00tas

Huoh, alan oleen jo epätoivoinen hääjuhlapaikan kanssa. Oon penkonut Lahdesta ja lähiseuduilta varmaan JOKAISEN mutkan kautta KAIKKIA mahdollisia mestoja, mutten löydä mitään mieluisaa. Homeiset nuorisoseurojen talot metsän keskellä ei kiinnosta, eikä myöskään nää ihmeelliset mini-kartanot, joita tuntuu niitäkin olevan jokaisessa mutkassa. Kuulostan ihan bridezillalta tai vähintään joltain vaativalta morsiamelta muuten. Ja ehkä oonkin. Onneksi tuo tuleva puolisokin on. Ei vaan yksinkertaisesti nähdä meitä menossa naimisiin jossain miniatyyrikartanossa. Ja vielä vähemmän niissä seurojentaloissa. Kun kirkkohäät ei ole mahdolliset vaan avioon astelu tapahtuu juhlapaikalla, niin olis tosi kiva että se paikka olis mieluinen ja edes etäisesti meidän tyylinen. Kaksi mahdollista paikkaa ollaan löydetty, mutta nekin on tipahtanut listalta heti pois. Lahden vesitorni olis aika huikean hieno, mutta sitä ei ilmeisestikään vuokrata kuin yrityksille tai sitten jonkun vesiyhtiön (en ees tiedä mikä se on) työntekijöille. Eikä olla kumpaakaan, kumpikaan. Toinen kiva paikka olis Lahden satamassa oleva Piano paviljonki. Vuokrahinta olis vähintäänkin kohtuullinen, MUTTA sinne on pakko ottaa Casselin oma pitopalvelu, jonka kustannusarvio 30 (huom. kolmekymmentä!!) hengen hääsafkoille lähenteli pariatuhatta euroa. Hinta tais tippua vaan viisisataa, jos ottaa pelkän kahvituksen. Älytöntä. Ehkä me vaan vuokrataan se Piano paviljonki ja tarjotaan pelkkää vettä.

Hellu laittaa kuulemma ehdottomasti mekon. Ite oon aiemmin ollut sitä mieltä että ehdottomasti EN laita mekkoa. Mutta nyt jotenkin.. Jos kuitenkin? Argh. Varmaan ois korkea aika ruveta jo tässä piakkoin tekemään jotain päätöksiä, ettei tarvi viikkoa ennen herätä siihen todellisuuteen ettei mulla/meillä kummallakaan ole mitään päälle laitettavaa ja kaikki on muutenkin vielä kesken.

Toistaiseksi oon puhunut töissä että ollaan menossa naimisiin tai että ärsyttää kun ei löydetä hyvää juhlapaikkaa. Pari mukavinta taitaa jopa tietää häiden ajankohdan noin suunnilleen. En ole erikoisemmin maininnut että puoliso(kin) on nainen, mutta suurin osa sen kyllä tietää. Oon nimittäin rehellisesti kertonut jos on suoraan kysytty tai muuten tullut puheeksi, ja olin kerran huomaavinani puskaradion käyvän myös silloin kun olin itse samassa tilassa. Ei siinä mitään, fine by me. Todennäköisesti tulen jonkin verran töissä asiasta puhumaan. Ainakin aion järjestää itselle lomaa silloin.

