Kaislikko

Me menemme naimisiin ensi kesänä, jolloin tulee 3 vuotta seurustelua täyteen. Niistä olemme asuneet yli 2,5 vuotta yhdessä. Lapsia ei vielä ole, mutta niitäkin olisi tarkoitus pyöritellä. Olemme molemmat vakitöissä ja meillä on yksi rasittava kissa.

Emme ole vielä "uskaltaneet" kertoa vanhemmillemme avio-aikeistamme, koska luulen, että anoppini tulee osallistumaan (eli hössöttämään) aika voimakkaasti. Samoin miehen veljen vaimo. Molemmat saattavat olla aika voimakastahtoisia, joten toivon vain, että minullekin jää joku sanan vara..

Mutta sen tiedän, ettei oma äitini tule osallistumaan järjestelyihin, hän ei ole mikään leiki-laula-askartele- ihminen. Enkä halua pakottaa häntä osallistumaankaan, koska tiedän ettei hän viihtyisi eikä kokisi olevansa avuksi. Luultavasti hän tarjoutuu avustamaan rahallisesti.

Ja koska juhlistamme on tulossa pienet ja rennot, uskon että tarvittavat vapaaehtoiset avustajat löytyvät kyllä!

Minä olen tässä suunnitellut sellaista lahjaa miehelleni, että minä otan itselleni tatuoinnin!

Olen kauan suunnitellut hyvää kuvaa ja sulhoni on urhoollisesti yrittänyt auttaa ja opastaa ja pysytellä ailahtelevan mieleni perässä. Tämä olisi tapani kiittää

Olen jopa suunnitellut miten sen teen: vähän ennen häitä menen mieheni luottohakkaajalle ja houkuttelen hänet mukaan, että kuva tehdään salaa mieheltäni. Sitten kotona selitän miehelleni miten olisi ihanan romanttista, jos emme nukkuisi samassa sängyssä ennen häitä. Ja tietenkin muutenkin välttelisin sitä nakuna juoksentelua ja sen sellaista..

Sitten vasta hääyönä saisi mieheni etsiä eroavaisuuksia puvun alta..

Vähänkö olen ovela

Pakko oli miehelle tunnustaa lopulta, etten ole enää vain satunnainen lueskelija. Vaikka odotin kyllä vähän isompaa nurinaa naisten hömppälörinästä, mutta ihan siivostihan mies käyttäytyi: hörähti vain ja jatkoi Aku Ankkansa lukua.

Ja siis ei, mieheni ei todellakaan käy tilittämässä hermostuneen sulhon tuntojaan täällä.

Meillä on vielä aika hyshys- linja. Kihlauksesta kerrottiin kyllä aikanaan suvulle ja ystäville, mutta nyt ei vielä olla kerrottu, että tarkoitus ois tänä kesänä avioitua. Itse asiassa minä haluaisin itse häidenkin olevan hyshys! Kaikista parasta ois mennä maistraatissa naimisiin, mennä jonnekin syömään ja hääyö hyvässä hotellissa. Vain me kaksi!

Mutta eeih, sulhasen suku vähän odottaa juhlia. Joten kai ne hääsuunnitelmat pitäis jo kohta aloittaa..