Hurraa. Luulin olevani ainoa joka on sitä mieltä että mun suku on oma suku ja miehen suku ihan kiva, muttei oma. Olen ollut ajatusteni kanssa yksin, kun luulin ajattelevani jotenkin poikkeavasti. Sulhoni suku, etenkin anoppini on sitä mieltä että nainen siirtyy ns. miehen suvun jäseneksi. Minä vierastan ajatusta että miehen sukulaiset olisivat sukua minulle. Sulhasen osalta tuntuu ettei häntä edes pahemmin kiinnosta tällaiset sukupohdinnat. Suku merkitsee minulle jotain muuta, en edes osaa määrittää sitä. Ehkä pelkistetysti olen samaa mieltä kuin Pursu aiemmin: Sukuun synnytään, ei naida. Naimisiinmenon jälkeen me aloitamme oman yhteisen suvun. Jos mietitään, niin eihän mieskään ole (ainakaan läheistä) sukua vaimolle, koska lähisukulaiset eivät saa mennä naimisiin keskenään. Jotenkin sain asian kuulostamaan erittäin sekavalta. Mutta onneksi on muitakin kanssasisaria ja -veljiä joilla on tämä sama mielipide.