hilla

Näen asian niin, että on tyystin kaksi eri asiaa rakastua ja rakastaa.

Rakastuminen on biologinen reaktio, joka kestää jokusen vuoden. Se lienee kehittynyt evoluutiossa, jotta lapset saisivat alkunsa ja ihmislaji menestyisi.

Rakastaminen taas on laaja maailmankatsomuksellinen prosessi, jossa yksilö joutuu punnitsemaan elämänsä arvoja ja valintoja ja opettelemaan tyytymään epätäydelliseen.

Rakastaminen on hyvin laimeaa verrattuna rakastumiseen.

Rakastaminen mitataan lopullisesti vasta silloin, kun pitkässä suhteessa ollessaan hullaantuu johonkin toiseen. Tällöin paljastuu, onko ihminen sitoutunut kumppaniinsa maailmankatsomuksellisella vai tunteiden tasolla. Tunteisiin perustuviin avioliittoihin en usko. Ne ovat lähes varmasti tuhoon tuomittuja. Tunteet kyllä käynnistävät suhteen, mutta eivät elätä sitä.

Yllä olevan perusteella lienee sanomattakin selvää, että pidän lyhyeen seurusteluun perustuvia liittoja arvauksina. Jotkut niistä kestävät ja toiset eivät, mutta etukäteen sitä ei voi tietää.

Juuri näin. Harvinaisen hyvin sanottu.

Itse en osaa objektiivisesti vielä sanoa, elänkö itse "arvausliitossa" vai en. Puhuimme naimisiinmenosta ensi kerran ehkä 4kk tapaamisestamme (joskin naimisiin päädyimme "vasta" hieman alle kahden vuoden). Olemme päättäneet sitkaasti tässä kuitenkin myös pysyä. Ikää ja kokemuksia molemmilla tosin jonkin verran takana. Se auttaa, ainakin minun kohdallani.

Tämän kauden jaksoja yritin katsoa, mutta muutaman jälkeen kiinnostus hiipui. Talteenotettujakaan en enää jaksanut katsoa. Tuntuvat kuitenkin toistavan itseään aika pitkälti.

Mitenkäs te, joilla siviilivihkiminen juhlapaikalla? Millainen aikataulu on ollut? Meillä juhla on iltajuhla, ja olen ajatellut itse juhlan menevän jotenkin näin (päivän muita valmisteluita en oo kerennyt miettiä):

Meillä oli siviilivihkiminen juhlapaikalla, paikalla reilu 40 hlö, ja aikataulu oli about näin:

vihkiminen klo 18 (vei n. 20 min)

onnittelumaljat

ruokailu klo 19 (pöytiin tarjoiltu), yksi pieni ohjelmanumero ja puheita

kakkua yms klo 21.30

vapaata ohjelmaa (tanssia ja oleilua)

poislähtö puolen yön aikaan (osa porukasta jatkoi juhlista baariin)

Aikataulu ei mitenkään pettänyt, mutta vapaan ohjelman osuus jäi tuntumaan tosi lyhyeltä. Päivä meni muutenkin todella nopeasti, hyvä jos ehti kaikkien kanssa muutaman sanan vaihtaa - ruokapöydässäkin olisivat ihmiset viihtyneet pitempään kuin aikataulu salli. Jos nyt pääsisi uudestaan asioita tekemään, haluaisin vihkimisen vähän aiemmin (ainakin tuntia ennen) ja samalla saisi aikaa tuonne loppuun lisää siihen mukavaan seurusteluosuuteen.

Meillä oli tosiaan ruoka pöytiintarjoiltu, luulen että buffet-tyyppinen ruokailu vie aikaa enemmän ihmisten liikehtiessä edestakaisin.

Musiikkia saa toki ilman soittimiakin. Meillä oli kvartetti laulamassa. Ei haitannut pieni sadekaan.

Meillä oli Hyvinkään maistraatista henkikirjoittaja vihkimässä paikan päällä. Vaikka siis häät olivat Espoon perukoilla. Se maksoi samat 200 euroa kuin yleensä + matkakulut, jotka eivät päätä huimanneet (45 euroa muistaakseni). Mielestäni aivan täysin hinnan väärti, mukava vihkijä, jonka kanssa kaikki toimi ja puheet yms meidän toiveiden mukaan

Täydet pisteet Hyvinkäälle kyllä Suosittelen muillekin, vaikka olisitte muuallakin kuin Hyvinkäällä vihkimistä järjestämässäkin

Saattaa olla että olen aivan puusilmä, mutta mielestäni Hyvinkään maistraatin esittelyständillä Häämessuilla oli sellainen kansio jossa oli kuvia eri vihkimispaikoista. Siellä oli mm. tilanne jossa pari siviilivihittiin ensin kirkossa ja sitten oli siunaus heti perään. Eli ei tuota kai ole missään kiellettykään, mutta en tiedä mikä on sitten kunkin seurakunnan ja papin mielipide asiaan erikseen. Kannattaa kysyä vaikkapa tuolta Hyvinkään maistraatista, heillä on hyvin ystävällinen palvelu kaiken paikanpäällä siviilivihkimisen suhteen joten varmaan eivät kysymyksistä pahastu. Varma tieto on aina parempi kuin arvelut.

