Tiityy

Heh, mulla on vissiin hirmu halpa maku verrattuna moniin muihin, koska omassa täydellisessä vihkisormuksessani tulee olemaan yksi 0,06ca timantti. Kihlassa ei mitään kiviä. Kokeilin sormuksia, joissa oli enemmän ja isompia timantteja, mutta pienehkö nimettömäni näytti todellakin ylikansoitetulta niiden kanssa..

Mielestäni siviilivihkimisessä ei ole samaa painoarvoa, kuin kirkkohäissä, kun naimisiin mennään "Jumalan kasvojen edessä ja näiden seurakuntalaisten läsnäollessa", vaikken varsinaisesti uskis olekaan. En tarkoita, että mielestäni maistraatissa vihityt olisivat "vähemmän naimisissaolevia" kuin kirkossa vihityt, mutta omalla kohdallani maistraattivihkiminen tuntuisi jotenkin merkityksettömältä toimenpiteeltä.

Minusta taas kirkkovihkiminen tuntuisi merkityksettömältä toimenpiteeltä.   Tuntuisi aivan samalta, kuin jos lupaisin vaikka joulupukin tai metsänkeijun kasvojen edessä rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. En koe tarvetta uskoa satuolentoihin (kuten jumala) tai luvata niiden edessä mitään..

Meillä vasta onkin ongelma. Se ei nyt varsinaisesti liity siihen, miten pyytäisin rahaa häämatkaa varten, vaan siihen, voimmeko tässä tilanteessa niin tehdä.

Me olemme karkaamassa vihille salassa ja lähdössä matkalle heti seuraavana päivänä. En siis haluaisi, että kukaan meitä muistaisi ylipäätänsä lahjalla, mutta sukumme tuntien niin tulee kuitenkin käymään. Kihlajaislahjaksikin saimme satojen eurojen arvosta tavaraa, vaikka kihlauduimme "salassa", eikä mitään juhlia/kahveja järjestetty.

Lähetämme kortin ja hääkuvan läheisillemme matkalle lähtiessämme. Mietinkin nyt, että olisiko todella tökeröä laittaa ainakin niille, joiden tietää varmasti lahjovan (vaikka kieltäisikin), joku pieni vinkki, että ei haluta tavaraa, koska meidän kämppä pursuaa jo valmiiksi. En nyt ajatellut varsinaisesti pyytää rahaa, mutta sen käsityksenhän siitä saa, jos sanotaan, että ei haluta tavaraa..

Sukumme eivät ole tiukkiksia, enkä tavallaan usko, että loukkaantuisivat asiasta, mutta kuitenkin tuntuu aika tökeröltä edes mainita kortissa lahjaa, kun ei juhliakaan ole, eikä siis ole tavallaan "oletettavaa" (vaikka niin tiedänkin käyvän), että lahjoja kukaan hankkisi.

Voiko näin tehdä vai pitääkö vaan tyytyä raivaamaan tilaa niille kaikille kipoille, kupeille, lakanoille ja pyyhkeille joita me ei missään nimessä tarvita/haluta..? Auttakaa hyvät ihmiset! Olen ihan pulassa, koska en luonnollisesti voi jutella ja kysyä mielipiteitä tästä kenenkään sukulaisen kanssa.

Mä olen nyt tosi kyyninen mutta enpä usko että ongelmat välttämättä tulevat vielä vähän yli parikymppisenä. Mitä olen muita seurannut, niin se eriaikaan kasvamisongelmat tulevat siinä 30-50 vuotiaana. Ymmärtääkseni niitä tulee melko monelle nuorena yhteen menneillä ja parista sitten riippuukin kestääkö suhde vai ei. Mutta hienoahan se on jos pystyy ylittämään nuo vaikeudet ja jatkaa suhdetta  

Ja tiedän, että samoja ongelmia voi tulla vanhemmalla iälläkin aloitetuissa suhteissa mutta siitä ei ollut nyt puhe

Nyt meni yli mun ymmärryksen.   Pitäisikö siis ihmisten odottaa 30-50-vuotiaaksi, ennen naimisiin menoa? No et varmaan sitä tarkoittanut, mutta mun mielestä 10 vuoden yhdessäolon (kuten kullannuppu2364:llä ja miehellään) jälkeen aivan varmasti tietää onko suhteella edellytyksiä kestää loppuelämän.  Enemmän olisin huolissani vanhemmasta, vähemmän aikaa yhdessä olleen avioparin tulevaisuudesta.