Emmeline

ÄH, kirjoitin pitkän viestin tähän ja se hävisi jonnekin!! MUR!

Okei, mutta häät siis meni hyvin, olin juhlapäivänäkin sillä linjalla, että kunhan ukon kanssa ollaan ajoissa, niin kyllä ne muut meitä seuraa :-D

Mikään kauhea pelko ei toteutunut, vaikka olin perjantaina ihan hirveän väsynyt ja parin päivän vähäisen syömisen vuoksi hääpukukin oli sitten LIIAN ISO!! Mutta sille ei voinut kuin nauraa, varmasti 1.kerta mun elämässä, että rintaliiveihin etsittiin täytteitä..

Ruokailun aluksi esittelin puolet pöydistä toisilleen ja sitten sulhanen päätti lennosta, että hänpä esittelee loput. Ongelma vaan siinä, ettei hän muistanut edes kaikkien sukulaistensa nimiä, saati että tuntisi minun kaverini.. Tilanne meni ihan hekotteluksi, hän lopuksi esitteli bestmaninsa ja tämän vaimon "yhteisen äidin" (joka on vain siis toisen osapuolen äiti). Kumpikaan ei meistä onneksi itkenyt tolkuttomasti eikä sulho pökertynyt alttarille (vaikka oli hätäpäissään kimpaissut sakastista ensin alttarikaiteen taakse!!).

Auringonkukat ehtivät hienosti ja nyt niitä on pihalla oikea meri.. Muutenkin sää oli ihan priima, erinomainen sattuma.

Kaikki vieraat vaarista nuorimpaan ovat vakuutelleet viihtyneensä, joten ilmeisesti tunnelma oli sitten onnistunut. Itsestäni lauantai oli ihan hukkaanheitettyä aikaa, en oikein kerennyt nauttimaan mistään vaan koko ajan piti olla edustamassa. Sunnuntaina päätinkin, etten enää ikinä halua olla morsiamena Mutta muutaman päivän jälkeen väsymys loppui ja nyt kuvia ja kortteja on ihan ihana katsoa, päivä oli todella onnistunut!! Ehkä se ulkopuolisen tunne on aika yleistä, vieraana saa mennä paljon vapaammin, mutta juhlakalun pitää jututtaa kaikkia ja jaksaa hymyillä vaikka mieli tekee tupakalle..

Nyt raivostuttaa se hävinnyt viesti niin paljon, etten jaksa kirjoittaa koko tarinaa uudelleen.

Tsemppiä kovasti tuleville morsiamille!!

Kerroin kihlauksesta aika monelle ja häistä puhunut lähinnä vain kutsutuille. Kihlauksen jälkeen parikin etäisempää kaveria ilmoitti tulevansa häihin, vaikken heitä aikonut kutsua. Toisen kutsuin (ja ei ikävä kyllä pääse pikkuvauvan vuoksi), toista en. Töissä (koulussa) kerroin keväällä ja nyt onnitteluja on satanut koko syksyn (varsinkin maanantaisin), vaikka juhlat ovat vasta tällä viikolla Missään Facebookissa en asiaa suoraan mainosta, näkevätpähän sitten kun sukunimi muuttuu..

Okei, eiköhän se pappi sitten puhunut vain tuosta todistajien nimen kirjoittamisesta.. ihan perusmeiningeillä mennään ja esteettömyyskin on tutkittu, joten kaipa tässä naimisiin päästään! Kiitos Vieras!

Halusin Virosta Kalevin tryffeleitä (Kannel), mutta kuski ei kyennyt, joten ostetaan varmaan Fazun sinistä ja Juliaa ja laitetaan maljaan: en todellakaan aio värkätä yhtään rasiaa/pussukkaa... (ei sillä, etteikö ne ole kauniita, mutta ei vaan riitä motivaatio/budjetti).

Eli kukaan ei tiedä/muista???

Meidän virsi on 462, Soi kunniaksi Luojan. Hyviä olisi ollut vaikka kuinka paljon (esim. Yaelin listasta kaikki), mutta nyt voitti tämä. Ukko antoi minun päättää, hän kun ei virsiä tunne eikä laula.

