhlaohjesäännöissä näkee välillä tosi typeriä juttuja. Toki kukin tavallaan mut.. Aina ei vaan ymmärrä. MUOKS: Kamalin ikinä näkemäni juhlaohjesääntö oli ensinnäkin 1½ x A4 kokoinen(!!) ja kaikki mahdolliset itsestäänselvyydet muistettu mainita, huippuna mm. "sisällä ei saa tupakoida".

Ei ole koska en siitä itsekään tykkää.

Täällä on ketju, jossa on juttua saattamisesta; http://www.naimisiin.info/yhteiso/index.php/topic/39965-kumpi-yleisempaeae;-isae-saattaa-vai-sulhon-kanssa-yhdessae/

Meillä oli siviilivihkiminen juhlapaikalla ja vaikkein mikään iskäntyttö olekaan niin mulle oli itsestäänselvää, että haluan iskän saattavan. Sulhanen tuli poika sylissään vastaan ja antoi vaihdossa pojan iskälle.