shaadi

Millaisissa hinnoissa tuo Sammin ratsutila pyörii?

Minuakin kiinnostaisi, miten jo vietetyt kaksi-kolme-kieliset häät ovat menneet. Itse en kannata kaksikielistä seremoniaa, ellei se sitten ole todella lyhyt. Vihkitoimitus pitenee helposti liikaa ja olenkin suunnitellut omiin häihin ohjelmalehtistä. Todennäköisesti kuitenkin ne, jotka ohjeita tarvitsisivat eniten, ovat mukana itse vihkitoimituksessa. Jos juhlassa on vain vähän jotakin muuta kieltä puhuvia, järjestäisin heille vaivihkaa jonkun vieraista seuraneidiksi/tulkiksi, jotta he eivät eristyisi muista vieraista liikaa. Pelit ja leikit jäävät meilläkin varmasti vähälle ja yritän suunnitella ne niin, että kaikki häävieraat osallistuvat kerralla taiteilemaan/rakentamaan jotakin niin, että ohjeistusta tarvitaan vain muutaman lauseen verran. Puheet menevät varmaankin pääasiassa yhdellä kielellä ja muutama lause englanniksi lopuksi, jotta kaikki ehtivät mukaan kilistelyyn.

Yksissä häissä oli valmistettu hiukan koomiset kakkukoristeukot ja toisen naama oli värjätty tummaksi. Yksi hieno idea, jota Suomesta sai joskus ihan marketista, on elefanttipariskunta.

^Miehen kaksoissukunimen ensimmäinen osa on Suomessa laitettu suoraan etunimeksi väestörekisterissä, mutta emme kyllä pyytäneetkään erkoisjärjestelyjä. Minulla on kansainvälinen helppo nimi, enkä aio ottaa miehen suomalaisittain hankalaa nimeä. Olisin saattanut päätyä samaan ratkaisuun, vaikka mies ei olisi ulkomaalainen.

onlylonelyn kanssa samaa mieltä. Mieheni on aivan selvästi ulkomaalainen, mutta en ole juuri joutunut kuuntelemaan vihjailuja. Mieheni on äärimmäisen fiksun oloinen ja minä hyvin päättäväinen päällepäsmäri, joten sukulaisteni mielestä tämä hyväksikäyttösuhde on vähän päinvastoin ;D Hän joutuu kohtaamaan rasismia muutenkin aika harvoin. En tiedä johtuuko pituudesta, suomen lausumisesta, olemuksesta vai mistä. Miehen suvun puolelta ei minun korviini ole kantautunut mitään. Anoppikokelas toimii hyvin portinvartijana tässä asiassa. Vanhempi sukupolvi ei varmasti hyväksy asiaa, mutta miehen vanhemmat ovat tyytyväisiä.

Meillä ei ole lainkaan kielestä johtuvia kommunikointiongelmia. Englanti on miehen toinen koulukieli ja minäkin puhun sitä erittäin sujuvasti, joten se on kotikielemme. Sulho opiskelee ahkerasti suomea ja pärjääkin sillä aika hyvin. Minulla ei ole mitään aikomustakaan opiskella miehen äidinkieltä (oikeastaan se olisi hyvin vaikeaa). Maan kreoli sivuaa ranskaa, miehen toista koulukieltä, jota opiskelen. Lisäksi opettelen itsenäisesti miehen etnisyyden kieltä, joka on hänellekin vieras kieli. Miestä ei kiinnosta eikä ärsytä, mitä kieliä solkkaan tai yritän opiskella, mutta tukee tietysti yrityksiäni kuten minä hänen suomen opintojaan. En odota hänen koskaan oppivan suomea niin hyvin, että se voisi olla kotikielemme. Puhuminen on meille erittäin tärkeää ja sen pitää tapahtua kielellä, jota kumpikin puhuu äidinkielenveroisesti. Potentiaaliselle jälkikasvulle haluaisin hänen puhuvan ranskaa.

Olen ollut erittäin monikulttuurisissa häissä, joissa vihkitoimitus meni seuraavasti: Hindu-seremoniassa koko toimitus tehtiin sanskritiksi/hindiksi (enpä tullut kysyneeksi kumpaa käytettiin) ja pappi selitti kaiken englanniksi (mitä tehtiin ja miksi), mutta ei suoraan kääntänyt. Seremonia venyi kaksi kertaa normaalia pidemmäksi, joten kääntämisessä on riskinsä. Seuraaminen oli kuitenkin mielenkiintoista ja varsin informatiivista. Morsian käänsi vain saksaa puhuvalle äidilleen ne osat, joissa äidin piti tehdä jotakin. Seremonia ei ollut siis kovin hyvin valmisteltu, mutta papilla oli selvästi paljon kokemusta monikulttuurisista häistä. Siviilivihkiminen tapahtui puheineen kokonaan englanniksi, koska hääväestä vain morsiamen lähisuku ei puhunut lainkaan englantia. Sulhasen ja vieraiden äidinkieliä ei käytetty häissä ollenkaan. Suomessa ei tietenkään voi luottaa siihen, että suurin osa vieraista puhuu yhteistä vierasta kieltä niin sujuvasti, että kääntämistä ei tarvita. Jos suuri osa yleisöstä kuitenkin ymmärtää molempia kieliä, kääntäminen voi olla uuvuttavaa, joten itse en toistaisi kaikkea, vaan pyrkisin pitämään toisiaan tukevia eri vihkimisen osia eri kielellä. Tietenkin vain kirkollisessa/siviilivihkimisessä, jossa yleisö on ennenkin ollut vastaavissa tilanteissa ja tietää muutenkin mitä tapahtuu. Erilaiset tavat pitäisi kuitenkin selittää, jos ei muuten niin vaikka ohjelmassa