Meidän molempien sukulaiset on ollu ihan ok nykyään meidän suhteen kanssa, enkä nyt ihan äkkiseltään keksi kauheesti syitä miksi ne ei vois innostua meidän naimisiin menemisestäkin. Kaikki sukulaiset ei vielä ole tainnut kihloista huolimatta tajuta, että me ollaan oikeasti menossa naimisiin. Hellun suvussakin on nähtävästi tapana vaan mennä kihloihin, ilman että tehdään mitään sen kummempia suunnitelmia häistä. Esimerkkinä hellun isosisko, joka viime kesänä meni naimisiin oltuaan ensin 10 vuotta kihloissa. Kukin tavallaan, mutta tämän takia hellun suvussa ei varmaankaan kenelläkään ole tullut mieleenkään että jotkut kihlautuu siksi että ne ON menossa lähiaikoina naimisiin. No joo, joka tapauksessa, riippumatta siitä miten suku suhtautuu tai ei suhtaudu, niin meillä tulee olemaan pienet häät. Ei haluta mitään suurta. On kivaa mennä naimisiin siksi että me mennään naimisiin. Vihaan juhlia. En olis järjestänyt synttäreitä/kihlajaisia/valmistujaisiakaan jos hellu ei olis halunnut. Mutta uskoisin että jokainen joka tullaan kutsumaan, osaa käyttäytyä. Piti sitten tilaisuudesta tai ei. Ja toisaalta, kenenkäänhän ei ole pakko tulla!

Meillä on molemmilla 3mm valkokultaiset tavalliset kihlasormukset. Vihkisormukset ei tule olemaan samanlaiset, tiedetään nimittäin kumpikin jo millaiset halutaan eikä nää näkemykset kohtaa millään tavalla. Eikä onneks tarvikaan! Hellu on viime aikoina puhunut että haluaisi yhdestä mun perintökorusta pienennyttää itselleen vihkisormuksen.. Ajatus on aika ihana, oon itse saanut sen sormuksen valmistujaislahjaksi mun mummolta, joka puolestaan on saanut sen yli 25 vuotta sitten omalta perheeltään (mun pappa, äiti ja eno) synttärilahjaksi. Mutten toisaalta tiedä raaskinko "luopua" siitä sormuksesta. Haha. Katsotaan nyt.

Meillekin on tulossa ihan "normaalit" häät. Ei ajateltu mitenkään erityisesti korostaa sitä että hei me ollaan molemmat naisia. Me tykätään toisistamme ja aiotaan mennä naimisiin, se on hyvä. Ei olla vielä kovinkaan tarkasti pohdittu kaikkia yksityiskohtia, mutta oma järki ainakin sanoo ettei tarvi tinkiä mistään siksi ettei parisuhde oo ihan se ''perinteinen''. Vaikka kieltämättä oon itekin (ylempänä olevaan viitaten) nähnyt painajaisia siitä että joku vitsailee meitä morsiameksi ja sulhaseksi, tai kysyy kumpi meistä nyt on se suhteen mies. Öööm, ei kumpikaan?

Puolison isä on koko meidän seurustelun ajan suhtautunut ehkä myönteisimmin meidän suhteeseen (ollaan molemmat siis naisia, ettei jää epäselväksi), eikä sillä ole tuntunut olevan mitään ongelmaa asiasta. Kihlauduttiin lähes 6 vuoden seurustelun jälkeen viime tammikuussa, jolloin puolison isä totesi meidän menneen kihloihin turhan kiireellä ?? En tiedä olettiko se ettei naisparit voi ikinä kihlautua/avioitua/tai mitään muutakaan, mutta olipa jotenkin ärsyttävä kommentti. Ei siinä, kommentointi jäi siihen eikä sillä ole mitään vinkumista enää ollut, ja pieni asiahan tuo oli, mutta voi että mua ärsytti. Mistä kukaan voi tietää mikä on kiireellä ja mikä ei?

Meillä on häät tulossa vasta alkuvuodesta 2014, mutta ollaan jo pitkälle keskusteltu mm. sukunimiasiasta. Ihanaahan se on, jos saadaan molemmat (ja tulevaisuudessa koko perhe) olla samalla sukunimellä. Tämä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole se tärkein asia. Itse pidän omasta sukunimestäni enkä tahdo sitä vaihtaa. Oma sukunimeni on helluni sukunimeä huomattavasti harvinaisempi ja (omasta mielestäni) kauniimpi. Toistaiseksi ainakin hellu on sitä mieltä, että hän ottaisi minun sukunimen. En tahdo toista tähän painostaa, mutta oishan se aika ihanaa..