Ihan PELKKÄÄ siviilivihkimistä tuskin mikään seurakunta antaa kirkossa suorittaa, ja miksi antaisikaan. Mutta mikäli tarkoitus on siunata kirkollisesti, niin kannattanee ottaa ihan virallisilta tahoilta selvää.

Ei taida tulla mitään häätanssia meille.

Äiti oli tästä kerrottaessa vähän myrtsinä, mutta onneksi isä komppasi, että hyvä kun teette niin kuin haluatte

En vain oikein näe syytä, miksi tanssia harrastamaton pari pistetään tanssimaan jotain valssia, jota eivät koskaan kuuntele muuten, ja vieraat tölläävät sujuuko se niiltä vai ei.

Ehkä sitten loppuillasta vähän nojaillaan toisiimme, mutta ei sitä tarvitse erikseen ohjelmanumeroina muiden katsella

Titaani on erittäin kovaa materiaalia. Sen takia pienentäminen ei onnistu jälkikäteen, eikä kovin iso suurentaminenkaan käsittääkseni. Pienentäminenhän tehdään usein puristamalla sormusta. Meillä on teetetyt titaanikihlat, omani tehtiin tahallaan hiukan liian pieneksi ja sitten suurennettiin hieman sopimaan, koska toiseen suuntaan koon muutos ei olisi ollut mahdollista. Sopivaan kokoon vaikuttaa myös sormuksen leveys, ainakin itsellä muutama millimetri lisää leveydessä vaati sormukselta hieman enemmän kokoa ja väljyyttä jotta ei ahdista sormessa.

Epäilen siis vähän idean toimivuutta ainakaan titaanisormuksilla... :/

Luultavasti tulee vain tämä kihla. Se ei ole kauaa ehtinyt sormessani vanheta ja on ihan minun tyylinen, 6mm leveä titaaninen, kun taas kivelliset sormukset eivät oikein minuun istu. Miehellä on samanlainen kihla kuin itselläni mutta 8mm leveänä.

Miten jo olemassa olevien sormusten kanssa on tehty? Sormuksiahan ei ole tietenkään pakko vaihtaa vihkimisen yhteydessä, mutta onko se kornia mennä vihittäväksi ilman jo aiemmin pidettyjä sormuksia ja sitten pujottaa ne siinä toinen toisillemme? Uudet kaiverrukset meille varmastikin tulee

Ei järjestetty. Ajateltiin että ne tulevat bileet riittävät

Asian kunniaksi piti kuitenkin juoda (onneksi eri kerroilla) useampi pullo viiniä/skumppaa eri ihmisten kanssa.

Taisin kertoa saman jo toisaalla, mutta meillä naimisiinmenosta sovittiin yhteisesti. Katsoimme olevamme kihloissa periaatteessa siitä saakka, mutta vasta vähän myöhemmin hankittiin sormukset ja kerrottiin asiasta muillekin. Perinteisen romanttinen kosinta jäi minulta nyt kokematta, mutta toisaalta laiturilla tyynellä järvellä tähtitaivaan alla tehty yhteinen sopimus ei sekään ole hassumpi juttu muisteltavaksi

Minulla on nyt sitten kaksi kaasoa, molemmat hyviä opiskeluajan ystäviäni joiden kanssa on koettu ilot ja surut jo vuosia; toisen kanssa on matkusteltu ympäri ämpäri ja toisen kanssa olen mm. asunut pari kuukautta aivan toisessa päässä Suomea kuin koti oli. Halusin molemmmat, vaikka tarvetta ei ehkä hurjasti olekaan, kun askarteluja tms. ei aiota harrastaa ollenkaan. Ja molemmat vissiin halusi tehtävään

Ollaan kumpikin omilla tahoillamme erottu kirkosta, koska emme usko jumalaan tai jumaliin. Siviilivihkiminen siis on ainoa oikea ratkaisu. Vanhemmat (minun) ei ehkä niin tykänneet siitä ettei tule kirkkohäitä, sen näki lähinnä ilmeistä. Ääneen eivät sanoneet mitään, ja taitavat kuitenkin pystyä hyväksymään asian

Häämessuilla Hyvinkään maistraatin kuvakansiossa oli jopa siviilivihkiminen kirkossa, jolloin heti perään samassa paikassa pappi suoritti siunauksen... joten luulisi tuonkin onnistuvan kai se on lähinnä papin joustavuudesta kiinni...

Olin vähän yllättynytkin, kun vanhempani suhtautuivat hyvin positiivisesti. Olin odottanut ennemmin vähän huonoa vastaanottoa... useat elämäni aikana tekemäni valinnat kun eivät ole olleet heille niin hirveän mieluisia Hyvä näin, ovat molemmat ihan mukana suunnittelemassakin. Tulevat appivanhemmat ottivat uutisen pelkästään positiivisesti, se olikin odotettavissa

Molemmissa hyvät ja huonot puolensa. Ehkä tämänkertainen Satuhäät-jakso ei oikein säväyttänyt, jonkun aikaisemman tuotantokauden jakson muistan olleen jopa todella hyvä. Meidän häät oli vähän "muovisempi", modernimpi. Ja totta on että vähän suppeasti kuvattiin häävalmisteluja, on sitä muutakin kuin juomat ja kakku. Oli jopa vähän hauska kuinka tarkkaan pohtivat muusikkofiguureiden hiustyylejä