Salaa naimisiin: Kannatetaan. Meillä aika maistraattiin on jo varattu, todistajatkin tulevat sieltä, joten kukaan lähimmäisistämme ei tiedä vihkimisestä. Päätös maistraattivihkimisestä alkoi kypsyä pikku hiljaa eri ihmisten alkaessa liikaa innostua meidän tulevista häistä. Tuntui kuin suku ja kaverit olisivat suunnitelleet kaiken jo valmiiksi. Viimeinen naula kirkkohäille ja suurten juhlien arkkuun tuli kun isä ilmoitti että tietenkin kaikki pikkuserkutkin pitäisi kutsua. Siinä sitten tyynesti kysyin että aikoiko hän jotenkin osallistua kustannuksiin ja vastauksen ollessa naureskellen kieltävä päätettiin siirtyä siipan kanssa "karkaamisen" kannalle. Koska vihkipäivä on 14.12, niin saamme salattua tiedon työkavereilta ainakin vuoden 2008 alkuun asti. Viimeistään silloin joudun ilmoittamaan uudesta sukunimestä esimiehille ja palkan laskentaan. Jos olisimme pitäneet kirkkohäät olisimme menneet naimisiin varmaan vasta parin vuoden päästä. Olihan siinä se raha kysymys, mutta minusta tuntuu myös että sulhanen jännitti tulevaa keskipisteenä oloa. Näistä salahäistä ja yksinkertaisesta siviilivihkimisestä kertoessani/ehdottaessani hän suorastaan tuntui innostuvan asiasta. Hyvä näin.