dsc

Jos olette ainoat juhlapöydässä, olette ainoat

Jos plaseeraa itsensä ja puolisonsa istumaan erilliseen pöytään, siellähän nakotatte - ihmiset eivät helposti kehtaa tulla siihen juttelemaan koska samalla joutuu kaikkien katseiden kohteeksi. Nyt valitisisin toisin eli plaseeraisin meidät mihin tahansa porukkapöytään. Siihen on helpompi vieraidenkin poiketa pulisemaan. Ja itselläkin olisi rennompi olo varmasti.

Olisin tästä kyllä eri mieltä. Jos isoissa häissä haluaa muutamia hetkiä edes keskittyä siihen tuoreeseen aviopuolisoonsa tai vaikkapa vain haluaa syödä ruokansa (sen mitä malttaa), kannattaa istua omassa pöydässä. Pöytä toki kannattaa sijoittaa siten, ettei se ole liian kaukana muista. Meillä oli isot häät, mutta ehdin silti jutella kaikkien vieraitten kanssa jotain.

mekin olimme omassa pöydässä mutta kuitenkin lähellä vieraita, joita muutenkin vain oli se 40. Eipä siinä silti kauaa jaksanut kerralla istua ruokailunajan toki ja kahvin ja kakun syömisen ajan. Sitten vain perse ylös ja kyllä sitä kaikki hyvin sai läpi keskusteltua

Aamulla vanhempien kanssa siivoamaan ja siitä sitten kotia kohti puolentoistatunnin ajomatkan päähän.

Ja illalla katsoimme telkusta Tähtien Sotaa ja joimme viiniä Ah, romanttista.

Me katsottiin ihan henkikirjoittajaa päin, tosiaan kun tämä kerran kysyikin. Se oli sen verran selviö kuitenkin molemmille ettei siitä edes tullut mieleen keskustella. Ja kyllä tuo mies silti ihan yhtä tosissaan oli siinä tilanteessa

Olimme sen verran hermostuineita että pääasia että saimme kuitenkin toisemme ja "tahdon" oikealla hetkellä ulos suusta

Vain vihkisormus sormessa, isoksi syyksi vain siksi koska kihlasormus on äärettömän ruma 13 euron halpishopeaa joka on aika ilkeän näköisesti lommoilla ja muutenkin melko epänaisellinen.

Se on myös hieman liian iso ja ei istu sormeen. Jääkööt rasiaan muistoksi

Tulimme mökille puolen yön jälkeen muutaman kaverin kanssa joille olimme tarjonneet nukkumispaikan samasta paikasta myös häitä edeltävänä yönä joten hääyönä muutaman oluen jälkeen kaaduimme sänkyihin ja aamulla lähdimme porukoissa kukin omaan suuntaamme.

Se "virallinen" hääyö vietettiin vasta kotona kaksistaan siitä seuraavana päivänä.

Kaveri tuli aina kaveriksi ja nosti vanteesta alushameen korviini, keräsi vanteen sisälle helmat ja piti ylhäällä kun hoidin asiaani Yksin ei olisi tullutkaan mitään mutta mitäpä kaverini ei ystävänsä vuoksi tekisi (vaikka morsmaikulla oli kuukautiset ja vatsa löysällä )

Kyllä sitä yhdessä ollaan oltu alusta asti joten mihinkä se seurustelu ja siitä seurannut avoliitto nyt katoaisi Parisuhteen muoto vain muuttuu.

Itse nukuin yön todella huonosti ja vatsa täysin sekaisin ja pyöri. Aamulla sain leivän alas työllä ja myöhemmin aamupäivällä jo Riisi-Fruttia yhden purkin. Olisi varmaan pitänyt juoda kivennäisvettä enemmän koska muutenkin oli kuuma ja jännitys + liian vähän nestettä pistää kyllä tutisemaan

Kärsin myös muutenkin jatkuvasta närästyksestä joka lääkkeiden avulla kyllä pysyy kurissa ja jännitys kun menee aina vielä vatsaan niin siinä sitä olikin.

Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja juhla-ateria menikin jo normisti suuhun

Häistä vasta muutama päivä mutta ah niin ihanaa palata taas arkeen ja saa taas keskittyä mm. tulevaan opiskeluun ja sellaiseen rauhaisaan peruselämään.

Oli upeaa nähdä ihmisiä joitakin jopa vuoden tauon jälkeen juhlafiiliksissä mutta koska muutenkin olen sellainen koti-ihminen (en niinkään juhlija) niin juhlia muistelee ilolla, mutta uudestaan en moista rumbaa varmastikaan jaksaisi

Joten päinvastoin, huokaisen ilosta, mitenkään kuitenkaan juhlia väheksymättä

Itselläni osui myös naistenvaivat juhlapäivään mutta onneksi sen verran niukkana (kiitos Nuvaring!) että kerran kävin kaverin kanssa asian tiimoilta vaihtamassa suojan. Siirtoa mietin mutta ajattelin että niin niukoilla se olisi turhaa ja kun kipujakaan ei ollut niin en viitsinyt sitten sotkea siirrolla rytmiä joka vihdoinkin alkaa kropassa näkyä.

Häiden aikaan (07/2010) olemme seurustelleet sen päälle 4 vuotta, kihloissa 3 vuotta ja virallisesti avoliitossa 3½ vuotta. Olen itse -87 ja mies -84 syntynyt. Tällä hetkellä asumme vuokralla kaksiossa kanipariskunnan ja hamsterin seurana. Lasta ei ole mutta emme ole ajatelleet enää montaa vuotta odotella.

Meillä tällä hetkellä on se tilanne että mies aloittaa 4 vuotta kestävät insinööriopinnot ja itse olen tällä hetkellä työtä hakemassa. Se, mikä tilanne on vajaan vuoden päästä, on vielä itselleni ihan mysteeri... Toivon parasta että se ura tästä aukenee kun maailmankin tila tasoittuu, toivottavasti aikaisemmin.

EDIT: Ja niinhän se omakin koulutusurakka amk: ssa nyt näin vuoden kuluttua alkaa

Pyhärannassa, Rauman ja Pyhämaan välissä siis. Sikäli sopii hyvin maantieteellisesti sillä itse olen alunperin raumalainen ja sulhanen pyhämaasta, nythän asumme koulun takia Porissa.

Ehkä siis sijainti myös yhdistää meidän alkuperät

Olen ollut rillipää jo 10 vuotta suurinpiirtein ja nykyään omistan mielestäni juuri minulle sopivat, ihan tyylikäät lasit jota en epäröi käyttää myöskään häissä, onhan se osa minua ja vieraat voisivat jopa hetken ihmetellä kun ovat niin tottuneet laseihini. Kampauksella pystyy varmasti vaikuttamaan siihen näyttääkö sihteeriltä vai ei ja keep it simple, lasitkaan eivät tee kasvoista/päästä liian täyttä.

Silmäni ovat jotenkin kovin "pienet" joten myös arjessa lasit ovat tuoneet sellaista ilmeikkyyttä kasvoihini. Meikin kannaltakaan en ole huolissani sillä onhan silmälaseille keinonsa.

Olen käyttänyt piilareita satunnaisesti joitain lyhyitä jaksoja mutta ne ovat aina saaneet vain minut siristämään jopa hämärällä, ja olisin luultavasti häissäni jatkuvaan silmätippojen orja.

Minulle oli selvää alusta asti etten tarvitse kaasoa, sillä vieraitakin oli kutsuttuna vain n.60 ja loppupeleissä meitä on me hääpari mukaanlukien 43. Olemme saaneet/saamme pieniä apuja sieltä sun täältä (myös juhlan aikana) mutta mielestäni kaason nimeäminen oli kohdallamme tarpeetonta. Olemme myös sen luonteisia että haluamme tietää tasan tarkkaan missä mennään ja miten joten parempi järjestää kaikki suoraan itse.

Mitenkähän mahtaa onnistua häät ilman leikkejä ja alkoholia?

Onkohan mun ajatukseni häistä jo tappavan tylsä...?

