Elien

Tuli käytyä tänään Wanhassa satamassa ja sain houkuteltua tulevan sulhon mukaan. Tykkäsin niistä muotinäytöksistä ja sain uutta ajateltavaa hääpuvun saralta, vaikkei tässä mikään kiire ole pitkään aikaan häiden suunnittelua aloittaakaan. Mutta oli se kiva käydä vähän katselemassa, ens vuonna sit ehkä uudestaan enemmän into päällä.

Joo itse itken aina esim. Satuhäät-ohjelmaa katsoessani kun siinä näytetään morsiusparin menevän papin eteen. Oon ihan toivoton ja pelkään kauhulla sitten joskus omaa "kohtaloani", täytyy vaan toivoa että jännitän niin paljon että se purkautuu päin vastoin kuin itkemällä...

Joo mekään ei kummatkaan kuuluta kirkkoon mutta liitytään sitten joskus molemmat että saadaan kirkkohäät. Mulle se ois ollut aika sama, mutta mies haluaa perinteiset kirkkohäät joten totta kai hyväksyn sen. Kai mäkin olen aina jossain määrin tietämättäni myös halunnut kirkkohäät...

Jep, tuossa se äskenkin tuli hempeilemään tähän mun taakse ja lukemaan mitä lueskelen.

Ajattelin mennä huomenna käväsemään, kun siellä on kauneusmessut siinä samassa. Odotukset on nolla joten kaikki mitä sieltä saa on plussaa.

En tiedä oliko joku ruotsalainen tapa vai ihan sattuma vaan, kun oltiin ruotsalaisissa häissä, niin istumapaikat oli tehty sillain että mahdollisimman sekasin koko porukka, eli mitä tutumpi (esim. aviopuolisot), sitä kauemmas. Eli jouduttiin poikakaverin kanssa ihan eri pöytiin ja mä olin tietty aika paniikissa alkuun siitä, kun en todellakaan tuntenut ketään muuta sieltä, edes hääparia. Jotain järjestyksiä pidettiin yllä eli morsiammen ja sulhasen pöydässä oli lähisuku ja esim. pienet lapset oli toisen vanhemman lähellä. Mutta muuten oli sekotettu porukkaa, ja alun kankeuden jälkeen se toimi ihan kivasti ja jälkeen päin ajatellen oli kiva kun tutustuttiin yhdessä useampaan ihmiseen, kun että oltais poikakaverin kanssa oltu vaan kahdestaan tietyssä pöydässä. Mutta kyllä mä silti liputan jatkossa sille, että tutut on lähekkäin.

Apua, mitäköhän mä sitten menin tekemään, kun lyöttäydyin poikakaverini mukana ruotsalaisiin häihin vaikka kutsu tuli 2 viikkoa siitä kun oltiin tavattu ja oli tietenkin vain sille mun murulle, joka tosin soitti ja kysyi, että sopiiko tuoda aveccia...ja vastattiin että käy tottakai, mutta olikohan se sitten rehellinen vastaus...kun näitä teidän juttuja lueskelee niin hirvittää että olikohan niilläkin joku tarkka määrä jonka sitten menin ylittämään kun eivät kehdanneet sanoa ei. No mutta häät meni silloin kyllä ihan kivasti enkä saanut mitään vihaista vastaanottoa, todellakaan.

Mä pääsin myös ensimmäistä kertaa olemaan kaaso, kun siskoni pyysi mua, ja päivän selvä juttu että suostuin. Ja oon ihan sydämelläni kyllä mukana hommassa!

Olen itse yhtä vanhanaikainen. En tiedä mistä johtuu, mutta mä haluan mennä ensin naimisiin ja sitten tehdä lapsia. Vanhanaikainen mikä vanhanaikainen sit vissiin.