Kitty

Me palattiin juuri yhdistetyltä Venetsia-Pariisi häämatkalta ja voin lämpimästi suositella seuraavaa ravintolaa: P'tit Manger (http://leptimanger.ifrance.com/).. Ollaan käyty siellä 1. kerran 4 vuotta sitten ja päätettiin kokeilla sitä uudestaan ja se olikin aivan loistoidea! Syötiin aivan älyttömän hyvin ja palattiin sinne seuraavanakin päivänä! Jos on kanttia niin kannattaa kokeilla yllästysmenua joka oli aivan loistava! Metroasema on Voltaire.

Me mennään naimisiin Italiassa ja meidät vihkii mieheni setä joka ei puhu kuin italiaa.. Mutta mun mies on tehnyt hirveän työn ja kääntänyt koko seremonian suomeksi (eikä siis puhu suomea) googlen ja Suomessa pitkään asuneen italialaisen papin kanssa. Eli ainakin suomea ja italiaa puhuvat ihmiset ymmärtävät jotain kun meillä on hieno 32 (!) sivuinen kirkko-ohjelma.. Lisäksi sanomme tahdon, eli sellaisen vähän pidemmän pätkän molempien kielillä ja eräs ystäväni lukee jotain pätkiä suomeksi.

Meillä on tosiaan häihin nyt puolitoista viikkoa ja pikku hiljaa alkaa stressi iskemään.. Enkä edes tiedä vielä mikä tulee sukunimekseni. En haluaisi kaksoisnimeä mutta suurlähetystö ei suosittele nimen vaihtamista kokonaan (aiheuttaa kuulemma hankaluuksia viimeistään siinä vaiheessa kun meillä on lapsia) enkä halua enää pitää tyttönimeäni.. No, onhan tässä aikaa päättää ja muuttaa mielensä muutamaan otteeseen. Me tosiaan päätettiin mennä Italiassa naimisiin, koska asutaan Suomessa ja pääteltiin et mun sukulaiset ja kaverit on kuitenkin helpommin liikuteltavissa. Kohta täältä lähteekin Italiaan isompi delegaatio kun osasin ikinä kuvitellakaan!

Kuuden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen ollaan siis päätymässä naimisiin! Mä en enää jaksais millään odottaa :-X

Meillä tulee kutsuun meidän kihlajaiskuva (joka on jo etukäteen aiheuttanut kauhean myrskyn sulhasen suvussa.. kutsun kun tulisi kuulemma ehdottomasti olla kultaista koukeroista tekstiä valkoisella kortilla, valkoisessa kuoressa!! > BLAAH!!), kakun päälle tulee kumiankkahääpari  (saa nähdä paljonko siitä tulee sanomista ;D), ja Italian perinteiden mukaan annetaan vieraille lahja muistoksi, mut me ei haluta antaa mitään kammottavaa hopea/savi/kynttilähässäkkää, vaan yritetään saada järjestettyä kaikille pullo viiniä meidän omalla etiketillä.

Me olemme menossa naimisiin ulkomailla, ja laitamme lahjalistan nettiin www.whattogive.comiin. Olen jo laittanut ensimmäiseksi lahjatoivomukseksi kissan vahtimisen kahdeksi viikoksi. Kaikki eivät kuitenkaan pääse häihimme, ja joku saa antaa meille parhaan mahdollisen lahjan ja mahdollistaa häät&häämatkamme.  ;D

Nostan vähän kun täällä tuntuu pyörivän aika paljon italialaisten kanssa naimisiin meneviä. Jos kokoonnuttaisiin tänne?

Minua askarruttaa hääpuvun kuljettaminen ulkomaille.. olemme menossa Italiassa naimisiin, mutta ostan pukuni Suomesta (Italiassa pukujen hinnat ovat aivan järkyttäviä!) ja nyt mietinkin miten ihmeessä saan sen kuljetettua Italiaan? Ei oikein huvittaisi litata sitä käsimatkatavaroihin ja toisaalta olisi kiva pakata muitakin tavaroita mukaan kuin pelkkä hääpuku! Eli siis miten ihmeessä olette saaneet kuljetettua pukunne maasta toiseen lentokoneessa?

Mä olen myös kahden vaiheilla.. en erityisesti pidä omasta sukunimestäni, mutta eipä miehenkään nimi kauhean paljon paremmin käy mun etunimeen.. Ja olen aina periaatteessa vastustanut nimihirviöitä, mutta taidan itse päätyä sellaiseen kun olis kiva jos mullakin olis sama nimi kun muillakin meidän perheessä. Eli siis kaksoisnimi (ilman väliviivaa jos vain mahdollista) ja sitten käyttäisin vain omaa vanhaa sukunimeä noin normielämässä.. Onpas vaikeaa!

Mä himoitsisin jostain vaaleanvihreitä matalakorkoisia kenkiä valkoisen pukuni kanssa.. Valkovihreän morsiuskimpun kanssa! Tosin ne pitäis ensin vaan löytää jostain.

Kihlauspäivä tuli yllätyksenä päivää ennen 5-v päiväämme. Tosin aavistelin hieman että jotain saattais tapahtua kun oltiin menossa Pariisiin ja kaikkea..

Me käytetään miehen äidinkieltä italiaa ehkä 25% ja englantia loput 75%. Suomea ei yhtään vaikka täällä asutaankin. Mies kun ei ole kovin motivoitunut sitä opiskelemaan kun pärjää kuulema  ilmankin..

Mielestäni koko seremoniaa ei tosiaan tarvitse kääntää, mutta jotain silti. Muutama vuosi sitten olimme Italiassa häissä, joissa morsian oli italialais-saksalainen ja sulhanen ruotsalainen. Vieraista ehkä n. 40% oli italialaisia, mutta koko seremonia yhtä psalmia lukuunottamatta oli italiaksi.. Saa nähdä mitä käy omissa häissämme, jotka ovat myös Italiassa ja mieheni setä vihkii meidät. Eikä puhu kuin italiaa..

Ciao! Pyöriikö täällä ketään joka asuisi italialaisensa kanssa Suomessa? Olisi mukava löytää kohtalotovereita! Me nimittäin päätimme aloittaa yhteiselämämme täältä, kun minulla oli hyvä työpaikka jo valmiina.. Jossain vaiheessa on kyllä tarkoituksena on suunnata kohti Italiaa tai johonkin kolmanteen maahan. Vediamo..