Ms Bennet

Kihlasormuksessani lukee sulhasen etunimi ja päivämäärä. Pitkään pohdin mitä vihkisormukseen kaiverruttaisin, sillä halusin kaiverruksen tuovan jotenkin esiin, että tämä on VIHKIsormus ja sulhaseni nimen. Lopulta päädyin seuraavaan vaihtoehtoon:

VWS XX.XX.2010

Eli

-sulhasen etunimen ensimmäinen kirjain

-Sulhasen sukunimen ensimäinen kirjain, joka on myös minun tulevan sukunimeni ensimmäinen kirjain

-minun etunimeni ensimmäinen kirjain

-päivämäärä

Tässä minun yhdistelmä. Kuvasta poiketen kihlasormus on valkokultainen

En ollut niin kaukonäköinen, että olisin alunperin valinnut tuon kihlasormuksen vaan se meni nyt vaihtoon ja vanha myydään pois. Pidän kyllä kovasti vanhasta kihlasormuksestani, mutta se ei sopinut mihinkään toiseen sormukseen vaan näytti aina hieman surulliselta siinä rinnalla, joten ajattelin että on helpompaa vaihtaa se kokonaan. Parasta minusta tässä yhdistelmässä on se, että sormukset ns. sulautuvat yhteen

Sormukset on suunnitellut Kristian Saarikorpi www.saarikorpidesign.fi

Täällä ilmottautuu tuleva morsian. Meillä häitä vietetään 31.12.2010. Saadaan kivasti sitten ilotulituksetkin Vinkkejä ja ideoita kaivataan täälläkin. Alkuun on päästy, mutta paljon tekemättä. Kirkko ja juhlapaikka varattu Kutsukorttien kans tuskailen..

Hihhei, meillähän on sama hääpäivä Missäpäin Suomea häitänne vietätte?

Kirkon ja juhlapaikan mekin varasimme viime viikolla, mutta muuta konkreettista emme tule tekemään vähään aikaan. Kun paikat oli saatu varattua lupasin sulhaselle puolen vuoden hääsuunnittelutauon, mutta tulevan naton kanssa tulemme varmaan suunnittelemaan senkin edestä

Oletteko aikoneet järjestää vieraille ilotulituksen vai löytyykö sellainen jo valmiina ympäristöstä? Minä en yhtään tiedä minkä verran juhlapaikan lähistöllä yleensä ammutaan raketteja, joten jos takuuvarmasti sellaisen haluaa niin täytyy ehkä varautua järjestämään itse (tosin en tiedä onko se minusta nyt niin tärkeä juttu).

Muoks. Päivitin hieman lukemia.

Meille vieraita tulee 50-60. Alunperin toivoin että häät saisi kasaan 5000 eurolla, mutta alustavien laskelmien mukaan se ei taida riittää:

Tilavuokra ja ruoka: 3300 €

Juomat: 1000 €

Puvut: 600 €

Kirkko: 0 €

Sormus: 600 €

Hääyö: ?

Hääautoa emme tarvitse. Uusi budjettitavoite on 7000 €

Minä olen ajatellut laitaa tällaisen keskiaikaistyylisen puvun. Eihän niitä morsiuspukukaupoista saa, mutta ne tuntuvat enemmän minulta kuin "normaali" puvut

Voithan myös tilata sinne soittajan. Yksinäinen viulu on ehkä hieman surullinen, mutta sello, harppu tai klarinetti kuulostavat kaikki hyviltä yksinään.

Minäpäs en tule kuulemaan häätanssiamme ennekuin vähän ennen häitä! Siskoni on ammattimuusikko, lajiltaan laulava harpisti, joten hän säveltää, sanoittaa ja sovittaa kappaleen ihan vain meitä varten ja tietenkin hän myös esittää sen sitten häissä

http://www.myspace.com/heidisofia

Hei, kuin otit extreme lashes pois niin milät sun omat ripset näyttivät? Mulla on extremet juuru nyt mutta haluaisin ottaa ne pis mutta pelkään että omat ripset o lyhyemmät kun ennen tai jotain...

