Eedith

Me otettiin vastaan ilmoittautumiset. Pidettiin listaa vieraista ja siihen oli helppo merkitä tuleeko vai ei ja mahdolliset erityisruokavaliot. Mulla oli samassa excel -taulukossa myös vieraiden osoitteet, lasten iät ja sen aiheuttamat toimenpiteet (millainen puuhapussi, syöttötuolin tarve jne), merkintä ketkä kaikki voidaan kutsua yhdellä kutsulla jne. Ai miten niin oon järjestelmällinen..? Eipähän tarvinu pitää kuin yhtä taulukkoa, kun siitä näki kaiken. Oon myös edelleen sitä mieltä, että anopit ei olis onnistuneet pitämään yllä yhtä tarkkaa listaa ilmoittautuneista...

Mikä tää on? Ihminen saatta sanoa jotakin, mutta tarkoittaakin sillä jotakin toista asiaa.. Meillä ollaan törmätty näihin elämässä niin monta kertaa, että päätettiin kirjoittaa niitä ylös Vähän samantyylisiä juttuja löytyy netistä, jos etsit vaikka googlesta aiheella "nainen-mies-nainen sanakirja". Esimerkkejä meiän sanakirjasta: Eedith sanoo... - Tuuppa mieheke keittämään kahvia, kun mä en osaa tehä sopivaa! Eedith tarkoittaa... - Tuuppa keittää kahvia, kun mä en vaan jaksa... Mieheke sanoo... - Tulen kohta. Mieheke tarkoittaa... - Tulen kunhan jaksan, joten ei kannata odottaa siellä. Näitä oli yhen sivun verran, mutten muista enempää just nyt

Viime viikkoisesta Satuhäät -ohjelmasta vielä.... Ainut, mikä ärsytti oli morsiamen purkan jauhaminen! Muuten ihan mukavasti kasattu ohjelma ja häät Kaikki eivät vain pidä järjestelemisestä ja suunnittelemisesta! Ihan kätevää jos tällainen morsian sai siskonsa järkkäämään täyden hääpaketin. Morsian ja sulhanen olivat myös ujoja ja voi olla, etteivät he halua näyttää tunteitaan ihan hirveän avoimesti. Vaikka me ollaan miehen kanssa melko tunteikas pari, ei meidän häissä kukaan tainnut nähdä kyyneleitä vaikka aihetta niihin olisi voinut olla.. Sen sijaan naurua tosin näki. Hääkuvia selaillessani huomasin, että meillä kummallakin on melko vakavat ilmeet kirkossa eikä me erityisen rakastuneilta näytetty. Sama taisi olla Satuhäät -ohjelmassa: hääpari keskittyi kuuntelemaan sitä, mitä sanottavaa papilla oli... Onnea vaan hirveästi heille!

Eiks se oo silleen että kun kirkkoon mennään, on nainen isänsä oikealla puolella (niinkun ikäänkun isänsä "omistuksessa"), sitten se luovutetaan miehelle sen vasemmalle, koska se nainen ei ole vielä "sen". Sitten ne vihitään ja nainen on ikäänkun siirtyny "miehen omistukseen" jolloin nainen on miehensä oikealla puolella. Tätä miehen oikealla -käytäntöä toteutetaan yleensäkin etiketeissä jne., siitä tietää "kuka kuuluu kenelle" kun esim. istumajärjestyksessä pariskunnan nainen on miehensä oikealla. Niinhän se on. Mutta me mentiin kahdestaan, joten isäni ei saattanut minua, jolloin "kuka kuuluu kenellekin" sääntöä ei sinänsä voinut "noudattaa". Mies vain tuumasi, että valta vaihtui alttarilla, kun puolikin vaihtui..

