MadameMaria

Rouva
  • Content count

    19500
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by MadameMaria

  1. Tammikuu, noilla "väkisin harkitseminen" ja "ihan vain kyseenalaistamisen ilosta" -ilmaisuilla tarkoitin sitä, että jos se kirkkovihkiminen tai vaikka se siviilivihkiminen tuntuu heti tai on aina tuntunut luonnolliselta ja omalta jutulta, niin tarvitseeko sitä sen kummemmin painiskella sen asian kanssa. Vääntelit sanomisiani ilmeisesti aivan tahallasi. En ole missään vaiheessa sanonut, että kirkkohäät olisivat kaikille ne oikeat perinteiset häät. Olen kyllä aivan samaa mieltä siitä, että jos se jeesustelu ja virsien veisuu tuntuu kamalan vastenmieliseltä asialta, niin ehkä kirkko ei silloin ole oikea paikka vihkimiselle ja siinä voisi olla morsiusparilla itsetutkiskelun paikka. edit pieni lisäys
  2. Eihän vielä 2000-luvun alussakaan samaa sukupuolta olevat voineet rekisteröidä parisuhdettaan. Monissa maissa se ei edelleenkään ole mahdollista. Sekoitin aiemmin tuossa käsitteet avioliitto ja rekisteröity parisuhde. Rekisteröidyssä parisuhteessa olevillahan ei edes ole täysin samat oikeudet kuin avioliitossa. Miten se on mahdollista? Olen sitä mieltä, että kirkon ei tarvitse hyväksyä omalla toiminnallaan sellaista, mikä riitelee sille tärkeiden arvojen kanssa. Mielestäni on hienoa, että mies- ja naisparit voivat rekisteröidä parisuhteensa, mutta kirkko ei ole sille oikea paikka.
  3. Minusta on hieman erikoista, että ensimmäisenä syynä mainitset "tän viiskytlukusen Suomen, joka ei naispareja kirkkoon ota". Kyseessä lienee kirkon eikä mikään Suomen yleinen kanta. Ainakin minun mielestäni kirkolla on täysi oikeus kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Jos et edes kuulu kirkkoon tai usko jumalaan, luulisin niiden jo sinänsä riittävän syyksi sille, ettet halua vihkimistä kirkossa ja tuskin kukaan näkee siinä mitään erikoista. Miksi silloin pitää mainita tämä, ettei kirkko "suostu ottamaan naispareja" vihittäväksi? Lisäksi minua ihmetyttää se, miksi täällä monet tuntuvat, jos nyt ei halveksuvan, niin jotain sinne päin, niitä jotka valitsevat kirkkovihkimisen sen takia, että se tuntuu automaattisesti hyvältä ja omalta vaihtoehdolta esimerkiksi juuri perinteisyytensä takia. Miksi näitä valintoja täytyy niin kovasti puolustella? Jos jokin asia tuntuu oikealta, pitäisikö väkisinkin alkaa harkita jotain itselle täysin vierasta asiaa ihan vain kyseenalaistamisen ilosta?
  4. Me kai olemme sulhaseni kanssa niitä paljon parjattuja tapauskovaisia - kirkossa käydään muutaman kerran vuodessa (kyllä, muulloinkin kuin jouluna ja häissä/hautajaisissa), vaikkei uskonto muuten oikein näyttelekään merkittävää osaa elämässämme. Mies uskoo, mutta oma uskoni on vielä hieman epäselvä. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö voisi allekirjoittaa sitä, mitä pappi vihkimisen aikana puhuu. Kirkollinen vihkiminen on meille itsestään selvä asia, eikä sitä tarvitse mielestäni sen enempää selitellä kuin sitä, miksi vaikkapa haluamme naimisiin toistemme kanssa. (Edellinen virke ei muuten tarkoita sitä, että pitäisimme suhdettamme ja tulevaa avioliittoamme itsestäänselvyytenä.) Kirkollisen vihkimisen itsestäänselvyys tulee kirkkoon kuulumisesta sekä perinteistä: mm. vanhempani, isosiskoni ja monet muut sukulaiset on vihitty samassa kirkossa ja olen siellä päässyt ripille.