Alussa Clarken Trumpet Voluntary, lopussa Mendessonhin marssi (jos ei siinä repeä itkuun tai nauruun, niin ei missään!) Meinasin omavaltaisesti laittaa siihen Wagnerin Valkyriat, mutta en sitten viitsinyt

En löytänyt äkkiseltään tähän vastausta, joten kysyn teiltä (vaikka selviäähän se viimeistään ensi viikolla ;-):

Pitääkö morsiusparin allekirjoittaa vihkimisen yhteydessä jotain papereita? Keskustelussa pappi kysyi, tulemmeko ennen vihkimistä sakastiin hermoilemaan ja kun vastasimme myöntävästi, hän puhui jostain "allekirjoittamisesta".. Eli onko siellä joku virallinen dokumentti, joka vaatii pukstaavit alle? Kuinka se sitten hoidetaan, jos morsian tulee suoraan kirkkoon ja alttarille ja pari poistuu yhdessä pihasta heti vihkimisen jälkeen?

Ei tällä varsinaisesti ole mitään merkitystä, mutta jäi mietityttämään, että kuulinko oikein..

Meille tulee vihkipapiksi oman seurakuntamme pappi, vaikka vihkikirkko onkin naapuriseurakunnassa (ja toisessa srk.yhtymässä). Onneksi a) hän suostuu ajamaan n.60km/suunta ja hän on ollut ko. seurakunnassa ennen töissä, joten kirkko sekä kanttori ovat hänelle tuttuja (tätä en tiennyt kysyessäni asiasta). OT: Mieluusti olisin mennyt naimisiin omassa kirkossammekin, mutta tämä toinen on juhlapaikkamme lähellä eikä vieraiden tarvitse siis kruisailla sorateilla tuntikausia. Ja kirkot ovat vielä saman arkkitehdin teoksia, joten eikös se ole melkein sama..?

Meillä oli kuulutukset 2vk ennen vihkimistä ja kirkossa torotettiin me, minun vanhempani ja mummo sekä sulhaseni isä vaimoineen (ortodokseja) sekä mummo. Onneksi samana sunnuntaina oli myös konfirmaatio, eli väkeä oli parikymmentä meidän lisäksemme Tapaus oli selkeästi tärkeä perheelleni, äiti suunnitteli jo hyvissä ajoin että ko. päivänä mennään kaikki kirkkoon ja sen jälkeen yhteislounaalle meille. Sulhanen oli ehkä "vastentahtoisin", mutta ei kehdannut vastustella, koska kuitenkin tulee kirkollinen vihkiminen.

Yritetäänpä elvyttää tätä ketjua.

Onko täällä joku muu samanlaisessa tilassa kuin minä. Häihin n. kolme viikkoa ja jotenkin vaan tuntuu ettei langat nyt oikein ole käsissä.

Mahtuuko kaikki suunniteltuun tilaan, mitä jos tuleeki hulluna ylimääräisiä avecceja (vaikka niitä ei ole kutsuttu), riittääkö viinat ja paljonko on tarpeeksi? Mitä jos mie vaan pillitän koko päivän? Mitä jos tapahtuu jotain aivan kamalaa, rankkasade, myrsky, joukkotappelu...?Jaksaako kaaso, viihtyykö vieraat varmasti? Miten pöydät koristellaan, tuleeko noilla koristeilla minkään näköistä jälkeä? Öh.

Onko joku muu tulossa yhtälailla hulluksi kuin minä. Kaikki vertaistuki on nyt tarpeen.

Voi voi... meillä on häät viikon päästä.. Suurin pelko on se, etteivät vieraat viihtyisikään!! Olen yrittänyt asennoitua niin, ettei kutsumattomien vieraiden mahduttaminen ole minun ongelmani (syökööt ulkoterassilla) ja säällekään ei vaan voi mitään. Iso pelko oli se, etteivät itsekasvatetut auringonkukat ehtisi kukkaan, mutta siellä niitä vaan pikkuhiljaa alkaa puhjeta. Ja jos halla vie ne nyt, niin laitetaan pihlajanoksia. Oma itkeminenkin pelottaa (kun näköjään itken nyt kaikista syistä..), mutta jospa se siitä hyytyy, tamponit nenään vaan :-D

Mitä jos tekisit ihan paperille karttaa istumapaikoista ja vieraista, vaikka teillä ei istumajärjestystä tulisikaan. Ja näet samalla, mahtuuko ylimääräisiä (jos joku tollo tuo kutsumattomia ihmisiä). Jos kutsutuissa on räyhäviinan ottajia, varoita heitä vaikka etukäteen tai sovi, että joku ystävä vie nämä räyhät tarvittaessa pois. Ei kellään ole oikeutta toisten juhlissa tapella!