Ensinnäkin, epäilen vahvasti, ettei meidän vieraat juurikaan arvosta

leikkimistä, ja tietävät varsin hyvin, että meidän puolesta viina ei virtaa

häissä, mutta jos itse tuovat taskumattinsa, niin asia on ihan OK.

Olin keväällä ruokahäissä joka koostui ruokailusta, yhdestä puheesta, dianäytöksestä, kahvittelusta ja hääparin häätanssista. Kestivät n. 3-4h ja mukana ei siis ollut alkoholia tai leikkejä ja mielestäni juhla oli juuri parin näköinen ja hyvin suunniteltu.

Meillä oli juhlapaikan valinnassa tärkeää se että saamme kaikki olla samassa tilassa. Myös pöytäkunnat suunnitellaan myös ottaen huomioon se onko kyseessä sukulainen vai kaveri.

Jokaiselle vieraalle on annettu mahdollisuus myös aveciin huomioon ottaen juuri ne keillä ei ole puolisoa/vanhoja tuttuja mukana, etenkin kavereille koska emme ole kaikki yhtä samaa vanhaa tuttua porukkaa.

Meidän 9kk vanha yliaktiivinen sähläri koiranpentu menee hoitolaan, ensin anoppi oli sitö mieltä että hoitaa ja vahtii häissä sitä (ilman mitään kokemusta), mutta se olisi ollut niin vaikeaa ja lisätöitä tuovaa että onneksi ideasta luovuttiin melko nopeaan.

En pettyisi, kaverini häissä en edes huomannut että kimppu oli koko juhlan ajan nätisti tuoreen vaimon pöydällä loppuun asti, ja näin taidan tehdä minäkin .

Tuskin kenenkään naima-aikeisiin oikeasti kimpun kiinni saaminen vaikuttaa, joten koko heittokin tuntuu enemmän tai vähemmän väkisin mukaan laitetulta

Eikä omalla kohdallani olisi edes kovin montaa naista vastaanottamassa, laskee yhden käden sormilla, joten tilanne saattaisi olla senkin suhteen epäonnistunut yritys luoda perinteitä.

Ei leikitty ellei leikkinä pidetä sukkanauhan ja kimpun heittoa + tietokilpailua. Meillä oli ohjelmassa muutama puhe, musiikkiesityksiä ja "pääohjelmanumero" oli bändi, joka soitti hyvin ja pitkään ja kaikki viihtyi ja tanssi.

Näin itsekin asian näen, täysin samaa mieltä. Hääleikit ovat mielestäni enemmänkin sopivia vaikka kymppileirin lastenohjelmaksi.

Olisihan se hiukan vaivaantunutta varmasti itse hääparillekin jos vapaaehtoisia hakiessa vierailla sattuisi kaikilla olemaan vessahätä tai tupakkahetki... Mikäli siis vapaaehtoisia ei omalla tahdolla löytyisi ollenkaan. Itse aina toivon etten joudu moiseen osallistumaan ja kenties tekisin juuri saman tempun kuin mahd. osa vieraista.

Olen ollut 3 häissä ja kahdessa niistä ei ollut leikkejä, vain ruokailua ja muutama puhe sekä tanssia ja tunnelma oli silti juuri sopiva ja rento.

Ehdoton ei

-kirkko ja uskonto

-kuluneet häämarssit ja häävalssi

-ryöstöt

-hääleikit jotka sopivat mielestäni paremmin rippileirille tyyliin tuolileikit yms. jossa vaivaantuneita vieraita koitetaan saada mukaan

-erilaisen "roskan" heittely kuten terälehdet ja riisi (ei tosin olisi edes sopinut mihinkään juhlan kulussa kun vihitään itse juhlapaikasssa sisällä)

-liika kännääminen (vaikka alkoholia tarjoillaankin kohtuus mielestäni kaikessa...)

Meillä oli aluksi se tilanne että mies vielä kuului kirkkoon kun häät lyötiin lukkoon, itse olen eronnut vahvan vakaumuksen vuoksi kirkosta heti kun täytin 18.