Ripset voi käydä poistattamassa samassa paikaa kuin laitoit ne, mutta ne voi myös vain antaa kasvaa pois. Itse aloin laittamaan ripsiväriä ja ripsentaivuttajaa siinä vaiheessa kun ripset alkoivat näyttää harvoilta. Eritoten taivuttaminen edisti ripsien lähtöä. Tällä tavoin ripset lähtivät vähitellen eikä suurempaa eroa huomannut, vaikka omat ripset ovat tietenkin lyhyemmät eikä ollenkaan niin tuuheat kuin extremet. Missää nimessä ei kannata alkaa itse irroittamaan edes niitä viimeisiä, sillä ne repii aina omatkin ripset mukana. Itse olin välillä sen verran kärsimätön, että onnistuin omiakin menettämään, mutta onneksi ne kolot sai meikillä peitettyä melko hyvin.

Jos omat ripset tuntuu kovin lyhyiltä ja kärsineiltä kannattaa käyttää vähän aikaa ripsiravinnetta (esim lipocils stockalta). Sillä sain parissa viikossa mukavasti lisää pituutta omiin ripsiin extremien jälkeen.

Kiitos vinkeistä!

En ole vieläkään varma mitä aion tehdä. Pelkään edelleen, että peruukki kutittaa ja valuu. Hiustenpidennyksiä tehdään nykyään niin monenlaisia, että ajattelin ensin kokeilla miltä pidennys tuntuu ja näyttää ja sitten päättää mitä teen hääpäivän suhteen.

Mulle olisi vieraana ainakin tosi vastenmielinen ajatus, että pitäisi ruveta joihinkin teennäisiin tutustumisleikkeihin. Tulisi tosi vaivaantunut olo. Ihmiset on erilaisia, ja jotkut tykkää, toiset ei. Tutustuminen on ihan jees, mutta mun mielestä väkisin ei pitäisi ketään "vähemmän suulasta" henkilöä pakottaa siihen, että pitää koko juhlakansan edessä (joka saattaa olla vaikka omaa avecia lukuun ottamatta täysin vierasta) jotenkin alkaa itseään esittelemään.

En tarkoittanut, että ihmiset joutuvat itseään koko juhlaväen edessä esittelemään. Se ei olisi kivaa minustakaan (jos olisin vieraana) ja lisäksi tappavan tylsää. Tarkoitin, että ihmiset tutustuisivat saman pöydän väkeen vapaamuotoisesti, eikä ketään voi pakottaa avaamaan suutaan. Tällä "heilutusleikillä" tarkoitin sitä, että muut pöydässä olijat voivat huomata "ahaa, sinä olet sulhasen täti". En todellakaan tarkoittanut mitään "noh, kerroppas nyt vähän itsestäsi" -juttua.

Mutta sinulla oli kyllä hyvä pointti, että jotkut ovat mieluummin vain tuttujen ja turvallisten seassa eivätkä välitä tutustua uusiin ihmisiin. Jotenkin vain tuntuu niin tyhmältä laittaa "setien ja tätien pöytä", "serkkujen pöytä" ja "kavereiden pöytä". Ja silloinkin ne viereiset ihmiset voivat olla ihan yhtä vaivaannuttavia kuin edellisessäkin tilanteessa.

Mikähän sitten olisi hyvä kompromissi? Olin kyllä ajatellut, että joka pöydässä olisi jokaiselle muutama tuttu ja sitten muutama tuntemattomampi, mutta tajuan kyllä tämän järjestelyn mahdottomuuden. Enhän minä voi millään tietään kuka kokee kenetkin sellaiseksi, jonka seurassa ei tarvitse jännittää ja kuka on vain sukulainen, jonka tuntee nimeltä...