Meiän painajainen oli juhla, jossa kaikki vaan pönöttää paikoillaan... Ja onneks pirskeistä ei ihan sitä tullutkaan Joku mainitsikin, että tärkeää on antaa heti jonkinlaista syötävää/juotavaa vieraille. Meillä alkupalat odottivat vieraita jo pöydissä ja niitä pääsi samantien syömään.. Mulle oli tärkeetä, että kummankin perhe esitellään, jotta porukka edes tietää, kuka on kukin.. Me esiteltiin porukkaa samalla, kun muut söivät alkupaloja. En tiedä miten me onnistuttiin siinä, mutta yhdissä häissä se jo vapautti tunnelmaa jollain tapaa. Ihmisillä oli heti alkuun jotain tekemistä, sillä pöydissä oli häälehdet, joita he pystyivät lueskelemaan ja selailemaan. Lehti oli yritetty tehdä hyvin pitkälti huumoripohjalta. Tärkein tunnelman vapauttaja oli kuitenkin ehkä jälkiruoan kanssa "avattu" karkkibuffet, joka aiheutti aikalailla hilpeitä kommentteja ja sattumuksia... ("Saisko täältä jotain isoja pusseja, joihin näitä vois lapata?" ja "Ai se meni hakemaan omaa kippoa? No, mäpä saankin nyt kaksi!" ja edellä mainitut kommentit yli 50-vuotiaiden suusta..) Meiän vihkikuvat otettiin ennen vihkimistä, jolloin vieraat eivät joutuneet odottelemaan pitkään... Me yritettiin luoda rentoa tunnelmaa kaikin mahdollisin tavoin.. Edellämainittujen lisäksi haluttiin wc-korit, humoristinen kakunkoriste yms yksityiskohtia, joilla tunnelmaa ehkä joissakin kohti saisi rennompaan suuntaan. Sitä me ei tiedetty, että hääkakun leikkaamisen jälkeen ei tarvinut enää miettiä, missä se rento tunnelma viipyi. Me nimittäin vahingossa kaadettiin kakku Onneks meillä oli ne yksittäisillä lautasilla, niin ei kaatunut koko torni......

Meillä oli puuhapussit ja kovasti olivat lapset tykänneet. Jokaiselle lapselle oli omalla nimellä varustettu pussi ja niiden sisältöä oli koitettu vähän miettiä iän mukaan. Pussin saivat kaikki 1-10 -vuotiaat lapset. Sen lisäksi tilavan eteisen yhdelle reunalle oli laitettu matala pöytä + tuolit (löytyi juhlapaikalta) ja niiden päälle vahakangasliina. Pöydällä oli eri värisiä ja kokoisia papereita ja lattialta löytyi laatikollinen isoja palikoita ja toinen laatikollinen erilaisia leluja (nukke, barbeja, autoja, pehmoleluja jne.). Joka kerta, kun itse katsoin sinne päin, oli siellä aina jokunen lapsi leikkimässä Pusseihin tein itse puuhavihon, johon tein tehtäviä, käytin clipart -kuvia värityskuvina (netistä sai aika hyviä ja ilman minkäänlaisia tekijänoikeuksia!) ja loppuun jätin muutaman tyhjän sivun. Vihko oli A5 -kokoinen ja siinä oli 14 sivua + kannet (eli 4 A4:sta meni yhteen vihkoon). Puuhavihko oli jokaiselle samanlainen iästä riippumatta. Tässä vielä muutama kuva meiän pusseista..

Meillä on häät jo takana ja mies mietti yks päivä, että miks kirkkoon mennessä mies on oikealla puolella ja sieltä poistuttaessa vasemmalla puolella. Syynä kuulemma on se, että kun mennään kirkkoon, on miehellä valta talossa, mutta kun kirkosta poistutaan, on valta siirtynyt naiselle! Valta kuulemma siis jotenkin liittyy siihen, kuka on oikealla puolella...

Häät jo ohitse, mutta jotenkin näin se kai meni... PANOSTUS - ruoka - morsiamen vihkisormus - lapsien viihtyvyys - erityisruokavalioiden huomioiminen - sulhaselle ostettiin uusi laadukas puku - kampaukset - tyylikkääseen ja yhtenäiseen yleisilmeeseen alusta loppuun PIHISTYS - morsiamen hääpuku ostettiin käytettynä - sulhasen ja bestmanin asusteet vuokrattiin - koristeita ostettiin paljon käytettynä - tehtiin itse servettirenkaat, kutsut, häälehdet, kaitaliinat jne. - hääauto veljeltä - ei koristeltu kirkkoa lainkaan - ostettiin paljon tavaroita sillä periaatteella, että voiko niitä käyttää myöhemminkin