Olisimme siis saaneet siunauksen mutta mielestäni se olisi ollut todella teennäistä/vaivaantunutta jo sen takia että itse en usko pätkän vertaa kristillisiin asioihin ja haluan myös avioitua niiden arvojen mukaisesti, eli ei siis siunausta. Vaikka sulhasen puolesta se olisikin ollut mahdollista. Tämä oli myös hänen mielestään ehdoton oikea ratkaisu. Myös osa vieraista olisi varmasti ihmetellyt jos siunaus olisi ollut mukana koska tietävät vakaumukseni niin hyvin.

Vihkijä tulee paikanpäälle upeassa miljöössä pidemmän kaavan mukaan vihkien, joten silti pelkkään maistraatissa piipahtamiseen ei tarvitse tyytyä.

Kotikissa ilmoittautuu!

Minulle ei myöskään tule minkäänlaisia polttareita, vaikka lennosta joskus kaverin kanssa olikin juttua että "jos" niin millaista. Asia kuitenkin kuoli siihen ja loppupeleissa ei ole tulossa edes sitä hemmottelupäivää, sillä esim. omat viikonloppuni olivat/ovat kesällä muutenkin melko täynnä ja suunniteltuja joten sen suhteen vapaita viikonloppuja ei ehkä olisi ollut asian tiimoilla muutenkaan. En edes pidä yllätyksistä sillä haluan olla selvillä mitä tapahtuu ja milloin jo etukäteen.

Lisäksi ystäväni joita olisi voinut kutsua, asuvat niin hajallaan pitkin maata että yhteisen vapaan viikonlopun järjestäminen olisi ollut luultavasti muutenkin mahdotonta.

Häissä tapaamme kaikki kuitenkin ja minusta se riittää mainiosti viettämään hauskaa aikaa yhdessä pitkästä aikaa

Sulho ei ole vielä ottanut kunnolla kantaa tähän asiaan (musiikki ei ole hänelle niinkään tärkeää, kuten minulle on) mutta olen ehdottanut kahta seuraavaa:

Can't take my eyes off you (tanssitavan kappaleen äänenlaatu toki paljon parempaa luokkaa)

( http://www.youtube.com/watch?v=JJRNRQgaE6M)

Muumivalssi (jep, fani olen)

( http://www.youtube.com/watch?v=fzdeuVf8t6g )

Molemmista herkistyn jo nyt liikaa joten eiköhän se tavallaan ole hyvä merkki

Meidän kaksi kania saavat jäädä meidän makkariin melskaamaan häkin ovi auki kuten normaalistikin kun olemme päivän poissa. Menisivät ruuan antamisella ja muulla valmistelulla kyllä ihan vaikka koko viikonlopunkin.

Meillä on kyllä näppärä ulkohäkki hankittuna että jos juhlissa olisi lapsia enemmän kuin se 2 niin varmasti tykkäisivät pupuista ja aikakin voisi kulua heillä nopeammin Kahden lapsivieraan takia emme kuitenkaan ala pitkäkorvia raahaamaan.

Häämatka, minne se suuntautuukin ja mikäli on yli 2 yötä pitkä, teemme niin että pikkusiskoni ottaa kanit hoitoon siksi aikaa. Hän voisi kyllä tulla ruokkimaankin niitä tänne meille ja pitämään seuraa mutta asuu todennäköisesti silloin tunnin ajomatkan päässä meistä. Ellei hän sitten haluaisi siksi kesän viikoksi muuttaa talonvahdiksi ja pitämään huushollia.

Häiden aikaan (07/2010) olemme seurustelleet sen päälle 4 vuotta, kihloissa 3 vuotta ja virallisesti avoliitossa 3½ vuotta. Olen itse -87 ja mies -84 syntynyt. Tällä hetkellä asumme vuokralla kaksiossa kanipariskunnan ja hamsterin seurana. Lasta ei ole mutta emme ole ajatelleet enää montaa vuotta odotella.

Meillä tällä hetkellä on se tilanne että mies aloittaa 4 vuotta kestävät insinööriopinnot ja itse olen tällä hetkellä työtä hakemassa. Se, mikä tilanne on vajaan vuoden päästä, on vielä itselleni ihan mysteeri... Toivon parasta että se ura tästä aukenee kun maailmankin tila tasoittuu, toivottavasti aikaisemmin.