Minulla oli extreme lashes puoli vuotta. Ne olivat kyllä aivan upeat aina kaksi viikkoa laitoin jälkeen, mutta siitä eteenpäin seuraavaan huoltoon asti niissä oli kova hoitaminen joka ilta ja aamu. Ripsien tyvistä piti putsata mahdolliset rähmät pois ja vääntyneet ripset piti siloitella takaisin paikoilleen. Lisäksi jokunen ripsi alkoi aina "roikkua" ripsirivin alapuolella, joka häiritsi minua suuresti (en tiedä kiinnittikö kukaan muu siihen huomioita). Lisäksi suihkussa käynti rasitti ripsiä suuresti, joten aloin käymään suihkussa uimalasit päässä. Hieman hassultahan se tuntui, mutta jos laittaa ripsiin lähes 60 euroa kuukaudessa, haluaa niiden pysyvän mahdollisimman hyvänä. Puolen vuoden jälkeen väsyin ripsien jatkuvaan huoltamiseen ja laittamiseen, joten otin ne pois.

Toistaiseksi minulla ei siis ole ripsipidenntyksiä, mutta häihin aion ne taas laitattaa. Pidennykset ovat täysin aidon näköiset ja niistä saa juuri niin pitkät ja kaarevat kuin haluaa -eikä tarvitse pelätä kyyneliä tai räpsyttelyä kuten irtoripsien kanssa! Ja helpottavathan ne menoa häämatkallakin kun näyttää heti vuoteesta noustuaan meikatulta

Mieheni piti ripsistä suuresti, hän jatkuvasti kehui miten upeilta silmäni näyttävät ja hänestä minun uimalasti olivat aina yhtä hauska juttu

Minulla on seuraavanlainen ongelma: minulla on todella hennot ja ohuet hiukset, jotka eivät kasva edes olkapäille asti vaikka kuinka yrittäisi. Haaveilen kuitenkin sellaisesta lettikampauksesta häihini enkä tiedä pystyykö sellaista hiuksiini tekemään vaikka kuinka laittaisi hiuslisäkkeitä.

Onko kenelläkään kokemuksia tai aatoksissa laittaa peruukkia häihin tai juhliin?

Onko teillä tietoa millaisia kampauksia peruukkiin voi laittaa ja kuinka sellainen pysyy päässä illan riennoissa? Olisi aivan uskomattoman noloa jos peruukki putoaisi päästä kesken juhlien ja olisi myös ikävää jos olisi kokoajan sellainen tunne, että nyt se valuu...

Mekin olemme suunnitelleet, että vieraspakkaa laitetaan rohkeasti sekaisin niin, että samassa pöydässä istuu niin niitä setiä ja tätejä kuin serkkuja ja ystäviä (kuitenkin pariskunnat ja avecit samaan pöytään). Näin saadaan ehkä ihmiset enemmän tutustumaan muihin vieraisiin ja mahdollisesti myös lähtemään rokeammin kiertelemään salissa. Aiomme myös rohkaista ihmisiä tähän puheessa. Jotta alkukankeus pöydässä saadaan pois ajattelimme pitää pienen esittelyn esim. heilutusleikin muodossa ja tämän jälkeen sanoa, että nyt kun olemme avanneet tämän tutustumisen/keskustelun niin jatkakaa toki tästä ja tutustukaa ruoan aikana pöydässänne istuviin ihmisiin. Jokaiseen pöytään yritetään saada ainakin se yksi "suulas" henkilö, joka ei ujostele avata keskustelua.

Todella omituista kuulla, että joillain oli (jälki)ruoka loppunut kesken vaikka se oli tarjoiltu pöytiin. Tällä tavalla luulisi voivan välttää ylisuurten annosten ottaminen. Santsausmahdollisuus tulee tietenkin aina olla. Itse olin pari vuotta sitten häissä, jossa pitopalvelu oli mokannut pahasti: kermaperunat olivat jääneet aivan raa'oiksi! Liha ja kala oli kyllä ihan hyvää, mutta olisi se nyt ollut kiva syödä sitä jonkin kanssa... tykkään kovasti kermaperunoista, joten olin vielä täyttänyt lautastani sillä. Siinä sitten yritin päättää syödäkö raakoja perunoita ja jäädäkö nälkäiseksi.