Koristeissa vähemmän on enemmän, turha ottaa ressiä mistään kartonkikikkailuista, jos et jaksa, niin anna olla! Värikäs servetti ja kukkia, hämärällä vaikka tuikkuja laseihin. Voit myös hahmotella päivän aikataulua paperille, näet vähän mihin menee aikaa ja mitä pitää muistaa hankkia (vieraskirja jne).

Kuulostaa ehkä siltä, että otan ongelmasi kevyesti, mutta usko minua: jos teillä on ilmaista viinaa, niin vieraat varmasti viihtyvät vähemmälläkin stressauksella! Ja hääthän ovat iloinen juhla, ei kai kukaan läheinen tule sinne väkisin päivää pilaamaan.

Tsemppiä!

Lahjakassiin lisättiin vielä pullo Jägermaisteria, jonka tiedettiin parhaalle miehelle maistuvan.

Kaaso sai lahjaksi ompelurasian jonne kasasin kaikkea ompelutarviketta.

Ei siis mikään ihan perusmalli vaan iso rasia mustaa valkopilkullista kangasta, pallojalat ja helmistä tehty kahva. Oikein ihana retro-henkinen rasia siis.

En tiedä vielä miten mieluinen lahja oli, mutta tiedän että Kaaso kuitenkin tekee paljon käsitöitä.

Ainakin erikoinen lahja.

Hei tuo ompelurasia on todella hyvä idea! Varsinkin, kun toinen kaasoni ei ole YHTÄÄN käsityöihminen, kesällä tunnusti ettei hänellä ole edes neulaa ja lankaa, kun ehdotin, että ommella-hujauttaa mekkoonsa olkalenkit, jotta se pysyisi hengarissa

Toiselle pitää sitten keksiä jotain muuta.. Molemmille ajattelin antaa myös lasihelmistä (yksittäiskappaleet tekijältä) tehdyt kaulakorut, tämmöiset helmet annan myös meikin ja kampauksen tekijälle sekä kirkossa soittavalle ystävälleni.

Bestmanit varmaan lahjotaan pullolinjalla, jekku maistuu varmasti ainakin toiselle ja miksei toisellekin..

Ostin eilen Suomalaisesta ihan jonkun perushääkuvaalbumin (jossa on kartonkisivut ja välilehdet) a 15€. Ajatuksena on, että vieraat kuvataan perheittäin/pienryhmittäin ja heidät ohjeistetaan myös samalla porukalla kirjoittamaan albumiin=vieraskirjaan porukka/sivu. Kiva tietysti jos jaksaa jotain runoilla, mutta jos edes nimet laittaa, niin sekin riittää.

Juhlien jälkeen teetämme kuvat tuplana, toinen liimataan vieraskirjaan ja toinen postitetaan kiitoskortin mukana vieraille.

Ajoitus vielä mietityttää, jos meitä pitää odotella kirkosta, tästähän saisi väliaikaohjelmaa vieraille, mutta toisaalta onnittelujonon jälkeen perheet olisivat "yhdessä"... Siihen saattaa sitten kyllä muodostua ruuhkaa.

Mulla raidoitetaan 23.8. (ei leikata, että varmasti yltää kiinni, mietitään sitä puolta häiden jälkeen) ja häät myös 27.8.

Vihkisormukseni on äitini vihkisormus (hän käyttää nykyisin omia perintösormuksiaan), kultainen ja pieni, "neliönmuotoinen" upotettu dimangi keskellä. Siihen voi sitten halutessaan (tai rikastuessaan) laittaa lisää kiviä. Sopii hyvin kihlasormukseeni myös.