  5. Olen alkanut kallistua sen puolelle, että pitäisin äitini hääpukua (vuodelta 1978). Yritin kokeilla pukua tänään, mutta mutta.. sen lisäksi, että puku on liian pieni (rintojen ja hartioiden kohdalta), se on hieman likainen ja rikkinäinen Voin aika helpostikin laihduttaa muutaman kilon, mutta en tiedä menisikö puku siltikään kovin hyvin päälle, tai istuisiko se rintojen kohdalta. Helma pitäis korjata ja puku pestä kunnolla.. Mutta puku on niin kaunis, kaikessa yksinkertaisuudessaan että haluan kyllä yrittää. Ajattelin kysyä ompelijalta, olisiko mahdollista suurentaa pukua hieman ja vaikka vaihtaa helmasta kangas.. En tiedä menisikö liian vaikeaksi säätämiseksi, mutta mielestäni olisi ihana pitää samaa pukua kuin äitini yli 30 vuotta sitten Tunnearvon lisäksi olisi mukava ajatus, että puku on vanha ja uusiokäytössä. Lisäksi puvussa on pitsiä, josta tulee mieleen kielo, joten kieloja voisi käyttää koristeena.. Ja ajatuksena on teettää kutsut 70-luvun tyylisinä. Aloin miettiä äidin puvun käyttöä, koska en haluaisi käyttää hirmuista summaa pukuun, jota pidän vain yhden päivän. Lisäksi mielestäni suurin osa nykyajan puvuista on jotenkin persoonattomia, vaikka ihan kauniita sinänsä. Jos puvun suurennus ei onnistu, lähden kiertämään second hand -putiikkeja oikein urakalla. Tältä palstalta sain kivoja vinkkejä, kiitos niistä
  6. Lähetin hyvälle ystävälleni kortin, johon kirjoitin ikään kuin työpaikkailmoituksen. Ilmeisesti kortti ei ole vielä mennyt perille, koska vastausta ei ole kuulunut.. Ulkomailla toivottavasti tuleva kaasoni siis on, toivon kovasti että kortti menee perille ja hän on suostuvainen tähän tehtävään. Jännityksellä odotan. En haluaisi missään mesessäkään asiaa ottaa esille
  7. Ilmoittaudun minäkin oulutar-morsiameksi, vaikka meillä onkin vain hääjuhla Oulussa. Vihkiminen tapahtuu naapurikunnassa, koska olen sieltä kotoisin. Aluksi piti järjestää häät nykyisessä opiskelupaikassa, mutta niin se vain "kotikirkko" vei voiton Juhlapaikkana on Lasaretin Aurora-sali. Joku jo kehui Lasaretin tarjoiluja, mutta onko kenelläkään kokemusta tuosta isosta salista? Meille on tulossa semmoset 160 vierasta, eikä oikein mitään muuta kivaa paikkaa tuntunut löytyvän noin isolle porukalle. En ole vielä edes itse nähnyt juhlasalia paikan päällä, mutta ens viikolla pääsen katsastamaan sen. Isä ja äiti kyllä olivat jo käyneet tutustumassa paikkaan ennen varausta, luotan toki heihin, mutta täytyyhän sitä päästä itsekin fiilistelemään (ja miettimään koristeluja ym ettei sali tunnun aivan kolkolta).. Vähän epäilyttää tämä etäjärjestely, kun välimatkaa kuitenkin on aika reilusti. Ei voi ihan joka asian takia hypätä Oulussa. Onneksi vanhemmat (ja sisko) varmasti auttavat aina kun tarvitsee. Itsehän nuo niin kovin halusivat että meidän häät on siellä, oma vikansa Onko kellään muulla etäjärjestelyjä, vai asutteko kaikki hääpaikkakunnalla? Pitää jossain vaiheessa alkaa ihan tosissaan miettiä että mitä hankkii täältä ja mitä Oulusta.. ja kuinka paljon aikaisemmin sinne pitää mennä ihan järjestelemään hääviikolla. Onneksi on vielä vuosi aikaa, vaikka kivaahan tämä suunnittelu on. Olen syksyn aivan poissa kuvioista, joten ois ihan hyvä saada mietittyä osa asioista valmiiksi jo ennen sitä.