Angel of hope: Rakkautesi on varmasti yhtä väkevää nyt myöhemmin, en epäile sitä hetkeäkään.

Piti sitten tulla kirjoitusvirhe: "nyt KUIN myöhemminkin"

Nuorena solmitut suhteet eivät yleensä kestä (noh, ainahan se poikkeuskin sieltä löytyy). 18 vuotiaana luulin tuntevani kuka olen ja mitä haluan. 20 vuotiaana tajusin, etten ollut tiennyt elämästä mitään, mutta luulin nyt tietäväni kuka olen. Tästäkin on kulunut jo kuusi vuotta ja olen näiden vuosien aikana kasvanut ja muuttunut ajatuksiltani niin paljon etten edes tunnistaisi itseäni jos olisin itseni silloin nuorena kohdannut. Ainakaan minun kohdallani teinivuosina solmittu suhde ei olisi ikimaailmassa kestänyt.

Angel of hope: Rakkautesi on varmasti yhtä väkevää nyt myöhemmin, en epäile sitä hetkeäkään. Muistan kyllä miten vahvasti minäkin silloin rakastin ja kihloista haaveilin, mutta usko minua kun sanon; loppuelämä on niin pitkä, että ehdit tekemään kyllä kaiken mistä olet ikinä haaveillut. Kannattaa jättää jotain kokemuksia myöhemmillekin vuosille koettaviksi.

Kiukuttelevatko miehet siitä, että morsian on vaikkapa vastannut väärillä sanoilla tai reagoinut väärin kosintaan? Että olisi pitänyt ehdottomasti itkeä, vaikka morsian ei ole herkästi kyynelehtivää laatua? Tai että olisi pitänyt huudahtaa "kyllä rakkaani haluan loppuelämäni viettää kanssasi" sen sijaan, että sanoo tylsästi ja epäromanttisesti "tietysti".

Erinomainen pointti! En usko, että moni tietyn-kaavan-mukaan-kosinnan-haluavista on ajatellut asiaa tältä kantilta.

Olen pohdiskellut samaa kysymystä, sillä häävieraita tulee kauempaakin. Olen harkinnut sellaista vaihtoehtoa, että kutsuihin laittaisi pyynnön, että ei häälahjoja, ottakaa sillä rahalla itsellenne huone, jotta voitte juhlia seurassamme pitkälle yöhön ja liittyä seuraamme aamiaselle seuraavana päivänä. Mitä mieltä te olette tällaisesta ideasta?

Joskus kauan sitten kun kihloista kyselin niin mies sanoi, ettei halua kihloihin, sillä hänen täytyy tottua ajatukseen sormuksesta, jota ei sitten otetakaan pois kun se hiertää tai muuta. Kun mentiin sitten kihloihin ja kysyin, että miltäs se sormus nyt siinä sormessa tuntuu niin hän vastasi ettei hän halua koskaan ottaa sitä pois

Tästä ketjusta huomaa selvästi, että jotkut ovat ruokkimeet mielikuvistustaan elokuvien kosinnoilla, eikä mikään vähempi sitten kelpaa. Toiset taas ymmärtävät arjen romantiikan ja osaavat arvostaa kosintaa sellaisena kuin se on.

Itse olin aina toivonut, että isäntä kosiessaan polvistuu, muita toiveita minulla ei asian suhteen ollut. Polvistumista ei tullut, mutta olen ikionnellinen kosinnasta ja sen tavasta! Huomasin miten hermostunut ja liikuttunut mieheni oli kun sohvalla sanoi haluavansa kanssani naimisiin ja tämä tunnelataus on se, joka teki tilanteesta romanttisen, tärkeän ja ikimuistettavan

