Syna

Minusta tuntuu, että mieheni kasvoi ajatukseen avioliitosta vasta kun oli seurannut poikamme kasvua.

Olihan sitä silloin tällöin puhuttu, että joskus hän minut vielä vihille vie, mutta kieltämättä olin luopunut jo toivosta. Olin onnellinen yhteisestä pitkään jatkuneesta suhteestamme ja onnellinen "luvalla" tulleesta lapsestamme.

Nyt kun kosittu on ja häät lähestyvät, ajatuksena on vain, että häät ovat "lopullinen" sinetti yhteiselle elämällemme...Tai jotain ;D

Varmaan ositain on riisin heitto kielletty, koska osa riisi "lajeista" puuroutuu sateella, mikä taasen ei ole mukavaa kirkon pihalla. Tai missään.

Meillä heitellään ilmeisesti kauraa, koska hevos tyttö oon ja hevosella kirkolta bileisiin jatketaan.

Menun ja ohjelmanhan vois laittaa myös sellasille "maalaus telineille", jollasia saa ikeasta kuvia ja pikku tauluja varten???!!!

Ei tarttis olla siis jokaisella omia ja hyötykäyttö häiden jälkeen helppoa.ß

Meillä ajateltiin ripustella niitä purkkeja tuikkuineen pihan puihin ja pensaisiin.

Nyt aloin sitten epäröimään, kun kyseessä on suojeltu kartano rakennus...

Mitenkähän suhtautuvat vakuutus yhtiössä, jos vahinko sitten sattuisi  :-/

Naisilla taitaa valitettavasti olla sellainen taito, että sanovat mitä sylki suuhun tuo...

Kokemuksesta voin kertoa, että raskaus ja aitiys laittaa hormoonit sekaisin ja sanoa saattaa kummallisia juttuja. Tai sitä voi todellakin luokkaantua mitättömistä asioista, kuten häät ennen omia.

Ja onhan sitä kieroja ihmisiä muutenkin.

Eikä ikäkään kerro ihmisen kyvystä inhimilliseen ajatteluun... :-/

Kyllä minuakin ottaa päähän, kun kaikkien oletus on, että olen nyt väsyttänyt tulevan mieheni, ja siksi menemme naimisiin. Vaikka totuus on ihan toinen.

Onneksi sen tiedän minä ja läheiseni ja varsinkin mieheni  

Kihlaus päivä. Todellinen yllätys , koska monen vuoden vihjailujen jälkeen olin jo luopunut ajatuksesta.

Ei siis ennalta sovittu.