Tuulen tupa

Mulla on, ja vähän vääntynytkin on ja kiven iskemä kolokin löytyy, mutta tämä kaikki seurausta siitä että olen onnistunut tiputtamaan sormuksen pari kertaa asvaltille... Töissä en uskalla enää pitää, sillä sai pari naarmua sielläkin. Tummunut ei ole yhtään, käytössä n. 1,5 vuotta.

Mun mielestä Kalevalakorulla on paljon erilaisia hopeasormuksia, jotka sopivat vihkiksi (jos pitää Kalevalakoruista).

Me myös ilmoitimme korteilla, ja kortit lähetettiin lähinnä niille joita arvelimme asian ylipäänsä kiinnostavan ollenkaan. (Kompromissina tosin pyysimme vanhemmat todistamaan). Tosiaan, niinkuin edelliselläkin, suhtautumisen skaala oli laaja... Pointtina oli: kuten tiedätte, me emme ole ennenkään kaavoja kumarrelleet/ tehneet asioita niinkuin "kuuluu".

Täytyy myöntää, että harvoin muistan koko sormusta käyttää, toisinaan unohtuu pistää sormeen ihmisten ilmoille lähtiessäkin... :. On ollut niin monta vuotta aikaa tottua siihen ettei sormusta ole, niin nyt on vaikea muistaa sellaista olevan :-[. Kotona joudun koko ajan puuhastelemaan jotain sellaista missä sormus kärsisi, en myöskään koe niin kauhean hygieenisenä pitää sormusta leipoessa tai ruokaa laittaessa, joten sormusta pitäisi olla alvariinsa "riisumassa". On vain helpompaa olla kotona ilman.

Kyllä mä lasken yhdessäoloajan mukaan, ollaan sentään 14,5 vuotta oltu yhdessä ennen naimisiinmenoa, ei mikään mitätön aika. Puolet mun elämästäni!

Kukkaflooran ja Tikrun kanssa samoilla linjoilla, ja varsinkin kun pitkään ollaan jo yhdessä oltu, niin sellainen vieläkin vahvistuneempi yhteenkuuluvuuden tunne on. Sellainen ME.

Sukunimeni on harvinainen ja erikoinen, sitä on joka paikassa joutunut tavaamaan ja selittelemään. Sitä myötä se on myös muodostunut hyvin vahvaksi osaksi identiteettiä. Joskus lapsena ja nuorena se harmitti, että aina sai selittää (kun joutuu vähäksi aikaa "tarkastelun" alle) mutta nykyään jo hymyilyttää. Tunnen itseni sen verran hyvin, että en mene vaihtamaan nimeä: se olisi takuu varma kriisin paikka.

Minusta tuntuu, että jos ottaisin yhdistelmänimen se olisi vain kompromissi suvun rauhoittelua varten ja yhdistelmä roikkuisi vain virallisissa kaavakkeissa ja arjessa käyttäisin sitä omaa nimeäni. Eli ikäänkuin sellainen jotain kaikille-ratkaisu, mikä ei arkielämään vaikuttaisi niin kovasti, että oma mielenrauha järkkyisi ;D .

Ei harkita ei...mutta enpä minäkään harkitse miehen nimeä : ! Tosin meillä on lapsia, jotka miehen nimisiä... Mulle riittää omani .