Minulla oli useamman vuoden pieni kaipuu kihloihin, mutta heti kun asiaa alkoi ajattelemaan tosissaan iski täysi paniikki: en minä vielä ole valmis! Onneksi ei isäntäkään ollut valmis vaikka aina puhui että naimisiin mennään ja että hän haluaa olla loppuelämän minun kanssa. Viimeisin puolen vuoden aikana on pelko jotenkin laantunut, ehkä siksi että lakkasin miettimästä kihlausta. Isäntä kosi pari päivää sitten enkä oikein vieläkään osaa uskoa että tämä on totta. Vaivihkaa vilkuilen käsiämme, joita sormukset koristaa ja joka kerta alkaa hieman huimaamaan. En kuitenkaan sanoisi, että minua pelottaa. Tunne on enemmän sellainen "hämillään, mutta onnellinen", sillä onhan tämä iso juttu

Yritimme välttää sukulaisten hössötystä ja sitä että joutuisimme laittamaan ihmisiä "tärkeysjärjestykseen" kenelle kerrotaan ensimmäisenä, joten laitoimme kaikille vain sähköpostilla kuvan sormuksistamme. Hössötyksen välttely ei onnistunut täysin, sillä nyt kaikki soittivat vuoron perään "oletteko te menneet kihloihin? Voi miten ihanaa, kerro kaikki!". Mutta olihan se ihan mukavaa

Olimme puhuneet häistä ja kihloista, mutta en odottanut kosintaa vielä ainakaan vuoteen. En ole pitänyt häntä erityisen romanttisena ihmisenä, joten kosinta meidän 5-vuotispäivänä tuli ihanana yllätyksenä.

Alunperin ajattelimme syyshäitä ruska-aikaan tai sitten synkimpään syksyyn. Mikäs sen mukavampaa kun ulkona sataa sammakoita ja rakeita niin juhlia sisällä sukulaisten ja ystävien ympäröimänä

Päätimme kuitenkin pitää talvihäät. Toivon, että tulee kunnon loskakeli! (jos sää on hyvä niin sehän on vain plussaa...) Mitä hirvempi ilma ulkona, sen parempi tunnelma sisällä -ainakin toivottavasti.

Mukavaa kuulla, että on niin paljon muitakin talvihäiden pitäjiä! Joskus tuntuu, että kaikki vain haaveilee kesähäistä...

Itse olin kaasona siskoni häissä pari vuotta sitten. Hän pyysi minua kaasokseen 1,5 vuotta ennen häitä. Lisäksi hän pyynnössään listasi pitkän listan kaasoin töistä ja vastuista. Minusta ei tuntunut, että minua pyydettiin hänen kaasokseen vaan pikemminkin hänen henkilökohtaiseksi orjakseen seuraavaksi 1,5 vuodeksi. Ja mistä minä voisin tietää mikä on elämäntilanteeni 1,5 vuoden päästä? En halunnut lupautua tehtävään, johon selvästi kohdistettiin paljon odotuksia enkä tiennyt pystynkö tai haluanko niitä täyttää. Onneksi hän pyysi yhtä ystäväänsä sitten kaasokseen ja minä olin "kakkoskaaso", joka sopi minulle mainiosti. Loppujen lopuksi järjestimme kuitenkin yhdessä toisen kaason kanssa polttarit ja muut ja siskoni oli todella tyytyväinen. Kaasoilu oli loppujen lopuksi kiva kokemus.

Nyt kun olen itse suunnittelemassa häitäni olemme sulhasen kanssa päättäneet, että pidämme häät salassa siihen asti, että häihin on puoli vuotta aikaa. Ihan sen vuoksi, etten tukehduta tuttujani hääjutuilla yli vuotta ennen h-hetkeä, kuten siskoni teki. Lisäksi olen miettinyt, että jos pyydän itselleni jonkun kaasoksi, hänen tehtävänään on "vain" polttareiden järjestely. Muutoin hän saa olla vieraana ja nauttia häistä kuten kaikki muutkin. Kohdistamalla suuria odotuksia ja paineita kaasoihin ja ystäviin, varmasti onnistuu kiristämään välit. Jos häissä sitten tarvitsee seremoniamestareita ja muita niin näihin tehtäviin täytyy sitten ottaa palkattua väkeä, joilta voi sitten odottaa tiettyä omistautuneistuutta asialle.