Kuinka ennen ees aamuun nousta tahdoin mä yksinäin, kun et vierelläin ollut, unta kenestä näin? Suru suurempi kuin jos jokin luotain sut veisi pois, olis vain ellei koskaan kohdattu ois. kuinka ennen ees luulin jotain onnesta tietäväin, kun jo koitossa kevään syksyn merkit vain näin? Tiennyt en, että kuulla ihokin kosketuksen vois ja kuin kaivannut kauan sua myös se ois. Kerto: Jos yhden, vain yhden mukaan muistoista saa. Kuinka yhtäkään yötä kanssas voin unohtaa? Ja aamuun, kun aamuun unet pois häviää. Niin myös hetkemme haihtuu vaan jotain jää. Tulee aika kun peittää ruoho polkumme täällä saa linnut hiuksiimme hiljaa pesän voi rakentaa. Ja kun tähtien takaa kanssas kaikkeutta katselen, on kuin oisin jo kerran kokenut sen. Kerto Suru suurempi kuin jos jokin luotain sut veisi pois, olis vain ellei koskaan kohdattu ois. Säv. Susanna Palin San. Timo Koivusalo Alkuperäiset esittäjät: Nina Tapio ja Mikko Leppilampi elokuvassa Kaksipäisen kotkan varjossa Pari pientä virhettä korjattu Erittäin kaunis kappale, jota minäkin olen laulanut jo vaikka kuinka monesti