Sen verran voin muuten mainita, että meillä oli häälehti ja vaikka täällä onkin sitä vähän parjattukin, oli se meillä ilmeisesti ollut hyvä juttu. Lehtiä oli vähän yli joka toiselle ja ainoastaan 4 kappaletta jäi juhlapaikelle eli vieraat olivat halunneet ottaa lehden mukaansa! Yllätyin siitä, sillä täältä olen lukenut kommentteja, ettei niitä kukaan viitsi lukea, ne lentävät jo juhlapaikalla roskiin yms. Meillä lehdessä oli menu, ohjelma, yhteislaulujen sanat, sulhasen kirjoittama juttu morsiamesta, morsiamen kirjoittama juttu sulhasesta, tarinaa yhteiselosta, visailu, sarjakuvia, ostetaan-myydään-vaihdetaan-annetaan palsta, lasten juttuja rakkaudesta (haastateltiin itse tuttuja lapsia, jotka olivat kaikki myös juhlissa mukana), valokuvia ja lyhyet esittelyt kaasoista, bestmanista ja morsiuslapsista. Lehti oli yksinkertaisen simppeli. Koko oli A5 (yhdestä A4:sta tuli siis neljä sivua) ja paperina oli tavallinen valkoinen paperi muuten, mutta kanteen valitsimme valkoisen "kimalle" (tms) paperin. Juhlavuutta tehtiin sillä, että kopioitiin se värikopiona. Laitettiin paperit kiinni yhdellä niitillä ja koristelimme ne nauhalla ja rusetilla. Seremoniamestari juonsi vähän lehden mukaan eli nosti sieltä välillä joitakin juttuja esiin, mikä ehkä lisäsi vielä lehden kiinnostavuutta.

Meille tulee 2 morsiustyttöä (3 ja 6 -vuotiaat), joille ostin samanlaiset mekot, bolerot, kengät, korut ja sukkahousut. Me maksettiin ne itse ja tytöt saavat pitää asunsa juhlien jälkeenkin. Mekot ovat hopeiset ja niille on varmasti käyttöä jatkossakin.

Meillä on seremoniamestarina mun iskä just sen takia, että hän on todella hyvä siihen hommaan ja se hoituu häneltä varmasti hyvin! Mutta aiheeseen, meillä on 2 kaasoa ja 1 bestman. Kumpikin valitsi, kenet halusi ja itse sai päättää, kuinka monta kaasoa/bestmania haluaa..

Tämmönen pitää saada! Muistan, kun olin joskus pikkutyttönä serkun häissä ja siellä oli tämmöinen. Että sitä oli mukava tutkia, katsoa ja hiplata, vaikkei mitään itse tainnut tarvitakaan! Mieheke ei oikein adoptoinut tätä ideaa. Ajattelin ratkaista asian sitten niin, että laitetaan pelkästään naisille kori Ellei mieheke sitten lämpene, kun näkee valmiin korin...

Meille tulee! Pitäis huomenna tulostaa, hui! Se sisältää ainakin: - tietoa illan kulutusta - menun - tietoa hääparista - valokuvia - viivi ja wagner -sarjakuvia - Eedith-Mieheke-Eedith sanakirjan - tietovisan hääparista - kaasojen, bestmanin ja morsiuslasten esittelyt - ostetaan, myydään, annetaan, vaihdetaan -palsta

Meillä oli erittäin simppeli teksti, jota ei mietitty juurikaan sen enempää, kuin mitä meni siihen, että avasin wordin ja aloin kirjoittaa Teksti meni näin: Eedith ja mieheke vihitään avioliittoon X kirkossa 21.2.2009 kello 15. Hääjuhlaa vietetään X. Tervetuloa! Morsiamen Sulhasen vanhemmat vanhemmat vp. ja tiedot erityisruokavaliosta 1.2. mennessä 040 1234567/Eedith

Me tehtiin kirkko-ohjelmista ihan yksinkertaiset läpyskät Kirjoitettiin niihin vain häämarssit, musiikkiesitykset ja virret. Sen lisäksi kirjoitimme papin, kanttorin ja esiintyjien nimet. Tulostimme tekstin kiiltävälle vihreälle paperille, jota olimme käyttäneet kutsuissakin. Liimasimme nämä vihreät paperit sitten vähän isompiin valkoisiin pahvinpalasiin. Fontti oli sama kuin kutsuissa ja asettelu keskitetty. Koosta kertoo ehkä se, että yhteen A4 paperiin tulostettiin 4 ohjelmaa niin, että paperi oli vaakatasossa. Ajateltiin, että kiva, kun vieraille jää muistiin, mitä musiikkia kirkossa oli. Juhlapaikalla jaetaan sitten erilliset ohjelmat..