  8. Viime helmikuussa olin todella tunnelmallisissa talvihäissä, joissa toistui sama teemaväritys aina kutsukorteista morsiamen puvun yksityiskohtiin, kukkiin ja kaikkiin koristeisiin. Tuli sellainen olo, että koristeluihin oli panostettu ja ne oli mietitty loppuun, mutta eivät olleet liialliset. Juhlapaikka oli kaunis. Pöydissä oli jotain pientä koristelua, en niin muista et mitä.. Oikein tyylikkäät joka tapauksessa, tykkäsin Toisaalta samoissa häissä oli toooodella pitkä valokuvashow morsiusparin elämästä, jota jouduttiin katsomaan päät käännettyinä.. Hieman meinas hartiat kipeytyä :/ Viime kesänä olin häissä, joiden juhlapaikka ei ollut mieleeni lainkaan.. Sellainen ankea seurantalo, jonka koristelut olivat melko vähäiset. Enpä oikeastaan muista niistä mitään, joten eivät ne mitenkään säväyttäneet ainakaan! Kaiken kaikkiaan todella hyvin yhteensopivat koristelut jäivät mieleeni hyvässä, ja vähäisemmistä koristeluista en muista mitään. Kannattaa kyllä panostaa koristeluihin, koska niillä saa paljon aikaan. Uskon kyllä siihen, että pieni voi olla kaunista, eikä koristelubudjetin tarvitse olla päätähuimaava
  9. Meidän vieraista yli puolet tulee kaukaa, joten ei ole mitenkään mahdollista maksaa kaikkien majoitusta. Varaamme juhlapaikan yhteydessä olevasta hotellista jonkun verran huoneita, ottakoot vieraat niitä tai etsikööt muualta, kaupungissa on vaihtoehtoja. Vanhempani majoittavat varmasti kotiinsa ainakin sulhasen perheen ja kenties joitakin oman puoleni kaukaa tulevia sukulaisia. Ehkä kaukaa tuleville kavereille järjestämme yhteismajoituksen mökillemme, joka kyllä on hieman kaukana juhlapaikasta.. Opiskelijoilla ei välttämättä ole varaa enää maksaa hotelliyötä, kun matkoihinkin menee rahaa. Autamme siis sen verran kuin pystymme, mutta emme voi maksaa kenenkään hotelliyöpymisiä. Paitsi bestmanin, mutta epäilenpä ettei hän suostu siihen
  10. Meidän häiden nounout ovat ainakin tässä vaiheessa.. kirkossa: * ohjelmalehtinen: eiköhän kaikki tiedä mitä siellä tapahtuu, ja virren sanat on virsikirjassa * morsiustytöt ja -pojat * huntu * Prinsessa Ruususen häämarssi juhlapaikalla: * hääkaari: muutenkin juhlapaikan koristelu melko vähäistä * virret tai muu jeesustelu: jääköön se osuus kirkkoon * kermakakku: en voi sietää kermakakkuja, toiveena on valkosuklaa-vadelmakakku. myös polkaisu kakun leikkaamisen yhteydessä jäänee väliin (kaikki tietää kuitenkin kuka meillä määrää * hääparin oma ylhäinen yksinäisyys eli ei omaa pöytää * pihistely tarjoiluissa (ruoka- ja juoma) * nolot leikit muut: * ylenmääräinen itse näpertely: kutsut ym. tilataan valmiina, kenenkään ei tarvitse viettää iltoja kutsukorttien/ohjelmalehtisen/menun/hääkarkkipussiennäpräystalkoissa * solariumit ym keinotekoinen rusketus, rakenne-/geelikynnet, koekampaus: varmaan vähempikin riittää * lahjalista ja materiaaliset lahjat: kaapit pursuavat jo kihlajaislahjoista * tienvarsikyltit: kutsuun laitetaan liitteeksi ajo-ohjeet juhlapaikalle * rämisevät rojut auton perässä * vierasmäärän karsiminen rankalla kädellä: meillä on isot häät, ja lähes kaikki kutsutaan mummon siskoa myöten
  11. Järjestettiin melko isot kihlajaiset, koska se kuuluu sukujen tyyliin Itse asiassa meillä oli erikseen juhlat sukulaisille ja kavereille, ja kaverikihlajaiset oli myös epäviralliset tupaantuliaiset (vaikka yhteenmuutosta oli jo kulunutkin aikaa..) Mikäs sen mukavampaa kuin juhlia rakkaiden ihmisten kanssa