Kävin suurennuttamassa sormusta 0,5-kokoa, hinta 25€.

En osaa ajatella vihkisormusta "the" sormuksena, jonka pitäisi olla iso ja kallis - sormuksen tulee olla päivittäiskäytössä huomaamaton ja "turvallinen", en halua pelätä hukkaavani sitä tai että se tarttuu johonkin maatilan hommissa. Juhlia varten voin laittaa nimettömääni jonkun näyttävämmän sormuksen, joka sopii muihin koruihin/pukuun.

Minulla on 2 kaasoa, molemmat ystäviä yli kymmenen vuoden takaa (liikkuvan elämäntavan vuoksi heidät voi lukea pitkäaikaisiksi ystäviksi) ja tuntevat myös toisensa. Toinen oli ilmiselvä valinta, olin hänen kaasonaan (sekä esittelin alunperin parin toisilleen) ja lapsen kummi. Toisen kaason pyysin mukaan siksi, että olemme viime vuosina olleet aktiivisesti tekemisissä ja toisaalta, tiedän molempien kaasojeni olevan äärimmäisen järjestelmällisiä ja innokkaita tekemään MIKÄLI he ehtivät. Näin taakkaa ei tule liikaa kummallekaan ja uskon heidän "potkivan" toinen toistaan hommiin ;-)

Asun (ja juhlat pidetään) noin 500km päässä heistä, joten kaaso-hommia ei kauheasti ole ollut ennen häitä, polttarit olivat mahtavat ja häissä toivon heidän olevan tukenani ja auttavan vieraiden paimentamisessa

Minullekin kihlaus on merkki avioliitosta, kerroin tulevalle miehelleni jo suhteen alussa, etten suostu mihinkään 10 vuoden kihlaukseen (kuten yhteinen tuttavaparini), vaan kihloihin mentäessä päätetään jo hääpäiväkin (noin-tarkkuudella). Mielestäni seurustelua on turha näin aikuisena (yli 30vee) muuttaa "virallisemmaksi" kihlautumalla, ellei päämäärä avioliittolupaus. Kukin toki tyylillään, mutta tuntuu että usein nuoret kihlautuvat vain siksi, että se on hienompaa..

10kk seurustelun jälkeen tuli sormus jouluna-10 ja reilun viikon päästä on häät

Oho, enpä ole tätä älynnyt ajatella mitenkään loukkaavana ohjelmana... silly me.. Itse painin viime kesänä serkkuni häissä kimpun perässä (tahaton taklaus) ja tässä sitä ollaan häitä puuhaamassa. Mutta tokikin vierasporukan koostumus muokkaa ohjelmaa, meille tulee kymmenkunta naimatonta naista, jotka taatusti ottavat osaa huumorimielellä!

PSST: Aion heittää kimpun, joka hajoaakin lennossa kahtia! Jaettu ilo on tupla-häät!

^Tarkoitatko mihin he asettuvat seisomaan? Meillä kaasot ja bestmanit seisoivat muutaman metrin päässä meistä sivuilla, hieman puolikaareen asettuneena ja rintamasuunta toisiaan kohti ja vähän kirkkoon päin, ikään kuin ristiin.--- Kiva että olivat tosiaan siellä, ja jäipähän vieraillekin sitten vähän enemmän aikaa painaa kasvot mieleen kun osa vieraista ei tuntenut välttämättä kuin yhden BM:n tai kaason.

Näin meilläkin, molemmilla puolilla meitä rintamasuunta jonnekin klo kahden suuntaan (kun me ollaan 12:een) Saavat tosiaan vieraatkin jonkun kuvan tärkeimmistä avustajista heti alussa, niin osaavat kysyä, jos tulee jotain asiaa. Jospa ne hipit siellä jaksaa sen puolisen tuntia seisoskella.. Kenkävalinta on tosin tärkeä, itse vastaavassa tilanteessa jalkaterät puutuivat upeissa korkkareissa niin pahasti, että vähän jännitti, pitääkö pyöriä ulos kirkosta *reps*

Bestman ajaa ja kaaso etupenkillä tarjoilee skumppaa :-D Emme ota vuokra-autoa, vaan yhteinen auto toimikoon yhteisenä myös silloin.

