twinkle.

Kyllä nimenvaihto voi vähän haikealta tuntuakin. Enää muutama viikko, niin se on edessä. Mutta toisaalta pidän kyllä tulevasta nimestäni, joten en ainakaan huonompaan vaihda. Ihanaa saada yhteinen sukunimi. Lisäksi uusi nimeni on puolet nykyistä lyhyempi, mikä on hyvä juttu. Nimmarin kirjoittaminen käy nopeammin.

Kiitos kaikista rohkaisevista kommenteista! Olen itse myös todella itkuherkkä enkä ajattele, että vihkiminen mitenkään menisi pilalle, jos vähän itkisin alttarilla. En kuitenkaan haluaisi koko vihkimisen ajan olla niistämässä nenääni. Tuntuu kannustavalta ja mieltä rauhoittavalta lukea monien hyviä kokemuksia siitä, ettei olekaan itkenyt alttarilla, vaikka sitä etukäteen pelkäsi.

Itse olin (samoin sulhanen) ensin ehdottomasti sitä mieltä, että emme halua vieraiden joutuvan odottamaan meitä juhlapaikalla. Eli kuvauksen pitäisi olla ennen vihkimistä ja näin se oli myös varattu. Nyt, kun olen varannut kampaajan ja meikin, aloin tarkemmin laskeskella päivän aikataulua ja se on ihan mahdottoman tiukka. Kampaajasta on melkeinpä pakko aloittaa, eikä sitä ole mahdollista saada yhtään aikaisemmaksi. En halua, että hääpäivän aikataulu ennen vihkimistä on jo etukäteen mahdoton, joten keskustelin asiasta sulhasen kanssa, ja päätimme nyt sitten kuitenkin siirtää kuvauksen suoritettavaksi heti vihkimisen jälkeen. Onneksi se sopi kuvaajallekin. Kuvat otetaan kirkon ympäristössä, joten puolisen tuntia voivat vieraat joutua odottelemaan. Kerromme tästä kuitenkin jo etukäteen hääsivuillamme, joten vieraat voivat henkisesti etukäteen varautua pieneen odotukseen. Kummassakin järjestyksessä (hääkuvaus/vihkiminen ensin) on omat hyvät puolensa. Nyt olemme sitten ainakin oikeasti aviopari kuvassa, ja voimme myös tehdä niin, että sulhanen näkee minut hääpäivänä ensimmäisen kerran vasta kirkossa.

Ei naimisiin meneminen taida loppujen lopuksi muuttaa meidän arjessamme mitään, koska olemme jo useamman vuoden asuneet yhdessä ja yhteinen asuntolainakin jo on. Mutta silti tuntuu hienolta virallistaa suhteemme ja saada sille siunaus kummankin sukujen läsnäollessa. Koska haluan ottaa mieheni sukunimen, tuo yhteinen nimikin meille ehkä vielä lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kyllä täälläkin on tullut nähtyä painajaisia häihin liittyen, vaikka mielestäni en mitenkään stressaa juhlista. Totta kai järjestelyt ovat mielessä, kun ne kuitenkin on hoidettava, ja jotenkin ne ovat uniinkin hiipineet. Muutaman kerran olen nähnyt unta häistämme, ja joka kerta olen siinä unessa ajatellut, että no NYT se suuri päivä sitten on, tätä hetkeä on pitkään odotettu, tältä se siis tuntuu... Tuntuu kyllä varmaan hienolta sitten ihan oikeana hääpäivänä muutaman kuukauden kuluttua ajatella, että NYT se päivä ihan oikeasti on. Tosin painajaisissa aina puuttuu hääpuku, kampaus, sulhanen tms., joten toivottavasti ne kaikki on sitten todellisena hääpäivänä ok.

Ihania kuvia karkkibuffeteista! Minä olin ajatellut, että karkkibuffa meille voisi tulla, mutta näitä kuvia nähtyäni ja teidän ideoitanne luettuani vasta oikeasti aloin miettiä, että millainen käytännön toteutus voisi olla. Olen joka toinen päivä sitä mieltä, että hääkarkit tulee ja joka toinen päivä taas ehdottomasti sitä mieltä, etten jaksa alkaa niitä askarrella. Mutta karkkibuffa tulee varmasti, se on ainakin nyt päätetty. Ja jos vieraana pitäisi tehdä valinta hääkarkit/karkkibuffa, niin ottaisin kyllä ehdottomasti jälkimmäisen.

Kyllä tunnen kaikki tai olen ainakin kerran tavannut. Pari tuntematonta kaverien avecia saattaa kyllä olla tulossa juhliin. Periaatteessa en haluaisi juhliin ketään tuntematonta, mutta ehkä tässä avec-asiassa kuitenkin menee vieraiden viihtyminen etusijalle.