Toinen BM+kaaso ohjaavat toisella autolla häävieraat letkana kirkolta juhlapaikalle ja hoitavat tiedottamisen siellä ennen saapumistamme. Kuskin valinta oli siitä helppo, että toinen BM on varsin hitaansutkea kuski, hänen kyydissään olisimme perillä vasta tunnin päästä

Kiitos ehdotuksista, totesin kuitenkin ettei tussi ihan vallan kauheasti imeydy puuhun joten päätin turata tekstit kynällä..

Ikuisuuskysymys :-) Meillä tulossa n. 110 aikuista ja kymmenkunta 0-7 -vuotiasta lasta. Yksi pari ilmoitti jo etukäteen, ettei "missään nimessä" ota lapsia mukaan. Muiden on annettu itse päättää, kutsu on koko perheelle.

Olin viime viikolla häissä, jossa yksi pariskunta oli koko ajan "sidottuna" vauvaan (3kk) salin ulkopuolella, koska tyttö meni aivan hysteeriseksi kaikesta metelistä (korkea, kaikuva tila). Ymmärrettävää, ettei pienen korvat kestä samoin, kuin isompien; sama perhe tulee meidänkin häihimme. Olemme siis varautuneet siihen, että pienten lasten kanssa voi mennä toiseen huoneeseen syömään, puheet kuitenkin kuulee sinne ja jotain vähän näkeekin. Kaikki vieraat kuitenkin katetaan lähtökohtaisesti samaan saliin.

Isommille lapsille ostin väritys- ja puuhakirjoja (tytöille ja pojille erilaisia), Muumi-dvd:n ja ilmapalloja (vinkki kolmen lapsen äidiltä ), lisäksi lapset saavat saippuakuplia, ulkona on myös leikkikenttä sekä eläimiä aitauksissa katseltavaksi.

Em. kolmen lapsen äiti on henkilökohtaisesti luvannut huomauttaa muillekin, mikäli heidän lapsensa häiritsevät kirkossa sekä tietenkin viedä omat lapsensa tarvittaessa syrjemmälle rauhoittumaan.

Anteeksi, kauheasti nauratti tuo "morsian sulautuu servetteihin" Itse monesti kuvailen vähän näkymättömiä ihmisiä sillä, että he sulautuvat seinään.. No joo, mutta itsekin varmaan sulaudun servetteihin: meillä värinä on lime ja jos sää on kylmä, laitan mekon päälle limenvihreän silkkijakun - muutoin vihreää on sulhasen kravatissa ja vieheessä. Ja kattauksessa siis serveteissä sekä kukka-asetelmissa, ehkä myös kynttilöissä, jos löydän tuoksuttomia lime-tuikkuja.

Minäkin ajattelin päästää vieraat katsomaan, pitää vielä kysyä kuvaajan toiveita. Mutta päätimme jättää asian vielä hautumaan riippuen hääpäivän säästä: jos kirkon jälkeen on hyvä sää ja uhkaa sateita illaksi, otamme kuvat silloin ja vieraat saavat asettua juhlapaikkaan ja otattaa itsestään kuvia vieraskirjaan laitettavaksi (photo booth-tyyliin), ettei siis vaan tarvitse meitä odottaa. Minusta on tärkeää, että vieraat suunnilleen tietävät mitä milloinkin tapahtuu, eikä vaan seisoteta jossain pihalla epätietoisuudessa..

Aika naturaalina mennään, kampaaja vähän laittaa raitoja tukkaan ja meikkaaja lisäripsitupsuja silmiin, kynnet on (toivottavasti ehjät ja) nätit luonnostaankin, laitan niihin vähän tarroja ja väritöntä lakkaa.

Isoin ongelma on lapaluiden väliin jäävä alue, jossa oli koko kesä-heinäkuun erikokoisia laastareita ja sen myötä varsin erikoinen rusketusrajojen kokoelma.. sekä parisenttinen arpi. Olisi pitänyt pyytää alusta alkaen sydämenmallista laastaria